Tämä keskustelusivusto muutti joitakin vuosia sitten elämäni. Tutustuin muiden tekstejä lukiessani siihen, millaisen ongelman kanssa olin puolison juodessa tekemisissä. Sain kirjoituksista niin paljon voimaa, että puolisoni luuli minulla olevan syrjähyppy. Erityisen voimaannuttava oli Ilmalaivan tarina. Se oli niin samanlainen omani kanssa. Ja mikä ihaninta, selviytymistarina. Kiitos Ilmalaiva, toivottavasti kaikki on hyvin siellä jossain.
Itse kirjoitin vain joitakin viestejä tällä nimimerkillä. Juova puoliso kontrolloi elämässäni kaikkea ja hän huomasi kirjoitukseni. Toivon, että hänellä on nykyään muuta tekemistä. Olin tehnyt ratkaisun erosta, mutta irtaantuminen juovasta kesti vielä kauan (vuosia!) sen jälkeen. Hän teki kaikkensa pitääkseen yhteyden yllä ja kiusasi minua huvikseen paremman tekemisen puutteessa. Lopulta tapahtui jotain sellaista, mikä oli viimeinen pisara. Tajusin viimein, miten pahasti hän myrkyttää ja sabotoi kaikkea elämässäni, vaikka siellä jossain alkoholismin takana olikin hän, jota rakastin. Rakkaus hiipui lähimmäisen sellaisesta välittämisen kautta velvollisuudentunnoksi. Se, jonka yritin pelastaa juomiselta, meni pois. Yritti vetää minua mukaan, mutta en suostunut. Hänestä ei enää lopulta näkynyt jälkeäkään. Oli vain juoppo ja juominen…
Mitä sitten tapahtui? Katkaistuani yhteyden kokonaan ex lähetteli viestejä, yritti soittaa, soitti töihinkin. Lujana pysyminen ei ollut helppoa. Aluksi omaksuin kauhukseni juopon käyttäytymismallia ja otin olutta rauhoittuakseni. Istuin hänen paikallaan sohvalla tölkki kädessä. Sitten elämä voitti. Aloin määrätietoisesti tehdä asioita, jotka veivät pois sohvalta. Ulkoilin, tapasin ystäviä, läksin kaupungille, vähän lähikauppaa pidemmälle kauppaan, uimahalliin, mitä vain keksin.
Sitten tapasin miehen. Treffailtiin, tehtiin asioita yhdessä, tutustuttiin. Nyt asutaan samaa osoitetta, ollaan tavallisia ja onnellisia. Olen kertonut hänelle menneisyydestäni. Alkuun sain joitakin äkkiraivareita, jotka laukaisi joku entiseen yhdistävä tunnemuisto. Luojan kiitos rakas ne kesti. Sitten ne jäivät pois. Jossain vaiheessa todettiin, että molemmat vähän ihailemme niitä, joilla on ihan raittiit elämäntavat. En ollut milloinkaan ollut edes tipattomalla ja ajatus tuntui vain niin hienolta, miten joku voi olla kokonaan ottamatta ja elää ihan hyvää elämää silti. Nyt me ollaan oltu sellaisia jonkin aikaa.
Onnekseni en exän vaikutuksesta huolimatta ollut vielä niin pahasti alkoholismin tiellä, että lopettaminen onnistui kerrasta ja ilman apukeinoja. Päihtymystä ajatellessa tulee vain masentava, turtunut ja ahdistava mielikuva. Silti ajatuksissani on syystä tai toisesta riippuvaiselle tyypillisiä piirteitä ja oli oma riippuvuuteni millä asteella tahansa, ei lasi viiniä tai tölkki olutta enää koskaan ole minulle vain lasi viiniä tai tölkki olutta. Haluan pitää sen asian elämästäni poissa kokonaan. Vielä enemmän nyt, kun olen saanut kokea, millaista on elää täällä toisella puolella. Täällä, missä elämä ei ole jatkuvaa vuoristorataa ja stressiä yhden tyhjän takia omien pienten seinien sisällä.
Vieläkin joskus, kun tiedän rakkaalla olleen huonon päivän, hiipii mieleen huolen tunne, että entä jos töistä palatessani sohvalla lojuukin ympärikänninen ja ilta menee örvellystä ja ilkeämielisiä vihjailuja väistellessä. Niin ei ole käynyt yhtään kertaa. Siinä toisessa kaukaisessa elämässä se oli arkipäivää. Kiitän kaikesta sydämestäni teitä kaikkia, jotka olette kirjoittaneet tänne ja jakaneet tarinanne. Vaikken itse pystynyt kirjoittamaan, tarinat antoivat voimaa päästä tähän. Se ei tuntunut aina mahdolliselta. Mutta se on! Täällä toisella puolella on elämää!
Saanko sitten lähettää terveisiä? Iiris82:ta jäin kaipaamaan. Tsemppasit niin hienosti ja olisin niin monta kertaa rutistanut sinua, jos olisin voinut. Olet käynyt mielessä ja toivon, että olet onnellinen. Ja jos ikinä tulisi tilanne, että tarvitset tsempata taas, niin sulla ON se, mitä vaikeuksien voittamiseen tarvitaan.
Meillä kaikilla on, se vaan pitää jotenkin onnistua kaivamaan esiin.
t. selvästi siiseli
. Tiedän että pitäisi lopettaa seuraaminen mutta pieniä paheita pitää ihmisellä kait aina olla ? Vastapainoa omalle niin kovin kunnolliselle elämälleni.