Kopion tämän Juha Kemppisen tekstin tänne tuolta Lopettajista, koska ajattelin, että saattaisi olla tälläkin puolella hyödyllinen. Aika moni ihmettelee sen oman juopponsa suunnatonta ilkeyttä. Toivottavasti tämä teksti auttaa näkemään sen osana taudinkuvaa.
[i]"Alkoholistin uhmamielisyys sanoo, ettei ole totta, etten pystyisi hallitsemaan juomistani. Toisaalta tosiasiat puhuvat äänekkäästi ja pontevasti juuri päinvastaista. Neljään A:n alkoholistin ura etenee vääjäämättä – ajokortiton, akaton, ammatiton/työtön ja asunnoton.
Alkoholistin mahtailutaipumus julistaa, ettei ole mitään, mitä hän ei voisi hallita ja säännellä. Tosiseikat osoittavat vääjäämättä päinvastaista – alkoholisti ei voi ottaa edes yhtä ryyppyä juomisen karkaamatta päiväkausien tai jopa kuukausien juopotteluputkiksi.
Alkoholistin kaksijakoisuus on nyt ilmiselvää. Alkoholistin alitajuinen mieli torjuu uhmaus- ja mahtailukykynsä avulla sen, mitä tietoinen mieli havaitsee. Kaksijakoisuudesta johtuen alkoholistin juominen pelottaa häntä. Samalla kun juominen pelottaa alkoholistia, hänen alitajuinen mielensä (uhma ja mahtipontisuus) estävät häntä ryhtymästä toimiin juomisen johdosta. Alkoholistin alitajuinen mieli voi jättää – ja itse asiassa jättää – tiedostetun mielen vaatimukset huomioimatta.
Alkoholisti huomaa juopotteluun kuuluvan alamäkisuunnan, mikä täyttää hänen tietoisen mielen ja luo akuutin huolestumisen, joka sillä hetkellä hallitsee tietoisia mielentoimintoja ja tallentuu tietoisuuteen huolestuneisuutena, masennuksena, levottomuutena ja pelkona. Tässä mielentilassa alkoholisti on täynnä halua lopettaa juominen ja hän tarttuu hanakasti mihin tahansa tarjolla olevaan apuun. Alkoholisti on kriisi- ja tuskatilassa.
Kriisi- ja tuskatilassa ollessaan samanaikaisesti alkoholistille todellisuuden ärsyke (mikä tahansa elämän poikkipuolinen ärsyke) sattuu mielen tiedostamattomiin kerroksiin ja ärsyttää esiin uhma- ja mahtailureaktiot. Alitajuisten reaktioiden liikkeelle pääsemiseen kuluu vähemmän tai enemmän aikaa, ennen kuin tietoinen mieli osoittaa merkkejä taustalla olevan alitajunnan merkeistä (esim. alkoholistin puoliso tunnistaa kyllä, kun alkoholistin ”juomahammasta” alkaa kolotta, levottomuuden, joka kuivilla olevaan alkoholistiin syntyy). Hitaasti ja asteittain alitajuiset asenteet pääsevät hallitseviksi (esim. kuivilla oleva ärtyisä alkoholisti ”järjestää” puolisonsa kanssa riidan, jota voi käyttää tekosyynä ryyppäämään ratkeamiseen).
Alitajunnan uhman ja mahtailun palatessa takaisin, vieroitus- ja katkaisuhoidossa laitoksissa hoidossa olevat alkoholistit ilmaisevat vähemmän huolestumistaan juomisestaan. Alkoholistit valittavat, että heidät toimitettiin turhan hätäisesti saamaan apua. Alkoholistit kertovat, ettei heidän tilansa ole yhtään huonompi kuin muiden alkoholia käyttävien. Alkoholistit sanovat, että muiden huoli heidän juomisestaan on typerää ja mielivaltaista puuttumista heidän oikeuksiinsa. Lopulta alkoholistilla on vain muisto omasta äkillisestä huolestumisenpuuskastaan, uhma ja mahtipontisuus ovat syöneet huolestumisen omasta juomisestaan. Huolestuminen omasta juomisesta on menettänyt tehonsa kärsimyksen muistuttajana ja muuttumishalua luovana ärsykkeenä.
Tämä kiertokulku jatkuu toistaen itseään niin kauan kuin uhma ja mahtailu jatkavat toimintaansa ylittämällä tehollaan. Itsen muistan konsultoimani potilaan, joka oli tullut 160. katkaisuhoitojaksolleen paikalliseen katkaisuhoitopaikkaan vajaan 10 vuoden aikana. Hän kuoli alle 50-vuotiaana viinaan."[/i]
Ote Juha Kemppisen pitkästä kirjoituksesta.