alkoholistista eroon- itsekin alkoholisoitumassa?

Kaipaisin kipeästi vertaistukea. Muutin erilleen alkoholisti-poikaystävästäni viime kesän alussa. Silti ollaan yhä yhdessä, tavalla tai toisella.
Itselle maistuu olut. Vuoden alusta tein päätöksen, että kerran viikossa täytyy riittää, ja se onnistuikin-tammikuun ajan. Viimekin viikolla meni taas kolmena iltana.
Miten klisee voi edes olla- mies olisi ihana, jos ei joisi? Viikon verran meni hyvin. Ollaan sovittu, että humalassa ei tule mun luo ( on ollut väkivaltaa joskus, sun muuta ). Viime yönä oli sitten taas hakkaamassa ovea ja huutamassa. En avannut, jäi sitten kuorsaamaan rappukäytävään. Soitin vartijat pitkän pohdinnan jälkeen. Tiesin etten voi nukkua rauhassa muuten.
Tänään tulee anteeksipyyntöviestiä, mutta ne on kuultu jo niin monta kertaa, silti en voi kuvitella elämää ilman tuota miestä, kai vaan pelkään yksinäisyyttä?
Olen ihan tavallinen työssäkäyvä tyttö ja haluaisin jutella jonkun kanssa joka olisi / olisi ollut samanlaisessa / -tyylisessä tilanteessa. Tuntuu ettei yksin vaan jaksa. Kaverit joita mulla on, on baarikavereita melkein kaikki - sellaisia jotka ei edes vastaa puhelimeen viikolla, kun pitää olla selvinpäin.
Kai tämä on avunhuuto. Pitäisi saada elämästä kiinni, tiedän itsekin että olen uskomattoman tyhmä kun vielä roikun tuossa miehessä, mutta tunteet on voimakkaammat kuin järki?

Mä taidan olla last man standing eli viimeinen hereillä tänään. Joten toivotan Sinut tervetulleeksi Täysin Oikeaan Paikkaan.

Itsellä elämä myöskin hakee uomiaan, joten koen vielä olevani heikko tukikepakko. Huomenna kun nämä naiset heräilee, niin saat varmasti paljon miettimisen aihetta, jota kannattaa kuunnella tarkkaan ja tarkastella omassa sydämessä.

Jokatapauksessa lämpimästi tervetuloa. Hyvä että löysit tänne.

kiitos, mutta enhän toki etsi ketään, joka pelastaisi mut tilanteesta. Vain jotakuta, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia, jonka kanssa jutella.

Et sinä semmosta täältä löydä, se löytyy kun katsot peiliin. :wink:

Mutta kuten sanoin, samanlaisia tilanteita on monilla täällä ja varmasti saat ainakin ajattelemisen aihetta. Nyt minä yritän kivuta sänkyyn. Hyvää yötä myös Sinulle.

Peilistä katsova henkilö on tällä hetkellä aika vastenmielinen. Varsinkin niiden viestien mukaan, joita alkoholisti-mieheni laittoi mulle viime yönä, kun vartijat oli vienyt sen pois.
Mutta huomenna on taas uusi päivä, ja kiitos vastaamisesta sulle!!

Moi.

Mä olen aika kiireessä tänä aamuna ja töihin lähdössä, mutta toivotan sinun tervetulleeksi kuitenkin. Mä olen siis alkoholisti-narkomaanin ex. Tuo on niin tuttua, että ei enää pidä ihmisestä, joka pilistä katsoo. En mäkään pitänyt silloin, kun mä tein koko ajan “miehen takia” asioita omaa itseäni vastaan.

Kukaan meistä ei voi sua pelastaa yhtä vähän kun se sun mieskään voi. Raitistui se sitten tai ei. Mutta pisteet sulle siitä, että soitit ne vartijat. Koska teillä on sopimus, pidä siitä kiinni.

Ja sitten taas noi haukkumaviestit. Mä ajattelin silloin joskus, että onko ketään, jonka mies puhuis yhtä rumasti puolisolleen. Täältä niitä löytyi sitten. Täällä on paljon ihmisiä, jotka on kuulleet tosi rajua tekstiä puolison suusta. Se kaukkuminen ja syyllistäminen kun usein kuuluu osana päihdesairauteen.

Mutta myöhemmin lisää, jos jaksat täällä roikkua. Voimia.

Ja kannattaa lukea noita meidän ketjuja myös. Niissä on paljon asiaa sen turhan höpöttelyn lomassa. Sieltä jostain voit löytää itsesikin.

Mitäs tänne kuuluu? Vai ehkä sait sähköpostiin vastauksia ja löysit kohtalotoverin. Et ole tilivelvollinen, mutta tämä(kin) on ihan OK paikka pohtia asioitaan ja kenties tehdä oivalluksia ja kasvaa sisäisesti.

juups…mä liityin al anon ryhmään viime huhti toukokuus sekä AAL ryhmään…luin niiden kirjallisuutta nokka kiinni kirjoissa monta kk… koko kesän työstin pääni sisällä sitä irtaantumista ja luin myös kirjan irti läheisriippuvuudesta ja oon työstäny näitä juttuja paljon…nyt sit ollu erossa alkoholistimiehestäni kk verran ja helppoa ei ole ollut,mut kyl mun elämä on parantunut ja olo parantunut jo täs ajassa.olen ollut sisäisesti vapaampi,huolettomampi,iloisempi ja voimavarat on lisääntyneet kun ei kaikki energia mene alkoholistiseen parisuhteeseen. välil tulee surun ja ikävän hetkiä.oon ollu ryhmissä ja lukenu kirjallisuutta ja täyttänyt elämääni muilla asioilla-alkanut harjoitella itsestä huolehtimista ja oman elämän elämistä-se on mielenkiintoista mutta vaikeaa.kumpa en enää sortuis ottaan alkoholistia takaisin tai sortuisi ottamaan uutta alkoholistia elämääni…yhä oon heikoilla… mun oli parempi ratkaisu erota alkoholistista.3v.melkein elin hänen kanssaan,tosin viimeisin 8kk oli jo irrottautumista,asuttiin eri kaupungeissa ja meil oli välil erokin n.puolisen vuotta,reilu…mut otin takas,siks nyt pelottaaki etten ottas takas…mut kyl haluun oman elämäni kuntoon,itelläki vaikeeta ja ongelmia ja monenmoista ja haluisin joskus vielä kunnon miehen…mut on juu tasapainosempi olo,parempi olo nyt,vaik välil iskee kaipuu ja ikävä…kun se alkoholisti on ihanakin välillä ja meil oli hyviä asioita ja aikoja ,raittiitakin jaksoja mahtui kuvioihin.oli ns.kausijuoppo tää mun alkoholistimieheni.mut kiitollinen oon et löysin AL ANON ja AAL ryhmät,suosittelen kaikille,myös kirjastosta lainaamaan kirjallisuutta ja tutkimaan asioiden laitaa =)

mä voin vaihtaa ajatuksia,en tiiä jaksanko kauheesti tukena olla mut voin jutella. :smiley:

ai…tää oliki näin vanha viesti…sulta,