Allerginen alkoholille

Minusta toipuneena alkoholistina tuntuu omituiselta, kuinka vahvasti ihmiset pitävät kiinni vanhoista totuuksista.
Kun poikani (10v) sai ensimmäisen kerran allergisen reaktion katkaravusta, Hän on ollut hyvin tarkka, ettei missään ruuassa sitä ole vähäisimmässäkään määrin. Allergia, joka on työikäisten yleisin kuolinsyy, ei olekkaan yhtä helppo hoidettava. Pitää etsiä sitä turvallista rajaa, minkä verran voisi altistaa itseään Miksi?
Sairaudella on tunnettu kehityskulku (Jellinekin käyrä), lukuiset lääketieteelliset tutkimukset ja miljoonien ihmisten omakohtaiset kokemukset todistavat samaa. Ihminen joko on alkoholisti tai ei ole alkoholisti. Se, jos jollakin ei sairaus ole vielä kroonisessa vaiheessa, ei poista alkoholismia hänestä. Kehon allergisuus ei koskaan poistu. Kuitenkaan ihmiset eivät suhtaudu asiaan vakavasti, vaan hakevat “turvallista rajaa” Sairaus myös etenee yksilöllistä vauhtia, mutta se etenee niin kauan kun sitä päihteille altistetaan.
Mikä on se järki, joka saa ihmisen altistamaan itseään ihan vähän vaan, vaikka PKV-lääkkeillä tai alkoholia sisältävällä yskänlääkkeellä?
Totuudesta en tiedä, mutta nämä faktat pätevät 99,9% ihmisistä, joissa päihderiippuvuus kerran on puhjennut. Minusta tämä todistaa, että sairaus operoi voimakkaasti mielen ja aivojen alueella.
Mitä etua on siitä, että ottaa riskin ja on asian suhteen varomaton, verrattuna siihen, että todellakin karttaa kaikkea keskushermostoon vaikuttavaa.
Löytyyköhän tästä ajattelusta syy, miksi niin harva toipuu ja loput elävät helvetissä ja vievät sinne läheisensä mukanaan.

Minä hain tuota “turvallista rajaa” siitä yksinkertaisesta syystä, että viinaa teki mieli, vaikka tiesin ettei se minulle sovi. Juomahimo oli vielä voimissaan. Tämä on kokemukseni. Muilta osin en kommentoi.
Saat ehkä illan mittaan hyvinkin asiantuntevia kommentteja mm. raittiilta, jotka eivät ota viinaa muutoin kuin jos joku tarjoaa tai itsellä sattuu olemaan… :laughing:

Alkoholistinen järki ja ammattiapu. Fifti-siksti sanoisi Masa.
Minä olen saanut reseptilääkkeen PKV lääkkeitä, jossa luki alkoholismista toipumisen tueksi, kun pyysin lääkäriä näin kirjoittamaan, fiksua eix je. Kumpi syyllistyi ja mihin? Minä varmasti johonkin, mutta olenko syyntakeeton, kun tiedämme että alkoholismi on sairaus ja itsensäkieltävä, vai onko lääkärisetätäti ammattietiikansa puolesta vastuussa yhtään mistään.

Minusta on aina hieno lukea toverin kirjoituksia ja jopa ilmeitä, kun voivat sanoa olevansa toipuneita ja hyvä niin, sillä yksin tässä olisikin hieman oudohkoa olla. :smiley:

Ja samaa mieltä mitä Paarmakin siitä mitä plinkin ammattilaiset raittiit antavat tulla, jos ei ole taas bannattu. Siinä olisi toine hyvä kysymys. Mistä johtuu, että päihdehoitajiksi yrittää ja varmasti osa pääseekin, joilla on lapsuuden traumaattinen kokemus alkoholistisesta perheestä. Siksi varmaan lääkkeiden puolesta puhutaan, kun ne koetaan jotenkin parantavaksi, kun ei ole omaa kokemusta välttämättä mistään muusta, kuin siitä traumasta josta ei ole päässyt eroon. Lääkkeille annetaan mahdollisuus, kun kuvitellaan ettei luonto itse osaa korjata ihmistä, jos luonnon omia voimia käytetään siihen ja ne voimat ovat niitä henkisiä juttuja vaan. Puhdasta energiaa, jep, eikä lääkkeitä.

Kylläpä itsellenikin oli varsin vankka oivallus, ettei toipunut alkoholisti alkoholia käytä. Jos riippuvuudesta on päässyt niin kertakaikkisesti eroon, ettei edes halua juoda, niin miksi ihmeessä juoda pitäisi. Olen pikkuisen äkämystyneellä tuulella. Juuri sellaisella, josta tekisi mieli päästä eroon. Huomaan raittiiuden jopa vituttavan, koska tuosta vituttuksesta ei pääse eroon, muutoin kuin olemalla vittuuntunut. Hetken kävi mielessä, josko tämä olisi nyt sitä kuivajuomista - oikein viimeisen päälle viinanhimoa, mutta hyi olkoon. En halua lipittää tinneriä, en tehdä teetä hulluruohosta, en kuivata kärpässieniä, en liottaa aivojani etanolissa, enkä lyödä vasaralla polveeni. En todellakaan halua. On se vain niinh kummallisen käsittämätön ajatus, että toipunut alkoholisti joisi viinaa - mikä ihmeen syy sillä olisi juoda?

Etenkin 2.tyypin alkoholismi tosiaan on tappavan lajin allergia. Kehittyy jo hyvin nuorena ja nopeasti, ja kuvaan kuuluu täydellinen impulssikontrollin katoaminen alkoholin pisarastakin. Hrrr… pelottava oireyhtymä. Ja jännä kans. :open_mouth:

Minun nähdäkseni päihdehoidossa on erittäin voimakas lääkkeettömyyden hehkutus ollut vallalla jo iät ja ajat. Koko ajan rummutetaan kaikkialla lääkkeettömästä huumevierotuksesta, lääkkeettömästä päihdehoidosta, lääkkeettömästä siitä sun tästä parantamisesta.
Sanasta lääkkeetön on etenkin suomalaisessa päihdetyön scenessä tullut ikäänkuin laadukkaan hoidon synonyymi. :slight_smile:

No mikäs siinä. Kiihkomielinen, subjektiivinen suhtautuminen esim. lääkkeisiin on kuitenkin yhä voimissaan olevan riippuvuuden merkki. Jälkioireilevaan addiktioon kuuluu eräänlainen jyrkkyys, ehdottomuus, mustavalkoisuus.
Meillä onkin Suomessa suht vahva ns. omakohtaisen kokemuksen omaavien päihdetyöntekijöiden koulukunta. Näinkin juopossa kansakunnassa se ei olekaan ihme. :slight_smile:

Lääkkeet herättävät monenlaisia tunteita ja mielleyhtymiä. Kreikan sana pharmacia tarkoitti alun alkaen sekä parantamista että taikakeinoa.

Varmaan ihan sun kiusaks? :bulb: : )

[/quote]
On se vain niinh kummallisen käsittämätön ajatus, että toipunut alkoholisti joisi viinaa - mikä ihmeen syy sillä olisi juoda?
[/quote]
Oma kokemukseni on, että ahdistukseen ja tuskaan kun muuta keinoa ei enää tunnu olevan. Ajatukseni ja päämäärä olivat itsetuhoisia.
Jos ajatellaan, että raittius tarkoittaa juomattomuuden lisäksi tervehtynyttä tunne-elämää, voidaan sanoa, että raitis ei retkahda. joku viisas on joskus kysynyt “kuka on sanonut, että toipuminen on helppoa?”
Omalla kohdallani se ei ollut, mutta kriisi on aina mahdollisuus.