Alkoholi, masennus, vertaistukea :)

Olen uusi täällä. 30-vuotias työssäkäyvä nainen. Olen yksineläjä. Minulla on jo pitkän aikaa ollut tyhjä olo, jota olen yrittänyt paikkailla alkoholilla → masentaa toki entistä enemmän. Alkoholinkäyttöni ei vaikuta töihini, paitsi niin, että ahdistaa mennä töihin ja olen väsyneempi. Juon pari kertaa viikossa, peräkkäisinä päivinä. Haluan tästä eroon, koska tiedostan itse, että siitä tulee vielä ongelma. Nuorempana on ollut hyvin runsasta alkoholinkäyttöä. Joka tapauksessa, tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, erakoituneeksi. Työni on sosiaalista, joten vetäydynkin mielelläni omiin oloihini. Töiden jälkeen menen suoraan nukkumaan. Olen uupunut, en jaksa mitään. Siivoan kotona kyllä, senkin väkipakolla sillä auttaa olooni hieman. Olen velkajärjestelyssä, joka tosin on hoidettu marraskuun lopussa. Olen iloinen, että pääsin velkajärjestelyyn pari vuotta sitten, eikä olis paljon enää maksettavaa jäljellä. Elän kuitenkin kädestä suuhun, kallis vuokra yksinään maksettavaksi. Mihinkään ylimääräiseen ei juuri jää varaa. Kiltteyteni vuoksi minua käytetään helposti hyväksi, mm. taloudellisesti. Jos jollain työttömällä “kaverilla”, jota olen luullut kaveriksi, on mennyt huonosti, olen vähistä rahoistani lainannut. Enkä koskaan saanut takaisin. Siksi tämmöiset kaverit olen poistanut elämästäni kokonaan. Se harmittaa, koska näitä on sattunut kohdalleni ihan liikaa. Olen menettänyt luottamukseni ihmisiin, rakastun vääriin tyyppeihin enkä enää usko, että minua varten olisi ketään. Haluaisin joskus löytää kunnollisen, ihanan miehen, joka oikeasti rakastaa minua. Haluaisin elää normaalia elämää. Nyt elän vain työlle, teen auttamistyötä, olen hoitaja vanhuspuolella. Mutta kuka auttaisi minua? Käyn kyllä terapiassa, no joo, vasta kerran käynyt nyt, mutta kuitenkin… En haluaisi aloittaa mielialalääkitystä, kun siihen yrittävät pakottaa. Haluan ainakin kokonaan eroon alkoholista, se ei sovi minulle eikä psyykelleni. Voi kun se viimein menis jakeluun… En jaksa niitä kolmen päivän morkkiksia. Hyviä asioita elämässä, mitäköhän niitä on… Kissa, perhe (vanhemmat ja sisarukset). Työstä en enää nauti, käyn väkisin että saan rahaa. Vanhuksista pidän mutta se uuvuttaa koska henkilöstömitoitus on p*rseellään, jatkuva kiire ja oma mieliala maassa.

Mistä te saatte voimaa? Itse kulutan päiväni tosiaan nukkumalla, katson sarjoja sängystä käsin läppäri sylissä, silloin tällöin käyn rauhallisella kävelylenkillä (Työpäivän aikana 8h tulee askeleita jo 15 000, joten töiden jälk ei jaksa mitään). Asun kaupungissa, keskustassa. Täällä en viihdy, mutta töiden vuoksi pakko asua kun työpaikka lähellä, enkä autoa omista. Tarkoitus kyl löytää töitä muualta, rauhallisemmalta seudulta. Sitten voisin muuttaa, ja mahdollisesti halvempaan kämppään.

Sairastan myös paniikkihäiriötä, johon pääsääntöisesti yrittävät tätä mielialalääkettä tyrkyttää. Bentsoja syönyt jo monta vuotta, tosin annosta pienentänyt huomattavasti. Olen myös erityisherkkä, introvertti. Ajattelen liikaa, ja se vaikeuttaa elämääni. Jotain positiivista, mulla on erittäin vilkas mielikuvitus ja huumorintaju auttaa jaksamaan, musta huumori nimenomaan :smiley:

Millaista porukkaa täällä on? Olisi kiva tutustua samankaltaisiin ihmisiin. Olen itse Itä-Suomesta.

No heippa. Minä olen sellainen perusjuopottelija ollut ja kaikenlaista itsekin kokenut.
Erittäin järkevästi ajattelet kyllä tuosta alkoholista. Parempi jarrutella ajoissa kuin joutua uuteen pulaan.
Työsi tietysti vie energiaa, mutta usko tai älä, ulkona liikkuminen läppärin sijaan alkaa antamaan uutta energiaa.
Itse en myöskään ole lääkkeiden kannalla jos on muita vaihtoehtoja. Mikäli kuitenkin lääkäri katsoo tarpeelliseksi silloin ainakin itse käytän.
Minulle tarjottiin joskus masennuslääkkeitä tai reipasta liikkumista ulkona. Valitsin liikkumisen ulkona. Nyt en parin vuoden jälkeen ole juurikaan ollut masentunut. Toki joskus, mutta se lienee normaalia elämää.

Putkis 0132

Hei, tervetuloa tänne!
Vaikeaan tilaan olet ajautunut monella tapaa. Alkoholin pois jättäminen on hyvä alkutavoite sinullakin elämänlaadun parantamiseen. Itse sain sen jätetyksi, kun menin eräänä iltana AA-palaveriin. Vähitellen tutustuin sitten palavereissa muihin raitistuneisiin alkoholisteihin, niinpä ei tarvitse yksin yrittää pysyä erossa juomisesta. Siinä määrin olen saanut vertaistuen ja AA-ohjelman kautta voimaa, että elämä on suhteellisen tavallista ja tyytyväistä kaikkine ylä- ja alamäkineen.
Kun asut keskikaupungilla, palavereja on varmaan sopivan kävelymatkan päässä. Vapaaehtoinen ja vapaavauhtinen kävely virkistää. Osoitteesta aa.fi/ löydät ryhmiä, eikä niihin mennessä tarvita etukäteisilmoitusta. Ja ne ovat nimettömiä vapaaehtoisten järjestämiä. Tarjolla kahvia tms ja yksinkertainen mutta tehokas ratkaisu alkoholiongelmaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kuvaat hyvin tilannettasi ja esität aika olennaisen kysymyksen: mistä te saatte voimaa? Mitä jos kääntäisi kysymyksen toisinpäin: mikä vie voimaa? Kärsin itsekin aika monesta kuvaamastasi asiasta ja olen koettanut lääkitä elämäni murheita ajoittaisella pakenemisella viinanhuuruiseen maailmaan. Hetken tämä helpottaa, mutta hinta, jonka tästä hetkestä joutuu maksamaan on kova. Ahdistus moninkertaistuu, hirveä väsymys, haluttomuus, tylsyys jne. Näin ollen tiedän, että viina vie voimat. Eikä se pelkkä juominen, mutta sen ympärille rakennettu elämä; juomisen miettiminen, juomiseen liittyvät järjestelyt.
Minä uskon, että kun saamme raittiutta alle ja välimatkaa juomiseen, niin pääsemme ”kirkkaalla päällä” miettimään elämämme peruskysymyksiä; mitä elämästäni haluan ja mistä saan voimaa elämääni. Luulisin, että niin kauan kuin viina hallitsee sinun, minun ja muiden kohtalotovereiden elämää, niin emme näe pullorivin läpi elämään voimaa tuovia asioita. Emme näe elämää.
Voimaa sinulle!

Hei Sagitta!

Mitä sinulle tänään kuuluu ja miten on kuukausi mennyt?
Itse olen saanut olla raittiina vertaistuen avulla päivän kerrallaan, ja siitä olen kiitollinen.

Hyvää heinäkuuta toivotan, ehkäpä sulla on kesälomaakin jossain vaiheessa!

Tänään et ole yksin

Toi on peruskauraa, alkoholinkäyttö ei vaikuta töihin, eikä mihinkään muuhunkaan, ellei sitten ole itseäänkin pettävä juova alkoholisti, joka ei näe nenänvarttaan pidemmälle.

Otin kyytiini tässä naapurini, joka joi itsensä sairaseläkkeelle, mutta kehtaa vieläkin väittää, ettei lapsensa ole kärsineet hänen juomisesta. Ai niin, vein hänet paikallisen kapakan oven eteen. Miten viekkaasti se sairaus pistääkin ihmisen valehtelemaan ja uskomaan omia satuja.
Itsekin yritin välttää kotona juomista ja töistä krapulapoissaoloja, jotta kulissit olisi kunnossa. Ei ne olleet, kaikki kärsi, niin minäkin.

Raittius, se on parasta.