Alkoholistipuoliso haluaa erota

Mieheni on nyt ollut juomatta 3 viikkoa. Näin on toki käynyt aiemminkin, mutta aina se juominen on sitten taas alkanut, eli en jaksa olla kovin innoissani. Olen nimittäin katsonut tätä touhua jo 15 vuotta. Meillä tässä jutussa on sellainen piirre, että kun mies juo, minä olen aina tosi kiltisti, jotta mitään pahempaa ei tapahtuisi. Sitten kun hän ei juo, alan purkaa pahaa oloani häneen. Tästä seuraa se tilanne, että hän haluaa erota, koska MINÄ olen se vaikea ihminen, ihan idiootti, katkera ämmä, jonka kanssa hän ei halua enää elää. Minulla ei ole hänen mielestään mitään oikeutta negatiivisiin tunteisiin tai ainakaan en saa niitä ilmaista. Hänellä on kaikki oikeudet moittia, haukkua ja huutaa sekä käyttäytyä agressiivisesti. Miksi kestän tätä…

Etkö sitten halua erota? Mieti olisiko se kuitenkin parempi sinulle vaikka aloite tulee mieheltäsi? Ja todellakin sinulla on oikeus naputtaa;) Meillä katseltu vasta pari vuotta häiritsevää dokaamista ( kohta varmaan menee työkin puolisolta) ja asumuseroa kovasti tehdään. Voimia!

Tämä onkin mielenkiintoinen ilmiö: miksi sitä räjähtää silloin, kun “kaikki pitäisi olla hyvin” eli holistikumppani on (vihdoin) selvä, päivä, jota odotetaan kuin kuuta nousevaa? Meillä selvät kaudet olivat harvinaisia, ja aina vaan harvinaisemmiksi ne kävivät ennen kuin muutin yhteisestä asunnosta pois. Mutta huomasin sellaisen ilmiön itsessäni, että niin kauan kuin mies joi ja örvelsi, pysyin jotakuinkin toimintakykyisenä: hoidin työni ja kodin ja jaksoin selvittää katastrofeja jos jonkinlaisia. Mutta sitten kun mies sai selvitettyä päänsä, minusta tuli aivan voimaton ja masentunut. Ehkä en osannut enää olla ilman ainaista, totuttua kaaosta, tai sitten vasta olosuhteiden rauhoittuessa iski oma oireilu, kun sille oli vihdoin aikaa ja tilaa. Joka tapauksessa tilanteeseen ei varmaan auta muu kuin itsensä hoitaminen, myös silloin kun holisti on hoidossa/kuivattelee. Oman kokemuksen perusteella holisti ei kyllä vielä edes palaudu normaaliksi itsekseen parin viikon selvistelyn aikana (ns. kuiva humala), joten sekin saattaa kiristää tunnelmaa. Meillä ei ne lyhyet selvätkään kaudet olleet mitään juhlaa, koska mies oli vieroitusoireissaan kireä kuin viulunkieli, alkoi päteä ja ohjeistaa kaikissa mahdollisissa pikkuasioissa kotona, jotka tietysti hoidin täysin ilman apua silloin, kun hän joi. Kuten monet asiantuntijat oavt todenneet, juomisen lopettamisesta ei seuraa nopeaa onnea ja auvoa parisuhteelle, vaikka olosuhteet vähän siedettävimmiksi muuttuisivatkin. Voimia sinne!

sehän menee just noin.perus alkoholistin käytöstä. ei heille saisi pahaa oloa purkaa.eiväthän he ole sitä aiheuttaneet.naisella siinä pääs vikaa on ku ei jaksa. näinhän se menee. samat kuultu monta kertaa.:confused: