Alkoholiannos

Tämä spekulointi ei koske juurikaan henkilökohtaisesti lopettajia, mutta ainakin alkoholipolitiikkaa jossain määrin.

Annoksen alkoholia määritellään olevan 12 grammaaa puhdasta alkoholia. Kuitenkin nuo käytännön alkoholiannokset (0,33 litran pullo olutta/siideriä, 4 cl viinapaukku) sisältävät noin 15 g alkoholia ja “lasi mietoa viiniä” viinin vahvuudesta riippuen 12-18 grammaa. Itse asiassa ainoastaan lasi tosi mietoa valkkaria tai kuohuviiniä (10%) natsaa tuohon 12 grammaan.

Jos laskemme viikkokulutuksen 24 x teoreettinen annos (288g) vs. 24 pulloa olutta (364g) niin erohan on valtava!

Kannattaisikohan näitä vähän tarkentaa…

Ei kai kukaan ole väittänyt, että 24 pulloa olutta / siideriä tai 24 paukkua = 24 alkoholiannosta? Tietenkin ihmisen on helppo ajatella, että 24 kaljaa on 24 annosta vaikka näin ei ole. Vai oliko pointti se, että tuota teoreettisen alkoholiannoksen (12g) sisältämää alkoholimäärää pitäisi nostaa? Valittaisiinko siis keskiolut normiksi johon muut suhteutettaisiin vai mikä olisi ns. verrokki? Tuohon kun sekoitetaan kaikenmaailman kertoimet niin sitten vasta homma sekaisin onkin :wink:

Alkoholit ovat eri vahvuisia joten kovin hankalaa niitä on samankaltaistaa? 19.2 kaljaa tuon 15g alkoholimäärän mukaisesti on sitten se 24 teoreettista annosta.

Omenien ja appelsiinien vertaaminen ei liene mielekästä :wink:

En kukaties ymmärtänyt koko jutun pointtia mutta eipä se haittaa?

Kyllä juurikin näin on määritelty (täältä plinkistäkin löytyy) että 1 kalja=1 annos alkoholia.

Mitä merkitystä?

Palstan perustava tarkoitus on lopettaminen eikä annosten laskeminen.

Annosten laskeminen kuuluu vähentäjäajatteluun.

Ja minä olen tähän päivään asti luullut asian olevan noin! :blush:

No. Taisin olla väärässä :wink: Ajattelin vain eri paukkujen olevan eri vahvuisia ja siten ajattelin etteivät ne ole ihan samankaltaisia keskenään. Oppia ikä kaikki.

Komppaan tässä Davea sillä ei tuolla ole lopettajien puolella mitään väliä. BlueTranen kannattaisi postata tämä vähentäjien puolelle jota tämä koskettaa ja kukaties jopa kiinnostaakin?

Huomenia BT. :smiley:
Annosten pohtiminen on ihan valaisevaa puuhaa. Omalla kohdalla jonkin aikaa jo juomatta olleena alkoi karu totuus käyttämistäni annosmääristä vasta valjeta itsellekkin, kun juopotteluun kuuluva itsekusetus oli väistynyt. Todellisten määrien tajuaminen vahvensi raittiuspäätöstäni entisestään. Pari lasia viiniä, kun oli yleensä tonkallinen kohdallani. Syitä kokonaisvaltaiseen huonoon oloon tuli sitten etsittyä muualta, kun eihän nyt pari lasia voi moista aiheuttaa.

Tottahan tuo tavallaan. Mutta tuntuu annosten laskeminen kuuluvan valistajillekin? Lääkäreille?

Laajemmin tällä on siis yhteiskunnallisesti ja alkoholipoliittisesti mielestäni merkitystä. Postasin tämän vähän niinkuin “taas kansaa sumutetaan”-hengessä. Tajusin muuten, että ehkä tuossa ajatellaan olutpullon/paukun jne. sisältävän VÄHINTÄÄN yhden alkoholiannoksen. Tällöin kyllä kannattaisi vielä viikkorajoja esiteltäessä mainita, että vaikkapa tuo 24 tulee täyteen jo 20 oluella.

Muutenkin rajat ovat kovin korkeat ja niitä noudattamallakin tavikset saavat ne paukkumaan.

Hmmm. Kyllä mielestäni annosten määrä on lopettamistakin harkitseville mielenkiintoinen. Silloin nimittäin jos harkitsee asteittaista alasajoa. Kaikki eivät pysty tai halua lopettaa seinään. Eikä aina ole terveydellisesti suositeltavaakaan. Nurinkurista, mutta totta.

Olen jokseenkin samaa mieltä.
Jos ajatellaan asiaa kokonaisvaltaisemmin, eikä pelkästään omaa napanöhtää eritellen, niin alkoholihaitat tässä armaassa kotimaassamme ovat tasan suorassa suhteessa alkoholin kokonaiskulutukseen.

Jos siis kautta linjan jokainen alkoholinkäyttäjä edes harkitsee kulutusmääriään, ja jos alkoholin (ja muiden päänvirityskemikaalien) käyttö tasaisesti laskee, myös meidän lopettaneiden on sikäli helpompi elellä, ettemme ole missään tilanteessa sellaisia kummajaisia joiksi viesteistä päätellen jotkut lopettaneet ovat itsensä eri tilanteissa saaneet kokea.

Kaikki asiatieto on varmasti paikallaan.

Joo, totta on muuten tuokin Andanten huomio, että ei tämä seinään lopettaminen varmastikaan ole kaikille paras ja sopivin vaihtoehto. Rauhallinen ja harkittu ryyppäämisen alasajo voi tuoda joskus pysyvämpiä tuloksia.
Ihan sama kuin vaikka laihduttamisessa, kovalla innolla ja vauhdilla aikaansaatu painonpudotus ei välttämättä ole niin kestävä kuin ajan kanssa toteutettu elämäntapojen muutos parempaan suuntaan.

Minulle taisi sopia hyvin kerralla lopettaminen, mutta jollekin muulle joku toinen vaihtoehto voi olla oikeinkin hyvä.

“Arvoitus” selvisi. Tilavuusprosentti ei ole painoprosentti.

Mutta pystyykö alkoholisti vähentämään?

No, mä tavallaan pystyin: pelkästään harventamalla juomiskertoja. Kertamäärät pysyi kyllä edelleen suht hulppeissa määrissä, mitä nyt toleranssin lasku vähän tiputti annoksia. Ei niitä annoksia kuitenkaan laskemaan pystynyt, joten ihan sama. :mrgreen:

Mutta mihinkään “alkoholin asteittaiseen alasajoon” en usko vieläkään; ainakaan rajun putkijuomisen jälkeen. Bentsoista ja metadonista vierotutaan asteittain alasajamalla, mutta alkoholi on vesiliukoisena niin nopeasti elimistöstä pois solahtava aine, että “asteittainen alasajo” on pelkkää krapularyyppyjen ottamista jotka vain lykkäävät vierotusoireita muutamilla tunneilla. Tai sitten johtavat vain putken pitkittymiseen.

Huom! Vaikeiden krapulakomplikaatioiden kuten kramppien ja deliriumin riski on jokseenkin yhtä voimakas, loppui ryyppääminen sitten yht äkkiä tai pikku hiljaa vähentyen. Ne riskit ovat aina olemassa, ja alkavat kun alkoholipitoisuus elimistössä kääntyy laskuun. Delikkä iskee yleensä vasta 2 - 3 päivää nollatason jälkeen, kun ihmisparka jo luulee selvinneensä yli pahimmasta.

Keto, tunnen tapauksia joilla asteittainen vähentäminen nollaan toimi. Tähän on tosin sanottava, että en tiedä kuinka vaikeasti he olivat koukussa ja miten pitkään raittius jatkui. Lienee oleellista, minkä tyyppisestä juomisesta on kysymys. Itsellänikään asteettaiset yritykset eivät toimineet.
Hei, mulla on IDEA! :bulb: Caritas tarjoaa ns. Kontrolloidun juomisen kurssia. Minähän voisin lähteä koekaniiniksi ja raportoida tänne sitten päivittäin tuntemuksiani. Saadaan vähän uutta sisältöä palstalle. No- eihän toki huvita temppuilemaan alkaa, mutta ohjelman voisin napata mielenkiinnosta mukaan. Vaikka en usko alkoholistin kohtuukäytön mahdollisuuteen.

Kun nyt asia puheeksi tuli, niin kerrotaan nyt että onpa noita vähentämisen kautta lopettaneita minunkin tuttavapiirissäni.

Lopputulos on ihan yhtä hyvä kuin minullakin, kun lopetin “hetken mielijohteesta” kerralla.

Minulle tämä oli niin selkeä ja yksinkertainen tapa, ja tulokset tulivat ehkä nopeammin kuin hiljalleen toteutettuna. Mutta, olen huomannut että noiden tuntemieni harkiten ja rauhallisesti lopettaneiden kohdalla on tapahtunut ihan samoja asioita kuin minullakin… elämänhallinta on kauttaaltaan kohentunut, elämäntavat ovat muuttuneet, ehkä arvotkin.

Olisin minäkin , luultavasti, onnistunut myös sillä systeemillä, mutta tämä oli juuri sen selkeytensä takia minulle helpompi tapa. ( eikä tämäkään ihan helppo siinä alkuvaiheessa ollut, olihan se muutos niin iso kuitenkin)

Oikeastaan tärkein ero mielestäni yllämainittujen menetelmien välillä on se, mitä oikeastaan haluaa. Vähentämisellä lopettamiseen liittyi itselläni kuitenkin aina toive siitä, että voisin joskus taas aloittaa. Kertaheitolla lopettaminen on alusta lähtien radikaalimpaa ja siihen liittyy vakavampi toive muuttaa koko elämäntyylinsä. Näin siis minulla.

Eikös vähentäminen tai kohtuukäytön mahdollisuus ole monien alkoholistien tavoite ja utopia pitkään, kunnes he huomaavat että lopettaminen on ainoa vaihtoehto?
Jotkut lopettavat vieläpä katkon ja laitoskuntoutuksen avulla, eikä niissä juomista vähennellä pikkuhiljaa. :slight_smile: Bentsoja vähennellään jos jotain pikkuhiljaa vähennellään.

Anyway: jos alkoholisti pystyy vähentämään, miksei hän jatka alkoholinkäyttöä sillä pienennetyllä annoksella, jossa haitat eivät enää ole niin suuria?

Tokihan hän rakastaakin alkoholia koska on sitä niin paljon ehtinyt juoda, joten miksi luopua siitä kokonaan? Miksei jäädä kohtuukäyttäjäksi kuten ketjun aloittajakin käsittääkseni pyrkii :question:

Voi kyllä ymmärtää sellaisen ajatuksenkulun, että ei halua kantaa mukanaan niitä pienentyneitäkään haittoja ja siksi haluaa lopettaa vähitellen kokonaan. Ja kun riittävän voimakkaasti haluaa niin se onnistuukin. Ei se niin mahdotonta ole, minunkin pienissä ympyröissäni on sellaisia ihmisten itsetekemiä elämäntavanmuutoksia näkynyt.

Ei tuokaan muuten ihan jumalansanaa ole, että paljon juotuaan sitten jatkossakin rakastaisi alkoholia. Melkoisia määriä olen lipittänyt, ja miksen siitä olisi tykännytkin, mutta rakkaudet myös sammuvat, joskus kuin salamaniskusta ja joskus vaan hiljaa hiipuvat pois.

Kyllä tavoitteeni saattaa hyvinkin lopulta olla täysraittius. Eikös jossakin tutkimuksessa ollut todettu, että jopa kahden alkoholiannoksen nauttiminen kerralla lisäsi selvästi maksasyövän riskiä? Vai oliko niin, että jos joka päivä tuon ottaa. Tuo tieto kuitenkin lisäsi kohdallani entisestään motivaatiota jopa 100% nollalinjalle siirtymisestä. Itse en sinne selviä kertalaakista, se junahan menikin teoreettisestikin jo kauan sitten.

Mutta ei tätä ketjua kannata enää kommentoida, koska kyseessä ei ole tosiaan lopettajille tähdellinen asia. Hämmennyin vain tuosta kuvittelemastani virheellisyydestä valistuksessa, mutta paino% vs. til% selvensi asian.

Pääsenpähän vastamaan, vaikka ajatus juoksee aika huonosti helvettillisen hautovan ilman takia. Tässä on muuten ajattelutavasta kysymys. Miksi kaiken aina pitäisi olla haittojen minimointiin fokusoitua? Yhtä hyvin voi ajatella, että jos kerran kohtuukäyttö on parempaa kuin yletön juominen, niin silloinhan täysraittius voittaa kohtuukäyttönkin. “Parempi on hyvän vihollinen”! :wink:

^ Kyllähän moni juova alkoholisti pitää kohtuukäyttöä, tai jonkinlaista hallittua käyttöä ylivoimaisesti parhaana vaihtoehtona tai päämääränä. Monihan kapinoi viimeiseen asti täysraittiutta vastaan, ja asettaa päättäväinen ilme naamallaan tavoitteeksi kohtuukäytön vielä siinä vaiheessa kun maksa valittaa ja alta on menneet niin duunit, kämpät kuin puolisokin. :slight_smile:

Miksei ne onnistu siinä vähentämisessä, saati kohtuukäytössä, vaikka ne vannoo ja vakuuttaa vielä pystyvänsä siihen kun vaan tarpeeksi kauan yrittää?

Andante, mikset sä oo kohtuukäyttäjä? Miksen mä oo, vaikka mä tykkään hirveesti bissestä ja siideristä. Ollaaks me vähä tyhmii vai? :smiley: