Alkoholistin uhmamieli osana taudinkuvaa

Kotikanava
1

Kopion tämän Juha Kemppisen tekstin tänne tuolta Lopettajista, koska ajattelin, että saattaisi olla tälläkin puolella hyödyllinen. Aika moni ihmettelee sen oman juopponsa suunnatonta ilkeyttä. Toivottavasti tämä teksti auttaa näkemään sen osana taudinkuvaa.

[i]"Alkoholistin uhmamielisyys sanoo, ettei ole totta, etten pystyisi hallitsemaan juomistani. Toisaalta tosiasiat puhuvat äänekkäästi ja pontevasti juuri päinvastaista. Neljään A:n alkoholistin ura etenee vääjäämättä – ajokortiton, akaton, ammatiton/työtön ja asunnoton.

Alkoholistin mahtailutaipumus julistaa, ettei ole mitään, mitä hän ei voisi hallita ja säännellä. Tosiseikat osoittavat vääjäämättä päinvastaista – alkoholisti ei voi ottaa edes yhtä ryyppyä juomisen karkaamatta päiväkausien tai jopa kuukausien juopotteluputkiksi.

Alkoholistin kaksijakoisuus on nyt ilmiselvää. Alkoholistin alitajuinen mieli torjuu uhmaus- ja mahtailukykynsä avulla sen, mitä tietoinen mieli havaitsee. Kaksijakoisuudesta johtuen alkoholistin juominen pelottaa häntä. Samalla kun juominen pelottaa alkoholistia, hänen alitajuinen mielensä (uhma ja mahtipontisuus) estävät häntä ryhtymästä toimiin juomisen johdosta. Alkoholistin alitajuinen mieli voi jättää – ja itse asiassa jättää – tiedostetun mielen vaatimukset huomioimatta.

Alkoholisti huomaa juopotteluun kuuluvan alamäkisuunnan, mikä täyttää hänen tietoisen mielen ja luo akuutin huolestumisen, joka sillä hetkellä hallitsee tietoisia mielentoimintoja ja tallentuu tietoisuuteen huolestuneisuutena, masennuksena, levottomuutena ja pelkona. Tässä mielentilassa alkoholisti on täynnä halua lopettaa juominen ja hän tarttuu hanakasti mihin tahansa tarjolla olevaan apuun. Alkoholisti on kriisi- ja tuskatilassa.

Kriisi- ja tuskatilassa ollessaan samanaikaisesti alkoholistille todellisuuden ärsyke (mikä tahansa elämän poikkipuolinen ärsyke) sattuu mielen tiedostamattomiin kerroksiin ja ärsyttää esiin uhma- ja mahtailureaktiot. Alitajuisten reaktioiden liikkeelle pääsemiseen kuluu vähemmän tai enemmän aikaa, ennen kuin tietoinen mieli osoittaa merkkejä taustalla olevan alitajunnan merkeistä (esim. alkoholistin puoliso tunnistaa kyllä, kun alkoholistin ”juomahammasta” alkaa kolotta, levottomuuden, joka kuivilla olevaan alkoholistiin syntyy). Hitaasti ja asteittain alitajuiset asenteet pääsevät hallitseviksi (esim. kuivilla oleva ärtyisä alkoholisti ”järjestää” puolisonsa kanssa riidan, jota voi käyttää tekosyynä ryyppäämään ratkeamiseen).

Alitajunnan uhman ja mahtailun palatessa takaisin, vieroitus- ja katkaisuhoidossa laitoksissa hoidossa olevat alkoholistit ilmaisevat vähemmän huolestumistaan juomisestaan. Alkoholistit valittavat, että heidät toimitettiin turhan hätäisesti saamaan apua. Alkoholistit kertovat, ettei heidän tilansa ole yhtään huonompi kuin muiden alkoholia käyttävien. Alkoholistit sanovat, että muiden huoli heidän juomisestaan on typerää ja mielivaltaista puuttumista heidän oikeuksiinsa. Lopulta alkoholistilla on vain muisto omasta äkillisestä huolestumisenpuuskastaan, uhma ja mahtipontisuus ovat syöneet huolestumisen omasta juomisestaan. Huolestuminen omasta juomisesta on menettänyt tehonsa kärsimyksen muistuttajana ja muuttumishalua luovana ärsykkeenä.

Tämä kiertokulku jatkuu toistaen itseään niin kauan kuin uhma ja mahtailu jatkavat toimintaansa ylittämällä tehollaan. Itsen muistan konsultoimani potilaan, joka oli tullut 160. katkaisuhoitojaksolleen paikalliseen katkaisuhoitopaikkaan vajaan 10 vuoden aikana. Hän kuoli alle 50-vuotiaana viinaan."[/i]

Ote Juha Kemppisen pitkästä kirjoituksesta.

2

Suosittelen kaikille alkoholistipuolison käyttäytymistä ihmetteleviä myös lukemaan Kalle Lähteen kirjan Happotesti. Kirjoittaja on itse raitis alkoholisti ja hienosti kuvaa siten, miten vääristynyt alkoholistin ajatusmaailma on. Minulle kirjan lukeminen avasi silmiä vielä entisestään ja pystyin taas hahmottamaan vähän enemmän exäni vääristynyttä ajattelua. Kirjasta myös saa hyvin kuvan miten pientä roolia kuviossa näyttelee vaimo, hänelle annetut lupaukset tai ylipäätään mikään muu kuin alkoholi.

Mulla erosta on yli vuosi, mutta vieläkin tietyissä yhteyksissä palautuu mieleeni se täydellinen hämmennyksen tunne, kun muistelen exän ihan irti realiteeteista olevia juttuja.

Kalle Lähteen haastattelu löytyy esimerkiksi täältä: hs.fi/kulttuuri/a1451449717167

Suosittelen lämpimästi!

3

Joku kuvasi juoppoa että hän on kuin liukas sammakko, hänestä ei ns. saa otetta. Todellista läheisyyttä ei synny millään tasolla. Ja tuohon ajokortiton, akaton, ammattiton, asunnoton voi vielä lisätä luottotiedoton.

4

Mielenkiintoinen artikkeli persoonallisuushäiriöistä: terve.fi/persoonallisuushair … uonnevikaa

Artikkelin mukaan “alkoholisteista yli 60 prosentilla on persoonallisuushäiriö.” Tämä oli ainakin minulle uusi tietoa!

Lisäksi suosittelen kaikille läheisille Kalle Haatasen ohjelmaa alkoholisimin lääkehoidosta: areena.yle.fi/1-2808490
Erittäin opettavaa kuunneltavaa alkoholismista sairautena.

5

Tuolta Kemppisen kirjoituksesta puuttuu tämä allaoleva lainaus. Alla linkki koko kirjoitukseen.

Alkoholismin keskivaiheet: Juha Kemppinen

6

Tuo on tuttua, niin tuttua. uhma-asenne, viisaat keskustelut, aikomukset, harhat mihin kuvittelee menevänsä töihin ja kouluun yms., sitten täydellinen mitättömyyden ja alhaisuuden tunne joka pistää alistumaan ja olemaan kiltti, kunnes taas se toinen puoli ottaa valtaa.
Olen vuosia ja vuosia joutunut alkoholistisen lapseni manipuloinnin kohteeksi, ei ole käyttänyt minua hyväksi rahallisesti vaan henkisesti, lupailemalla että tekee sitä ja tätä ja alkaa hoitamaan asiansa, eikä kuitenkaan hoida, ei ota yhteyttä mihinkään eikä uskalla aloittaa mitään. On kuin kuplan sisällä josta ei ulos pääse.
kaikki keinot on jo käytetty, yhteiskunnassa ei ole pakkohoitoa tuollaiselle joka vielä pärjää kun selittelee vaikka mustan valkoiseksi, kohta, huomenna, syksyllä jne…
On aika kamalaa katsoa vieressä kun näkee että toinen ihminen ei elä todellisuudessa, ei ymmärrä eikä osaa olla tämän maailman mukana työssä ja ansaitsemassa omaa elantoaan. ihan pihalla. Enkä ole sitä uskaltanut sanoa hänelle suoraan, että älä puhu vaan tee.
Nyt vasta tajuan etten edes oikeasti tiedä mitä hän tekee ja touhuaa, miten päivänsä viettää? kenen kanssa on tekemisissä? Ei ole mitään tietoa enää ollut vuosiin. Hän vain minulle kertoo näitä satuja ja minä olen uskovinani.
Kait tästä pitää tehdä loppu. Mutten ennen tajunnut että ne oli satuja, kuvitelmaa, ihan oikeasti uskoin häntä ja häneen. Olenko nyt menettänyt toivoni hänen suhteen ja tajunnut että olen elänyt valheessa. Minä olen luonut kuvitelman, en ole suostunut katsomaan asioita vaan juurikin pelännyt nähdä totuutta. Vältellyt totuutta.
Nyt tänä aamuna vasta tuli mieleen että enhän oikeasti tiedä aikuisen lapseni asioista oikeasti yhtään mitään. Hän ei asu samassa kaupungissa.
Hänellä ei ollut tukea nuorena, eikä nuorena aikuisena. Johtui siitä että hän ei huolinut apua. Mikään ei kelvannut ja hän vain jyrkästi kieltäytyi kaikesta, pakeni juopottelemaan josta seurasi että hän muutti pois kotoa. Ei kelvannut psykiatria eikä muu apu. Nyt kait yritän itseäni lohduttaa että yritinhän minä auttaa. Kun ei ole enää pakkohoitoa sellaisille nuorille jotka alkavat juopotella jo nuorena, ymmärtämättöminä jäävät koukkuun.
Viina ja huumeet tuhoavat ihmisen persoonan nopeasti. jos on jo alunerin heikoissa kantimissa mielenterveys.

7

Kuuluuko uhmamielisyyteen sekin, että alkaa kuivilla oleva alkoholisti tarttuu suuriin haasteisiin rehvakkaasti? Vaihtaa työpaikkaansa varoittamatta, aloittaa ison taloremontin tai muita vastaavia projekteja? Tällä hetkellä tuntuu, että vain taivas on rajana kun mies on nyt ollut kohta vuoden juomatta. :open_mouth: Ihan kiva sinänsä, mutta tuntuu menevän hiukan liian lujaa ollakseen pysyvää. :cry: Itselleen ei jätä aikaa, vaikka olen pyytänyt ottamaan rauhallisesti.

8

Juomisen lopettaminen ei ole helppoa jos on juomasta riippuvainen. Siksi on toista ihmistä vaikea neuvoa, millainen hänen tulisi selvänä tai kuivana olla. Varmasti monenlaisia vaiheita voi mahtua ihmisen elämään, myös alkoholiriippuvaisen. Pitää kokeilla millainen elämä olisi hyvä. Jos sitä on liian raskasta seurata vieressä, niin voi olla hyvä hakea apua itselleen, ettei ota niin kontolleen sitä, mitä toinen tekee. Mutta kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa.