Alkoholin hyväksyttävä käyttö sosiaalisissa tilanteissa

Moi

En ollut varma miten tämän aloittaisi, mutta yritän muotoilla kysymykseni. Eli asia no olen pitkään pohtinut. Miksi alkoholin käyttö on “oikeampaa” sosiaalisessa tilanteessa kuin yksin? En siis kiistä etteikö näin olisi (mutta en myöskään väitä että asia on automaattisesti näin). Haastan itseni ja teidät miettimään miksi esim. 3 lasia viiniä sosiaalisessa tilanteessa on jotenkin “oikeammanlaista käyttöä” kuin jos juot sen yksin.

Tämä kysymys tulee osittain siitä, että itse juon viinini mieluiten yksin rentoutumismielessä. Sosiaalisessa tilanteessa en tarvitse alkoholia jotta juttu kulkee ihmisten kanssa. Joskus sosiaaliset tilanteet voivat olla niin tylsiä, että tekee mieli juoda jotta aika kuluisi nopeammin. Moni meistä vähentäjistä - minä mukaan lukien - on jossain vaiheessa sanonut, että juomatapojen kuntoon laittaminen tarkoittaa mm. että juodaan vain sosiaalisissa tilanteissa tai juhlissa. Ymmärrän, että alkoholi niissä tilanteissa nostattaa tunnelmaa. Mutta toisaalta, itse alkoholi ei ole yhtään erilaista kropalle nautit sen sitten yksin tai jonkun seurassa. Miksi yksin muutaman drinkin ottaminen on enemmän ongelmakäytöltä haiskahtavaa kuin saman määrän juominen seurassa? Kysyn tätä ihan vilpittömästi koska en oikein hahmota sitä. Toki se on meidän normeja että näin on, mutta mihin se oikeasti perustuu?

Kaksi tilannetta.
a) Olen väsynyt työviikon jälkeen ja mun tekee mieli juoda puoli pulloa viiniä. Koska koen, että se rentouttaa stressaavan viikon jälkeen. Samalla mietin, että hyvä kirja vie ajatuksia pois arjen kiemuroista. Otan viiniä yöpöydälle ja juon sängyssä samalla kun luen.
b) Olen väsynyt työviikon jälkeen ja mun tekee mieli juoda puoli pulloa viiniä. Koska koen, että se rentouttaa stressaavan viikon jälkeen. Lisäksi mietin, että luotettavan ystävän tapaaminen olisi mukavaa. Soitan ystävän kylään ja juonne yhdessä puoliksi pullon viiniä ja juttelemme samalla.

Onko toinen näistä esimerkeistä enemmän ongelmakäyttöä kuin toinen?

Mielenkiintoinen pointti.
Periaatteessa asiahan on juuri niin kuin kirjoitit, että sama määrä alkoholia kuluu eli kaksi tilannetta ovat aivan verrannollisia. Kumpikaan ei ole ongelmallisempi kuin toinen. Jos joku ulkoavaruuden olio :laughing: tarkkailisi noita kahta vaihtoehtoa ja ei olisi tietoinen yleisistä tavoista niin kumpikin näyttäytyisi aivan yhtä soveliaana.

Onko kysymys siitä kuka tuon määrittää? Suomalaisessa kulttuurissa sosiaalinen juominen tuntuu olevan hyväksyttävämpää. Kun juo ryhmässä, vaikuttaako silloin hyväksyttävämmälle, koska ryhmän muutkin jäsenet juovat? Laumassa pätee eri säännöt kuin erakolla?

Voisiko asia liittyä meidän kulttuuriin ja siihen miten historiassa on juotu. Tai onko niin, että yleensäkin useassa kulttuurissa päihdyttävät aineet ovat kuuluneet juhlaan, riitteihin, kultteihin heimoissa ja kylissä. Juotiinko aiemmin yksin? Ei ehkä siinä määrin kuin nykyisin. Toisaalta aiemmin ihmisen historiassa oltiin enemmän sosiaalisia ja toisista riippuvaisia. Yksineläminen taitaa olla enemmän modernin ajan ilmiö. Toki erakkoja on aina ollut.

Siirrytäänpä nykyaikaan :smiley: Ihmisen on nykyisin mahdollista elää myös yksin, olla itsekkäämpi ja tavoitella mielihyvää ainoastaan itselleen. Siten voisi ajatella, ettei yksin juomiseen välttämättä liittyisi negatiivista. Tuomitsemmeko sitten muita yksin nautittuna asioita samoin? Esimerkiksi tupakointi yksin? Matkustelu? Eihän siihen liity negatiivista. Se on normaalia. Elämme kulttuurissa, jossa itsensä hemmottelu ja palkitseminen on normaalia ja hyväksyttävää… vai onko? Onko se itsekästä?

Miksi sitten se yksin juominen olisi paheellisempaa? Yksi pointtihan on se, että iso osa ongelmajuojista juo yksin ja salassa. Ja juo liikaa. Enemmän kuin sen 3 lasillista. Voisiko tämä vaikuttaa ajatukseen? Harvoin ryhmässä juominen koetaan niin paheelliseksi. Ryhmä tukee toistaan. Kukaan ei poikkea. Ryhmässä, jossa kaikki juovat, on erikoista, jos joku ei juokaan.

Toisaalta ajattelen, että ihan yhdenvertaisia tapauksia ovat molemmat, mutta minun historiallani yksin juominen on tietty ”tuomittavampi” vaihtoehto, siis jos ajattelen omaa käytöstäni. Siksi tietysti, koska siihen liittyy häpeää ja salailua. Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa ei varmaan näe eroa? Vai näkeekö? Mitä mieltä muut olette? Tuomitsemmeko yksinjuominen sen takia (jos tuomitsemme) yleisesti, koska meillä itsellämme on ongelma…
Mä menin solmuun :laughing: :laughing: :laughing:

No siis kun mä itse huomaan ajattelevani, että se yksin juominen on paheellisempaa, enemmän ongelmakäyttöä. Mutta toisaalta, jos menee överiksi niin se on sosiaalisessa tilanteessa mulle paljon vahingollisempaa kuin seurassa. Ja vaikka ei menisi edes överiksi niin silti koen esim suurempaa psyykkistä krapulaa jos koen yhtään menettäneeni kontrollin keskustelussa ym. Toisaalta olen huomannut, että saatan käyttäytyä ihan samoin selvin päin kun menen niin mukaan ja eläydyn tilanteisiin.

Kaikkiaan alkoholin nauttiminen tuntuu olevan mulle turvallisempaa yksin. Siis ainakin jos katsotaan näitä välittömiä vaikutuksia. Se yksinjuomisen haittaa piilee ehkä siinä, että jos se on mennäkseen suurkuluksen puolelle, niin yksin lipsahtaa helpommin sinne. Joka välissä et voi olla kutsumassa jotain possea ympärillesi jotta voit juoda. Tiheä tissuttelu onnistuu siis vain jos sallit itsellesi juoda yksin.

Tämä pohdinta tulee myös siitä, että mulla on tuttuja jotka tuntuu ajattelevan, että alkoholin käyttö on jees vain jos teet sitä sosiaalisessa tilanteessa. Eli siis jos tekee mieli juoda niin soita ihmisiä kylään ja simsalabim, niin se alkoholin käyttö muuttui sosiaalisesti hyväksytyksi. Mua rasittaa se. Jos ko ihmisille sanoo, että ajattelin tänään nauttia muutaman lasin viiniä niin he saattaa olla hämmentyinetä “jaa yksin vai, mä en ikinä juo yksin”. Eli se alkoholi on vähemmän turmiollista kun juodaan sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla seurassa ja ehkä jotain syömistäkin mukana jotta on ikäänkuin ruuan kanssa. Mutta sitten taas, viina on viinaa eikä se itsessään katso sitä miten sitä juot. Seurassa shampanjaa vai yksin kaljaa. Alkoholimäärä voi olla sama, mutta juomisen ns. moraalinen ulottuvuus on toisenlainen.

Mä olen introvertti (joka osaa tarvittaessa esittää ekstroverttia), minkä ehkä saattaa huomata kun lukee tätä mun pohdintaa :smiley:

hyvä aihe. kyllä se yksin juominen koetaan kulttuurissamme häpeälliseksi kuten Varjolilja kirjoitti.

varsinkin ulkopuolisten suhtautuminen on kiinnostavaa. se kantaa niitä olusia kotiinsa, kauhistellaan yksinäistä naapuria, kun taas toinen naapuri voi rampata iltaisin kuppiloissa juomassa ne samat määrät olusia eikä sitä paheksuta näinä aikoina.
samoin sillä millaisessa kuppilassa ne juomat juodaan on merkitystä. onko juomapaikka fiini seurusteluravintola vai jokin vähän vähemmän fiini.
sekin vaikuttaa ulkopuolisten näkemyksiin onko kotona juova töissä, työtön tai eläkkeellä.
töissäkäyville sallitaan monin verroin enemmän. kuohuva sosiaalisessa tilanteessa katsotaan liki menestyvän ihmisen merkiksi kun taas oluen kippailu kotioloissa taikka “juottoloissa” on säälittävää.
eiköhän ammattipiireissäkin pidetä yksin tissuttelua vaarallisempana? siis vaikkapa (pelkkä esimerkki) A-klinikan työntekijät, en tiedä.

olen minäkin pohtinut ja joskus moittinut itseäni siitä (vallalla olevan ajattelun talutushihnassa) että ylittyikö joku raja siinä kohdassa kun aloin kantaa alkoholia kotiini.
todellinen syy tapahtuneeseen, uskon ihan oikeasti, on vanhemmiten tapahtunut viihtyminen itseni seurassa (tai vain parin ystävän seurassa) on yksinkertaisesti on mukavampaa. Pecon tavoin minäkin olen sataprossanen introvertti, mistä ollaan aikaisemmin juteltukin ja verrattu introverttiydestä kokemuksia.

ööö, mikäs se kysymys taas olikaan? Haastan itseni ja teidät miettimään miksi esim. 3 lasia viiniä sosiaalisessa tilanteessa on jotenkin “oikeammanlaista käyttöä” kuin jos juot sen yksin.
koetko siis itse näin, vai puhutko yleisellä tasolla/niistä vallalla olevista käsityksistä?

kolme lasillista on aika vähän, ehkä puoli pulloa? jos sen joka ilta nauttii niin ei hyvä, sillä kyllä se ajan kanssa aiheuttaa jo riippuvuutta mutta silloin tällöin mun mielestä ok, jos se tosiaan jää siihen puoleen pulloon.
esim tuo määrä kerran viikossa - en näe sitä vielä ongelmakäyttönä. mutta oleellisinta on tietysti se miten henkilö itse kokee vaikkapa kerran viikossa kolmen lasillisen tissuttelun. joitakin häiritsee yksikin lasillinen illassa, tai jopa viikossa.

nuo a ja b-kohdat ovat minusta täysin “saman arvoisia”, en näe niissä mitään eroa.

asiasta vähän sivulle, niin tv-sarjoissa/elokuvissa juodaan oikeastaan valtavia määriä.
nainen/mies tulee kotiin rankan työpäivän jälkeen ja lähes poikkeuksetta (jos rooli ei ole kirjoitettu erityisen terveyshenkiseksi) viinilasillisen tai enemmänkin ja se ei anna nykyajan katsojalle mitään vinkkiä taikka mielikuvaa siitä että hänellä olisi ongelma.
mikä muuten ruokkii meitä alkoon mieltyneitä ja saa meitin makuhermot hyrräämään: aah, olisipa viiniä!

äh, minäkin kadotin pointin :laughing: tai menin solmuun.
homman nimi on kaiketi se että kun on itsensä kanssa sovussa oman alkoholinkäytön määrien/kertojen suhteen ympäristön ajattelut eivät saa merkitystä. menisikö se näin?

Syltyn vikassa totemuksessa on mielestäni pointti ja laajentaisin sen vielä niin, että ne jotka ovat sopusoinnussa oman alkon käytön kanssa eivät yleensä kauheasti kiinnitä huomiota / paheksu muidenkaan alkon käyttöön.

Omalla kohdalla olen joutunut toteamaan että kokonaismäärät nousivat silloin kun aloin juoda yksin (lue miehen kanssa) koska ennen sitä ei vaan ollut joka viikonloppu mitään sosiaalista tilannetta. Muuten minulle olisi ihan yksi lysti missä minä juo tai missä muut juo, jos se ei vaikuta kokonaisuuteen negatiivisesti.