Alkoholihuuruista elämää

Olemme olleet miehen kanssa vasta varsin vähän aikaa yhdessä, mutta juominen on iso ongelma. Vietimme molemmat varsin alkoholin täyteistä elämää tavatessamme, ja sehän johti tietysti lopulta vain hirveisiin riitoihiin ja selkkauksiin. Sovimme kerta toisensa jälkeen, että nyt vähennetään ja aletaan elämään kunnollista elämää. Omalta osaltani homma on lähtenyt sujumaankin, otan huomattavasti harvemmin, vähemmän kerralla ja ennalta päätetysti. Miehellä puolestaan jää putki päälle hyvin helposti, yhdestä illasta tulee kaksi, kolme, neljä… Sovituista menoista ei ole mitään väliä, aina voi ilmaantua paikalle umpijurrissa, jos ei ole jo sammunut jonnekin.

Mieskin on ymmärtänyt ettei homma toimi, ja ainakin sanojensa mukaan haluaa raitistua ihan itsensäkin, ei vain minun takiani. Ymmärtää ettei kohtuujuominen tule onnistumaan koskaan. Mies aloitti antabuskuurin, mutta sillä ei ole mitään muuta tehoa kuin kamalat krapulat, jolloin juomisputket eivät onnistu. Mies päätti myös mennä A-klinikalle ja AA-kerhoon, ja ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan.

Välillä meneekin hyvin. Nyt meni kuukausi ihan ongelmitta, ja juuri kun aloin ajatella että ehkä tästä vielä selviää ja kaikki vielä jotenkin järjestyy, saadaan elämä vähitellen toimimaan, niin eiköhän kotiin konttaa tiedoton mies sammumaan eteisen lattialle räkä poskella.

Voiko tämä tästä parantua? Joskus tuntuu etten jaksaisi enää uskoa mieheen, meihin ja suhteeseemme. Haluan saada tämän toimimaan, mutta en tiedä voiko kerta toisensa jälkeen petettyä luottamusta saada rakennettua koskaan takaisin. Meillä on sellainen keskinäinen yhteisymmärrys, huumori, kiinnostuksen kohteet ja kemia, että tuntuisi kamalalta hylätä kaikki alkoholin takia. Itse olen valmis hylkäämään ennemmin alkoholin kokonaan, eipä se ole omaan elämään juuri mitään hyvää tuonut.