Alkoholistin pysyvä raitistuminen

http://juhakemppinen.fi/index.php?id=dcetcmxcoc8hk2

Tuosta linkin takaa löytyy erittäin mielenkiintoinen artikkeli, jossa psykiatri pohtii sitä, miksi
AA näyttää auttavan alkoholistia raitistumaan, ja ei pelkästän sitä, vaan alkoholistin luonteen
heikkoudetkin karisevat ja sisältä paljastuu aidosti tunteva, terve ihminen.

Ohessa pari lainausta:

Suosittelen lämpimästi lukemaan ko. artikkelin ihan rauhassa ja ajatuksella.

Tieboutin artikkeli jota Kemppinen tarkastelee, on varmasti omana aikanaan ollut mielenkiintoinen sen ajan psykiatrisisssa piireissä.

On tosiaan olevan tietyntyyppinen “laji” päihderiippuvaisia, joilla on suuruuskuvitelma ja persoonallisuushäiriö joka ilmenee myös päihteettömänä ollessa. Persoonallisuushäiriö voi olla laadultaan epävakaa tai narsistinen tai jotain niiden väliltä.
Näiden henkilöiden hoitoennuste on erittäin huono, koska hoidot yleensä epäonnistuvat alkuunsa heidän kohdallaan. Esimerkiksi laitos-olosuhteissa he onnistuvat joskus saamaan koko hoitoyksikön pois tolaltaan niin asiakastovereita kuin henkilökuntaa myöten. Itse henk.koht. voin kertoa nähneeni tällaisista jopa hassunkurisia tapauksia. :smiley:
Eivätkä tällaiset pers.häiriöiset yleensä kykene omaksumaan etenkään 12 askeleen filosofiaa. Yleensä heitä auttaakin joskus paremmin yksilöity kognitiivinen terapia, jos sekään.

Mutta; nuo narsistit ja muut pers.häiriöiset ovat vain vähemmistö päihdeongelmaisia. Suurimmalla osalla päihderiippuvuden takana piilee ihan tavallinen ihminen, toisinaan jopa alemmuudentunnon, itsesäälin ja syyllisyyden lannistama.

Päihderiippuvuus ei myöskään sulje pois Jumal-uskoa, vaan toisinaan päinvastoin: päihtymystilat saattavat joillakin päihderiippuvaisilla saada aikaan kuvitelmia hengellisyyden kokemuksista tai “yhteydestä Jumalaan” tms. Tällainen on tyypillistä tietysti ns. psykedeelisille huumeille (kannabis, LSD, meskaliini jne.), mutta myös päihtyneellä alkoholistilla saattaa ilmetä joskus uskonnollista pakkomielteisyyttä ja kuvitelmia.

“After all these years I believed in Jesus, and after all these drugs I thought I was him” (Clash: Sound of sinners)

Mutta kuten nykyaikaisempaa katsantokantaa edustava minnesota-hoitomallin ajattelutavassa sanotaan:
“alkoholismi on sairaus joka tuottaa vain sen oireiden mukaista käytöstä, ei tietyntyyppisiä ihmisiä.”
avominne.fi/avominewww/tekst … avi_id=231

Yleensä sen takana ei ole persoonallisuushäiriötä eikä usein edes mitään psyykkistä häiriötä, joka ei ajan mittaan paranisi raittiuden myötä.
Tietysti nyt kaksois- ja jopa kolmois-diagnoosien aikakaudella syntyy jatkuvasti enemmän “muna vai kana” asetelmia päihdeongelman ja psyykkisten häiriöiden välillä, joten taidampa lopettaa asiasta jaarittelun tästä tähän.

AA:n peruskirjallisuus pohjaa löytöihin ja havaintoihin, jotka tehtiin jo 1930-luvulla, ja
edelleen jäsenneltiin niitä 1950-luvulle asti.

Ei alkoholisti juurikaan ole muuttunut noista ajoista. Ainoa, mikä on muuttunut, on ajassamme vaikuttava
pinnallisuus, postmoderni käsitys maailmasta ja melkoinen individualismi (mikä entisestän heikentää
alkoholismin löytämistä itsestään).

Lainaus artikkelin alusta:

====================================================================
Alkoholistin pysyvä raitistuminen vaatii psykologisen tai hengellisen heräämisen
Raitistuminen, alkoholismista herääminen, psykologisena ilmiönä AA-ryhmissä

Kyllä päihde-scene on muuttunut aika paljon aikojen mukana, ja samalla tietyllä tapaa ns. päihdekulttuuri. Riippuvuuden perimmäinen olemus voi tietysti olla aivan sama vuosisadoista toiseen: päihdeen pakonomainen käyttö sen aiheuttamista haitoista ja vahingoista huolimatta.

Mutta hoitotavatkin on kehittyneet, ja samoin tieto. 12 askeleen vertaistuki tietysti toimii siinä formaatissa mikä sille on aikojensa alussa kehittynyt, mutta muuten erilaisia hoitotapoja ja niiden yhdistelmiä voidaan kehittää ja parantaa jatkuvasti.
Tiedon onkin parasta lisääntyä ja sitä suotakoon jaettavan, sillä sekin on omiaan hälventämään juurtuneita ennakkoluuloja ja päihdeongelmaisten syrjintää ja heidän hoitonsa väheksyntää yhteiskunnassa.

Hyviä pointteja. Olet oikeassa tuossa.

Huomenta Suomi! Tässäpä yksi mieliteemoistani. Pieni täydennys: AA: n “tyyneyslauseen” filosofia on paljon vanhempaa perua. Näitä ajatuksia ja elämänkatsomuksia pohtivat jo antiikin ajan filosofit (stoalainen koulukunta, Epiktetos &co.).Ajatus “korkeammasta voimasta” sisältää itselleni mahdollisuuden nostaa kädet pystyyn tilanteessa josta en itse selviä.Jonkinlainen ylimenevä vastuunsiirto siis-heittäytymättä kuitenkaan fatalistiksi.

Tämä aamupalaksi! Lähden tunnin päästä tapaamaan päihdehuollon tukihenkilöäni.Rutiinivierailu.

Ajattelin myös esitellä itseni erillisessä kirjoituksessa lyhyesti. Olen pompannut aika kylmiltäni ketjuihin,jotka alkoivat jo vuosia sitten. Täytyy nyt viikonloppuna tehdä plinkissä matka menneisyyteen ettei tule turhaa toistoa kysymyksiin ja vastauksiin. Ja sitten laatia tuo esittelyteksti! :smiley:

Jokin aika sitten tv:stä tuli haastattelu tunnetuista veljeksistä, toinen kokki ja toinen pappi. Tämä pappi puhui pitkäaikaisesta alkoholistisesta juomisestaan aikana, jolloin oli toiminut papin ammatissa. Pappi todennäköisesti uskoo itseään korkeamman voiman olemassaoloon, joten aivan varmaa suojaa ei sekään anna.

Minä olen uskonut jumalaan, korkeampaan voimaan, aina. Juomisaikoinakin. Joten ei, eivät ne sulje toisiaan pois.

Sama itsellänikin. Mutta kyseessä oli omalla kohdallani tekopyhyys ja Jumalan tai Korkeimman Voiman
itsekäs väärinkäyttö, puuttui siis submissio, kuuliainen antautuminen Jumalalle alisteiseen elämään.

Joopa sitten. Ei siis ole minulla toivoa pysyvästä raitistumisesta, tuollaisia heräämisiä kun ei ole näkynyt eikä odotettavissakaan.
Pitäisikö kiittää tästäkin “vertaistuen kukkasesta”?

Sinun tarinasi MM on melko lailla poikkeava meistä epätoivoisesti moneen kertaan raittutta yrittäneistä muutenkin, joten ehkä ei kannata vetää johtopäätöksiä raittiuden pysyvyydestä sen kummemmin :slight_smile:

En osaa ainakaan itse olla oikein muuta kuin kuuntelija sinun kohdallasi, kun oma raitistumiskokemus on tyystin toisenlainen.

Eiköhän sinulla ole se psykologinen herääminen tapahtunut…

EI lähetä liikaa väittelemään, samassa veneessä ollaan, yritetään pysyä tänään raittiita, ja jopa koko
lauantai!

Taidan olla MM:n kanssa aika samoissa raitistumiskokemuksissa. Hengellistä heräämistä ei ole tapahtunut. Psykologisesta en osaa sanoa, jotenkin tuossa viime joulunpyhinä tissutellessa tuli vain väsyminen töhnään oloon ja siihen pakkomielteeseen että olisi pitänyt pukea ulkovaattet päälle ja lähteä kävelemään pakkasessa kilometrin päähän kauppaan ostamaan lisää keskihölmöä. Ajattelin että onko todella pakko? Päätin ettei ole. Pistin toppahousut takaisin komeroon ja lopetin alkoilun.

Minusta tämä oli paremminkin oma työvoitto, mutta voihan sitä psykologiaksikin sanoa.
Samapa tuo, kukin taaplaa tyylillään.

siitä pysyvyydestä tuskin kukaan osaa varmaa sanoa. Edes hengellisesti heränneet. (Naapurissa on elävä esimerkki hengellisesti heränneestä ei-raitistuneesta).

Humala ei tuntunut enää hyvältä, eikä jälkiseuraukset. Huomasi, ettei voinut lopettaa siihen yhteen. Aloin inhoamaan itseäni. Psykologinen herääminen? Joo-o. Mutta en minä ole itseäni hypnotiseerannut! Meditoinut ehkä ja etsinyt oikeaa itseäni (on kesken). Olisi kätevää, jos voisi hypnotisoida itsensä…esim. kuntosalille ja eroon suklaasta. En ole vielä pystynyt siihen, vaikka aika fiksu olenkin. :slight_smile:

Minusta pitkään juoneen alkoholisoituneen ihmisen onnistunut raitistuminen vaatii taakseen “heräämisen”. Oli se sitten hengellinen tai psykologinen. Joku voisi väittää, että molemmissa variaatioissa on pohjimmiltaan kyse voimakkaasta elämyksestä ja ongelman syvällisestä tiedostamisesta.

Alkoholisti on usein yritellyt “vähentää” ja “pitänyt taukoja”. Raitistuminen ei kuitenkaan onnistu niin kauan, kun alkoholistilla on kuvitelma siitä, että alkoholia voi ottaa sivistyneesti. Kohtuudella.

Raitistuminen onnistuu vasta, kun ihminen tajuaa olevansa juoppo. Ja ymmärtää sen, että juoppo ei voi juoda, koska on addiktoitunut alkoholiin. Tämä on se paljon puhuttu herääminen. Toisille se on hengellistä, toisille psykologista. Tämän heräämisen täytyy olla niin syvä, että se voittaa juomisen himon.

Herää ihminen sitten “hengellisesti” tai "psykologisesti, täytyy kunnon juopon raitistumiseen liittyä tietynlainen nöyryys. Tarkoitan tällä sitä, että addiktion voima on tunnustettava. On ymmärrettävä, että raittiuden saavuttaminen ja ylläpitäminen ei ole helppoa. Se vaatii kieltäytymistä, itsekuria ja jatkuvaa varuillaan oloa. Sen ymmärtämistä, että addiktio ei ole mihinkään hävinnyt ja voi viedä mukanaan myohemminkin.

Minusta nämä kaksi asiaa: “herääminen” ja “nöyryys” ovat havaittavissa onnistuneesti raitistuneissa. Joillekin kyse on hengellisestä, uskonnollisesta asiasta. Joku oivaltaa tämän lääkärin ja terapeutin avulla. Jotkut päättelevät asian itse. Silti nuo kaksi asiaa mielestäni raitistuneen juopon kuntoutumisessa on nähtävissä.

Itse en pitäisi kovin oleellisenä sitä, miten ja missä kukin on herrännyt ja nöyrtynyt.

^ Kiitos lorda. Tässäpä minun raitistumisen kokemus on kauniisti kirjailtuna.

Se kun raitistuminen minulla vaati heräämisen todellisuuteen sekä nöyrtymisen oman voimattomuuden suhteen, suhteessa alkoholiin nähden. Kun raittius kantaa päivän kerrallaan, kohdallani AA-ryhmän suosiollisella avustuksella, miksi sitä mihinkään alkaisin muuttamaan, tänään.

Jos entisestä, väkivaltaisesta, itsekeskeisestä, toisia ihmisiä manipuloivasta ja hyväksi käyttävästä, itsensä tuhoajasta kasvaa, epäitsekkyyteen pyrkivä, toiset huomioon ottava, tasapainoinen, raitis ihminen. Kai silloin tämä elämäntapa kohdallani on toimiva.

On muuten ihan jännä asia, että narsistinen persoonallisuushäiriö tai epävakaa persoonallisuushäiriö (ns. rajatilapersoona) esiintyvät myös usein ilman päihderiippuvuutta. Tai itse asiassa yleensä ilman päihderiippuvuutta jos ne diagnosoidaan, sillä päihteenkäyttäjällä usein moiset piirteet johtuvat vain päihderiippuuvuudesta ja poistuvat jos henkilö raitistuu.

Olen tavannut päihdeongelmaisen, joka ei suinkaan itse ole persoonallisuushäiriöinen vaan hänen ex-puolisonsa oli. Itse päihdeongelmainen oli tässä tapauksessa pikemminkin puolisonsa uhri, vuosia jatkuneen manipuloinnin ja psyykkisen pahoinpitelyn päihteisiin ajama. :unamused:

Ex-puolisolla ei koskaan ollut päihdeongelmaa, ja hänen hoitamisensa oli vaikeaa koska pers.häiriöön kuuluu paljon useammin ongelman kieltäminen kuin päihdeongelmaan.
Kyseinen päihdeongelmainen oli itse alkanut luulla olevansa heidän parisuhteessaan kaikkien ongelmien aiheuttaja, koska rajatilapersoona-puoliso oli näin saanut asian laidan uskoteltua.

Hiukka puistattavia tapauksia oikeasti nämä pers. häiriöt, mutta lohdullista meidän päihdeongelmaisten tai päihdeongelmasta toipuvien kannalta on se, että meidän diagnoosissamme ei useimmiten ole kyse siitä. Joskus on, mutta harvoin.

.

Foottis, olet yleensä ignoressani aiempien riitojemme takia, mutta nyt tällä kertaa klikkasin viestisi näkyviin.

En tiedä mitä on “kunnon alkoholistit” tai “tyylipuhtaat alkoholistit”, koska tunnen aika paljon lähinnä Subun, pirin, lakan, gamman, alkoholin, bentsojen yms. käyttäjiä ja niistä toipumaan pyrkiviä.
En tiedä millainen on “tyylipuhdas alkoholisti” enkä kai välitä tietääkään, koska kyse on oikeasti päihderiippuvuudesta.