alkumetreillä

Moi

Olen noin --v, mies. Vaimo ja pienet lapset.

Työviikoilla en ota pisaraakaan, vapailla tulee tissuteltua lähes joka ilta, ehkä kerran kuussa baariin kavereiden kanssa tai yksin ja silloin tukeva jurri. Nuorempana kännit joka viikonloppu, mutta se on muuttunut joskus 25v tienoilla. Tapaturmia on sattunut lukuisia ja viellä useampia läheltäpiti tilanteita.

Tulin kotiin todella sekavassa tilassa, olin siirrellyt huonekaluja ja möykännyt… lapset tietenkin paniikissa ja vaimoa oli pelottanut myös. Itse en muista tapahtumasta mitään. Joskus aikaisemmin meinannut väkisin kääntyä nukkuvan lapsen päälle jurriunissani, joten nykyään aina sohvalle jos olen enemmän seis.

Käytökseni ja tapani vaikuttavat aivan samoilta kuin isäni toiminta, silloin kun olin itse lapsi. Se oli silloin todella pelottavaa ja ahdistavaa. En halua samaa omille lapsilleni. Se on väärin heitä kohtaan. Jos toimintani ei tule muuttumaan uskon suhteeni päätyvän eroon. Sitäkään en tahdo, rakastan vaimoani, hän on ihana. Hän oli erittäin vihainen ja syystäkin.

Haluan lopettaa tämän nyt. En halua enään altistaa perhettäni hölmöilyilleni. En halua altistaa enään itseäni vaarallisiin tilanteisiin joihin usein ajaudun humalassa. Haluan rauahllisen ja mukavan elämän lasteni ja vaimoni kanssa, heitä rakastaen ja heitä tukien. Haluan että he voivat luottaa minuun turvallisena isänä ja aviomiehenä.

Pystyn olemaan juomatta joitakin viikkoja melko helposti, mutta vapaiden tai lomien tulo pelottaa jo nyt. En ole koskaan ennen lopettanut juomista, nyt on sellainen olo että sen on tapahduttava.

Olen päätöksestäni iloinen. En ole kertonut päätöksestäni viellä kenellekkään, en edes vaimolleni.

Jatkan tästä joidenkin aikojen kuluttua…

Edit: Muokkasin hieman taustatietojani joita en haluakkaan kaikkien nähtäville.

Hei ja tervetuloa
Hienon päätöksen olet tehnyt! Onnea ja raittiita päiviä.

Päihteidenkäytön kielteiset seuraukset ovatkin sinulle jo selvinneet. Yleensä ne käytön jatkuessa pahentuvat. Hienoa, että olet löytänyt halun lopettaa!

Niin. Ajattele, ei täydy edes tehdä mitään. Jättää vain ensimmäisen juomatta. Minun juomiseni johti perheen rikkoutumiseen. Raitistumiseni pelasti avioliittoni ja olen saanut perheeni kasaan. Toivon, ettei sinun tarvitse mennä niin pitkälle. Eiköhän se vaimokin lepy, kun saa selvän miehen.

Kokeile, jos suunnittelisit muuta tekemistä. Lämpimästi suosittelen aa-ryhmiin tutustumista.

Minäkin olen puolestasi iloinen :smiley: !

Suosittelen olemaan juomatta päivän kerrallaan. Joku täällä kirjoitti: “Ei vituta ollenkaan, etten eilen dokannut.”
Kaikkea hyvää sinulle!

Hyvä jos jo nyt älyät tilanteesi ja teet siitä johtopäätökset.
Silloin kun alkoholin käyttö haittaa jotain näistä; työ, talous, terveys tai ihmissuhteet, pitäisi hälytyskellojen soida.

Muista ja ymmärrä, että ei ole välimuotoa. On vain ON tai OFF. Kun viinan käyttö menee överiksi ja syynä on alkoholismi, ei paluuta kohtuukäyttöön ole. Se onkin valinnan paikka. Mitä elämältäsi haluat.

Luin muuten kesällä jostain uutisen, että jenkeissä oli ukki kännipäissään tukehduttanut lapsenlapsensa röhöttämällä sammuksissa tämän päällä.

Tervetuloa joukkoon, …

Tuolla AA:ssa olen tutustunut kahdenlaisiin alkoholisteihin. Itse olin “tissuttelija”. Pakenin ahdistusta ja epämukavaa oloa viinan avulla joka ilta. Vähitellen määrät lisääntyivät. Aamulla menin silti aina “pirteänä” töihin. Toiset ovat välillä juomatta ja sitten mopo karkaa kokonaan käsistä. Vähitellen putken pituus kasvaa. Tarinoita kuunnellessani huomaan, että samasta asiasta silti on kyse - tarve purkaa painetta on pakottava. AA on hyvä paikka etsiä tyyneyttä ja purkaa painetta puhumalla toisille, jotka tietävät mistä on kyse. AA:ssa oppii tunnistamaan ne esioireet, jotka lopulta saavat mopon karkaaamaan käsistä. Kun oireet tunnistaa ajoissa, paineen oppii purkamaan muutenkin kuin liottamalla sen etanoliin. Tuossa liuotushoidossa on se ongelma, etteivät tuska ja ahdistus poistu juomalla, ne vain siirtyvät. Lopulta sisukalut ovat niin täynnä pahaa oloa, ettei edes viina auta. Tavalla tai toisella jotain omassa itsessä on muututtava, jotta tuosta kierteestä pääsee eroon. Omin voimin se on vaikeaa.

Moi ja kiva kun tulit kirjoittelemaan :slight_smile:. En vieläkään voi antaa mitään ihmeellisiä oppeja tahi hyväksi todettuja poppaskonsteja, sinun pitää löytää ne itse. mutta uskon että tulet samaan tukea täältä päätökseesi, ja kanssa kulkijoita. Teretulemas :laughing: .

Kuvailemasi alkoholin käyttö ei olisi ongelma poikamiehelle. Työläistaustaisille miehille kuvailemasi alkoholin käyttö on hyvin tyypillistä so. otetaan harvoin ja hartaasti kun taas akateemisen tutkinnon suorittaneet ottavat paljon useammin mutta kerralla vähemmän. Tosiasia kuitenkin on, että useille normaaleille suomalaismiehille kunnon “kokovartalopuudutus” on paras stressin relax. Juomisen ja perheen voisi ehkä yhdistää - sopisitte, että aina kun janottaa niin vuokraat huoneen hotellista/matkustajakodista ja menet sinne juomaan niin et häiritse perhettäsi.

Tervetuloa kirjoittelemaan. Täällä on hyvä kypsytellä ajatusta, jos ei ole vielä valmis julkisesti juomattomuuttaan toitottamaan. Kun juominen jatkuu pidempään, myös itseluottamus juomattomuuten kykenemiseen kasvaa. Sitten asioista on helpompi kertoa muille. Näin ainakin itsellä.

Olen tuosta vähän eri mieltä. Aloittajan kuvailema juominen aiheuttaa jo paljon läheltäpiti tilanteita ja jotain osumiakin on jo sattunut. Ongelmiahan nuo ovat, ja joskus voi sattua todella pahasti. Lisäksi tämä on paheneva tauti tämä juopottelu.

Itse olen akateemisesti koulutettu kolmikymppinen nainen ja join aina erittäin humalahakuisesti. Kuvittelin sen olevan hyvä rentoutumiskeino. Tein niin sekä parisuhteessa ja ilman. Ongelma ei ollut yhtään pienempi elämäni kannalta, olin sitten yksin tai yhdessä. Juominen paheni vuosi vuodelta ja ongelmia ei poistanut se, etten elänyt parisuhteessa. Jos ei ollut parisuhdetta, niin muut asiat elämässä sai kyllä varmasti sekaisin. Siihen oloon oli taas tarve vetää rentouttavat kännit…

Pidä lippu korkealla ja yritä sitkoilla selvinpäin vähän pidempi aika, niin huomaat, että selviäminen on mahdollista. Alku on vääntämistä juomahimojen kanssa, mutta lopulta juomattomuuden ilot korvaavat nämä moninkertaisesti. Oma elämäsi paranee ja samalla paranee muidenkin ihmisten elämä ympärilläsi. Positiivinen oravanpyörä on käsissäsi, kun vain uskaltaudut hyppäämään siihen :smiley:

Voimia päätöksellesi :slight_smile:

-Stobe

Tervetuloa “Sirkkeli” palstalle! :slight_smile:

– km

Tervetuloa minunkin puolestani. Kuulostaa siltä että et ole yhtään liian aikaisin asiasi kanssa liikkeellä… Mutta tästä se lähtee!

Hetki on tässä pyörähtänyt ja mieli on edelleen avoin ja rauhallinen tämän asian suhteen. Vaimon kanssa asiasta keskustelin muutama päivä sitten ja hän oli hieman ihmeissään, hieman iloinen ja sopivasti kannustava. Tarkoitan siis lopettamis päätöstäni.
Perheelle kokkailin eilen hirvikäristystä ja narautin olut tölkin auki, lorautin pienen tilkan liemen sekaan ja loput hetkeäkään epäröimättä lavuaarista alas… Niin kotoani siis löytyy viellä aavistuksen vajaa laatikollinen keskaria joka nyt jää minun osaltani nauttimatta, toisaalta niitä on mukava tarjota vieraille ja tyytyä itse vain veteen.
Ilolla olen muistellut joitakin humalaan liittyviä tapahtumia nuoruusvuosilta, mutta pieni hymy tulee aina suupielille kun mietin ajatusta raittiista elosta, olen siitä hieman ihmeissäni… Siis siitä että tämä päätös tuntuu hyvältä äikä lainkaan vastenmieliseltä pakkopullalta.
Ongelmakseni uskoisin edelleen muodostuvan juhlimisen ja rentoutumisen ilman oluita, mutta mielenkiinnolla odotan mitä sydän ja järki siinä tilanteessa sanoo kun on aika vaihtaa vapaalle.

Kiitos kaikille komenteista ja kiitos myös niille jotka ovat sepostukseni käyneet tähän menessä lukemassa… Jatkoa seuraa taas sopivan hetken tultua.

-S.Kädes-

Tuo juhliminen ja rentoutuminen ovat olleet hyvin monella meistä syitä listan kärkipäästä silloin, kun ihminen joutuu miettimään onko sittenkään valmis luopumaan juomisesta. Omalla mielellä on taipumus vääristellä asioita ja kaivella juomisesta esille vain niitä hauskoja hetkiä. Olisi kumminkin hyvä tarkastella historiaansa alkoholin kanssa paljaan rehellisesti ja kysyä itseltään, ovatko kaikki vaikeuteni ja kurjat olotilani olleet vain jotenkin huonoa tuuria ja itsekurin puutetta? Vai onko niin, että oma juominen ei ole ollut enää aikoihin hallittavissa järkeilyllä - jos on sitä koskaan ollutkaan? Ovatko läheiset ihmiset huomautelleet juomisestani vain puuttuakseen asioihini ja vittuillakseen, olleet kaikki väärässä ja minä oikeassa?

Tuota se on ollut oikeastaan kaikilla meistä, jotka tänne Lopettajiin kirjoittelemme. Minunkin juopotteluni olivat todellisuudessa kaukana “juhlimisesta ja rentoutumisesta”, kunnes stoppi tuli vähän yli vuosi sitten, 29-vuotiaana. Juomisesta aiheutuvat ongelmat olivat kumminkin jo kaksvitosena sitä luokkaa, että järki-ihminen olisi viimeistään silloin halunnut pysähtyä. Mutta… juomiseni ei olekaan millään tapaa järkiasia. Siksi valitsen edelleenkin elämisen selvinpäin, sillä se on lopultakin se ainoa valinta, jonka voin alkoholinkäyttöni suhteen tehdä.

Tsemppiä! Satutaan olemaan vielä melko samanikäisiä, joten seuraan mielenkiinnolla miten sinulla lähtee menemään. :slight_smile:

– km

Todella hienoa Sirkkeli saada sinut joukkoon! Hieno päätös ja hienoa on myös se, että olet pohtinut mitä kaikkea huonoa on alkoholin käytöstäsi seurannut. Meitä on täällä monenlaisia kaikki erilaisia mutta yksi yhteinen tekijä meillä on ja se on alkoholiongelma. Tässä porukassa on hyvä aloittaa toipuminen :slight_smile:

Oikein paljon tervetuloa!

Muistelmia tapahtumista vaikutuksen alaisena 1995-2009:

pahoinpidellyksi joutuminen, mukana juopuneen henkilön pahoinpitelyssä (sivusta seuraaja), tuntemattoman henkilkön aseella uhkaamisen kohteena, juoppoputkassa ensimäistä kertaa (taustalla ilkivalta), juoppoputkassa toista kertaa (taustalla ilkivalta), juopuneelta henkilöltä rahojen vienti, rajan ylitys toisen henkilön passilla, kännykän varastaminen ravintolassa, lompakon varastaminen ravintolassa, portsareiden mielivallan kohteena (mustelmia ja kipeytyneitä jäseniä, ei silminäkijöitä), alkoholin varastaminen baaritiskin takaa (porttikielto), putoaminen hyytävään veteen + murtautuminen tuntemattoman henkilön autoon (kuivien vaatteiden vuoksi), putoaminen puusta (ruhjeita), kaatuminen pyörällä (murtuneita luita ja vammoja kasvoissa), kaatuminen pyörällä (ruhjeita), käsirysy portsarin kanssa ja lasiovesta läpi, läheltäpiti tilanne auto meinasi ajaa yli, kaatuminen pyörällä (ruhjeita)

Aivan kaikki eivät tähän tulleet, mutta osa kuitenkin…

Monista asioista olen jäännyt kiinni ja kärsinyt seuraukset, monista on tullut henkisiä arpia, joistakin olen selvinnyt kuin koira veräjästä.

Jos olisin tuopin ääressä niin kerskailisin listallani ja nauraisin päälle, mutta nyt katselen listaani vakavalla naamalla, kuitenkin iloisena siitä että saan itse kirjoittaa ja lukea listani.
Joissakin tilanteissa on ollut sitä kuuluisaa juopontuuria (toivotaan että tuuri kuitenkin jatkuisi vaikka juopottelu jääkin nyt sivuun), joissakin silkkaa tyhmyyttä mitä en itselleni tule anteeksi antamaan.
Selvänä olen mukava ja rehellinen ihminen, en tahdo pahaa kenellekkään ja olen lähes aina valmis auttamaan tuikituntemattomiakin.
Viina saa taas esiin sen toisen puolen, sellaisen joka tahtoo hyvää vain minulle itselleni, puolen joka tekee tilaisuuden tullen minusta varkaan, puolen joka kokee vartiat, poliisit ja portsarit vihollisina joita vastaan pitää taistella…

Nyt pitää lopettaa, jatkan taas toiste… Seuraavaksi taidan käsitellä sen hetken tunteita ja tunteita joita tämä elämänsuunnan muutaminen on herättänyt minussa.

-Sirkeli K.-

Luin tätä tarinaasi ja jäin pohtimaan, mikä on se arjessa patoutuva ahdistus, joka saa lempeän miehen etsimään rentoutumista portsarin kanssa painimalla. :confused: Jotenkin tarina on tuttu - parikin ystävääni kuvaa lopettamisen syynä sitä, että nyrkit nousivat pystyyn kännissä. Kolmas ystäväni purkaa paineita potkimalla salilla säkkiä. Olisikohan siitä sinullekin ensiavuksi :confused: Itselleni äijäjooga on yksi keino rauhoittua ja rentoutua. :confused: Kirjallisuus kertoo, että kasvava sisäinen paine ajaa periodijuojan lopulta baariin, ellei tuota painetta opi käsittelemään. Oletko miettinyt, mistä saat tukea itsellesi noiden tuntemusten tunnistamisessa ja kohtaamisessa?

juu tuo paineen muodostuminen tulee varmasti olemaan se ongelman ydin… Nykyisessä elämäntilanteesa en kylläkään ole baariin livahtanut vaan tilanne vaatii aina neuvottelemista kotona jotta perheen elo jatkuisi normaalina. Käytännössä minulla on mahdollisuus lähteä baariin kerran kuukaudessa ja silloinkin pitää tehdä päätös etukäteen että kuinka paljon juon. Jos luvan olen saanut niin sitten vetänyt isolla kädellä. Joskus sovittu että käyn muutamalla ja tulen kotiin, näin on myös tapahtunut.
Paineiden poistoon olen ajatellut muutamia harrasteita, mutta nämä ovat vielä ajatuksen tasolla.
Tavoitteena on että voisin asioida baarissa ja keikoilla ystäviä tapaamassa, mutta olemaan vesi linjalla ja iloitsemaan silti musiikista sekä kavereiden seurasta. Tästä saattaa tulla seuraava ongelma: “Ota kalja. Mikset ota?”. Olen kyllä välillä käynyt baarissa ja ollut selvänä ja se on ainakin silloin ollut ihan ok kavereille. Se mitä tilanteesta seuraa kun en enää juo ollenkaan saattaa johtaa muutamien henkilöiden tapaamisten vähenemiseen, mutta eiköhän tämä ole sen arvoista, koska parhaiden ystävien tiedän minua tukevan tässä ja hyväksyvän minun ratkaisun.

Palataan.

Tervetuloa sirkkeli myös minun puolestani. Itse kirjoittelen tänne nykyään harvemmin, mutta käyn usein lukemassa kirjoituksia. Lopetin alkoholin käytön hieman yli 4 kk. sitten. Lopetuspäätöksen jälkeen sain tältä palstalta paljon tukea ja silloin melkein asuin täällä. Kun omat voimat alkoivat kasvaa, jäi palstalaisten tuki vähemmälle.
Minä vedin alkoa päivittäin vuosikausia. Kävin silti töissä, enkä pahemmin mokaillut kännissä. Sitten tuli burn out ja työeläke. Sen jälkeen vauhti alkoi kiihtyä ja juomisen seurauksena tuli myös mokailua. Riitoja kotona ja kaikenlaista hölmöilyä. Sitten tuli erään riidan jälkeen sellainen tunne, että ei saatana, nyt minä lopetan. Ja lopetin kanssa.
Matkan varrella on tullut paljon sellaisia tilanteita, joihin aina ennen liittyi alkoholin käyttö. Sen huomaa outona levottomuutena ja sitten sen tunnistaa… ai niin nyt pitäisi ryypätä, mutta enhän minä enää juo. Ja sitten se levottomuus hellittää. Alkuvaiheeseen liittyy myös tuo kuvailemasi hyvän olon tunne - raittiushumala - niinkuin olen kuullut sitä kutsuttavan. Raittius on niin hieno asia, että jo pelkästä ajatuksesta tulee hyvä mieli. Valitettavasti se matkan varrella vähitellen haalistuu, mutta silloin on jo muita arvoja noussut tilalle.
Kaveripiiri vaihtuu jos on vaihtuakseen.Yllättävän monet kuitenkin tuntuvat ymmärtävän raittiudenkin, eivätkä sen takia “hylkää” kaveriaan. Minä muuten ennustan, että raittiudesta alkaa pikku hiljaa tulla muotia.
Hyvää jatkoa sinulle ja ryhtiä selkärankaan!

…ihana visio bissemies!! :smiley: Josko sitä siis kerrankin olis muodin edelläkävijä meikäläinenkin!!
Hienoa kuulla, että sinullakin menee mukavasti.

Ei baariin ole mikään hoppu. Kyllä niihin vielä kerkiää ihan tarpeeksi elämänsä aikana. Sitten kun on riittävästi raittiustyökaluja hankittuna, voi huoletta ravata baareissa, kunhan aina tiedostaa omat tosi vaikuttimensa siellä oleskeluun.

kahleeton

Lopettaminen kannattaa :exclamation:

suomessa on vääristynyt alkoholikulttuuri kun joutuu selittelemään selvinpäin oloaan :smiley:

varo ajan kultaamia muistoja juomisesta, kohtuukäyttäjä harhan myötä meno palautuu entiseksi.

“mulle kävi noin”

Minullekin on käynyt noin öbaut kauhean monta kertaa. Kun aikaa kuluu ja saa etäisyyttä juomiseen, homma alkaa tietenkin luistaa kaikella tapaa. Työ maistuu, parisuhteessa on hyvä olla, lepääminen onnistuu, rahaa on jne. Tuntuu siltä kuin hyvä olo olisi jollain tavalla kauhean vaarallista. Silloin lipsun liian helposti kuvittelemaan kaiken olemaan hyvin, siis mikseipä onnistuisi juominenkin: “minähän hallitsen elämääni”.

Ennen retkahteluitani aloin jollain tasolla petailemaan omaa juomistani jo kuukausia ennen. Vähitellen ajatukset juomisesta tai juomattomuudesta olivat tulleet itselleni neutraaleiksi, yhdentekeviksi, koska ne eivät koskettaneet minua enää. Elämässä oli jo paljon muuta. Mutta sitten ajatukset valtasivat erilaiset mielikuvat, joiden myötä juomiseenkin aloin suhtautua jotenkin positiivisesti: myöntymään sille omallakin kohdallani. Ja näin alkoi pimeä leikki, joka ei kauaa aikaa vaatinut, kun ongelmat olivat taas palanneet. Siinä kärvistelyssä meni kaksi vuotta.

Kyllä tosi asia on se, että kaiken hyvinvointini perusta on se tekninen seikka, etten juo ollenkaan. Olemalla off-puolella kokonaan teen elämästäni monin verroin helpompaa kuin kokeilemalla kerta toisensa jälkeen, olisiko minusta kohtuukäyttäjäksi.