alkoholi? vai sittenkin elämä?

moi kaikille

SoiKanteleen kehoituksesta avasin itselleni oman ketjun.
elikkä olen pian neljäkymmentä vuotias,alkoholi on kuulunut elämääni enemmän tai vähemmän parikymmentä vuotta yleensä enemmän.on ollut juomattomia kausia välillä kohtuudella ja viime aikoina överisti :cry:

ja nyt on alkanut totaalisesti riittää!
juon aina kun se on mahdollista ja yrittäjänähän se on silloin kun siltä tuntuu,en käytä väkeviä enkä viiniä pääasiassa kaljan kittausta mutta enivei pääseehän silläkin samaan lopputulokseen.
ennen tua iltajuominen ei juurikaan häirinnyt töitä,mutta nyt on alkanut lipsumaan ja tänäaamuna sängyssä haisevana krapulaisena työkunnottomana aattelin että tämän on loputtava ennenkuin on myöhäistä :bulb:

siispä toimeen ja tänne lukemaan ja imemään energiaa selvänä olemiseen,ja nyt sitten lähdetään selvisteleen päivä kerralla.

jospa nyt saisi elämänsä kuntoon eikä aamuisin tarvitsisi miettiä kenelle on soitellut ja mitä puhunut kun on muisti hukassa(vittu että se hävettää ja ahdistaa :blush: )samoin saisi työt jälleen toimimaan eikä tarvitsisi ahdistua kun asiakkaat soittelee ja jos vielä talouden ja naamavärkin saisi kuntoon :wink:

aikamoiset odotukset :mrgreen: T:Deal

Tervetuloa joukkoon.
Jo tuosta otsikostasi voi päätellä, että olet lopettamispäätöksesi vakaasti harkinnut ja tehnyt. Loistava alku! Minäkin täytän ensi vuonna 40. Kävin omalla henk.koht.pohjallani viime keväänä ja lopetin juomisen. En olisi ikinä uskonut kuinka monet elämän osa-alueet korjaantuvat ihan vaan sillä, etten enää juo. Väsymys ja ahdistus ovat poissa, samoin morkkikset. Ja ne muut elämän vaikeudet, jotka unohtaakseni join, pystyy kohtaamaan sata kertaa paremmin kun pää on selvä miettimään. Naamavärkkikin näyttää jo ihan siedettävältä verrattuna aikaisempaan pöhöön ja silmäpusseihin :mrgreen:

Mukavasti lisäpotkua motivaation toi minulla se, kun ihan konkreettisesti laitoin omalle kohdalleni netistä löytämäni tiedon: Alkoholismi on sairaus, joka hoitamattomana lyhentää elinikää keskimäärin 15 vuotta. Ei tarvinnut kauan miettiä kumpi kuulostaa paremmalta: kuolla vaikka 65-vuotiaana alkoholin tuhoamana eukkona vai elellä 80-vuotiaaksi isomummoksi pirteänä ja pää selvänä…

ei nuo odotukset kovin mahdottomilta kuulostaneet,muisti alkaa
tietysti pelata,naama muuttuu parempaan suuntaan,talous luultavasti
kohenee,ei ole noita syitä hävetä,muita kyllä saattaa tulla?
vaan kun nuo ulkoiset puitteet ovat korjautuneet, alkavat luultavasti
vaikeat ajat,ja ja, ehkä on niin, että pysyvämpää raittiutta saadakseen
on heti alusta lähtien hyvä päästä jollain tavoilla käsittelemään juomisen
syitä?siis mitää hyvää juomisella on yrittänyt saada ja mitää pahaa juomiseen
on paennut?tuommosta nousi mieleen,onnea yritykseen.

Halu lopettaa päihteidenkäyttö on hyvä alku. Sitten vaan rohkeasti sen kysymyksen eteen, millä keinoin se lopettaminen onnistuu. :slight_smile:

Deal, tunnustan että olen pari kertaa vilkaissut ketjuasi tuolla Vähentäjien puolella. Onko sulla vielä mielessä nyt jotain strategiaa, kuinka päästä raittiuden alkuun, vai riittääkö että vain panee korkin kiinni?

Raitista tätä päivää.

Hei…Tässähän on jotain tuttua…! :unamused: Pitäsköhä kattoo peiliin? :blush: O-ou, sieltä se löyty! Mietinki, että jossain oon tutustunu tähän samaan tilanteeseen ja omasta elämästähän se löyty. :smiling_imp:

Elikkä sama tilanne. Homma ei onnistu, haetaan päkki (yleensä 24). Homma onnistu, taas päkki. Joskus väkeviäkin…määrä oli älytön…en ees tajuu, kuin oon ylipäätään hengissä. ai niin, ja joskus synttäreiden takia yms…No, näitähän löytyy. Lopputulos: firma melkeen konkassa ja itsetunto lähti jo :unamused: HYVIN kauan sitten.

Toteamus: Ei näin.

Tilanne: Selväpäisenä kolmatta päivää (ei paljon, tiedetään :blush: , mutta alku sekin). Osa ongelmista (hyvin pieni osa) selvitetty, positiivinen olotila, ruokiksella :slight_smile: töihin menossa… Hei, täähän voi jopa toimia!!! :slight_smile: Mä hymyilen paljon herkemmin selväpäisenä, oon oikeesti onnellinen…Hei, ja mä oon kokeillu tätä jo muutaman kerran…Jos ny pitää ettii jotain negatiivista, niin väsy…mut ei viinasta. :wink: Suosittelen lämpimästi!!!

.

häpeäkseni on tunnustettava että ei se riittäny että laitoin “korkin kiinni” kas se jäi ilmeisesti löysälle :imp:
nyt ajattelin että otan ajan lääkärille ja pyydän lääkkeet tähän vaivaan :cry: rehellisesti sanottuna on vähän vitun vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että en pysty itse hanskaamaan tätä hommaa!

no ehkä tätä on helpompi käsitellä sitten kun on ongelmansa myöntänyt muillekkin, siis naamatusten.
ei oo helppoa ei,ja samalla pirun yksinkertaista :bulb:

“rehellisesti sanottuna on vähän vitun vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa että en pysty itse hanskaamaan tätä hommaa!”

Tuossa taitaa olla juuri se mitä itse en ole oikein saanut sanoiksi laitettua. Ylpeys? Tyhmyys?

Nyt vasta huomasin uusimman viestisi “deal”. Harmi, että vielä vietät aktiivista alkoholismin aikaa.

Oman kokemuksen tässä voin jakaa, vaikka kaikki lääkeasiat kuuluvatkin ainoastaan sinulle ja lääkärillesi.
-Oma päihdelääkärini suositteli kahta lääkettä alkoholin himoon, Topimaxia ja Akamprosaattia (ottakaa huomioon, että nämä lääkkeet eivät toimi niin, että saa nousuhumalan tuntumaan laimeemmalta tai vastenmieliseltä–näin toimii eräs “alkoholisti lääke”, joita mielestäni ei oikein edes ole olemassa). Valitsin ensimmäisen. En ole varma kuinka paljon se jeesas, mutta lääkkeen syömisen aloittamisen jälkeen en ole juonut tippaakaan(lopetin lääkkeen syömisen nopealla tahdilla 100mg/pv, useita kuukausia sitten, ilman vieroitusoireita.) Antabusta syön vieläkin, puolikkaan aamulla heitän naamaan ilman sulatteluja…

Luin aika paljon varsinkin englanninkielisiä tutkimuksia asiasta (koska tuo ominaisuus kyseisellä substanssilla on migreeni ongelmia tukeva lääke ja epilepsia lääke) ja ne vaikuttivat aika tuloksekkailta Topimaxin osalta. Vaikka sitä ei vielä suomessa juurikaan ole määrätty alkoholin himoon. Päihdelääkärinikin määräsi sitä elämänsä ensimmäistä kertaa, juuri alkoholin himoon minulle.

3.5 vuotta näköjään on mennyt nopeasti. :open_mouth:

suurimman ajan siitä pienissä ja vähän suuremmissa pöhnissä.
nyt tää onkin sitten ruvennu lähteen aivanlapasesta, rokulipäivät lisääntyny huimasti samoin olut määrät,
oon täytellyt tuota Jeppeä ja kyllä täytyy sanoa että, HUH HUH aika havahduttavaa tajuta oikeesti se annosten määrä ja mitä siihen menee rahaa :blush:

Tänä aamuna tajusin kuinka itsekkääksi sitä muuttuu kun jua, havahduin kuinka en ajattele mitään/ ketään muuta kuin itseäni ja juomistani :frowning: kuinka käyttäydyn ja puhun lähimmäisilleni, muissa on vika ei minussa!
välillä tuntuu että en tunnista enää itseäni tuosta ihmishirviöstä, aika pelottavaa.

nyt sitä pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja antaa oluiden jäädä muitten ostettaviksi.
Kuinka siinä käy ? on hyvinpitkälle minusta itsestäni kiinni :neutral_face:

Terve!

Huolena tulevaisuus! Kenellepä ei, vaikka pitäisi osata laskeutua elämään Päivä kerrallaan. Se on sikäli oikea ajatus, että siihen pääsee kohtuudella kiinni ja jos saa yhden päivän menemään kunnialla, niin seuraavakin saattaa mennä “jo tottumuksen voimalla.”

Sanoit: "nyt sitä pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni " . Niin. Olisit jo ottanutkin, mikäli äkkiä ketjua katsellen olisit saanut niskastasi kiinni. Mutta hae apua. Tiedät kyllä kanavat! Yksin ei pärjää, kun tilanne ajautuu “johonkin pisteeseen.”

Menestystä toipumiseen! Se on kyllä mahdollista!

Niskaansa voi myös taivuttaa, varsinkin juova ihminen voi tehdä niin alkoholin edessä havahtuessaan voimattomuuteensa.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ehdotan deal sinule sitä, että uskallat heittäytyä tappavankin tylsään raittiuteen, vaikka kuolisit.

Sillä asenteellahan sitten pääsee niitä omia uhojakin haastelemaan…

Jos haet mukavaa raittiutta ja helpotusta krapuloiden tuskasta, niin sitä ei pelkästään tule olemaan.

Mutta jos olet niin kyllästynyt ryyppäämiseen, että vittuillaksesi itsellesi olet valmis elämään useamman kuukauden
tylsyydessä, niin suosittelen sinulle hakeutumaan raittiiden ihmisten pariin.

Kuolema viinalle, kyllä tylsyydelle. Jos tuon ajatuksen kestät, tulet olemaan voimattomuutesi keskellä voittaja.

Raittiuden keskellä on myös hyviä jaksoja, mutta parempi puhua asioista rehellisesti, niin ei tule yllätyksiä.

Kyllä grape kuvaat juomattomuuden ikäväksi asiaksi. Minulle aikoinaan, kun olin neljä vuotta juomatta, oli elämäni parasta aikaa. Sain tavattomasti tavoittelemiani asioita tehtyä ja minulla oli tosi hauskaa ja vaihtelevaa elämää. Kurjuus ja kamaluus alkoi vasta kun taas aloin juomaan.

Kun taas pääsin monenlaisten yritysten ja kokeilujen jälkeen juomattomaan elämään asiatkin ryhtyivät järjestymään ja kaikenlaista kivaa alkoi tapahtua. Tottakai elämässä on ikäviäkin asioita mutta asenne ratkaisee paljon.

Kauanko Dave ootkaan nyt tällä erää ollut raittiina?

kysyy Lukijatar

Raittius on hienoa mutta raitistuminen on monelle helvetillisen rankkaa.

Minun raitistumiseni eteni Grapen konseptilla. Suostuin masennukseen, tyhjyyteen ja ahdistukseen aluksi. En odottanut mitään muuta kuin sitä, että voisin elää ilman päihteitä. Olin melko valmis ottamaan vastaan vaikka paskankin elämän, kunhan siihen ei kuuluisi enää päihteitä.

Noin puolen vuoden kurjuuden jälkeen raittius alkoi näyttää paljon paremmalta kuin mikään aiemmassa elämässäni. Ja se alun puolen vuoden helvetti oli sekin helpompi kestää, kun ympärillä oli rutkasti muita juoppoja ja sekakäyttäjiä.

Nyt olen ollut reilun vuoden raitis. Nyt pikku hiljaa alan huomata, että kannatti - todella kannatti - lähteä tähän prosessiin.

Tsemppiä raitistumiseen. Joillakin raitistuminen sujuu tuosta vain. Suurella osalla ei. Helvetin vaikeaa se raitistuminen on. Jollei olisi, kärsiviä juoppoja ei enää olisikaan.
Yksinkin se raitistuminen onnistuu, mutta helpompaa ja mielekkäämpää on saada jakaa asioita muiden juoppojen kanssa. In my humble opinion.

Se on se viina joka houkuttelee. Itsellä tämä raitistumisprosessi on kesken ja tuppaa sieltä aurinkokin välillä pulpahtamaan pilven takaa. Ei se kivaa ole olla raittiina, mutta ei se kännissäkään kivaa ole. Rauhallinen ja leppoisa olo on tässä reilun 9kk:n kohdalla. Välillä sitä ainutta ja oikeaa “rakkautta” kaipaa vaikka se ei hyvää tee mutta aina sitä halajaa sen luo. Kaipaus on vain ajoittaista ja kevyttä; ei jatkuvaa ja raskasta. Toivottavasti siirtyy tuo piinava “rakkauteni” tuonne muistolaan… Ja menettäisin tuon houkuttelun kokonaan, mutta joo päivä päivältä se näyttäisi muuttuvan merkityksettömäksi… Joillain nopeammin ja joillain hitaammin. Raittiina olo on vaan niin jotain uutta, niin sen opetteluun menee aikaa ja vaatii työtä(itekseen, plinkkeilemällä, AA:ta, A-klinikkaa - onhan noita konsteja). Valittava ne omat konstinsa ja niillä pärjättävä… Ja jos ei pärjää niin kokeilee muita juttuja… Älyttömältä varmaan kuulostaa mutta luulen, että loppujen lopuksi tämä on itselleni paras ratkaisu. Pysyä tuosta itseäni tuhoavasta aineesta erossa. Vaikeuttaa niin hvetisti elämää että parempi näin ottaen elämän vastaan sellaisena kuin se on. Helpommin pysyy hommat hyppysissä kun selvinpäin tallustelee täällä. Kannattaa kokeilla useamman kerran raitistumista jospa se tärppäisi jossain vaiheessa ja kykenee olemaan raitis. Ensin yrittää olla kuukausi, mutta päivä kerrallaan kiiruhtaen. Parempi olla ottamatta mitään tavoitteita vaan olla se yksi päivä selvänä ja taas seuraavan päivänä ja seuraavana… Tosiaan keinoja hankkimaan raittiuden tukemiseen ja paljon tsemppiä!

Tämän vuosikymmenen olen ollut juomatta. Raittiudesta en puhu mitään koska sitä ei vielä kukaan ole pystynyt määrittelemään.

Joo Dave, raittiudelle ei varmaan ole lopullista kestävää määritelmää. Itseäni varten olen kuitenkin määritellyt asian niin, että nyt olen ‘raittiina’ kun alkoholi on - ainakin toistaiseksi - menettänyt merkityksensä arjessa ja juhlassakin eikä hallitse ajankäyttöäni. Voin hyvin, juomisen mielitekoja ei ole, ja muut asiat kiinnostavat. Olen aiemmin ollut myös ‘kuivilla’ , ulkoisesta pakosta tai tilanteesta johtuen, ja rynnännyt sitten heti tilaisuuden tullen pullon kimppuun.

Tänään näin, taas yksi päivä edessä ilman alkoholia. Mukavaa lumista sunnuntaita!

L:tar

Oletko oikeasti päässyt raitistumisen polulle? Ne ensimmäiset kuukaudet ovat melkoisen vaikeita. Nyt kun olet juonut vuosia hirveitä määriä, niin kannattaisi vaan nöyrästi harkita astumista raittiuden tielle, vaikka kuolo tulisi. Ymmärrän, että tapani kuvata asioita tuntuu jopa loukkaavalta, mutta sitä se ei ole. Jos jotain negatiivisia tuntemuksia kommenteistani heräilee, väitän, että taustalla viinapiru ei voi sietää ajatusta, että lähtisi sille raittiuden tielle asenteella, että vaikka miten tunne-elämä menisi, viinaan en enää koske - tänään. Nyt on pelastuksen päivä, nyt on mahdollisuus pyytää apua, nyt on mahdollisuus antautua raittiudelle. Ne ensimmäiset 10 päivää ovat vaikeimpia, sen jälkeen tuleekin se pahin kuukausi (eli se eka raitis kuukausi), sitten pahin 3-kuukautinen, jne… Eli siis koko ajan kyllä helpottaa, mutta on vaikeaa, kun täytyy oikeasti alkaa ihmettelemään, että kuka ihme minä oikein olenkaan? Raittiina täydessä vitutuksessa nukkumaan, raittiina nostaa vichyä taideavajaisissa, kun muut vetävät valkkaria, raittiina parhaan ystävän häissä vettä, kun kaverit vetää perseet… vuoden kun on raittiina, silloin alkaa kuulemma vähän ymmärtää jotain. Itselläni tuo hetki on kaukana, minulla on tulossa vasta 7 kuukautta raittiutta täyteen. Mutta niin itsekeskeinen olen, että kuvittelen, että pystyn nyt jo vähän muitakin neuvomaan… aina olen tällainen ollut…

Olemme samassa veneessä, usko minua. Korkki kiinni ja pullo täysillä seinään! Nyt saa loppua, raittiuden ikuinen hehku kajastaa jo!