Paljon lueskellut täällä juttuja,ihmisten tarinoita.Että jospa nyt kertoisi omansa.
Olen 36v nainen,naimisissa ja kahden pienen lapsen äiti. Ihana esikoiseni,4v tyttö on erityislapsi ja kuopus 3v poika.
Oon ollut nyt ilman alkoholia 1v ja 8kk. Aluksi mulla oli Antabus tukena mutta nyt ollut reilu puolisen vuotta ilman sitäkin.
Olen oluen suuri ystävä ja kun join,otin aina vaan olutta. Joskus ehkä pari siideriä mutta pääasiassa kaljaa. Ja sitähän pojat kului! Yleensä se oli se koppa päivässä,varsinkin jos tissuttelun aloitti jo päivällä. Monesti ei kyllä niin tehty mutta kyllä sitä vaan paloi ja paljon! Oikeastaan oon aika järkyttynyt näin jälkikäteen kun näitä juttuja ajatellut.
Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja mulle ehdotettiin että jos mentäisiin lasten kanssa turvakotiin.Saisin siellä hyvän mahdollisuuden lopettaa ja samalla kuitenkin saisin olla lasten kanssa,heitä ei tarttisi viedä mihinkään. No, mähän tartuin tähän tilaisuuteen melkein riemuissani. Vissiinkin olin jotenkin alitajuisesti todella väsynyt siihen tissutteluun mutta yksin en jotenkin saanut laitettua sitä poikki. Mies kun kotona joi(ja juo vieläkin) aivan samalla tavalla kuin minä.
No, me mentiin lasten kanssa turvakotiin.Aloitin siellä antabuksen ja oltiin siellä pari kuukautta. Mies otti tämän meidän turvakotijutun tosi rankasti,oli koko ajan sitä mieltä että tämä on yhteiskunnan yksi keino hajottaa meidän perhe.Vaikka asiahan oli aivan päinvastoin. Mies sai luvan tulla koska vaan katsomaan meitä,piti vaan olla selvinpäin ja puhaltaa nollat ovella. Noina viikkoina mies kävi katsomassa meitä kuusi kertaa. Kaksi noista kerroista oli sellasia että ei päässyt sisälle kun ei puhaltanut nollia. Muutenkin mulle jäi täysin kakka olo noista vierailuista.Oli ehkä tunnin jos sitäkään ja sitten lähti kauheella kiireellä pois.Poislähtiessä aina pummasi rahaa,mutta kertaakaan en antanut kun tiesin että kaljaan menee.
Kun puhuttiin kotiinpaluusta mies sanoi että lopettaa,tai ainakin vähentää.Ei muuten ole tehnyt kumpaakaan,vieläkin päivittäin kaljaa ottaa.
Mutta mulle se ei ole ongelma,ei ole koskaan ollut.Kun tultiin kotiin,sanoin että voi ihan vapaasti ottaa.Varmaan sitten aika vaikeeta lopettaa tai vähentää kun mä olen siihen ottamiseen ns luvan antanut vaikka aikuisia tässä ollaan.Jokainen tekee niinkuin haluaa.
Mulle on ihan alusta asti ollut lopettaminen ollut todella helppoa.Olen koko ajan odottanut että koska ne vaikeat ajat tulee. Mutta olisiko tänä aikana ehkä kaksi kertaa tullut sellanen fiilis että prkl minäkin vedän kännit. Ja sillonkin on vaan ollut huono päivä,kaikki mennyt poskelleen,hermot ollut kireellä ym
Muutenkin mun ottaminen oli sellaista että jos vaikka ajattelin ottaa kaksi olutta illalla,ei se siihen ikinä jäänyt.Koppa siinä aina meni että heilahti.Sitten taas pystyin olemaan tovin ilman mutta annas olla kun sen ekan joit niin siinäpä se mopo sitten karkasi! 
Huono homma mulla sekin että minkäänlaista krapulaa ei ikinä tule.Nojoo,tiiän kyllä seuraavana päivänä että on ottanut illalla,vähän voi olla tavallista väsyneempi mutta siinä kaikki.
Nyt on jokusen viikon kiertänyt nämä juomisasiat mielessä.Joku piru tuolla kuiskailee että mitä jos joisit yhden kaljan,yks vaan…toisaalta voisin kyllä kokeilla mutta toisaalta pelottaa ihan kauheasti että mitäs jos sitten ollaan taas samassa pisteessä.En perkule viittisi pilata tätä kaikkea yhen kaljan takia.
Ja täytyy kyllä sanoa että aika ylpeä olen itsestäni(onko ihan kauheeta sallia itsensä ajatella näin?)
Ja munhan ei tarttisi lähteä edes kauppaan tai terassille kaljan perässä.Kotona sitä on aina,nytkin parvekkeella kolme laatikollista.Miehellä täytyy melkeen se koppa olla aina,varuilta.Jos vaikka sattuisi tekemään mieli.
Mieheltä olen kuullut sen verran vitsailuja ja naljailua tästä juomattomuudesta että ihan vaan senkin kiusaksi varmaan olisin juomatta
Mutta nyt kun näitä juttuja kelaillut,ei mua edes kiinnosta koko tissuttelu enää.Oikeen häpee kun miettii niitä aikoja kun melkeen tärkein asia oli se kalja ja ettei se vaan pääse loppumaan.Mulle on ihan sama kuka ottaa ja mitä ottaa mutta kyllä sitä vähän nykyään miettii kun näkee tuolla ulkosalla näitä humalaisia.Lähinnä se naurattaa ja joskus oikeen nautin itse siitä ettei mun enää tarvitse juoda.
Mutta jos se yksi,lähtis vaikka johonkin kivalle terassille ja ottais siellä yhden juoman.Baarit ja terassit ei ollut koskaan mun juttu. Kaikkein mieluiten raahasi ne kopat kotiin ja tissutteli kotona. Mutta sillon kyllä menikin sen verran rahaa kaljoihin että ei olis kyllä ollut varaa ees yhellä baarissa käydä
Välillä miehestä oikeen huomaa kuinka sitä ärsyttää että mä en ota.Niinkuin taas tänään.Läheltä piti yhen kaverin tulla hänen kanssa kaljaa ottamaan mutta peruikin sitten tossa aamulla.Nyt onkin sitten koko päivän ollut kiukkunen kuin ampiainen.
Alussa kun kaipasin oluen ihanaa makua,join alkoholittomia oluita.Mulla on vieläkin niitä kaapissa,ne kai oli jotenkin sellanen pikku apu mulle tossa alussa.Mutta nyt mennyt tosi monta kuukautta että ei nekään enää maistu.Kai sekin oli sitten joku juttu että istui se tuttu tölkki kädessä sohvalla 
Vähän tälleen rönsyilee tämä tarina… mutta tässä tosiaan vähän minun tarinaa. Mua on tosiaan kiusannut nyt nämä omat ajatukset tästä ottamisesta.Kun huomannut että niitä on nyt tullut tasasin väliajoin.Koskaan kyllä ei ole mennyt edes niin lähelle että olis todellakin ottanut.Mutta kuitenkin ihmeellistä että niitä nyt tulee ja useasti.Olis luullut että silloin alkuvaiheessa olis enemmänkin näiden kanssa kamppaillut.
Sitten häiritsee sekin kun ei oikeen ite ehkä enää tiedä mitä oikeen haluaa.Alussa olin ihan ehdoton ja olin täysillä sitä mieltä että nyt on mun alkon käyttö tässä,ihan kokonaan.En edes yritä mitään kohtuukäyttöä.Nyt joskus aatellut että mitä jos antaisi itselleen luvan juoda ehkä kerran kuukaudessa jokusen kaljan.Mutta sitten tulee vanhat tavat mieleen,jääkö se sitten kumminkaan niihin kahteen? Ja jos aluksi se olisi kerran kuussa,kohta se varmaan olisi joka toinen päivä.