Mikä siinä on, että kun aloittaa “vähentämisen” joka omalla kohdallani tarkoittaa lopettamista hetkeksi, olo on kuin Jeesuksella eli laupias ja ylevä. Vaikka olen ollut vasta viikon juomatta, se tuntuu kuukaudelta, pidemmältäkin. Koen olevani likipitäen raivoraitis ja terveyshullu. Käyn puntarilla ja ihmettelen, kun paino ei olekaan heti pudonnut.
Ongelmani siis on keski-iän mukanaan tuoma painonnousu ja verenpaine, ja molempiin varmaan pääsyyllinen on tissuttelussa. Teen aika ajoin näitä ryhtiliikkeitä. Ja silloin voin hyvin! Lenkkeilen, saan aikaan paljon, nukun hyvin, naama kapenee jne. MIKSI sitten kerta toisensa jälkeen päätän kuitenkin ostaa sen pari kaljaa kotiin? Ja siitä sitten taas seuraavana ja seuraavana iltana, kunnes huomaan, että olen lipsahtanut entiseen tyyliin. Juon joka ilta tai joka toinen ilta kaksi isoa olutta tai pari lasia viiniä.
Viinanhimo on sillä tavalla verissä, että jos on kyseessä illanistujaiset, minä juon kyllä ihan reippaasti sitten. En örvellä, mutta juon ihan itseni hauskaksi.
Haluaisin eroon tissuttelijaminästäni. Haluaisin olla se henkilö, joka juo bileissä ja sitten jos kotona, niin sellaisen parin kuukauden välein. Se on se juomisen taso, jota tavoittelen.
1 tykkäys
Hei! Upeaa, että olet ollut jo viikon juomatta. Itse palasin tänne nyt pitkän ajan jälkeen. Juomiseni on ollut päivittäistä ihan vuosia. Määrät on kasvaneet isoiksi (vähintään pullo viiniä illassa) mutta silti olen kokoajan käynyt töissä, joka omalla kohdallani onkin se, jolla selitän itselleni että ongelmani ei vielä ole “niin” iso. Vaikka samalla tiedän, että kyllä, juomiseni on ongelmallista.
Kun mainitsit tuon Jeesuksen, minulle tuli heti mieleen toissailtainen elokuva, näin pääsiäisenä päätin katsoa Passion of The Christin vaikka en olekaan mitenkään uskonnollinen ihminen. Sitä katsoessani mietin, kun muutamassa kohdassa saatana kulki väkijoukossa, että tämä pakonomainen tarve rauhottaa itseään ja kestää elämäänsä tuntuu saatanalliselta voimalta jonka vastustaminen on käsittämätön taistelu, jonka tosi usein häviän. Tänään päätin jälleen 100. kerran että nyt en enää aio hävitä. Päätin mennä takaisin Netti-AA:han. Tosin just tähän hetkeen ei ole sopivaa menossa joten siksi tulin tänne. Olen myös keski-ikäinen tissuttelija. Ja totaalisen kaapissa tämän asian kanssa.
2 tykkäystä
Juu minäkin olen koko ajan käynyt töissä. Ja ihan kaapissa olen asian kanssa. Useampaankin kertaan olen sanonut kavereilleni, että pitäiskö laittaa korkki kiinni kun tulee juotua niin paljon, ja he eivät ota asiaa ollenkaan tosissaan. “Ethän sä nyt paljon juo.” Mistä he sen tietävät? Koska käyn töissä, lenkkeilen ja ulkoilen… niin sekö muka estyisi pienellä jokailtaisella tissuttelulla?
Mutta kyllä siitä haittaa on. En esim. voi ajatellakaan tekeväni vaikka aamulenkkiä juosten tai meneväni aamuseiskalta jumppaan. Sen verran ne pari olutta tai puoli pulloa viiniä aamulla vaikuttaa. Iltaisin en voi hakea teiniä autolla mistään, jos sellainen tarve tulisi. Koska olen pari kaljaa ottanut. Nukun huonosti. Illalla en saa aikaiseksi mitään järkevää sen jälkeen, kun olutölkki auki sihahtaa. Vaikka määrät ovatkin maltillisia, niin kyllä niistä pieneen pöhnään tulee.
Kävin hiljan terveystarkastuksessa, ja maksa-arvot olivat ainakin verikokeiden perusteella kunnossa. Mutta onhan se nyt päivänselvää, että litra olutta iltaisin näkyy keskivartalossa. Olen aina ollut hoikka, nyt on orastavaa pötsiä ja muutenkin raskas olo. Vaikka harrastankin urheilua (suunnistamista ja talvisin hiihtoa).
Tunnetilat, joihin juon: iltaisin (tai työpäivän jälkeen hetikin), kun haluan laskea kierroksia ja nollata päätä. Haluan ajatukset pois päästä, kelan hiljenemään. Mikä olisi parempi tapa kuin aivosolujen kevyt turruttaminen alkoholilla?
Niin sama kaikinpuolin! Nyt olen kiitollinen siitä että vastustin juomista tämän illan
. Huomisiltaan tiedän että täytyy valmistautua tosi paljon huolellisemmin. Mullakin ois työterveydestä labralähete sokeri, kolesteroli ja maksakokeisiin. Jo tammikuussa ohjelmoitu mutta en oo uskaltanut vielä mennä koska luulen että ne on aika viturallaan.