Tänään päätin avun etsimisestä alkoholiongelmaani. En pystynyt perjantaina lopettamaan juomista vaan join niin pitkään kun suu aukesi. En ole aikasemmin ollut vakavissani ongelmastani, mutta suutun joskus jos en saa juoda tarpeeksi. Menetän kohta parisuhteeni jos en pysty olemaan juomatta. Pitkiä aikojakin pystyn juomaan kohtuudella mutta jos rentoudun niin annan mennä tappiin asti.
Lauantai aamuna klo: 4 konttasin kotiin kapakasta… heräsin päivällä sekasin kuin seinäkello ja sain kivuliaita lihaskramppeja ja pystyin vaan huutamaan apua. Illalla 7n aikaan vielä oksentelin. Menetän kohta kaiken, mutta en osaa lopettaa ilman apua. Menneisyydessäni join joskus niin paljon ja usein, että viina maistui vedeltä. Hukkasin usein omaisuuttani ja teloin itseäni. Nyt tänään olen vasta havahtunut, että ongelmahan tämä on vaikka en joka päivä juokkaan.
Halusin näin jonnekkin avautua jossa joku saattaisi ymmärtää.
Olen 27-vuotias nainen ja elän elämäni parasta aikaa. En halua pilata kaikkea viinalla.
Tervehdys!
Tossa tilanteessa olen joskus itsekin ollut, että tullut se seinä vastaan viinan kanssa. Parisuhdekin ollut koetuksella kanssa. Mutta tosiaan kun tänään survasee korkin kiinni niin pääsee vähällä. Mitä enemmän juo niin sitä solmumpaan elämä menee. Tosiaan kun siirtyy vissyn pariin, niin alkaa elämä kirkastumaan. Usko pois! Paljon helpompaa on olla selvinpäin päivästä toiseen kun olla humalassa ja sotkea asioita. Kun ne ainakin itselläni meni aika solmuun.
Oikeeseen osoitteeseen tulit, niin paras lääke mikä minuun on auttanut on ollut kirjoittaminen tänne. Ottanut vastaan kaiken avun, neuvon… Soveltanut kaikkea mahdollista itseeni ja valinnut ne parhaimmat evääksi sitten raittiin elämän ylläpitoon ja aluksi sen saavuttamiseen.
Ei tuo enää tuossa vaiheessa muuta mene kun alaspäin. Jos silleen mietin itseäni ja omaa kokemustani… Tänne vaan vuodattaa tuntoja, niin joku vastaa ja jos ei osaa vastata niin hengessä ollaan mukana.
Ei muuta kuin tsemppiä ja tervetuloa tänne!
Hei!
Kiitos vastauksesta!
Vaikea ylipäätään puhua asioistaan, mutta olen onnellinen että sain jotain tänne vuodatettua. Vertaistuki on paikallaan.
Hienoa, että pystyit! Tiedän tunteen, että on vaikea puhua varsinkin aroista asioista. Alkoholiongelmaa tulee piiloteltua ja kiellettyä itseltään viimeiseen asti. Hyvin vaikeaa se ensimmäisen askel ottaa ja kirjoittaa, että tarvitsee tukea. Vaatii rohkeutta.
Alkoholisti ei PYSTY lopettamaan,sehän voi olla niinkin.
Itsellänikin saattoi olla kuuden viikon putkia,aamusta iltaan,mistään välittämättä.Töistä,perheestä,rahasta jne.
Totaaliraittius oli minun pelastukseni.Alussa se tuntui ajatuksena epätodelliselta mutta nyt n.vuoden jälkeen se oli ainut oikea tie.En kadu,voin tehdä kaikki samat asiat selvinkin päin.
Löydä oma polkusi raittiuteen ja tsemppiä.
T:Zika
Tervetuloa sosekeitto!
Alkoholimyrkytykseltä vaikutti. Ihmisen elimistö alkaa jossain vaiheessa reagoimaan ja se on hyvä, se pysäyttää. Voi olla yhtenä syynä krooniseen alkoholismiin että elimistö kestääkin liian hyvin eikä tee kapinaa!
Kun nyt totesit että asia on ongelma niin siitä on hyvä kääntää suuntaa selvemmille vesille.
Parempaan huomiseen!
Hei vaan sinullekkin!
Pysäyttävää tosiaan kun tulee fyysisiä oireita. Jännä mennä aamulla töihin mitä kommentteja tulee jos tulee…olihan kapakassa myös turhan moni työkaveri. Ahistavaa oli jo lähteä pelkästään kävelylle ja kauppaan kun vasta tähän iltaan mennessä aloin toipumaan. Pakko vaan toimia taas kun arki alkaa.
Kiitos kommenteista, helpottaa puhua.
Tervetuloa. Tässä toinen nainen, jolta karkasi mopo viikonloppuna. Ikää minulla on noin kymmenisen vuotta enemmän. Taisin käytännössä ryssiä elämäni juuri tuossa iässä. Sinnittelin työelämässä ja opIskelin, mutta hoidin työni huonosti ja opinnotkin venyivät. Käytännnössä koko 2000-luku valui hukkaan.Raitistuin 2009, mutta nöyryyttä ei ollut riittävästi, jotta raittius pitäisi. Nyt yritän lopettaa uudelleen, nimittäin vauhti näyttäisi kiihtyvän joka kerta. Viikonlopun tulos: Taksiajeluja 200 eurolla, toiset 200 euroa viinaan. Petettyjä lupauksia. 
Hei, ja kiitos.
Ne petetyt lupaukset on mistä tulee kaikista karmein olo. Oma puoliso ei enää luota ollenkaan että olisin juomatta, ei kuulemma tarvitse naimisiin menoa kuvitellakkaan kun olisin vaan helvetin humalassa silloinkin. Nyt en voi olla varma onko kohta mitään parisuhdetta. Paska olo vaan ja haluisin ottaa pari olutta että jaksais paremmin nää tunnon tuskat…vaikka juomisellahan ne on aiheutettu. Pelottaa että pilaan tulevaisuuteni.
Vauhtia myös riittää täälläkin, alkoholi on oikea super-polttoaine. Varsinkin jos viime kerrasta on aikaa…
Tsemppiä sinne! Hyvä kuulla muidenkin tilanteista.
Sen kävelyhomman kanssa kannattaa antaa olla vaan nyt jonkin aikaa. Keholla kestää vähintään muutamia päiviä palautua rajusta humalasta ja jopa äkkikuoleman riski kasvaa jos kehoa suotta rasittaa sen jälkeen. Lepäile nyt muutama päivä ja kokeile vaikka tuossa puolen viikon maissa uudestaan.
Tässä myöskin haluaisin sanoa sen, että vaikka harva sitä käsittää, niin ahdistus on tunne. Se on yhtä paljon tunne kuin esimerkiksi ilo tai suru. Sen kanssa on helpompi elää kun antaa sen vain olla hetken ja päästää sen menemään. Ethän sinä naurakaan koko aikaa. Tämä tieto minullekin aukesi vasta psykoterapiassa. Sen jälkeen on ollut helpompi käsitellä tätä tunnetta.
Totta puhut. Ei se kaljanjuonti paranna mistään vaivasta. Se vain ylläpitää riippuvuutta joka sinulle on jo syntynyt. Sen riippuvuuden takia haluaisit nyt “korjata” oloasi juomisella. Se perustuu täysin alkoholin vieroitusoireisiin. Alkoholinkäytön lopettaminen on vähän niinkuin tupakoinnin lopettaminen. Siinäkin helposti ajattelee että “no ehkä jos minä nyt yhden poltan niin ei kai siitä nyt haittaa ole.” Todellisuudessa siitä alkaa taas edelliskertaa jyrkempi alamäki takaisin pohjalle. Tämän kerron nyt ihan puhtaasti omasta kokemuksesta. Meillä deekuilla kun ei ole sitä vaihtoehtoa että juotaisiin muutama lasillinen viiniä kynttilänvalossa, vaan siinä hujahtaa pullo jos toinenkin ja pyörähtää aikaa pidemmästikin, kun putki lähtee päälle. Siksi en sinuna lähtisi leikkimään sillä parin kaljan ajatuksella. Riippuvuus siellä kummittelee ja se ääni sieltä häviää vain ajan kanssa.
Mitä pidemmälle aikaa mennään, sitä merkityksettömämmäksi alkoholi sinulle tulee. Itselläni tuossa 1-3 kuukauden kieppeillä tuntui jo siltä, että enpä minä sitä enää kaipaa, enkä siitä mitään kiksejä saakaan. Ajatuskin alkaa oikeastaan kuvottamaan. Siinä vaiheessa myös nautit jo elämässäsi paljon enemmän, sillä kaikki pikku asiat kuten aamukahvi ja keksipaketti telkkarin ääressä tuntuu paremmalle kuin mikään määrä alkoholia, ikinä.
Tsemppiä sinulle. Ensimmäinen kuukausi taittuu tosi nopeasti, kun ajattelee asiaa niin että eihän se loppujen lopuksi ole kuin 4 viikkoa. Sen ajan tosijuoppo ryyppää nopeasti, niin miksipä sitä ei voisi viettää selvinkinpäin. En siis väitä että sinä mikään puliakka olisit, mutta varmaan tajuat pointtini. Ensimmäiset onnistumisen tunteet tulevat siitä, kun saat oltua ensimmäisen viikonlopun selvinpäin ja fiilistelet sängyssä heräämisen aikaan, että eipä ole krapulaa. 