Alkoholi pois mielestä=kuppi kädessä?

:smiley:

Autolla ajeltaessa pieni tarkkaavaisuuden herpaantuminen saattaa aiheuttaa joskus “läheltä piti” -tilanteen, jollainen on ainakin minulle opettaja ihan sieltä parhaasta päästä. Oppimisen kannalta pitäisi tietenkin yrittää funtsia, missä kohtaa tuli tehtyä virhe…

–kh

Itseäni ei auttanut kaiken unohtaminen vaan kaiken tiedostaminen ja sen tiedon ylläpitäminen. Minä uskallan myös väittää, että kaikki kokee jonkinasteisia/luonteisia juomiseen palaavia ajatuksia, vaikka kuinka olisi esim, juuri nyt täydellisen tietoinen mihin helvettiin se ennen johti ja mihin se johtaa jos aloittaa uudestaan. Niitä hetken mielitekoja vain tulee muodossa jos toisessa. On varpajaisia, synttäreitä, kuumia päiviä, nälkä, juhannuksia, mökkitalkoita, lahjapulloja, … ja on kavereita jotka laittaa olutta, viiniä lasiin tietäen toisen ongelman.

Jokin yksinäisyyteenkin liittyvä juttu tekee myös sellaisen heikon hetken, jos ei ole varuillaan. Yksinäisyys ainakin itsellä tarkoittaa sitä, etten pidä henkisestä tasapainosta huolta. Teen esim liikaa töitä, en syö/nuku kunnolla ja myönteisiin asioihin ei ole aikaa tai niitä ei vain jaksa nähdä. Eihän se tarkoita sitä, että samantien lähtisi juomaan, mutta itsestäni tiedän, että yksi plus yksi on kaksi. Henkisen tasapainon saan pitäen itsestäni huolen ja siten en joudu yksinäisyyteen kiertämään kehää ominen ikävine ajatuksineni.

Miten tänäänkin elämä maistuu hyvälle, kun olen saanut nukuttua hyvin ja saanut antaa itselleni ajan ajatella elämääni sekä näitä ihmisiä ympärilläni. Olen onnenpekka ja tästä onkin hyvä olla taas kiitollinen.

Joku sanoi, ettei hän käy enää AAssa, eikä ajattele päivittäin raitistumista!! En minäkään, mutta niinä päivinä kun saan ajatella, käyttää ohjelmamme kolmea viimeistä askelta ja käydä myös AA ryhmissä, niin kiitollisuus on aika suurta.

Nyt syksyllä olin sairaana yli kuukauden putkeen, kun flunssa pitkittyi ja muuttui lopulta korvatulehdukseksi, joka ei kumminkaan aikuisella oireillut kipuna. Olin pariin otteeseen muutamia päiviä sairauslomalla, mutta muuten heiluin töissä puolikuntoisena viikosta toiseen, kun kuumettakaan ei ollut. Lopulta olin niin väsynyt ja kyllästynyt tilanteeseeni, että kävin ajatustasolla lähimpänä juomista koko tähänastisen raittiuteni aikana. Kertaalleen välähti mielessä kapinahenki “perkele, en jaksa tällaista enää, vedän vaikka kännit”. Kun lääkäri viimein löysi sisäkorvastani punoitusta vaadin saada antibiootit, ja oloni alkoikin kohentua muutamassa päivässä.

Melko loppuun saakka sain siis väsyttää itseni, että tuollainen ajatus tuli. Jonkin verran pelivaraa oli vielä, ts. ajatus ei edes yrittänyt lähteä kanavoitumaan toiminnaksi, mutta kai sekin olisi ennen pitkää ollut edessä. Opetuksena kaikesta oli se, että minun tulee pitää huolta omasta jaksamisestani mm. siten, että uskallan jäädä reilusti töistä pois jos en ole toimintakuntoinen. Olen työpaikallani kyllä tärkeä, mutta en korvaamaton.

–kh

Kun tarkemmin mietin, olen ollut viime aikoina aika stressaantunut. Saattaa siis olla, että tuo päähänpisto tuli jonkinlaisesta tarpeesta “rentoutua”. Juominenhan on vanha tuttu tapa paeta stressiä.

Mukavaa joulua kaikille!

Vielä aiheeseen liittyen: tuolla toisessa keskustelussa novamob puhuu “suojavyöhykkeestä”. Ajatuksena tuo on minusta niin hyvä, että ansaitsee tulla laitetuksi tännekin:

Tuota suojavyöhykettä voisi kai kutsua myös sietokyvyksi stressaavaa ja kuluttavaa elämää vastaan. Itse pyrin ylläpitämään sietokykyäni säännöllisillä elämäntavoilla ja rajoittamalla kuormitusta. Olen opetellut myös tarvittaessa joustamaan ja ottamaan rennommin, kun tiedän jo, etten säntää juomaan jotenkin “vahingossa”. Oma oloni kertoo kyllä, jos olen syönyt jotenkin huonosti tai alkaa olla aika lähteä lenkille (tai jättää lähtemättäkin, jos ei oikeasti huvita).

–kh

Kun on aikaa ja näemmä hieman halujakin, niin otan tuon jutun käsittelyyn. Itse en myöskään mieti entisiä juomisjuttuja, vaan lähinnä mitä/miten se vaikutti elämääni sekä mistä kaikki johtui. Onhan noita juomisjuttuja vaikka pilvin pimein tarjota, mutta mitä se minua hyödyttää tai ketään muutakaan, jos kertoilen seikailuistani. Joku tarina voi olla ihan hauskakin, mutta lähinnä surkuhupaisia. En noita syyjaseurausjuttujakaan mieti kuin tilanteen (kuulee, näkee, lukee,.) sattuessa kohdalle, mutta juuri se minut pelastaakin joutumasta pinteeseen toiste, pysyvät näin tuoreina mielessä. Alkuunsa noita syyjaseurausjuttuja ilmeni uusia, sellaisia a’haa juttuja aika tiuhaan, mutta nykyään varmasti voin jo sanoa, ettei uusia ole tulossa, mutta mitä siitä, kun minulle on hyvä jo nämä olemassaolevat jutut muistaa.
Lähinnä siis sitä mikä johtaa minnekin. Yleensä kaikki voidaan liittää itselleen valehteluun, vaikka sitä ei siksi osaisikaan nimetä, noin alkuunsa, mutta sitähän se on. Joku esim sanoi, ettei halua kohdata pelkojaan, kuin vähän kerrallaan tai pikkupelot ensiksi, mutta itselleni sellainenkin olisi ongelmani vähättelyä ja sairastamisen jatkamista.

Miksi me alkoholistit joudummekin siihen tilaan, jossa itselleen valehtelu, vähättely, puolittaiset teot, salailut, mutkut ja sitkut jutut on arkipäivää. Miksi se on niin vaikeaa luopua siitä, vaikka itsekin sen tiedämme, ettei se juominen tee meille hyvää eikä näemme kellekään muulle, eikä se sietämätön elämäkään ole enää mitenkään herkkua ja edes selitettävissä muilla syillä, mutta siitäkään emme halua luopua, vaikka kaikki yhdessä huutaisi, että jotain pitäis tehä.

Kun sitten elämä alkaa muuttua, kun se pohjakosketus poikii uusia toimenpiteitä, niitä rehellisiä, niin varmasti kaikki sitä ihmettelee, että miksi ihmeessä sitä onkaan antanut kaiken tapahtua kuten kaikki on tapahtunut. Miten ihmeessä sitä valitsee juomisen ja kaiken itselleen arvokkaan hylkää, kuin roskan. Minulta meni perhe, rahat, maine,… ja sain tilalle mahdollisuuden juoda. Niimpä, mikä johtaa mihinkä, siinä sitä on asiaa ainakin minulla pitää mielessä, etten taas menetä kaikkea, kun se viimeinen pohjakokemus oli jo niin syvällä, etten sen syvemmälle halua ja juomisen aloittaminen tarkoittaisi sitä, että se veisi minut syvemmälle, kuin koskaan ennen.

Onko tänään ollut juominen mielessä? Ei, mutta seuraukset kyllä ja mikä parasta sekin mitä kaikkea hyvää elämässäni on tänäänkin ollut. :smiley:

:smiley:

Minusta se on juuri toisinpäin, siis ajatellaan, tehdään toisin, vaikka vaistotkin varoittaa siitä impulsiivisesta elämästä.

Loppujen lopuksi itselläni oli suurta nautintoa saada puhua näin raittiina ajattelematta ensiksi seurauksia. Virheitä toki sattuu tuon myötä, mutta nykyään niistäkin oppii mitä taas ennen ei kyennyt. Aika ihanaa saada tuoda julki mielipiteensäkin, kun se ei ole vaatimus muille eikä pyrkimys jonnekin minne en todellisuudessa halua.

Nyt vaisto sanoo, että on parempi mennä auttamaan muita tai jään jostain paitsi tai saan jotain mitä en halua (ulkoruokintaa).