Miten voi alkoholisti jaksaa vääntää ja vääntää ja kääntää ja humps huomaan antavani jossain kohtaa periksi. Miksi hän ei vain jätä minua rauhaan? Siksi koska hänellä ei ole muita?
Viestiriita? kun puhelimessa menee huudoksi? Hän kysyy miksi hänen jaksamistaan ei mietitä vain minun jaksamistani, miksi häntä ei mietitä vain minua, miksi minulle on tärkeää vain raha ja juomattomuus. (se että saa rahat riittämään, eikä juo ihan joka vapaata hetkeä)
Minä kuulemma vaadin mahdottomia ja hänelle pitää antaa aikaa?
Kolme vuotta meni jo “hei, miten paljon aikaa?” Tuskin sata vuottakaan riittäisi hänelle, jotta saisi raha-asiansa kuntoon ja juomisensa hallintaan.
Huoh, väsyttää. Tunti tunnin perään, viesti viestin perään, toistan samoja sanoja tuhansia kertoja, ilman mitään tulosta.
Turhauttavinta tässä on se, että aina kun luulen, no nyt ymmärsi, nyt loppuu, tulee yksi koukkuviesti, kysymys “hän ei ymmärtänyt jotain” ja minä TYHMÄ kun olen menen ja selitän ja taas tunti lisää paskan jauhantaa.
Olen väsynyt sekä itseeni että häneen.