Vähitellen sen huomaa;
Kun rahaa ei kulu päihteisiin, tupakkiin, pään säätämiseen muillakaan torikauppa- tai apteekkitavaroilla, se jää siltä’ osin kaikkien laskuoppien mukaisesti johonkin muuhun käyttöön.
Ei se heti alkuun minusta siltä tuntunut. Taisi ensimmäinen selvä vuosi mennä ihan kuin ei tuosta alkoholismista irrottautumisesta olisi kummempaa hyötyä ollut -samantapaista elämää se oli. Paitsi että mahdollisuuksia oli yhtäkkiä paljon enmmän, kun ei tarvinnut miettiä olenko semmoisessa kunnossa että voisin tuohon tai siihen osallistua, eikä kulunut aikaa sen varmistamiseen, että varmasti jokapäivä’isen ryyppyni saan.
Jotenkin se on hiipinyt elämään, se taloudellinenkin tasapaino. Siitäkin huolimatta että tulot ovat nytkin siellä ihan alimmissa mahdollisissa raameissa -reilusti köyhyysrajan alapuolella.
On siinä tietysti mitakin asioita kuin noista riippuvuuksista irrottautuminen taustalla, eivät ne yksinään elämää miksikään muuta. Mutta mahdollistavat paljon monipuolisemman keinovalikoiman.
Mihin sitten rahaa kuluu, ja mitä valintoja siinä voi tehdä?
Asuminen on pienillä tuloilla yksi merkittävä menopuolen tekijä, ja sitä tässä olen hiukan pohdiskellut. Ei niin, että vielä vaihtaisin tätä hataraa pariinkin suuntaan kenossa naapureille irvistelevää tölliäni mihinkään -ei vielä semmoiselta tunnu.
Mitäkö se sitten maksaa? En minä tiedä. Se maksaisi ihan niin paljon kuin minulla olisi varaa asumiseeni rahaa laittaa. Olishan tässä paljon rahanreikiä jos asumismukavuudet ajattelisi nostaa kerrostaloasumisen tasolle, mutta jos viitsii itse risuilla ja laudanpätkillä osan lämmöstä tuottaa, ei niin välitä onko pihatie sileänä vai rospuuttoaikana vain varoen kovempia reunoja pitkin kuljettavissa, eikä keittiökoneistakaan ole muita mainittavia kuin vispilä.
Eli, se voi olla jotain satasen ja tuhannen välillä kuukaudessa. Miten eleleekin.
Kela on siihen vinkkejä antanut… jos yksinäinen ihminen asustelee omassa mökinrähjässä, hienosti omakotitalon nimikkeen alle asetetussa, Kela hyväksyy asumismenoiksi kuukaudessa 95 euroa. Jos tulot ovat oikein pienet, voi siihen saada asumistukea 80 prosenttia, muistaakseni… mutta silloin on tulojen oltava just siellä perustoimeentulotuen tasolla. Jos taas on sen verran rikkaampi, että pystyy ostamaan kerrostalosta asunto-osakkeen, se sama yksinäinen ihminen, katsotaan että kerrostaloasuminen kuluttaa sen verran enemmän että hyväksyttävät asumismenot ovat 171 euroa, siihen saa sitten jo tukea toistasataa -kyllä’ sen sillä lämpimänä pitää, uskoisin, ellei ihan toheloa ole isännöitsijäksi valittu.
Miksi kerrostalossa asuminen katsotaan kalliimmaksi, sitä en tiedä, eikä se kait niin tärkeää ole -noin se on laskettu ja se siitä.
Niin, vuokra-asunto on myös vaihtoehto, ja ihan hyvä sekin. Siihen saa asumistukeakin sitten aikalailla enemmän.
Minä nyt kuitenkin joskus ajattelin, että kun tällasien rötiskön lainanlyhennykset ja korot yhteensä olivat satasen luokkaa kuukaudessa niin eiköhän sen työttömyyskorvauksistakin irrota -ja irtosihan se.
Mutta, mikäpä tietää, voihan tässä vaikka vielä vaihtaa, katsellaan.
Mutta tuossa elämisessä ja rahankulutuksessa tuota enemmän olen nyt viime päivinä miettinyt niitä juttuja että ruoka kuulemma on nyt sitten liian halpaa. Vääryys, sanovat, että melkein ilmaiseksi saavat kaikenmaailman hunsvotit kaupasta perunaa ja maitoa. Yritystoiminta kaatuu, yhteiskunta mätänee, moraali rappeutuu ja ilmestyy tauteja, uusia syntejä ja ainakin muukalaisia rajojen takaa.
Niin.
Saattaapa olla ruoka halpaa. Sittenkö se on oikeassa hinnassaan, kun taas jokainen vähänkin jaloillaan vielä pysyvä katsoo tarpeelliseksi istuttaa äitienpäivän aikaan pihanurmikkonsa perunamaaksi, kylvää niin porkkanaa kuin punajuurtakin, syöttää sikaa kellarissa tai vintillä ja syksyllä lahdata ennen maan jäätymistä…
Kotitarvekalastuskin on tätänykyä enemmän sellaista leikkikalastustya, harvemman huushollin ruokapuoli sen varassa on. Ehkä sitten, kun hinta olisi kohdallaan, alkaisi sekin saamaan uuden merkityksen.
Ja onhan se niin, että suurin ruokahävikki syntyy jo kotioloissa -ruokaa on niin paljon että sitä pääsee jääkaapissa pahenemaan, happanemaan ja eltaantumaan niin ettei muuta kuin muovipussiin ja roskapönttöön.
Ja totta sekin, etteivät metsissä (vielä toistaiseksi) vapaasti poimittavat marjat ja sient kelpaa muuten kuin valmiiksi perattuina ja kaupankautta kierrätettyinä…
Onhan se, noin ajatellen, ruoka kovastikin halpuutettua siitäkin mitä se muutama vuosikymmen sitten oli.
Vai onko?
Jos kuitenkin kysymys on viitseliäisyyden puutteesta -ei se perunamaan mullitus niin hääviä ollut, eikä puolukankeruukaan silloin kun se oli pakollista (niitä kun piti kerätä koululaisten vielä koulukeittiöönkin, oman vispipuurotarpeen lisäksi!)
En taida kaivata ruuan hinnan ostoa sitä varten että tuohon muutosta tulisi. Mutta…jos taas hinnat nousuun lähtevät (kuten ne varmasti lähtevät) niin eivät nuokaan vaihtoehdot popissuljettuja ole. Siantappo voi olla kyllä kova paikka.joten se jää sinne häntäpäähän.
Niin… mitenkäs tässä sitten muuten, sen rahapuolen kanssa? Nuo kirpputorit ovat vallan mainio keksintö! Vaikka aikuisen miehen kokoluokkaa olevia vaatteita onkin tarjolla vähemmän (käyttävät, perkeleet, ihan kiusallaan äijät loppuun upslaakihousunsa ja flanellipaitansa, eivätkä myy puolipitoisina niinkuin fiksummat naisihmiset) . Mutta aina sieltä sen verran rääsyä päälle löytyy, ettei vilu tule, eikä ihan paikatuissa housuissa enää tarvinne kulkea.
Eli, vielä jää joku kolikko tuonkin jälkeen -kun ei sitä juhlimista tosiaan harrasta eikä kärytä sätkää sen paremmin kuin piippuakaan.
Voi vaikka sitten tämmöisen nettiyhteyden pitää ja kertoa toisillekin miten ne rahat jostain kumman syystä riittävät paremmin kun rilluttelu on poissa kuvioista.
Tai ehkä se oli facebookissa.
Terveys, työt, parisuhteet, talot, maat ja mannut ja vielä lihakset ja fysiikka niin ja vielä ihmissuhteet.
Ihan jonkin verran olen yrityksissä työskennellyt, varsinkin jos mukaan laskee palveluntuottaja-säätiöt ja --yhdistykset, jotka myös siis yritystoimintaa tavallaan ovat. Ja noissahan on meneillään nykyisin myös isoja yt-neuvotteluja.