Alkoholistit elämässäni

En oikein tiedä, mitä tällä kirjoituksella haen. Mulla on vaan tällä hetkellä niin paha olla, eikä ketään kelle jutella. Äitini on ollut alkoholisti viimeiset kahdeksan vuotta. Tällä hetkellä juominen on jokapäiväistä ja juodessaan muuttaa katkeraksi ja ilkeäksi. Lähettelee inhottavia tekstiviestejä ja soittelee omituisia puheluita. Tiistaina lähetti mulle viestin, jossa keroi, kuinka huono lapsi mä olen koska en puollusta sitä (en tiedä, mihin tämä asia oikeastaan edes liittyi). Menetin hermoni ja vastasin, että minkälainen äiti lähettelee omalle lapselleen tuollaisia viestejä, tuskin ainakaan selvä. Tämän jälkeen en ole kuullut enää äidistä mitään ja poden asiasta hirmuisen huonoa omatuntoa. Olen 30-vuotias.

Tänään huomasin myös, että miehelleni on tullut lähes pakonomainen tarve juoda ihan joka viikonloppu. Pyysin tänään ettei joisi, uhkailin, itkin, rukoilin. Mieheni suuttui minulle kauheasti, haukkui lehmäksi ja kielsi puuttumasta elämäänsä. Nyt on ollut koko päivän jossain, varmaan ryyppäämässä. Havahduin siis tilanteeseen, että myös miehelläni taitaa olla jonkinlainen alkoholiongelma.

En tiedä mitä teen! Olo on ihan hirveän toivoton. Tuntuu, että en pysty ohjaamaan omaa elämääni vaan elämäni kulkee vaan johonkin suuntaan ja mä istun kyydissä. Kaikki ahdistaa ja itkettää. Miksi mulle ollaan niin ilkeitä? Mitä mä olen tehnyt väärin? Milloin musta on tullut muiden kynnysmatto? Itse en juo ollenkaan ja ajatus alkoholista ahdistaa ja surettaa mua älyttömästi.

Hengitä syvään ja huomaa, että sinä olet sinä. Äitisi ja miehesi elämä kulkevat alkoholin ohjaamina. Et ansaitse ilkeitä sanoja ja huonoa kohtelua, et myöskään voi vaikuttaa heidän valintoihinsa. Et vaikka puhuisit enkelten kieltä. Oma pahaolosi kertonee sinulle, että kaipaat muutosta. Kuuntele omia tuntojasi, ota etäisyyttä asiaan ja vähitellen tiedät mitä tehdä. Lue täältä ihmisten tarinoita, huomaat mitä tarkoitan. Älä kiirehdi. Suojaa itseäsi, älä anna sanojen satuttaa, äläkä yritä muuttaa heitä. Tekevät sen toivottavasti itse joskus.

Voimattomuus läheisen alkoholinkäytön vuoksi on ollut minullekin piinaavaa. Parisuhteeni on periaatteessa päättynyt, silti en ole vieläkään toipunut. Ex puolisoni pitää yhteyttä, välillä syyttelee ja välillä vannoo rakkautta. Irti päästäminen on ollut todella vaikeaa, mutta ainoa keino minulle selvitä eteenpäin…

Jaksamista, päivä kerrallaan. Sinä olet vastuussa onnestasi ja he omastaan.

Näin tänään äitiäni pitkästä aikaa. Oli vielä ainakin selvänä. Mitään sen lähettemistä viesteistä ja viime viikkojen juopottelusta ei puhuttu. Tuntuu että äidiltä on menossa muisti koska puhui samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Tuntuu, ettei mulla ole enää mitään sanottavaa. Ahdostavaa leikkiä että kaikki olisi hyvin kun tietään, että yksi selvä aamu ei kerro mitään todellisuudesta. Äitillä kädet tärisivät ja hirveä hiki oli koko ajan… Liekkö krapulaa. En tiedä, mitä tässä tilanteessa saa tuntea. Toisaalta säälin äitiäni kauheasti, toisaalta olen hänelle niin vihainen. Mieheni sentään yrittää nyt muuttaa juomistapojaan. Viime viestini jälkeen ei ole juonut ollenkaan.