Olen 33-vuotias alkoholisti, jonka GT-arvoksi arpa löysi 355. Normaalin yläarvo on kai 50, tai jotain sellaista. En viitsi ajatella asiaa sen tarkemmin. Pelko, tai pakko, ei ole koskaan toiminut mulle motivaattorina, vaan aiheuttaa paremminkin paradoksaalisen ja itsetuhoisen reaktioketjun.
Nyt käydään ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa alkoholinkäyttöä lopettamaan. Täysi raittius on mun kohdalla ainoa vaihtoehto. Tuo piru kyllä yrittää sanoa, ettei maksa yhden illan ryyppäämisestä hajoa, kun olet jo kymmenen vuotta alkoholia kiskonut. Mutta ei se siihen yhteen iltaan jää, ei varmasti. Jollei heti seuraavana iltana, niin myöhemmin
Torstaina tulisi (tulee) kuukausi raittiutta täyteen, mutta mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja yritetään sillä positiivisella fiiliksellä. Kuulisin mielellään muiden positiivisia kokemuksia raittiudesta, koska se on ainoa motivaatio mikä toimii mulle, mutta toki luen niitä tuolta muistakin ketjuista ja näin tsemppaan itseni voittoisalle tielle.
Tervetuloa plinkkiin ja jopas sieltä nousi hälyyttävä arpa mutta ei kai tässä hätää kun suunta vaikuttaa olevan päivänselvä ja päivä kerrallaan toimii mantrana paremmin kuin hyvin!
Raitistumisprosessissa ainakin minun elämänlaatuni on noussut valehtelematta 3000%:stia ja lääkäritkin ovat samaa mieltä! Ovatpa ne muutkin raitistuneet yleensä olleet elämänmuutokseensa sangen tyytyväisiä…
Tervetuloa palstalle, Joutilas. Sullahan on ihan kivasti raittiutta lasissa. Tuon päälle voi jo rakentaa ja ehkä on syytäkin. Itse en ole minäkään minkäänlaisen pelottelun tai moralisoinnin ystävä. Se kun ei toimi pidemmän päälle. Voihan tämänkin seikan kääntää positiiviseksi. Omalta osaltani se tarkoittaa sitä, että minusta on kivempi siirtyä paikasta toiseen omin jaloin kuin pyörätuolilla. Mulla oli sen verran rankkaa dokaamista takanani, että onnistuin hankkimaan itselleni polyneuropatian (raajojen hermosairaus) joka puhkeaisi juomisella jälleen pinnalle. Tästä sain vajaa 5 vuotta sitten muistutuksen viime retkahdukseni yhteydessä. Toimii takuuvarmasti. Melko suurella todennäköisyydellä sinäkin saat jonkin paikan brakaamaan jos jaksat jatkaa entiseen tapaan. Ei suositeltavaa.
Eilen oli sellainen havahduttava kokemus ihan lähipiirissä. Talossani asui ikäiseni mies (+55) joka vietiin muutama vuosi sitten vaakasuorassa asennossa teholle kun maksa oli poksahtanut. Saatiin vielä kunnostettua - paitsi että samaisella todettiin myös kurkkusyöpä jota hoidettiin myös vuosikausia. Sairaalaan, kotiin, sairaalaan,kotiin. Tällä moodilla eiliseen asti. Palatessani kaupungilta talon edessä oli ambulanssi ja hätäapulääkäri. Veivät miehen taas teholle. Eilen viimeisen kerran ja lopullisesti. Oli kuollut sisäiseen verenvuotoon. Pistää miettimään kun näkee näin läheltä.
Tsemppiä sinulle ja pysy linjoilla - kiva kun hyppäsit mukaan.
Hyvä että olet heti onnistunut noin hyvin juomisen lopettamisessa. Lupaavalta näyttää myös se että et haaveile mistään kohtuukäyttäjäksi muuttumisesta, sekä se että juomisesi ei vielä ollut edennyt siihen pisteeseen että se olisi alkanut heti aamulla, niin kuin minulla oli.
Mulla oli joskus 5 vuotta sitten GT muistaakseni 160, kun ensimmäistä kertaa yritin saada jostain apua alkoholiongelmaani.
Aika paljolta riesalta vältyt laittamalla korkin kokonaan kiinni. Jos ilo iilman viinaa olisi teeskentelyä, pikkulapset olisivat loistavia teeskentelijöitä. Alkoholi, eli etanoli on ainetta, joka vahingoittaa ihmistä pieninäkin annoksiana. Suurina annoksiana se vahingoittaa vakavasti. Meitä raittiita on enemmän kuin uskotkaan, vaikka tietynlainen alkoholistinen kulttuurivääristymä saa asian näyttämään aivan joltain muulta. Sitä minä siis vaan, ettet ole menettämässä yhtään mitään. Raittius on puhdasta depettiä.
Kiitos paljon vastanneille. Aloitusta kirjoittaessa epäilin kyllä jaksaakohan kukaan omien ongelmiensa kanssa painiva tuntemattomalle vastailla. Hienoa, että täällä on näin ystävällinen ilmapiiri!
Andante, Karua kuultavaa tuollainen. Mullakin on yksi kaveri/tuttu, joka joi maksansa pilalle. Lääkärinlausunnossa luki “fataali”. Hän kyllä lopetti juomisen siihen, mutta mä dokasin hänen luonaan vielä vuosia ja katselin kun kamu veti vittuuntuneena rehuja naamaan - maksa ei enää kestänyt proteiineja. Ei mua auttanut tuollaiset varoitukset silloin. On vaan oltava onnellinen että hälytyskellot soi ennen henk. koht. totaaliromahdusta, ja toivoa tuollainen typeryys on nyt takanapäin.
Tänään maailmankaikkeudessa palikat asettui sellaiseen malliin, että olin aidosti, tyynesti, keveästi onnellinen. Päivät menee nykyään kohtuu helposti. Ne on nää illat, jotka on vaikeempia. Kaikenlaista ahdistusoiretta meinaa puskea, lääkitsinhän (ruokin) ahdistuneisuushäiriötäni vuosikaudet kaljalla. Nyt olo on kuitenkin kohtuu levollinen lenkkeilyn innoittamien endorfiinien virratessa. Mikäs tässä on teetä litkiessä.
Tuosta vähentämisestä vs. lopettamisesta vielä pientä ajatusta, vaikka tässä nyt tietysti kuorolle saarnaankin:
Olen tässä juomattomuuteni aikana tutustunut alan kirjallisuuteen ja palstalla käytävään pohdintaan raiuttiudesta. Vähentämisen järjettömyyden mulle teroitti Allen Carrin “No more hangovers” kirjan analogia:
Alkoholinkäytön vähentäminen on kuin dieetillä olevan suhde ruokaan. Olo on surkea, koska ei voi syödä. Sen lisäksi olo on surkea syödessäkin, koska ei saa syödä kylläiseksi asti. Kenenkään koppa ei kestä olla dieetillä loputtomasti (vrt. pysyvä ruokatottumusten ja elämäntapojen muutos).
Alko on tietysti vaan vielä moninkerroin vaikeampi juttu hallita noin, koska jokainen otettu annos lisää halua ottaa seuraava samalla kun se tuhoaa itsehillinnän ja aiheuttaa riippuvuutta. Kyllä mä ainakin haluan eroon kokonaan, mieluummin kuin yrittää painia asian kanssa pakkomielteisesti loppuikäni.
^ Mielenkiintoista kuulla kommentti Allen Carrin alkoholi-kirjasta. Itse en ole juuri sitä teosta löytänyt mistään, mutta olen lopettanut aikoinaan tupakoinnin lukemalla hänen debyyttinsä ja klassikkonsa “Easyway to stop smoking” .
Laihdutuskirjansa olikin sitten pettymys, ja osoittautui että Allen oli ravintoasioista pihalla kuin lumiukko.
Mutta mielellään tuon alkoholikirjan lukisin.
Itse näkisin että olo voi olla surkea tai loistava niin alkoholinkäytön lopettajalla kuin vähentäjälläkin. Tietyn flown päälle saaminen väkisin kitkuttelun tilalle on täysin mahdollista molemmissa. Samoin siinä epäonnistuminen, valitettavasti.
Hei Joutilas!
Päivä kerrallaan -ohjelma on mahdollistanut minullekin säilyttää raittius, joka alkoi eräänä iltana pyydettyäni apua jo raitistuneilta alkoholisteilta. Lähes kaikki elämäni eri alueet ovat parantuneet, joku hitaammin kuin toiset. Hyvin suuri asia on terveyden säilyminen ja kiitollinen olen saatuani tutustua moniin raitistuneisiin alkoholisteihin. Tänäänkin olin illansuussa auttamassa muuttohommissa kaveria, jonka kanssa olen ystävystynyt, kun kokoonnumme yhteisen ongelmamme ratkaisun merkeissä.
Vastoinkäymisiin ja epäonneen olen oppinut suhtautumaan tyynemmin, ja olen huomannut, että kaikkia niitä ei olisi kohdalleni osunutkaan, jos olisin jatkanut juomista.
Huomisaamuna se kuukausi on sulla sitten täysi, onnittelut siitä!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Valtio-mies, “No more hangovers” löytyy youtubesta jonkun ystävällisen sielun ääneen lukemana, brittienglanniksi. Ja en tosiaan tarkoittanut olla noin yleistävä puhuessani vähentämisestä, viestissä kuuluu enemmänkin Carrin ääni kuin mun.
Kiitos paljon lomapuisto, AA:n miitteihin menen varmaan itsekin jossain kohtaa. Tällä hetkellä vaivaa vielä juopon itsetunto ja sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta enköhän tästä rohkaistu.
“Kyllä mä ainakin haluan eroon kokonaan, mieluummin kuin yrittää painia asian kanssa pakkomielteisesti loppuikäni.”
Minulla ei ymmärtääkseni muuta mahdollisuutta edes ole. Ei sen puoleen, että sellaista enää haikailenkaan (ainakaan tällä hetkellä ei tunnu tarpeelliselta).
Tänään(kään) et ole yksin. Johtui tuolta jostain mieleen, enkä ollutkaan. Pääasia tietysti oli (positiivista tänään -ketjun tavaraa), että ei tarvinnut soittaa ensi viulua eikä mitään muutakaan instrumenttia kapellimestari Alkoholin orkesterissa.
Luultavasti lopetin juomisen jo ennen kuin päädyin sinun tilanteeseesi, joten minusta tilanteesi on jo hälyttävä etkä voi jatkaa juomista enää tai maksa sanoo työsuhteensa irti. Haimatulehduksen riskikin on korkea ja se voi laueta muutamasta kaljasta.
Itselläni oli juodessa rytmihäiriöitä ja vatsaongelmia sekä omituisia huonoja oloja, joiden takia ravasin lääkärissä. Nyt, oltuani vuoden raittiina, en ole käynyt lääkärissä kertaakaan! Mietin että pitäis varmaan mennä johonkin rutiinitarkastukseeen, mutta kun mikään ei vaivaa.
AA-ryhmässä kaikki tasan tietää millaisesta tunne-elämän häiriöstä on kyse, siellä ei tarvitse miettiä sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kaikenlaisia pelkoja on muillakin. Tosin myös itse olin juomatta 10 kk ennenkuin uskalsin mennä ryhmään, oli muita pelkoja. Tsemppiä sinulle kovasti!
Kuukausi juomattomuutta tuli tosiaan täyteen pari päivää sitten, mutta en jaksanut sitä sen enempiä miettiä. Oon ollut viime päivinä hyvinkin väsynyt funtsimaan juomattomuuttani, kun sitä on tullut tehtyä enemmän tai vähemmän jatkuvasti viime kuukauden.
Viikonloppu meni ihan lepäillessä ja opetellessa olemaan. Onnistui oikein hyvin tuollainenkin. Tätä ennen pidin itseni kiireisenä keksimällä kaikenlaista toimintaa vapaa-ajalle, mutta tuskin toi jatkuva säntäily pitkässä juoksussa toimisi. Siinä ihmisparka väsyy ennen pitkää, ainakin mä.
Tässä vielä Carrin “viisauksia”: Alkoholin rentouttavaa vaikutusta voi verrata ottelussa tyrmätyn nyrkkeilijän näennäisen rentouteen. Aito rentoutuminen on sen sijaan aivotoiminnan kannalta aktiivinen tila.
Sosiaalisista peloista voin sanoa sen verran, että kaltaistensa kanssa ei ole mitään pelottavaa. Tottakai ensimmäiseen palaveriin meno jännittää, silti ei tarvitse ottaa rohkaisuryyppyä. Jokainen siellä tapaamasi on joskus kokenut saman ensikertalaisen tilanteen. Voit mennä täysin omana itsenäsi ja heittää pois juopon taakkasi, ei tarvitse huijata muita eikä itseä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Sosiaalisista peloista sen verran, että meistä jokainen on varmaan sitä samaa tunnetta kokenut mennessään ryhmään ensimmäistä kertaa. Et siis todellakaan ole poikkeus porukassa.
Alkoholiriippuvuuden kehityskulkuun kuuluu asteittainen kontrollin menetys. ”Alkoholiriippuvainen keskittyy alkoholinkäyttöön niin, että muut kiinnostukset kohteet, harrastukset tai läheiset ihmiset jäävät taustalle elämässä.” (THL)
Näinhän siinä käy.
Piti laittaa tuonne oivallus -ketjuun (niin onko tämä enää mikään oivallus?) vai liekö kuuluisi positiivista -ketjuun, mutta tulkoon nyt tähän:
Alkoholiriippuvuus on sairaus, josta on mahdollista toipua.
Tämä pitäisi julkisen päihdehuollon (mm. A-klinikat) ottaa ainoaksi ohjenuorakseen. Alkoholisteille on ihan turha löpistä vähentämisestä. Luulisi että se on todistettu vuosikymmenten saatossa kokemuksin ja tutkimuksin, mutta meillä Suomessa on edelleen liian paapova ja vähättelevä asenne mitä viinan kittaamiseen tulee. Lopeta, yritä edes. Ei kannattaisi lupailla sellaista mikä saattaa onnistua noin 0,001%:lla jos silläkään eli kohtuukäyttöön palaaminen alkoholismiin (lasken tähän ison osan ns.suurkuluttajista) ajautumisen/sairastumisen jälkeen.
Kyllä elämä selvänä vaan on mahtavaa, kirjoitushetkellä tän ketjun allaolevasta lintuannan “Saan olla juomatta tänään” -ketjun otsikosta on tullut mottoni. Itsetuntoni on noussut kohisten, iltaiset ahdistukset ja jurrit ovat vaihtuneet kävelylenkkeihin ja meditaatioon. Olen saanut takaisin halun viettää aikaa minulle rakkaiden ihmisten kanssa - juttu joka vaivasi omatuntoani paljon.
Hyvää säätä on luvattu kaiketi koko maahan, joten hyvää viikonloppua kaikille! Juhlikaa elämällänne.
3kk pamahti tänään täyteen. Olo on kohentunut hurjasti: Univaikeudet on lähestulkoon poissa. samoin ahdistus ja paniikkioireet. Selittämätöntä alakuloa koen edelleen, mutta sitäkin vain pätkissä ja tätäkin oloa helpottaa suuresti tieto siitä ettei tila jää päälle.
Olen laihtunut arviolta 15-20 kiloa, liikun aktiivisesti ja lopetin tupakoinnin (tai paremminkin vaihdoin e-savukkeeseen). Kaiken kaikkiaan olo on kuin olisin herännyt pitkästä unesta. Kävin eilen verikokeissa; pitkäaikaista maksanrasitusta kuvaava GT oli nyt 43, 3kk sitten se oli 355 eli noin 5-6 kertaa yli normaalin. Hemoglobiini, joka on tupakointiaikana usein ollut mulla kovasti koholla, asettui nyt viitearvojen sisään (143), kun häkä ja terva ovat jääneet pois ja liikunta lisääntynyt.
Hieman hirvittää revinkö parantuneista maksa-arvoista luvan ottaa, mutta toisaalta se pakko josta syystä lopetin juomisen on kyllä muuttunut aidoksi haluksi elää raittiina, joten täytyy vaan toivoa että jaksan pysyä lujana ne hetkelliset mielenhäiriöt joita meille alkoholisteille tulee tämän aineen suhteen.
Onnea 3 kk:n raittiudesta sekä maksa-arvoista! Päivä kerrallaan etiäpäin raittiina.
Nyt kun sulla on noin hyvä olo sekä maksa hymyilee ja kilot karisee, niin viinapirulla on taipumus koventaa hyökkäyksiään. Pidä eturintama puolustusasemissa!
