Alkutaipeleella

Heippa!

Täällä tuntemuksia jakaa 47v. perheellinen työssäkäyvä mies, joka on nyt päättänyt jättää alkoholin käytön kokonaan. Historiaa tästä pöihteestä löytyy jo useita vuosia. En tarkalleen edes muista milloin se oikein alkoi. Tai siis ensimmöiset kännit muistaa tietysti, kun vanhempien väkevää viiniä varasti puoli pulloa ja töytti vajauksen vedellö toivoen, ettei ne tajua?. Ehkä jo noin 15v on tullut käytettyä alkoholia liian säännöllisesti. Olen ollut aina kotona tissuttelija. Baareissa en nuoruusvuosien jälkeen ole viihtynyt. Olutta ja viiniä on tullut juotua harva se ilta ja juomiseen ei ole tarvinnut mitään erityistö syytä. Se vain on ns. kuulunut arkeen ja kotona touhailuun. Juomisesta olen hakenut humaltumisen tunnetta ja ollut katastrofi jos saunaan mennessä kaapissa on liian vähän olutta ja se loppuu kesken. Övereitä en ole ottanut vuosiin ja aamulla pääsen ylös joo. Toki olo ei ole kummoinen. Väsyttää ja kestäö hyvän ajan ennen kun on vireessä. Työt olen pyrkinyt hoitamaan hyvin ja lapset myös mutta kyllähän nämäkin kärsii, jos isä ei ole töysin tässä maassa. Onneksi minulla on ihanat lapset 3 kpl ja rakastava vaimo.

En osaa tarkalleen sanoa miksi juon. Onko se tapa ja riippuvuus? Pelko on siitä mitä jos en saakkaan enää juoda? Miten arki sitten sujuu. Vaimoni on aikalailla samassa tilanteessa ja yhdessä ”nautimme” olutta ja lasin pari viiniä arkisin ja joskus sitten enemmän. Vuosia sitten oli jakso kun alkoholin käyttöni oli paremmin kontrollissa. Kävin salilla ja urheilin enemmön. Nyt kun on tullut perhettä niin ei ole ”muka” aikaa harrastaa ja sitä sitten on oluttölkillä palkinnut itsensä kun töistä on kotitutunut, eikä se koskaan ole jäänyt siihen yhteen.

Viikko sitten, kun keskimmäinen aloitti koulun niin päätin lopettaa. Monesti olen koittanut vähentää mutta aina on palattu samaan pisteeseen. Vähentäminen ei mulla näköjään toimi. Olo on ollut ihmeen levollinen. Urheilu ja liikunta tuntuu paremmalta. Jörki leikkaa paremmin. Puna on hävinnyt kasvoilta ja se armoton väsy väistyy pikku hiljaa. Niin että ihan kiva fiilis ainakin nyt.

Vaimokin on muutoksen huomannut. En ole vielä ”uskaltanut” kertoa halustani lopettaa kokonaan. En halua tuottaa itselleni pettymystä. Aina kun olen viimeaikoina juonut niin olo on ollut pettynyt. Nyt olo on alkanut kääntyä voittaja puolelle. Viikko on lyhyt aika mutta tahtotila on kovempi kun koskaan.

Pian on firman saunailta ja se on seuraava selvitettävä tapaus. En usko, että olisi vaikeaa olla selvänä. Se miten siitä kieltäydyn hieman mietityttää. Ehkä sanon, että olen oman osuuden juonut. Tai sitten kerron suoraa, että alkoholi ei enää sovi mulle… Tai sitten jätän bileet väliin.

Näitä teidän ajatuksia on ollu mukava lukea ja moneen voi samaistua. Pidetään lippu korkealla ja nautitaan selvästä elämästä?

Suosittelen tätä vaihtoehtoa. Tässä vaiheessa olet vielä niin heikoilla ettei ole syytä ottaa riskiä. Kun kavereilla on viinaa päässä ja muka hauskaa, siihen on vaikea keksiä tekosyitä. Tulee uusia saunailtoja sitten kun olen tukevammalla maaperällä.
Tähän vaihtoehtoon on helpompi keksiä tekosyitäkin. Perheestä löytyy aina jotain, ei tarvitse edes valehdella.
Tsemppiä.

Tuo alkuasetelma kuulostaa hyvin paljon samantapaiselta, kuin itselläni oli viime syksynä. Ei övereitä, mutta pakko juoda päivittäin enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Kaljaa tai siideriä oli oltava kotona joka päivä tarpeeksi.
Tein päätöksen lopettaa, aivan kuin sinäkin, ja se on pitänyt jo 8 kuukautta. Kiusauksia on joskus ollut, mutta niistä on selvitty. Täältä saa hyvää vertaistukea, samoin kirjallisuudesta ja netistä… lapset ovat kuitenkin olleet paras kannustimeni.

Olen samaa mieltä kuin Juulia, älä mene vielä juhliin, joissa juodaan.

Hei ja tsemppiä tulevaan.
Minä sanoin alkuun kun juomisen lopetin että on kolmiolääkkeet selkäkipuun kun en halunnut selitellä asiaa muille :stuck_out_tongue: .
Nykyisin olen sanonut vaan etten halua juoda ja saan siitä niin paljon negatiivisia oireita niin eipä sitä ole hirveästi kukaan kysellyt ja ihmetellyt.

Tsemppaukset mr. Bondille täältäkin! (autocorrect ehdotti muuten mr. Blondia :mrgreen:)

Sun kirjoituksessa oli paljon samaistumispintaa. Mutta itseasiassa halusin kommentoida tuota mitä muille sanoa noissa tilanteissa joissa alkoholia pitäisi juoda. Itse olen kyllä välttänyt ne aika hyvin näin korona aikana joten ei ole vielä tarvinnut selitellä…
Mutta mutta… olen aika avoimesti kertonut esim työkavereille tästä vuosien alkoholiongelmasta ja siitä, että olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan ja kertonut aika avoimesti myös omasta lapsuuden kodistani josta nämä minun juomistavat on opittu.
Samoin kerroin viime kesänä läheisille kavereilleni tästä ongelmasta ja siitä, että haluan lopettaa. Kaikki on olleet varmasti aika yllättyneitä, koska ulospäin ei varmasti tule mieleen että minulla mitään alkoholiongelmaa olisi.
Olen kelannut, että se on itselleni ollut jotenkin vapauttavaa kertoa asiasta ja sitten sekin puoli, että se vapauttaa muutkin puhumaan omista alkoholiongelmistaan koska niitähän täällä piisaa. Ja on hyvä, jos pystyy jonkun kanssa niistä puhumaan. On tullut vuoden aikana tutustuttua ihmisiin ihan eri tasolla, kun kertoo itsestään jotain näin henkilökohtaista.
Ja ajattelen, että on hienoa jos ihmiset kehtaisi enemmän alkaa puhua alkoholinkäytöstään niin ei tarvisi kokea niin valtavaa alemmuutta tai häpeää ongelmastaan, kun tietää, että aika monella muulla samat ongelmat vaikkei sitä päällepäin ehkä uskoisi. Ja ei ole yksin ongelmansa kanssa. Luulen, että oma avautuminen on saanut jotkut ehkä miettimään myös omaa alkoholinkäyttöään.

Mutta pedaten tulevia pikkujouluja tms porukka tietää mun kuvion, eikä siellä tarvi selitellä. Tietty joillekin, mutta luulen että voin hyvin kertoa asian suoraan silloin.
Tämä on sopinut mulle, mutta olenkin työpaikassa jossa tämmöinen ei ehkä ole niin iso juttu. Jossain toisessa työpaikassa ehkä olisi.
Joo, eli rohkaisen siis kertomaan ja puhumaan asiasta, jotka kokee että pystyy. Itse oon kokenut sen vaan hyvänä asiana joka on antanut itsellekin paljon. :slight_smile: