Alkoholistien lapsi

huoks…juovat vanhemmat ja lapsuuden kipeät muistot :frowning: . Täällä tuntuu olevan myös itseni lisäksi muita samoja tuntoja ja myllerryksiä läpikäyviä toipilaita. En tiedä onko saman aiheinen ketju jossain aikaisemmin, mutten jaksa rämpiä ihan kaikkea jo kirjoitettua läpi. Ja tämä aihe näyttää nostaneen päätään muutamissa ketjuissa, siksi laitan tämän.

Hieman omasta taustastani, myös itse olen kärsinyt alkoholistivanhemmista. Onneksi en ollut ainut lapsi, sain turvaa edes veljiltäni niinä pirullisina öinä kun isä hakkasi äitiä (loppujenlopuksi hengen pois :cry: ). Ihan helvettiä tietää illalla, että jossakin vaiheessa taas roikutaan vanhempien lahkeessa anoen heitä lopettamaan. Kaiken lisäksi isäni isä hipelöi minua aina hänen luonaan ollessani, näin kuulemma oli tehnyt myös puolisiskolleni :cry: .
Meillä kummatkin vanhemmat joivat ja rankasti, koulusta tullessa ei tiennyt olivatko he jo sammuneet vai olivatko laisinkaan kotona. Ruokaa kerjättiin naapureilta, kun raha meni siihen tärkeimpään…viinaan. Mitäs sitä rääkyvistä nälkäisistä lapsista, kun janotti :neutral_face: !
Olin äitini kuoleman aikaan 11 vuotias ja jäin talon ainoaksi ”emännäksi” huolehtien kodista, koulusta, humalaisesta isästä ja kolmesta veljestäni. En minä koskaan valittanut, rooli sopi terhakalle tytölle kuin knalli arvokkaan päähän. Mutta tämä kaikki sai aikaan sen, että sairastuin vahvuuteen, josta olenkin sitten alkanut pyristelemään sisukkaasti pois, myöntäen etten yksin tämän ”pirulaisen” kanssa tule pärjäämään.
En usko, että vanhempamme joivat satuttaakseen meitä tai halutakseen meille ahdistavaa oloa, he yksinkertaisesti olivat sairaita, alkoholisteja. Kaikilla meillä lapsilla on alkoholin kanssa vääntämistä, esimerkki ja geenit kenties ovat yksi tekijä itsellänikin siinä, että sairastuin alkoholismiin.
Viimeisen seitsemän vuoden aikana pullo on ollut lähelläni lähes päivittäin, pisimmillään raittiutta on kestänyt muutaman kuukauden ajan antabuksella. Tiennyt olen alkoholismistani jo pitkään, mutta en vain voinut/ osannut myöntää sitä, etten pärjää alone.
Alkoholi on saanut niin paljon huonoa aikaan ainakin omassa elämässäni. Menetin sille helkkarille äidin, isän, veljen, miessuhteet, ystäviä, se on päässyt jopa ravistelemaan terveyttänikin.

Nyt muutaman kuukauden aikana on tehty työtä hartiavoimin saaden apua eri paikoista, kiitos siitä. Periksi en anna, enkä pyyhettä heitä kehään, mutta tiedostan senkin verran fiksuna ihmisenä kuin olen ettei helppoa tule olemaan. Onneksi löysin myös tämän paikan yhdeksi vertaistukiväyläksi tätä ”pirulaista” vastaan taistelussa. Kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole, yksinkertaisesti siistä syystä ettei se jää yhteen viinilasiin…ei ole jäänyt näinä viimeisenä seitsemänä vuotena varmaan kertaakaan. Siksi täällä, eikä vähentäjissä.
Voimia, tsemppiä ja ihunaa loppukesän aurinkoa kaikille hömppelömpperöille täällä :slight_smile: .

Hei Sini,
Itselläni on samankaltaisia kokemuksia, joita en jaksa nyt tässä toistaa, löytyy ketjustani.
Rikki menneestä lapsuudesta voi eheytyä. Olen pahoillani lapsuutesi pahoista ja surullisista kokemuksista. Suru on oikeutettua ja sille on annettava tilaa ja lupa. Sen ei kuitenkaan tervitse varjostaa koko loppuelämääsi ja etenkään sen ei tarvitse ajaa sinua juomisen itsetuhoiselle tielle.

Juomisen lopettaminen on tienristeys, jossa samalla valitaan vastuu omista tunteista, ajatuksista ja teoista. Katkeruuden kerääminen ei oikein sovi raittiin elämään, koska se usein vie ajatuksia hyvittämisen ja oikeutuksen eli alkoholistin tapauksessa juomisen suuntaan. Suru ja katekeruus eivät ole kuitenkaan samoja asioita ja juomisen lopettaminen mahdollistaa sen, että voit vihdoin aidosti surra menettettyä lapsuuttasi. Asioiden työstäminen ja sureminen vapauttaa sinut tarpeesta kerätä katkeruutta, voit suuntautua tulevaisuuteen. Menneisyys ei muutu, mutta sinä muutut ja sen mukana koko sinun elämäsi.

Yksin en olisi saanut käännettyä omaa kelkkaani, niin jumissa olin historiani kanssa. Juomisen lopettamisen lisäksi tukipakettina on ollut AA ja terapia, perhe ja ystävät, kiitos heille. Ja plinkki. :stuck_out_tongue:

Niin, sitähän minä olen tehnyt…turruttanut juomisella tunteet, ettei vain satu. En minä katkera ole sen enempää vanhemmilleni, kuin elämällekään, surullinen kyllä.
Sitä kun oppii pienestä pitäen pakosta olemaan vahva, ei itsesuojeluvaistoa niin vain muutetakkaan. On vain tottunut siihen ettei suruja käsitellä.
No, nyt opetellaan itkemään ja ennen kaikkea sitä, ettei sitä viinipulloa oteta siihen kolmanneksi pyöräksi notkumaan ja turruttamaan sitä itkua. Ei alkoholistin lapsi tyhmä ole, päinvastoin hyvin neuvokas. Opitut selviytymistavat istuvat vain tavattoman sitkeesti itsessään.
Menipäs nirinnarinnurinaksi nyt…plops :wink:

Sinimariini, olet tosiaan kokenut kovan lapsuuden. :frowning: On tosi hienoa, että olet selvinnyt noinkin hyvin ja tiedostat asiat noin selkeästi ilman katkeruutta ja olet toipumassa muutenkin.

Oletko muuten koskaan kuullut vertaistukiryhmistä nimeltä AAL, eli Alkoholistien aikuiset lapset?
aal.fi/

Kun minun isäni kuoli viinaan, en ollut onneksi enää lapsi vaan aikuisuuden kynnyksellä oleva kapinoiva teini. Kumma kyllä, minä en sairastunut vahvuuteen enkä ottanut huolehtijan roolia, vaan omaksuin suojakseni kapinallisen ja anarkistin roolin.

Alkoholismi ja päihderiippuvuus eivät aiheudu pelkästään lapsuuden traumoista eivätkä kaikki rankan lapsuuden eläneet alkoholisoidu isoina, mutta osansa lapsuudellakkin yleensä on. Geeniperimän ja olosuhteiden lisäksi.
Esimerkiksi naispuolisten päihdeongelmaisten lapsuudesta löytyy useammin insesti-kokemus, kuin naisilla keskimäärin.

Alateen -organisaatiossa kehitettiin aikoinaan neljä eri prototyyppiä tyypillisistä alkoholistien lapsista.

Sankari: pikkuvanha huolehtija, joka ottaa perheessä aikuisen roolin. Hoitaa alkkis-vanhempiaan ja nuorempia sisaruksiaan. Aikuisena luvassa ura ammattiauttajana, esim. hoitsuna tai sossuna.
Syntipukki: Kapinallinen häirikkö, koulupinnari ja ongelmanuori. Aikuisena luvassa päihdeongelma, ura rikollisena tai urheilijana.
Unohdettu: Arka vetäytyjä. Vetäytyy omiin maailmoihinsa, kirjoihin, elokuviin, tietokonepeleihin, mielikuvitusmaailmaan turvaan. Koulukiusattu. Aikuisena luvassa päihdeongelma ja mielenterveysongelmia.
Klovni: Ylivilkas pelleilijä. Yrittää pitää pakan kasassa pitämällä ympäristöä hyvällä tuulella. Aikuisena luvassa roolielämä.

Mainitut ovat karikatyyreja, mutta monet meistä alkoholistien lapsista voivat samaistua noihin johonkin. Jotkut ovat voineet elää vaiheittain jopa useamman noista rooleista alkoholistiperheessä.

Joka tapauksessa lapsuuden kokemukset ja traumat on hyvä käsitellä loppuun jossain vaiheessa elämää, ja päästää menneisyyden haamut haudan lepoon. Menneisyyttä ei pidä missään nimessä unohtaa, mutta sitä ei kannata myöskään raahata kivirekenä perässään.

Voimia, tsemppiä ja ihunaa Sinimariinillekin :slight_smile:

t: Yks hömppelömpperö Helsingin sydämessä : )

Tsemppiä sinulle lopettamiseen ja virtuaaliset halit. Voin pienin osin samaistua juttuusi, mutta äitini on hengissä ja ei ollut noin paha tilanne.
Saako kysyä tahdittoman kysymyksen, eikö isäsi joutunut lusimaan taposta. Jotenkin saa sen kuvan, että sen jälkeen isäkin oli harteillasi huolehdittavana.