Tarvitsen tukea ja apuanne, kokemuksia siitä kuinka olette konkreettisesti toimineet alkoholistin solvatessa teitä puhelimessa?
Rakastan alkoholismia sairastavaa pitkäaikaista seurustelukumppaniani syvästi.
Kuitenkaan en ole osannut “rakkaudella irroittautua”, tämän termin olen kuullut Al-Anonissa käydessäni.
Ymmärrän tuon irroittautumisen tarpeellisuuden, ei se sitä tarkoita etteikö toista saisi rakastaa, mutta että oman järkensä pysymisen vuoksi pysyisin erossa alkoholistin vahingoittavista toimista, kaaoksesta minkä hän juomisellaan aiheuttaa.
Kuitenkin, monesti “hajoan” kun juomassa oleva soittaa humalaisen puhelun ja alkaa esittämään täysin järjettömiä syytöksiä, milloin “huoraamisesta”, välillä kaivelee ihmissuhteitani ajoilta ennen häntä, millainen h…ra olen ollut ennen häntä jne jne. Loputon lista. tiedätte varmaan.
Välillä olen kyennyt laittamaan luurin kiinni asiallisesti ilman lähtemättä mukaan tuohon. Välillä en ollenkaan, menen ihan sekaisin ja alan itkemään ja huutamaan puhelimessa kun en kestä kuunnella tuollaista sontaa. Ja soittelemaan perään ja puolustelemaan ja kertomaan(itkemään/huutamaan) humalaiselle ettei mua saa kohdella noin.
Yleensä hermot menee helpommin silloin kun toinen on ollut putkeilemassa pidempään eikä olla nähty, kun se huoli ym. toisesta välittäminen/rakastaminen on kuitenkin siellä. Silloin en jotenkin kestä yhtään mitään.
Joka kerta ajattelen että tämä sai olla viimeinen kerta kun kuuntelen tuollaista saatika hajoan siihen.Että en enää vastaa moneen päivään enkä ota yhteyttä.
Sitten, hyvinkin pian, alkaa tulla päähän kaikki että toista ihmistä pitää ymmärtää ja suhtautua neutraalisti kun on sairaudesta kysymys, ja se huoli toisesta että mitenkähän hänelle käy. Vaikka JÄRJELLÄ ymmärrän että mitään ei ole tehtävissä. Siis muutakuin ottaa etäisyyttä.
Kuinka kykenette siihen, miten toimitte? Oletteko osanneet olla vastaamatta puheluihin? Soittamatta seuraavana päivänä perään, tekstaamatta?? Olen surkea tässä.
Äsken tein sen virheen että soitin kumppanilleni vaikka aavistin kyllä että juomassa varmaankin on.
Ja sieltä alkoi tulla aikaisemmin mainitsemaani listaa.
Hajosin ihan täysin, itkin ja huusin puhelimessa. No se loppui se puhelu siihen itkemiseeni.
Toinen yhtä helvetillinen “keskustelu” heti perään kun hän soitti.
Nyt on taas paska, henkisesti lytätty olo ja tuntuu että en halua enää yhtään tällaista.
Puhelin tuossa vilkkuu mutta en vastaa, sen sijaan kirjoitan tätä.
Mielessä on että en varmasti soita moneen päivään, jos enää ollenkaan.
Itseni tuntien tiedän että pian kuitenkin myötätuntoiset ajatukset, suru, “sääli”, kaipaus, halu sopia asiat jne jne, taas ajavat minua siihen suuntaan että puhelinta on vaikea jättää rauhaan. Olen jotenkin totaalisesti hukassa tässä asiassa!
Pyydänkin että kertoisitte kuinka oletta toimineet? Onko usean päivän radiohiljaisuus tuonut rauhaa tilanteeseen puolin ja toisin?
Tajuan olevani järkyttävän riippuvainen. Useasti olen yrittänyt saada itseni ymmärtämään ettei tässä ole mitään järkeä koko suhteessa mutta sitten tulee taas hyvät ajat ja olen entistä lujemmin koukussa. Tajuan että “let go” ja “let God” on hyvä neuvo mutta miksi en pysty siihen, riippumatta kuinka hyvin tahansa omasta mielestä itseäni hoitaisin.
En puhuisi ollenkaan kännisen kanssa puhelimessa (enkä juuri muutenkaan). Entä kun hän on selvin päin, voiko solvaamisesta silloin keskustella hänen kanssaan, että kuinka paljon se satuttaa Sinua?
Vaikka oonhan mäkin puhelimessa kaikkea joutunut kestämään, kun ei ole ollut voimia/kykyjä pistää tilannetta poikki. Ootko käynyt Al-Anon palavereissa? Tai onko Sinulla ketään ystävää, jonka kanssa voisit purkaa sydäntäsi?
samaa yritän tehdä minäkin eli olla vastaamatta juovan miehen puheluihin ja viesteihin. Hankalaa on minullekin tämä irrottautuminen. Seurusteletteko te kuitenkin edelleen, eli tapailetteko niinä aikoina kun on juomatta? Vai oletteko eronneet? Mielestäni alkoholistin päätarkoitus näillä yhteydenotoilla on huomionhakuisuus. Varsinkin puhumalla siihen sävyyn että on tekemässä itselleen jotain, saa takuuvarmasti toisen huolestumaan.
Vähitellen olen itsekin alkanut tätä oppia. Aluksi muutettuani omilleni vastasin aina hänen puheluihinsa jotka kuulostivat todella epätoivoisilta. Varmasti hän sitä olikin jäätyään yksin ja mielestään yllättäen, vaikka minä olen puhunut erosta jo vuosia. Hän piti kai minua niin varmana tapauksena että uskoi pystyvänsä pelaamaan peliään loppuelämänsä. Mutta minä sainkin voimia irrottautua hankalasta liitosta ja sehän häntä ärsyttää. Meillä mukana kuviossa oli alaikäinen ja mies käyttäytyi minua kohtaan uhkaavasti, joten eipä siinä juuri vaihtoehtojakaan ollut.
Kertoisitko minulle mitä tiedät tuosta “rakkaudella irrottautumisesta”? Mnun kotipaikkakunnallani ei ole al-anonia joten vaikka olisin kiinnostunut heidän toiminnastaan en pysty siihen osallistumaan. Yritän pitää yhteydenpidon nyt minimissä, väliin sitä on enemmänkin kun mies on juomatta, mutta tällä hetkellä taas juo joten en vastaa puheluihin tai viesteihin ollenkaan. Lapsen ja yhteisen omaisuuden takia on kuitenkin asioita jotka on hoidettava, ja tämän yritän ajoittaa niihin selviin päiviin jos mahdollista.
Jos jonkin neuvon osaisin omasta kokemuksestani sinulle antaa, kehotan että olet yhteyksissä vain kun tiedät toisen olevan varmasti selvin päin. Silloin voit yrittää selittää hänelle miten koet asia.Mutta paras keino olisi minusta vaihtaa puhelinnumeroa ja pitää se salaisena! Kun hän taas juo, hän ei ajattele miltä sinusta tuntuu vaan sitä miten saisi sinulta sitä kaipaamaansa huomiota. Tiedäthän myös, että toisen vainoaminen epätoivotuilla yhteydenotoilla on vainoamista ja siitä voi tehdä rikosilmoituksen! Ja että tällainen toiminta voi olla merkki uhkaavasta fyysisestä väkivallasta!
Hei!
Toimisiko puhelun esto alkkiksen numerosta. Eli puhelin numero ei tarvitsisi vaihtaa vaan yksinkertaisesti laittaa alkkiksen numero estolistalle omasta puhelimestaan. Itse ajattelisin, että olisi noissa tapauksissa helppo tapa, koska oma puhelin numero pysyy ennallaan ja numeron eston saa itse päälle ja tarvittaessa myös pois päältä. Äkkiä ajattelisin, että solvauspuhelut tehdään sen verran humalassa, ettei alkkis tajua soittaa toisesta numerosta heti uudestaan.
Viitaten aiempaan, joo, olemme edelleen yhdessä, ei olla erottu. Mutta omat asunnot meillä on koko ajan ollut.
Hyviä aikoja välillä on ,silloin kun putki hänellä poikki . Toistemme luona vastavuoroisesti on silloin oltu.
Vuosien varrella on kuitenkin “hitsauduttu” yhteen aika tiiviisti .
Pihlajatar, harmi että paikkakunnallasi ei ole Al-Anonia. Mutta jospa vaikka joskus pääsisit käymään jossain ryhmässä, mitään “sitoutumisiahan” ei Al-anonissa ole. Kyllä olen sieltä apua saanut vaikka en osaakaan vielä soveltaa käytäntöön ehdotuksia (olen vasta alussa) joita siellä olen kuullut. Mitään lakeja ja pakkojahan ei ole, jokainen toimii niinkuin toimii mutta kokemuksista olen kuullut että jollakin lailla toimiminen on auttanut ihmisiä pärjäämään elämässä hajoamatta, riippumatta siitä mitä kaaosta alkoholisti järjestää. al-anon.fi/
Olen joskus yrittänyt pitää eri puhelinkorttia luurissa . Mutta en siihen pysty. Sitten jos alkoholistista ei kuulu mitään menen itse sekaisin vielä enemmän ja päähäni ei mahdu senkään vertaa järkevää ajatusta. Ja ongelma on myös se että MINÄ myös välillä soitan, en anna toisen juopotella rauhassa. Eli en siis osaa “irroittautua rakkaudella”, ajatella että hänen elämänsä. Että voin silti rakastaa mutta pysyä irti hänen touhuistaan jotka laittavat minut voimaan huonosti.
Mutta tuonkin kyseenalaistan välillä. Miten niin irroittautua? Eikö tässä kaikki olla jollakin lailla riippuvaisia rakkaudesta, ihmissuhteista ym?Pitääkö tässä julistautua johonkin tolpannokkaan riippumattomaksi , ettei minua vaan mikään satuta? Eikö jopa raitistuneilla alkoholisteilla ole monella puoliso , sama puoliso edelleen joka joutui/halusi olla rakastamansa ihmisen kanssa myös tuon juomahelvetinkin vielä jatkuessa? Olisiko heidän kaikkien pitänyt irroittautua ja pistää luurit kiinni ja pillit pussiin? Sori mutta minä olen ihan sekaisin näiden asioiden kanssa. Mulla on varmaan edelleen se ajatus päässä että toimimalla jollain lailla se vaikuttaa alkoholistin toimintaan. Eli siis kontrolloin. Mutta eikö jokainen ihminen kontrolloi jotain jossain tilanteessa? Voi herranen aika kun tää on vaikeata!
Kun katson tätä kirjoitteluani niin tästä kaikesta kyllä näkee kuinka koukussa olen. Tiedostan ongelman ja järjettömät toimintamallit mutta silti tipun toimimaan uudelleen ja uudelleen samalla lailla. Näköjään vähän niinkuin alkoholisti putoilee juomaan niin minä tähän. Jospa pikkuhiljaa. Ymmärrystä on mutta toiminta on päin prinkkalaa.
Nytkin pohdin että soitanko takaisin, jospa olisi vähän järjissään. Holisti oli yöllä soitellut puheluita useammankin, kun en enää vastannut. Hän kyllä yleensä ymmärtää oman järjettömyytensä, pyytää anteeksi ja pystytään ihan rauhassa silloin puhumaan asiasta.
Voi miten mua kosketti etenkin “syytetyn penkin” kommentti.
Oman mielenterveyden säilyttämiseksi alkoholistin aiheuttamasta kaaoksesta on paras irrottautua ja pitää etäisyyttä. Meillä nimenomaan mä olen ollut puhelinhelveteissä aktiivinen osapuoli, kun en ole älynnyt antaa alkkikselle juomarauhaa. Alkkis on mieluusti pitänyt viikkokausien puhelinhiljaisuutta, ja mä olen ollut sydän syrjällään, että onko hän edes hengissä. Kun niitä itsetuhoajatuksiakin on hänellä ollut, ja muutenkin. Sitten kun olenkin tajunnut alkaa irrottautua ja olla menemättä mukaan alkkiksen kaaokseen, oma vointi on ollut parempi. Vaikka hitaasti se oppi on mulle perille mennyt, ja rimpuilen vieläkin.
Joo, aivan varmasti alkkiksen läheinen haluaa rakkaudellista suhdetta eikä siinä (välttämättä) ole mitään epänormaalia läheisriippuvuutta. Ja sekin on mun mielestä ihan normaalia, että pettymykset ja kaaoksessa kieputuksen kohteena oleminen sattuu ja tuottaa tuskaa. Mutta kun kaloja ei tipahtele taivaasta bussipysäkeille eikä järvistä voi onkia appelsiineja - ei voi, vaikka me kuinka haluttais ja toivottais. Ongelman ydin on mun mielestä siinä, että alkoholisti ei pohjimmiltaan normaaliin rakkaudelliseen suhteeseen pysty/halua tai se on hyvin ajoittaista vain, ja alkoholismin edetessä pahemmaksi käy vain. joten siksi me kärsitään, kun me ei tajuta, että sen toisen maailma tai sielunelämä, miten sen sitten haluaa ilmaistakin, ei käy yksiin meidän maailman ja sielunelämän kanssa. Ei käy pohjimmiltaan yksiin, vaikka mitä tehtäis tai oltais tekemättä. Ainoa, mitä voi muuttaa, on oma suhtautuminen ja sitä kautta oma toiminta.
Niin oli tuttua tarinaa tuo puhelinhelvetissä aktiivisena osapuolena oleminen. Minäkin sitä huolta kannan, alkoholisti saattaa tosiaan känniputkessa olla ottamatta mitään kontaktia. Mulla hermo pettää ja taas mennään.
Mutta tuo oli hirveän hyvä kuinka kuvasit sitä että alkoholistin on vaikea normaaliin rakkaudelliseen suhteeseen pystyä. Minä en sitä vaan millään meinaa uskoa, kuvittelen että hän ajattelee niinkuin minä ja tekee valintojaan sen pohjalta. Mutta niinhän ei asia ole. Hän on kemian vaikutuksen alaisena. Minä en. No, ei tämä selvä pääkään kovin järjellisesti toimi aina mutta ainakin tiedän mitä teen, muistan, ja osaan olla omasta toiminnastani vastuussa.
Allekirjoitan tuon kaiken mitä kirjoitit. Tulee ymmärrystä ja voimaa miettiä kuinka voisi toimia erilailla kuin aiemmin. Kun ei tämä toimintamalli ainakaan ole omaa hyvinvointia lisännyt ja tuskin toisenkaan.
Ensimmäinen elin, johon alkoholi tuhoavasti vaikuttaa on aivot. Ei sisäelimet.
Juova alkoholisti on vainoharhainen, sairaalloisen mustasukkainen ja suojelee aina juomistaan. Kaiken tämän tunnekuohun hän pukee sellaiseen asuun, että hän voi kertoa itselleen juovansa siksi koska puoliso pettää, on joskus pettänyt tai on joskus pettänyt edellistä poikaystäväänsä, jota hän ei edes tunne… ‘Huoraamissyytökset’ ruokkivat hänen juomistaan ja jos oikeita syitä ei ole, hän keksii ne helposti koska on jo valmiiksi vainoharhainen.
Ette te keskustele ‘normaalin’ ihmisen kanssa puhelimessa silloin kuin siellä toisessa päässä on juova alkoholisti. Keskustelu on sekä turhauttavaa että täysin hyödytöntä. Hän ei ehkä edes muista mitä on sanonut, ja jos muistaakin, niin sekin on ollut kuuntelijan syy
tulevat puhelut tietystä numerosta voi estää, mutta tekstiviestejä ei. Ei ainakaan minun puhelimellani. Ja viestejä tulee mihin kellonaikaan tahansa, eivätkä ne yleensä ole mukavaa luettavaa. Anteeksipyyntöjä ei kuulu jälkeenpäin vaikka kuinka ahdistavasti olisi minulle kirjoittanut. Joskus jätän lukematta niitä, varsinkin iltaisin ja öisin, ja luen vasta aamun tullen tai kun olen jonkun seurassa. Koska ne saattavat saada minut paniikkiin Minulla on myös toinen kortti jonka nro on tiedossa vain ihan lähimmillä ihmisilläni. Jos haluat varmistua että saan olla rauhassa, vaihdan sen luuriini.
Minulle on päihdehoitaja neuvonut, että autan alkoholistia parhaiten pysymällä hänestä erossa. Syynä se, että juomiskuvionsa pyörittämiseen hän tarvitsee minua. Totuushan on se, että ainoa syy juomiseen ja samalla ainoa henkilö joka hänet voi pelastaa, löytyy kun hän katsoo peiliin!
Jossain vaiheessa meidänkin täytyy tehdä lopullinen päätös jatkosta; erillään vai paluu yhteen. Mielestäni olemme nyt takaisin lähtötilanteessa, koska mies juo taas. Ei mitään mahdollisuutta tehdä nyt noin isoa päätöstä…
Minulla on myös toinen kortti jonka nro on tiedossa vain ihan lähimmillä ihmisilläni. Jos haluat varmistua että saan olla rauhassa, vaihdan sen luuriini.