Olen tänne johonkin ketjuun aikanaan purkautunut,mutten nyt sitä löytänyt. Mieheni on alkoholisti ja itsekin sen myöntää. Viime vuosi oli kamala,alkoi asiat olla todella huonosti, joulu ja vuodenvaihde oli piste iin päälle. Lopulta tammikuussa keskustelin miehen kanssa tilanteesta ja sanoin,ettei tämä voi jatkua. Kävimme läpi ongelmia ja mieskin ymmärsi että minun ja kahden lapsemme elämä ei ole sillätavoin elämisen arvoista. Mies päätti olla juomatta. Puoli vuotta. Puoli vuotta oli ihanaa. Vaikka mies käyttikin vapaa-ajan kaikkeen muuhun kuin perheeseen (työnteko) ei tarvinnut ainakaan pelätä,että lapset näkee örveltävää isää. No mies ei kuulemma raittiiksi aijo ja kun puolivuotta tuli täyteen ja työstressi helpotti korkattiin kalja. Nyt meillä juodaan toista päivää. Itse olen aivan repaleina,näen vaan silmissäni kaikki kauhukuvat. Palaa angsti,että tätäkö taas. Mies itsekin sanoi vielä eilen,ettei haluaisi juoda,mutta piti juhlia. Tänään jo karkasi mopo käsistä. Kun ei voi jättää iltaan ja pariin kaljaan vaan nyt taas juostiin kaupasta keiSsi ennen 21.00. Että joo. Tavallaan sain uskoa tästä puolesta vuodesta. Minulla oli aivan eri mies. Se johon rakastuin aikanaan. Toisaalta nyt tajuan,että alkoholi todella pilaa meidän elämän,miksei sitä voi juoda ihmisiksi? Eipä tässä muuta kuin katsotaan,mitä tuleva tuo,raitistuuko mies uudelleen,vai jatkuuko sama meno. Kunhan piti tänne purkaa,kun muuallekaan en osaa. En jaksa.
Vituttaa samat biisit soi ja lapset ihmettelee mitä isä tekee, olut haisee hwngityksessä ja tulevaan ei voi luottaa. Väsyttää. Vituttaa tuleva loppukesä ja kiukuttaa,että hyvä mies menee alkoholin takia hukkaan. Turhauttaa. Tässä samassa suossa tarvotaan taas. Vaikka parempiakin aikoja näemmä vois tulla,niin onko mitään järkeä elää aina sen pelon kanssa,että mies ratkeaa taas ryyppäämään? Toisaalta,hyvä isä tuo on,ja lapset rakastaa,kyllä mä siis vielä jaksan,mutta aika raskas taakka meille alkoholistien puolisoille on annettu.
Ja jatkaakseni. Mies itsekin huomasi puolenvuoden aikana paremman olonsa, lisääntyneen ajan,rauhoittumisensa,pinnan,huumorintajun ja mielialan kohonneen. Haluaa edelleen sitä hyvää,mutta suhdetta alkoholiin on vaikea katkaista. Haluaa silloin tällöin ottaa,mutta olla kotona raitis. Mutta heti kun ottaa yhtään lupaukset valuu kankkulan kaivoon. Alkoholi sulattaa mielen. On typerää seurata vieressä. No katsotaan miten taas jatkuu,mutta sen tuon puolen vuoden aikana opin,että en halua elää alkoholin kanssa. Mutta mitä se sitten tietää parisuhteelle ja perheelle. Inhottaa stressata taas kaikesta,mies puhuu typeriä lapsille ja nyt 3-vuotias tarvii jo selityksiä,sekä vastauksia. Lapset myös kertoo kaiken maailmalle. Ärsyttää. Vittu. Ja mies on luvannut järjestää juhlat kavereille meidän mökillä,mutta itseä harmittaa,että lapset olis läsnä. Pääasiassa oleminen on ok päivällä ja muuten,mutta pelkään porukan jäävän notkumaan ja ryypiskelemään ja sitten ahdistun lasten kanssa,kun en saa niitä pois. Illalla lapset tietty nukkui,mutta miten päivällä. Väsyttää.
Voimia Pandora. Ei ole helppoa elää alkoholistin kanssa,voimia se vaatii ja ne turhat lupaukset…niin turhia.Oletko nyt yrittänyt jutella miehellesi? Se on hyvä asia, jos vpotte asiasta jutella ja miehesi myöntää ongelmansa… Lapset ja oma terveys on tärkeintä, mutta tiedän myöstunteen"hyvä mies menee hukkaan…" Siihen kun emme voi vaikuttaa…
varmaan tiedät että jos miehesi on alkoholisti, ei hän voi päättää ruveta kohtuu käyttäjäksi.se ei vaan alkoholistilta onnistu. Joten hänen täytyy haluta raitistua pysyvästi jos jtn hyvää tulevaisuudeltaan meinaa. Tiedän hyvin tunteen kun mieheni myös on saattanut olla pitkään juomatta ja sitten taas häivytään. Ainut hyvä puoli ettei mieheni juo kotona vaan “karkaa” ryyppyreissuillensa muualle. En tahdo lasten häntä näkevän. En voi toivottaa muuta kuin voimia ja rukoilla että miehesi saisi ymmärrystä hakea apua ja raitistua. Vaikken ole uskonnollinen, olen monta kertaa joutunu ristiä käteni ja toivoa että voi hyvä jumala auta kun mikään ei muutu. Et jospa joki joskus kuulee
Kiitos tuesta ja vastauksista. Ei,en ajattele,että kohtuukäyttö tulisi miehellä onnistumaan. Lähinnä pohdin minkälaiseksi elämä muodostuisi kuivien kausien ja retkahtamisten kanssa. Vai oppisiko mies joskus,ettei kannata kuitenkaan nakella… Saa nyt nähdä mikkä mielellä tämä kerta päättyy ja minkälaita keskustelua herättää,kun pitkän selvän jakson jälkeen tulee tälläinen taas. Onko miehellä morkkis, vai syyttääkö minua pikku maiseksi,kun valitan yhdestä kerrasta,vaikka hän oli ptkään juomatta lainkaan… No en siis odota mitään,pohdin vain.
uskon että miehelläsi on morkkis ja jos pitempään asiasta puhut asia kääntyy niin päin että mitä valitat…kaikkihan joskus käy juhlimassa. Monta kuukautta oon tässä perheen kans ollu. Minä oon ainaki aina näitä kuullu pitkänki raittiuden jälkeen vaikka eka on muka “morkkis” ja helppo taas lähtä kohta uudestaan ku tuli raittiusputki katkaistua jo. Alkoholisti ei tajua mitä pahaa juomisellaan on perheelleen monta vuotta aiheiuttanu…joten hänelle tällainen yksi ryyppyreissu ei ole mitään muutakuin juuri sitä että “kylhän muutki kerran kuukaudes käy” niin surullista kuin onkin
Huomenta. Meillä kävi niin onnellisesti,että mies totesi itsekin,ettei tässä ole yhtään mitään järkeä. 4pv meni hukkaan, mies on kipeä ja sanoo,että samalla raittiilla linjalla jatkaa. Huomaa kyllä eti,että kun on alkoholiongelma yksiksikin kalja vie järjen mennessään. Vähänkin alkoholia veressä,niin tekee mieli seuraavaa ja seuraavaa olutta. Mutta hyvä näin. Mies on tajunnut itsekin,miten pieleen meidän joulut,juhannukst ja reissut on juomisen takia mennyt. Totesi,että ehkä kerta puoleen vuoteen on sopiva hänellle. Eikä siinä. Tajuaapahan aina sitten,että tämä ei kannata.
En toki voi tietää tulevasta,alkoholistin kanssa eläminen on aina jännittämistä,ikinä ei ole täysin varmaa,mutta omalla kokemuksella voin sanoa,että näin on hyvä. Olen saanut raittiin arjen,oman mieheni takaisin ja kerta puoleenvuoteen ei ole liikaa minullekaan. Näinkin voi siis nähtävästi elää. Jatkossa taidan käydä raportoimassa missä mennään,mutta nyt ainakin tuntuu,että mies on päässyt eroon aika monesta hallitsevasta asenneongelmasta,jotka ovat ylläpitäneet juomista. Niin kauan,kun ei ota,järki pelaa,mutta kun ottaa yhdenkin on kaikki mennyttä.
Rankkaa on varmasti sinulle ja lapsille. Olen itse alkoholisti, voinee kait sanoa että raitistunut sellainen. 6 kk ilman ja täysraittius pyrkimyksenä loppuelämäksi.
Miehesi ei kuulosta kykeneväiseltä kohtuukäyttöön. Mietin, miksi hyväksyt ryypiskelyn edes sen kerran puolessa vuodessa jos se aiheuttaa teille muille perheenjäsenille pahaa oloa? Alkoholismi on myös tunnetusti etenevä sairaus, joten todennäköisesti miehelläsi jossain vaiheessa karkaa mopo käsistä totaalisesti. Tai hän sairastuu. Alkoholismi on myös hyvin traumatisoivaa lapsille. Olin itse alkoholistiperheen lapsi ja minun oli vaikea ymmärtää miksi äitini antoi isällemme uuden mahdollisuuden vuodesta toiseen. Meille lapsille se jätti ikuiset arvet.
Oletko lukenut lopettajien palstaa? Sieltä voit lukea raitistuneiden/raittiutra yrittävien alkoholistien kirjoituksia ja saat varmasti ymmärrystä, ja löydät alkoholistien ajatuksista ja käytöksestä paljon yhtäläisyyksiä.
Voimia ja toivon että miehesi hakeutuu hoitoon tai hankkii esim. Antabuskuurin. Sillä tavoin varmistatte koko perheelle raittiin päivän.
Kiitos viestistäsi ja näkökulmasta Illustrator. Olen joskus käynyt lukemassa lopettajien palstaa ja hyvää näkökulmaa sieltä saanutkin. Täytyy varmaan taas käydä katsomassa.
Meillä on mieheni kanssa hyvä puheyhteys ja olemme molemmat rehellisiä. Eikä minulla ole syytä epäillä mieheni rehellisyyttä. Pystymme keskustella alkoholista/alkoholismista,kotitilanteesta jne. Viime vuosi oli meillä raskas ja vuoden vaihteessa kävimme monen päivän keskustelut,pohdinnat ja tappelut siitä mitä elämä on ja mitä elämän pitäisi olla. Tuolloin tein miehelleni selväksi,että näin ei voi jatkua tai meidän on lasten kanssa lähdettävä. Mies oli samaa mieltä,hänkään ei halua lasten saavan lasista lapsuutta. Puoli vuotta mieheni oli nyt juomatta ja tänä aikana on nyt tapahtunut suuria muutoksia: mieheni on tajunnut,ettei alkoholi ole hyvä asia, että ravintolassa voitilata vettä tai cocacolan ja että rentoutuminen on totaalisempaa ilman olutta. Siis paljon muutakin,tässä nyt osa. Uskon,että miehelläni on meneillään prosessi kohti täysraittiutta. Itse olenedelleen samaa mieltä,että lasten ei tule kärsiä/nähdä alkoholiongelmaa ja mikäli näin alkaa käydä on aika toimia. Itse ymmärrän nyt,ettei meidän tarvitse sietää alkoholistia,mikäli itse kärsimme. Meillä kuitenkin toistaiseksi lapset eivät näe isäänsä humalassa (paitsi nyt esim lievässä nousuhumalassa ennen kuin menivät nukkumaan,sen jälkeen mies lähti liikenteeseen) ja lapset saavat kuitenkin isältään paljon tämän ollessa raittiina. Katsomme siis mitä tuleva tuo,meillä on silti tällä hetkellä todella hyvät kotiolot,koska arjessa ei alkoholi ole ongelma,enkä halua myöskään hylätä miestäni mikäli tämä pystyy muuttumaan. Mikäli alkoholiongelma tulevaisuudessa pahenee tilanne on tietenkin eri ja silloin täytyy muuttaa toiseen osoitteeseen,en silti halua hätiköidä tässä nyt.
Eli tiedotastan kyllä alkoholismin sairautena,ja lähtökohtana onkin lasten ja oma hyvinvointi. Tällä hetkellä se ei ole uhattuna ja kannustamme miestä täysraittiuteen sen minkä voimme,vaikka päätös toki lähtee aina alkoholistista itsestään.
Jostakusta näkemykseni voi kuullostaa naivilta. Ja sitä se saatttaa ollakin. Rakastan kuitenkin miestäni paljon ja näen lasten rakastavan isäänsä pyyteettä,joten minun täytyy käydä polkuni läpi,samoin parisuhteen ja perheen on kuljettava polkunsa. Tällä hetkellä voimme hyvin (näen lasten olevan avoimia,luottavaisia ja aitoja), en pysty tekemään ratkaisua erosta niin kauan,kuin näen mahdollisuuden raittiiseen hyvään elämään perheenä. Jos tulevaisuus tuo väistämättömän eron hyväksyn sen,enkä halua lasten kärsivän turhaan. Minulla olisi kuitenkin aina paha mieli,jos olisin lähtenyt antamatta miehelleni mahdollisuutta muutokseen. Siksi olen vielä naivi ja toivon parempaa,tulevaisuus näyttää joudunko tässä asiassa pettymään.
Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että jokaisen pitää kulkea oma polkunsa, eikä toiselle voi ratkaisua tyrkyttää. Itsehän ihmisen on pystyttävä myös elämään ratkaisunsa kanssa. Ratkaisuun kasvaminen saattaa kestää pitkäänkin, ja ratkaisu voi myös lopulta olla toisenlainen kuin alkuun kuvitteli.
Joku voi tosiaan pitää toisen toiveita naiveina. Mutta emme ole vastuussa ajatuksistamme muille kuin itsellemme, ja puolustuskyvyttömille lapsille joilla heitä on kuvioissa mukana. Eihän sekään ole hyvä, että muuttuu liian kyyniseksi! Sinun ajattelusi vaikuttaa kuitenkin tasapainoiselta ja realistiselta: katsot miten tilanne kehittyy, ymmärrät että saatat joutua myös pettymään, toimit sitten tilanteen mukaan. Toivon että pystyt niin tekemään! Ja toivon, että asiat menisivät toivomallasi tavalla. Valmistaudu kuitenkin myös siihen, että lopputulos voi olla myös toisenlainen! Voimia sinulle, ja pidä itsestäsi huolta
Tiedän monia raitistuneita alkoholisteja, itsekin olen ollut vuosia päihteetön ja nyt siis pyrin täisraittiuteen loppuelämäksi. En siis usko että raitistuminen on mahdotonta, mutta retkahdukset ovat aika odotettavissa. Jos niitä kestää ja epävarmuutta, voi olla että palkinto, raitis kumpoani, odottaa tulevaisuudessa.
Miehesi kuitenkin tahtoo raitistua, mikä on jo paljon. Kirjoitteleeko miehesi plinkkiin? Ehdota. Auttaa monia, myös allekirjoittnutta!
Avoin suhteenne kuulostaa hyvältä. Ja lapsethan eivät toivo mitään enempää, kuin alkotonta vanhempaa.
