Alkoholitonta tissuttelua - yritys sekin?

Kova on yritys päästä nyt pidempiaikaisesti alkoholista. Tämä on ensimmäinen vakavasti otettava kerta.
Taustoistani vähäsen: alkoholin käyttöni liittyy vahvasti kotiin ja siellä itsekseni tissutteluun. Viime aikoina meni viiniä litra illassa. Aamuisin töihin ja iltapäivällä heti se litra auki kun pääsin kotiin. Join sen illan aikana. Minulla on ollut pieniä yrityksiä ja antabuksellakin olen ollut pieniä pätkiä. Päihderiippuvuus ei sinänsä ole vieras käsite ja olen sen itselleni myöntänyt jo vuosia sitten. Olen myös työskennellyt ja kehittänyt eri järjestöjen päihteettömiä vertaistoimintoja (tämän vuoksi vertaispaikkoihin en voi tällä hetkellä asiakkaana mennä).
Nyt stoppi tuli lääkärin kanssa keskustelun johdosta. Olen jo pitkään rampannut lääkärillä kun lihaksen katoavat ja ne vain “napsuu” pois. Olen myös ollut avoin alkoholin käytöstäni. Missään kohtaa ei, paitsi nyt ihan utelemalla, sanottu suoraan että kuule maksa on nyt siinä kantimissa että alkoholin käyttö hajoittaa lihakset (GT- ja ALAT on ihan viitearvoissa). Päihdepolin sosiaaliterapeuttiakin näin 10 kertaa, mutta hänkään ei missään kohtaa tuota maksaani puheeksi ottanut. Hyvin vähän löytyy myös mistään tietoa, että hups - nyt on maksa huonossa kunnossa kun lihakset surkastuu.
Mutta siis asiaan: Tällä hetkellä suhtaudun positiivisesti ratkaisuuni juoda alkoholittomia oluita, siideriä ja lonkeroa. Jopa pari alkoholitonta viiniäkin on tullut juotua. Tiedän kuitenkin, ettei tämä “korvaushoito” ole pitkän linjan ratkaisu vaan laastari tapaan, jossa se lasi pitää olla vieressä. Tässä hetkessä koen, että mikä tahansa, joka pitää minut erossa alkoholista, on hyvä asia.
Onko muilla ollut tämän kaltaista “korvaushoitoa” ja miten siitä kannattaisi lähteä irroittautumaan?

1 tykkäys

Moikka ja tervetuloa Lopettajiin! Samaa “korvaushoitoa” olen käyttänyt. Enimmäkseen tosin join vissyä, varmasti satoja tölkkejä ja pikkupulloja. Ja nimenomaan noissa muodoissa, että fiilis oli sama kuin miedoissa alkoholijuomissa. Lisäksi join aika paljon alkoholittomia juomia oluista viineihin, niiden määrä taisi vaihdella pikkuisen aaltoillen. En missään vaiheessa ajatellut irrottautua, vaan jatkaa ihan surutta niin pitkään kuin yhtään siltä tuntuu. Toki kalorimääriä olisi jossain kohtaa tullut ehkä ajateltua, mutta ne jäivät joka tapauksessa kauas alkoholinkäytön ajoista, niin en murehtinut sitäkään.

Jossain vaiheessa vuoden sisään ne kuitenkin jäivät ihan itsestään pois. En osaa sanoa oikein edes suunnilleen mihin aikoihin. Jossain vaiheessa käden ulottuvilla alati keikkuvasta juomasta vain tuli lähinnä riesa. Vissyä juon välillä, mutta mieluummin ostan isoja pulloja, ettei tarvitse palautella niin paljon. Alkoholittomia juomia juon harvoin, no viimeksi vappuna kun olin ulkona. Ei tule niitäkään ostettua kotiin ns. muuten vain. Mutta jos tuntuisi että haluaisin, ostaisin ilman muuta.

En siis todellakaan näe “korvikkeita” millään tavoin huonona asiana. Enkä pitäisi kiirettä irrottautumisen kanssa, ainakaan niin kauan kuin niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Hirveästi tsemppiä!

4 tykkäystä

Kiitos @Hiiri vastauksestasi. Kuten sanoit, ei kannata kiirehtiä ja sitä en tosiaankaan tee. Pohdiskelin kuitenkin, että onko alkoholittomalla tissuttelulla “porttiteoriaa” takaisin alkoholliseen tissutteluun. Monta vähentämisyritystä on takana mutta nyt vasta tapahtui jotain aivoissani ja päätin viettää tipattoman toukokuun (aloitin jo ennen vappua). Kun päätös tuli, se tapahtui mielestäni aika helposti. Te, jotka olette lopettaneet, tunnistatte varmaan sen tunteen kun päätös tapahtuu. Vähentäjistä vaihdoin tänne, koska koen tavoitteena vähentämisen itselleni mahdottomaksi. Meni ihan pelleilyksi se työpäivän aikainen vatvominen, että osaanko ohittaa Alkon kotimatkalla vai en. Yleensä en osannut.
Itselleni olen asettanut tuon tipattoman toukokuun mutta vain varuiksi. Ajatuksissa on jatkaa myös siitä eteenpäin. Olen jo tässä parissa viikossa viettänyt vapun alkuiltaa selvin päin bändiä katsoen, ollut duuniporukalla Tallinnassa ja käynyt paikallisen terassilla. Erityisesti olen ihastunut 0% sitruunaolueeseen. Ennenhän join oikeastaan vain viiniä (kaikki värit meni) ja tosi vähän tölkki/hanajuomia. Olen yllättynyt kuinka hyviä nämä 0% tölkkijuomat ovat (varmaan koska en niitä niin ole % juonut, että maistuisivat laimealta). Myös rose ja valkkari 0% on hyvää, mutta lempijuomani punkku ei 0% oikein toimi.
Kiva kuulla, että antaa mennä vaan nyt näillä, rauhoittaa tilanne ja pikkuaskelin ilman alkoholia.

1 tykkäys

Täällä toinen alkoholittomien (lähinnä oluiden) innokas tissuttelija ja itse koen nuo suurena apuna. Edelleen voin halutessani lähteä terassille, työkavereiden kanssa aftereille, suhauttaa kylmän oluen auki töiden jälkeen ja tajuan että en jää paitsi yhtään mistään valitessani alkoholittoman elämän. Ainoastaan tiedän pääseväni ajoissa kotiin ja saavani herätä aamulla ilman krapulaa. Aivan alkumetreillä olisin tietysti varovainen ympäristön suhteen, jos ollaan vielä vähän huteralla maaperällä. Mutta noin yleensä ottaen koen sen tosi vapauttavana, että en anna alkoholin enää orjuuttaa minua, vaan voin ottaa aivan omien mielihalujeni mukaan myös “alkoholi kulttuurista” jotain juttuja omaan elämääni. Tosin niin tekee moni muukin, kun miettii sober curious trendiä ja nopeasti kasvavaa alkoholittomien juomien valikoimaa.

3 tykkäystä

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Olen myös jostain lukenut, että ne voivat todella olla portti vahvempaan. Ja itse asiassa minulla on kokemusta siitäkin. Silloin kun vasta vähentelin, lähdin lipsumaan nollasta puoleen prosenttiin ja siitä kahteen ja puoleen, kunnes joukkoon sujahti ensin ihan vain yksi tai kaksi “neljäpuolikasta” jne. Todellakin kävi niin, että koko ajan kaipasi lisää. Mutta sen ajattelen olevan ihan luonnollista, kun addiktiota on. Määrät kasvavat.

Mutta tuosta kokemuksesta huolimatta olen aivan maallikon mutullani sitä mieltä, että nollassa pysyminen on eri asia ja aivan turvallista. Olen aika vakuuttunut, että jos siitä lähtee lipsumaan, lähtisi limpparistakin. Se lienee sitten jo eri tavoin yksilöllistä, sietääkö esim. 0,5 % juomat vai saako se haluamaan lisää. Pienenkin alkoholitipan suhteen olisin siis jo paljon varovaisempi.

Ja tosiaan Setämiehen kanssa samaa mieltä siitä, että ympäristö ja toimintakulttuuri on toki sellainen, minkä suhteen pitää olla tosi tarkka. Oli lasissa mitä tahansa.

Toivottavasti siellä menee hyvin. Tsemppiä!

1 tykkäys

Hyvin täällä menee, kiitos kysymästä. Tänään oli kaunis päivä ja kävin aurinkoisella terassilla juomassa kaksi 0% Radleria. Olen käynyt ulkona “parilla” enempi kuin pitkään aikaan :smiley: Olo on sosiaalisempi ja enemmän saa aikaan kun ei ole sitä seuraavan päivän vetämättömyyttä jota pitää piristää jo iltapäivällä avaamalla viini. Rahaahan tässä yhtä paljon menee mutta se onkin sitten toissijainen juttu.

2 tykkäystä

Hei. Ihmettelen vain että mikset ota ihan vaikka limukkaa tai vettä lasillisen, onko se pakko olla muka oluen näköistä? Miksei voi mennä työkavereiden tai ystävien kanssa terassille ja ottaa jotain mikä ei ole edes oluen näköistä??
Mikä on esteenä? kerro? Ihan vain haluan mielenkiinnolla lukea mitä ja miksi? Ja voi vastata muutkin miksi pitää ottaa nolla-olutta tai siideriä?
Tyhmä kysymys varmaankin :slight_smile:

Hei. Omasta puolestani voisin tähän sanoa, että itse pidän aidosti oluen mausta. Erityisesti kesähelteellä, taikka urheilun jälkeen sitä oikein himoitsee. Ja aktiivisina juomavuosinani myös tykkäsin juoda tuollaiseen janoon alkoholittoman oluen, koska se on paljon raikkaampi ilman etanolia. (Ei mitenkään yllättävää)
Aidosti olen pitänyt myös rommin ja viskin poltteesta, sekä punkun ja valkkarin mauista. Ilman näitäkin juomia alkoholittomina versioina tietysti pärjää, mutta miksi alkaa itseään suotta kiusaamaan, jos jostain pitää?
Oman alkutaipaleeni terassille lähteminen, oluen juominen pullosta aivan niin kuin ennenkin, viinipullon avaaminen ja niiden lasien kanssa heiluminen ja kilistely on tehnyt oloni huomattavasti helpommaksi. Voin edelleen halutessani toteuttaa omaan alkoholinkäyttööni liittyviä rituaaleja juuri niin paljon kuin huvittaa. Ainoa ero on vain siinä, että etanoli on pois yhtälöstä. Se vain vahvistaa sitä tosiasiaa, että alkoholista luopuessa en lopulta luovu yhtään mistään.
Tämä on toki kohdallani mahdollista siksi, koska olen ennen lopettamistani järjestänyt elämäni sellaiseksi, että en ole enää ympäristössä, joka jotenkin painostaisi minua juomaan.
Joskus kauan sitten en olisi tähän sen hetkisissä olosuhteissa varmasti kyennyt.
Eikä kysymys ollut ollenkaan tyhmä, vaan se herätti ainakin minut taas pohtimaan tätä vähän perusteellisemmin. :slightly_smiling_face:

2 tykkäystä

Setämies vastasikin tuohon oikein hyvin. Itselläni on ollut näitä yrityksiä useita ja jotain tärkeää on puuttunut, jonka vuoksi olen palannut takaisin entiseen. En tykkää limsoista, enkä makuvesistä. Pelkkä vesilasi vieressä tuntuu kuin jotain tärkeää rentoutumisen keinona puuttuisi. Vettä otan lasiin hanasta kun minulla on jano - en tissuttele sitä pullosta. Kun vieressä on 0% juoma, huomaan minulla olevan turvallinen olo vaikka se alkoholi puuttuu. Saan maistella hyvää juomaa. Varmasti monella, jotka siirtyvät tupakasta inhalaattoriin tai wapeen, on sama fiilis: se “polttaminen” on siinä oleellinen asia.
Vaikka kysymyksen asettelu olikin hieman terävä, keskustelu aiheesta on ihan tervetullutta. Itseasiassa olisihan tätä kysymystä pitänyt odottaakin.
Monet kuntoutujat eivät juo esim. simaa koska se trikkeröi kuulemma alkoholin himon. Tämä on yksi näkökulma miksi lähdin tämän avauksen tekemään. Porttiteoria ja petaaminen tällä tavoin, on päihdekuntoutuksessa käytetty termi ja aika vahvana piireissä tuomitaan 0% nauttiminen. Siksi halusin nostaa aiheen tänne, että onko niin.
Mutta mikä tahansa keino, joka on pois alkoholin käytöstä, on hyvä keino. Minä olen tyytyväinen tällä hetkellä tähän tapaan, joka selkeästi pitää minut tyytyväisempänä kuin vichylasi.

Onpas täällä kiinnostavia kysymyksiä ilmoilla, ja hyviä vastauksia.

En itse muista miltään ns. viralliselta taholta kuulleeni nollaprosenttisten tuomitsemista. Tai oikeastaan en ehkä muualtakaan. Mutta en ole sellaisissa piireissä juuri ollut, joten uskon kyllä että näin on. Olisi kiva kuulla mihin se perustuu. Siis kun puhutaan nimenomaan pyöreästä nollasta, eikä vaikka juuri simasta, missä voi kai olla lähemmäs yhtäkin prosenttia. Siitä olen kuullut, että oikein vahvasti alkoholin mausta triggeröityvän on paras välttää ihan laimeimpiakin juomia.

Toki jotkut ovat muistaakseni täällä plinkissäkin päättäneet, etteivät nauti edes nollakorvikkeita, mikä tietysti on täysin ok, oma valintansa sekin. En sitten tiedä pitääkö jonkun jättää pois myös vaikka appelsiinimehu, cola tai vissy, jos on jotakin niistä tottunut käyttämään drinkeissään. Tai minttukaakaon ystävä ei voi enää nauttia kaakaotakaan. Vähän hassulta kuulostaa, mutta hassuhan ihmismieli toisaalta on.

Mutta miksi sitten juoda nollaprosenttisia korvikkeita, hyvä kysymys. Viimeisimmällä Diili-kaudellahan yhden tehtävän teemana oli alkoholittomat juomat. Kuuntelin sen jälkeen podcastin, jossa juontaja ei oikein samaistunut aiheeseen, vaan totesi, että hän kyllä valitsee yleensä alkoholillisen version, mutta esim. raskauden tai muun syyn takia selvinpäin juhliessaan ei kaivannut mitään alkoholitonta versiota, vaan siihen kelpasi muut juomat. Ajattelin heti, että tuo on eri asia. Minäkin olen aiemmassakin elämässäni osallistunut selvinpäin ja juonut tyytyväisenä vaikka cokista tai kahvia. Kun se on ollut väliaikaista ja siihen on ollut joku ns. hyvä syy. Olen täälläkin maininnut, että silloin jopa määrittelin ne kerrat ihan ääneen niin, että olin paikalla “vain” selvinpäin.

Tilanne kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun piti määritellä jotenkin koko identiteetti uudelleen. Koska ainakin minulla se prosessi on ehdottomasti edelleen käynnissä. Ei se muutos kivuitta käy rennosta kreisibailaajasta, joka on tunnetusti aina valmis pikku hömpsyille, alati vesilinjalla eläjäksi. Siinä on apuna se, että lasissa on edelleen olutta eikä jäävettä.

Ja vaikken oikeastaan ole niin ajatellut enkä edes haluaisi ajatella, varmasti osasyynä on vieläkin ympäristön suhtautuminen. Kyllä olutlasin kanssa istuva luo minullekin edelleen erilaista mielikuvaa kuin kahvia hörppivä. Toki vähän eri suuntiin tilanteesta riippuen, mutta kuitenkin. Viimeksi kävin terassilla eilen ja join alkoholittoman lonkeron, mikä tarjoiltiin lonkerolasista. Kyllä siinä nyt ajatellen oli sellainen joukkoon kuulumisen tunnelma. Että mitäs me nautiskelijat. (Enkä siis tiedä mitä muilla oli laseissaan.) Yhteiskunnallisesti ajatellenhan tuo on huono asia, mutta omaa prosessia ajatellen tarpeellinen ja helpottava, ainakin vielä. Ja kuten todettua, tässä taistelussa kaikki keinot sallitaan, kun ei kerran muita satuteta.

Minusta tuntuu, että mielessä oli jotain muutakin. Ajatuksia kumpusi tosi paljon noista teidän hyvistä vastauksistanne. Se on aina kiva, kun lähtee rattaat pääkopassa pyörimään ja tulee haastettua omiakin ajatuksia. Nyt en vain muista enää mitään, joten se tästä.

Ai niin. Itsehän sallin itselleni jossain vaiheessa muutaman kuukauden raittiuden jälkeen max. 0,5 % juomat. Enpä niitä ole silti juuri lainkaan juonut, eivätkä herätä mitään mielihaluja. Ja nyt kun tuli puheeksi, joinhan minä vapun aikoihin pari lasillista kotisimaakin. En edes ajatellut koko prosenttipuolta kuin vasta nyt. Mutta näitä päätöksiä kannattaa tosiaan harkita tosi tarkkaan ja mieluiten suosittelen kaikkia pysymään nollassa prosentissa. Niin pysyn lähes sataprosenttisesti itsekin.

Hienoa kuulla, Meriharakka, että hyvin menee. Aivan superia! :+1:

3 tykkäystä

Vielä tuohon kysymykseen: miksi 0%? Jos minulla ei olisi päihdeongelmaa, ei kukaan enkä minä itse ihmettelisi miksi pitää juoda 0% juomia eikä limpparia. Alkoholittomien määrä on selkeässä kasvussa ja niitä juodaan sen maun ja nautinnon vuoksi. Suosio ei kasvaisi jos kaikki tyytyisivät limsaan. Laivan buffetissa erityisesti kaipasin olutta/sidukkaa/viiniä, jota olisin nauttinut ruuan kanssa. Voisi olla edes erikseen myytävänä 0% tuotteita. Kokis sopii minusta hampurilaiseen, ei seisovaan pöytään.

1 tykkäys

Miksi 0%sta tai miksi 5%sta? Miksi kofeiinitonta kahvia, miksi lihatonta “jauhelihaa”. Tarve totuttuun, mutta terveellisempään vaihtoehtoon lienee syy.

Itse juonut paljon alkoholittomia juomia, ne tuovat saman tunnelman ja saman makumaailman kuitenkin ilman alkoholia. Raskausaikana kun kävimme syömässä ravintolassa, joutui makumaailman suhteen luopumaan jo monesta rajoitusten takia, joten alkoholiton viini oli siellä täydentämässä. Samoin kesällä saunan jälkeen alkoholiton siideri/olut. Itse tykkään kovasti, että valikoima on laajentunut merkittävästi viime aikoina!

Vielä kun ihmisten suhtautuminen muuttuisi! Aina kun en ole ottanut holijuomaa alkaa taivastelu olenko raskaana. Joskus olenkin sanonut, että en ole raskaana, mutta se johtaa lähes aina tuputtamiseen…

1 tykkäys

Suht läheinen sukulaiseni on käynyt noissa päihdepalveluissa paljonkin aikoinaan oman alkoholisminsa takia ja hän kertoi, että joissain paikoissa jopa neuvotaan lopettamaan kiroilukin, koska se kuuluu alakulttuureihin. Eli tosiaan joissain päihdepalveluissa ollaan tosi tiukkoja mikä on ok, mikä ei. Liittyisikö se kielteinen asenne 0% juomiin siis kyseisen kulttuurin “ihannointiin”, en tiedä, spekuloin. Silti henk.koht. en näe ongelmaa alkoholittomien juomien suhteen, jos se kerran nimenomaan auttaa olemaan juomatta.

Vautsi, kiitos tiedosta. Kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo, että kiroilukin olisi joidenkin mukaan hyvä lopettaa samalla. Pointtina lienee, että tullaan jotenkin uudeksi ihmiseksi. Ei enää ryypätä, röökata, kiroilla, syljeskellä, viljellä rasistista/seksististä läppää, istuta räkälöissä, koroteta ääntä tai olla muuten reteetä muijaa/äijää. Puku päälle ja parturin kautta töihin vaan, muista käytöstavat ja kirjakieli. Tuskin edes tekee enää mieli juoda, kun se ei uuteen elämään sillai kuulu. :stuck_out_tongue_winking_eye:

No vitsi vitsinä, mutta aikamoiset stereotypiat kyllä kalskahtaa. Hyvin suuri osa meistä kuitenkin juopottelee varsin kiiltävienkin kulissien takana, eikä silti olla sen parempia ihmisiä kuin kukaan muukaan. Voi tosiaan olla, että “korvikkeiden” välttely liittyy ainakin osittain tuohon.

1 tykkäys

En rajoittanut tuota pelkästään päihdepalveluihin. Monet toipuneet ja toipuvat vertaiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että 0% juoma on portti alkohollisiin. En sitten tiedä onko tätä päihdekuntoutuksessa erityisesti korostettu. En oo kyllä vertaispaikkaan törmännyt missä kiroilla ei saisi :smiley: Mitäköhän alakuttuuria sillä on haettu? Taisi olla aikoja sitten ja joku uskonnollinen toipumisyhteisö?
Toipumisyhteisöissä ja -ohjeissa aina mainitaan, että pitää vaihtaa seuraa, vältellä baareja yms. Tämän minä ymmärrän oikein hyvin ja ei sinne kantapöytään kannata ykköstä mennä juomaan - tämä varmaan onkin se juttu. Mutta minä en oikein voi kotia vältellä, ei täällä kukaan tarjoa tuoppia ja tyrkytä juomaan, joten sen teorian voi unohtaa.

Kyllä se oli ihan pääkaupunkiseudulla ja kunnallinen lafka 2000-luvulla. Porukassa oli myös narkomaaneja alkoholistien lisäksi eli vaihtelu oli laidasta laitaan, mutta tosiaan kiroiluakin piti välttää, koska siinä oli kytkös alakulttuuriin… Toki tämä on sukulaiseni kertomaa, mutta enpä toisaalta keksi mitä hän olisi valehtelustakaan hyötynyt.

Juu tätä olen kyllä havainnut muistaakseni täällä Plinkissäkin, mutta ottanut sen enemmänkin henkilökohtaisena valintana. Mikäs siinä, jos on olo että itsellä ehkä alkaa makuhermo houkutella vahvempien pariin, tai muusta syystä haluaa olla ilman. Ilman muuta silloin kannattaa ollakin. Mutta kaikkien puolesta ei mielestäni voi puhua. Jos ratkean, se ei johdu juomistani nollaprosenttisista. Olen siitä täysin varma. Se voi hyvinkin johtua olosuhteista, missä sellaisen juon, mutta juoma itsessään ei mitään vaaraa minulle aiheuta.

2 tykkäystä

Hyviä vastauksia… Siksi kysyin kun itsellä ainakin on niin,etten voi edes ns.kotikaljaa juoda koska sekin on käynyttä, prosenttia siinäkin on. Muistan kun kerran olin vierailulla ja emäntä tarjosi mehua, kas kummaa kun ihan kuin sihahti jotain päähän… kyllä sen tuntee kun on alkoholia. Joissakin konvehdeissa on ja jätän nekin syömättä.
Ikävä kyllä en anna sille hermolle mikä on olemassa jossain aivoissani, joka haluaa alkoholia ja alkaa sitä mankumaan lisää kun herää. En kiusaa itseäni. En herätä himoa.
ja en missään nimessä ala muiden kokeilujen ja makumieltymysten mukaan toimimaan. onneksi en tykkää oluesta. Enkä viinojen alkoholien mausta, viinit on ihan karseita.
Parasta on vesi, maito, piimä :slight_smile: Mehujakin on nykyään erilaisia. limukkojakin vaikka minkälaisia, ei lisättyä sokeriakin.
Mutta jokaisella omat mieltymykset, minulla nämä, toisella toiset.
Vasta kun lopetin tupakoinnin ja alkoholin aloin maistamaan oikeasti kaikki maut, ja hajuaistikin alkoi toimia paremmin.
Mites muilla, oletteko huomanneet että maku- ja hajuaisti toimii paremmin?

Hmmm, monesti kyllä tuntuu, että aistit toimivat paremmin. Joskus olen kuullut puhuttavan aistien avautumisesta. Mutta en nyt ajatellen ole mitään selkeää eroa makujen tai hajujen suhteen havainnut. Tupakoinnin lopettaminen kyllä paransi sekä maku- että hajuaistia ihan selkeästi.