Alkoholi ja perheyritys

haluaisin kovasti kuulla kokemuksia miten selvitä yhtälöstä, jossa on alkoholi ja oma perheyritys samassa nipussa? Meillä on lypsykarjatila ja aika suuri velka uudehkon tuotantorakennuksen vuoksi. Voisikohan sitä realisoida omaisuuden velkoja vastaan, jos se riittäisi, mutta kun on se jatkaja! Meillä nuorempi poika on kiinnostunut jatkamaan tilanpitoa, mikä on minulla suurin syy yrittää kituuttaa. Paskaako minä välittäisin miehen kotipaikasta muuten… Miten tuon alkoholistin holtiton rahankäyttö tilkitään yrityksessä? Roikun kuin hirsipuussa tässä tilanteessa. Miehen äitikin lataa paineita, miten minun pitäisi jaksaa vain. Mielestäni olisin jo kypsä eroonkin, mutta entä pojan tulevaisuus… Maksaako äiti liian suuren hinnan, onko se mahdollisesti turhaa kuitenkin? Miehen juomista en ole salannut enää kuukausiin, joudun nöyryyttämään itseäni hakiessa naapureista apua, jos jokin kone ei pelaa ja mies on änkyräkännissä. Pojan (14v) kanssa teimme viimeisen säilörehun(vain 6ha) lähes kahdestaan. olen joutunut kantamaan vastuuta asioista jo sen aikaa, että haluaisin potkia hänet pellolle, mutta milläs kankeaa aikuisen miehen ulos? Kolme viikkoa oli kuntoutuksessa muka, viikonloput tuli kotiin ryyppäämään. Silloin huomasin, että en kaipaa. Pysyis vain poissa. :angry:

Onko teillä avioehtoa vai omistatko puolet tilasta? Saisiko miehen luopumaan osuudestaan pojalle jo nyt? Edunvalvojan kanssa asiointi olisi helpompaa kuin miehen kanssa. Mitä mies ajattelee tilasta, haluaako pojan kuitenkin jatkavan vai eikö välitä koko asiasta?

Alkoholisti ilmeisesti ostaa tilalle muutakin tarpeetonta kuin viinaa? Tilan töiden kanssa pärjää vaikka hankkimalla työntekijän kun saa muut rahareiät tukkoon. Mutta ylimääräisen uuden koneen kanssa on hankala pärjätä enää. Mies pitäisi saada tavalla tai toisella luopumaan osuudestaan, vaikka pojalle lahjoituksena tms.

Viisainta olisi nyt ottaa yhteyttä vaikka johonkin sukupolvenvaihdoksia teilläpäin suunnittelevaan ihmiseen tai pankkiin. Näistä löytyy apua ja asiantuntemusta. Maatila on sen verran monimutkainen juttu että kaikkia vaihtoehtoja eivät tunne kuin asiaan erikoistuneet ihmiset. Sen jälkeen voitte miettiä, miten miehen tuhlaaminen pidetään aisoissa tai miten hänet saadaan pois kuviosta jos hän vain jotenkin siihen suostuu.

No onneksi omistan puolet tilasta, mutta se että mieheni suostuisi luopumaan omasta osuudestaan, voi kyllä viedä aikaa. Siinä mielessä tuo heittämäsi ajatus lapselle lahjoittamisesta ei ole hullumpi, koskapa meillä on keskinäinen testamentti. Tilanpitoon ei siis tarvita ulkopuolisen edunvalvojan kautta kierrättää mitään. Se vain voi olla hänelle mahdoton ajatus muuten vielä, vaikka toivoo pojasta jatkajaa. Mutta entäpä eläke… Hän on nimittäin torjunut tähän asti eläkkeelle jäännin totaalisesti, kun ei edes sairauslomia tahdo hyväksyä, vaikka on ollut työkyvytön jo kuukausia. Vaan jos koko ajan rankutetaan elääkkeelle jäämisestä, niin hän jonain päivänä sen eläkkeelle siirtymisen kautta tulisi tavallaan ulkopuoliseksi raha-asioissa… ja saisi omat juoda miten tahtoo.
Voi, miten sitä pelkääkin toisinaan, mitä saa päähänsä. Tähän mennessä onneksi ei mitään kovin suurta. ja suuremmat on yhteiskoneita naapurin kanssa melkolailla. Siksikin on tärkeää on ollut salaamatta juopottelua, koskapa naapuri puhuu nyt minulle erikseen vielä heidän keskustelunsa konehankinnoista muina miehinä, ja sitten vasta tehdään ostopäätökset.
Olen hautonut tätä pankin lakimiehen tapaamista jo jonkin aikaa, mutta vielä on tuntunut liian korkealta ylittää se kynnys… vaan jos taksilla ajeleminen alkaa olla yleinen tapa, niin kyllä kai siitä tarpeeksi saa adrenaliinia siihenkin.
Tänään ollaan niin kilttiä, että… huomenna pääsee kylälle ja siellä se punnitaan mies ja suuret puheet…

Yes! Tänään mä tein sen! Rahavirrat yrityksessä on tilkitty toistaiseksi. Sanon toistaiseksi, koskapa en tiedä mitä vastavetoja mies jaksaa tehdä, muttaa nyt kuitenkin pystyn kontrolloimaan aika tarkasti hänen rahankulutustaan. Eihän toki ole tarkoitus kaikkea ottaa pois. Aikuinen ihminen, kuuluuhan hänelle jonkunlainen osa omiin menoihinsa. Vaikka se suurinpiirtein menisi kurkusta alas.
Marssin siis pankkiin lakimiehen luokse ja selitin, miten huonosti meidän asiat on ja pienen puhelinsoiton jälkeen oli homma hanskassa. Yhteisiä tilien käyttöominaisuuksia on helppo muokata. Tässä tapauksessa riitauttaa… ja silloin loppuu luottokortin käyttö! Tilanne on paljon helpompi palauttaa siitä ennalleen, kuin että on jo merkintä luottojen laiminlyönneistä jne… huomaatteko, että kuitenkin haaveilen vielä onneton. :confused: Ei kuitenkaan kannata jäädä ongelmien kanssa mökkiin mököttämään, tänäänkin se todistettiin. Minulla on huomattavasti parempi olo, kun hieron tässä poikani jalkapohjia (onneksi vielä se on jäänyt murkkuikäiselle tavaksi), ja mietin tilan töitä… hyh että sukat haisee… :laughing:
Joku asia on nyt “hallinnassa”( onko eläinten kanssa puuhaaminen koskaan kovin vakaata). Se tuo toivon tunnetta, kun saa arkielämään hallinnan tuntua.

Hei,hyvä että olet saanut järjestettyä alkoholistin tunnusomaiselle “kaikki kurkusta alas,hällä väliä”
toimintatavalle stoppia. Oletko kuullut sellaisesta että jos alkoholistille yrittäisi saada edunvalvojan, koska hänen rahankäyttönsä on holtitonta( ja teillä on vastuullinen maatila hoidettavana eikä hän kykene maatilan hoitamiseen alkoholisminsa takia),mikäli hän saa siihen mahdollisuuden. Eräs tuttavani jonka puoliso on alkoholisti ja heillä oli omaisuutta haki miehelle edudunvalvonnan , sillä muuten olisi ukko juonut asunnon alta. Jos kiinostaa voit ottaa edunvalvonnan hakemisesta selvää ja vaikka googlettaa edunvalvonta, niin saat asiasta enempi tietoa. Maistraatissa
muistaakseni käsitellään edunvalvonta hakemuksia. Muistaakseni myös sinä voit olla miehesi edunvalvojana.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon.Kovasti jaksamisia ja toivon että asiasi ratkeavat parhain päin. :slight_smile:

Toivottavasti en joudu menemään niin pitkälle, että maistraatin kautta… mutta hyvä tietää tuokin… Tänään onkin ollut pitkästä aikaa hyvä päivä. Päivä ilman viinaa!! Eilen oli tieten kuoleman tuntua ilmassa, kun lupasi hädissään lähteä kuntoutukseen ja tiistaina saatiinkin jo paikka. Selvänä pitäisi mennä sinne, jotta…
On muutenkin ollut helpottunut olo, kun sain sen talouspuolen kontrolliin, en pulttaa niin helposti miehen tekemiin mokiin. Tunnen itseni nyt vahvemmaksi, se antaa voimia kestää, se että joutuu parsimaan toisen huonosti tekemät hommat. Mutta tietysti niin helposti tulee tässä touihussa turpiin…
Työmaalla kuitenkin meni yllättävän hyvin ja se oli helpotus. Jotain pientä noitumista kestää, se kuuluu jo arkeen.

Ihan vain mielenkiinnosta kyselen. Minkälaisen kuntoutus/hoitopaikan miehesi sai? Lopettamiseen vai vähentämiseen? Lääkkeiden avulla vai lääkkeetöntä kuntoutusta?

Jaa, tuohon en osaa vastata aivan tyhjentävästi, millainen kuntoutushoito on. Paikkaa on suositellut a-klinikan esh ja esitteissä ei kehuta lääkkeiden käytöstä. Riippuvuusongelmasta on tarkoitus päästä eroon. Minulla vain on kuitenkin se pelko, että miten kauaksi se kantaa, oli hoito mikä vain, jos hän on masentunut. Onko näissä kuntoutusl. niin asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa, että voidaan saada noin solmussa oleva ihminen auki. Minä laittaisin ensin psykiatriselle puoleksi vuodeksi…
En tiedä, onko muilla alkoholistien läheisillä tämä sama tunne, mutta minulla on koko ajan semmoinen ajatus, että mua petetään. Tämä uusi lopettamisinto peittää alleen petoksen verkon, johon minua työnnetään välillä hienovaraisesti, välillä voimallisemmin. Onhan siitä monia hyötyjä hänelle. Kotonakin on paljon pehmeämpi ilmapiiri…
Luottokortti olisi pitänyt heti saada takaisin. Ei tule kuuloonkaan, kahden päivän raittius ei kesää tee. Ja siitä loukkaannutaan verisesti. Kuka saa nämä ihmiset tajuamaan sen huolen ja murheen määrän, mitä jälkeensä jättää.
Rahahuoli on oikeastaan nitä pienimpiä. Henki on höllässä näillä, onneksi olen ollut kotona silloin.
Kuntoutuksesta on ainakin se hyöty, että jaksaa taas juoda kahta kauheemmin, kun maksa levähtää kuukauden. Mutta saa siinä lapset kuitenkin raittiin joulun, jos isä on kuntoutuksessa, vai pääseekö lomalle juhlimaan. :unamused:

Hirvee päivä… omat hommat ei pelittäny ollenkaan ja kun palasin yllättäen kotipihaan niin jyväkärry siellä kippi ylhäällä, kierukka nosteli siiloon osaa viljasta, osa valui hiljokseen lattialle raosta, joka oli tullut, kun kippi oli nostettu ja laita painanut rikki suppilon lisärakenteita… eli lyhyesti ja ytimekkäästi, hommat oli jollain hiukan menossa niin sanotusti :angry: .
isäntä istu tuvassa lepotuolissa, ku ö aapinsen laidassa, nuokkui kumman velttona… Ei tuosta tuu mitään. Laitoin sitte hommat siilolla loppuun, mutta ei siitä mieli yhtään parantunu, ku sisällä koko ajan vain yks makoilee ja moittii, ettei jaksa kuunnella akan naputusta :astonished: .
Nyt on ilta, mutta aina vaan on väsyny… ei minusta ole päissäänkään. Onko kuitenkin diagnoosi menny hiukan pieleen ja kysymys kuitenkin pahemmasta psyykkisestä sairaudesta, miten puheet voi vaihtua viien sekunnin välein laiasta laitaan… ees viinan avulla? Ensin haluaa sitä ja sitte kohta ei. haluaa mennä sinne ja tuonne, miten tuommoisen makaavan olettaa ees pysyvän pystyssä kovin kauan? Jos on niin uupunut, että ei jaksa edes puhua päivän lepäämisen jälkeen, niin onko kysymys a) alkoholimyrkytyksestä, b) vaikeasta masennuksesta, c) possulentsusta, d) v…
Päivällä tuntu niin masentavalta, että olisi voinut itkee kurkku suorana, mutta miten voi itkee, jos itku ei tule. Pitääkö sitäkin alkaa harjoittelemaan kuin tätä naurojoogassa nauramista. Aina yksi pieni itku helpottaa mukavasti. ja sitten kun se ei suostu tulemaan, niin se kuristaa kummasti ja pilaa kaiken mitä yrittää mielen piristykseksi… oksettaa ajatus pikkujouluihin menemisestä… en halua nähä yhtään kännistä enää, puhumattakaan drinkeistä. Ei olisi pitäny mennä kauppaan tänään, ja nähä kuinka ihmiset kantaa kauheet määrät juomista mukanaan. Onko heillä pieniä lapsia kotona… “miksi äiti ja iskä on niin omituisia?”
Ei kai se murehtimalla parane. Helppo sanoa. Ihmeesti kuitenkin monet asiat hiukan muuttuu, kun saa sanottua ne ääneen. Tarpeeksi monta kertaa sanottuna voi muuttua tarpeeksi.

Hienoa että sait käytyä pankissa, se on jo paljon se että uskalsit pyytää apua ongelmaan. Sieltä saa varmasti lisääkin apua kun tarvitaan. (Ja sitä tarvitaan varmasti vielä). Jotenkin ajattelin että et sinä sitä kuitenkaan tee kun tuntematon täältä netin yli yrittää sanoa jotain tuollaista ohjetta. Se on nimittäin todella vaikeaa käydä tunnustamassa jollekulle että toisen ongelman vuoksi ei pärjää. Olin yllättynyt että sait asian tehtyä. Sinulla näyttää olevan voimia vaikka mihin!

Mikä tuo miehen juttu on? Onko hän nyt kunnossa?

Niin, on se tosi vaikeaa tunnustaa, että asiat on menny näin pieleen ja vielä tutulle ihmiselle. Ne kulissit ois niin kiva olla kunnossa. Kun on aikansa rämpiny suossa ja tajuaa, että ainut konsti suojella lapsiaan on nöyryttää itsensä, niin se onkin yllättävän helppoa ensimmäisen kerran jälkeen. Olen semmoinen tiikeri emo. Mies on sairastanut joku aika sitten aivoverenvuodon, josta toipui tosi nopeasti työkykyiseksi. Vaan sitten alkoi väsymys lisääntyä ja tajusin vasta kuukausien :blush: juomisen jälkeen, että ei tää kuulu oikeesti “taudin kuvaan”. Hädissäni olin soitellu sairaalaan ja ihmetelly miksi aina vaan enemmän ja enemmän pitää nukkua. Alkuperäisen sairauden piikkin ei voi oikeastaan laittaa muuta kuin, että hiukan muisti tökkii. Ja se on jo meidän iässä melko normaalia muutenkin. Miehellä on diagnoosi keskivaikeaan masennukseen ja lääkkeet siihen. Mitä tulee noihin hyvin voimakkaisiin uupumustiloihin… :question: Minä aika paljon luulen, että juonu niin monta päivää peräkkäin, että on jo henkinenkin kantti loppu. Tiiä sitte…
Huomaan itsestäni, että suojellessani ystäviäni liialta valittamiselta, sitä armoa en tunne täällä. Olen surutta pistänyt menemään kaikkea, mitä on ollut sisällä ja kyllä siitä on apua. Joskus vieraankin ihmisen myötäilevä mielipide voi olla se viimeinen potku persuuksille, kun on aikansa jahkaillut. :slight_smile:

Saatko tietoosi miehesi diagnoosia? Mitä jos ‘velttous’ johtuukin aivoverenvuodon jälkitilasta ja/tai uusimisesta? Saisitko apua sairaalasta/lääkäristä/terveydenhuollosta, oikeaa tietoa omien epäilystesi sijaan? On raskasta epäillä, ja on varmasti vielä raskaampaa venyä päivä toisensa jälkeen paikkaamaan toisen hommat ja tekemään omat päälle. Kuinka SINÄ jaksat, ystävä? Kuka pitää sinusta huolta?

Voimia!

Kiitos, teille jotka jaksatte lukea näitä vuodatuksia, ja kannustaa eteenpäin! Mieheni on itse asiassa menossa pian yliopistolliseen neurologian erik.lääk vastaanotolle ja on ollut puhe mennä sinne yhdessä. Mieheni muisti on huomattavasti huonompi kuin minun, joten yritän olla aina mukana näillä reissuilla. Ja päätä on kuvattu säännöllisin väliajoin, joten siitä en ole enää huolissani, niinkuin viime syksynä olin. Luulin, että kaikki ne väsymysoireet johtui siitä aivorenvuodosta. Kaikki vielä sanoi, että väsymys kuuluu kyllä jälkioireisiin. No, sairaalasta kuitenkin kumottiin ne puheet. Lisääntyvä väsymys ei kuulu tähän sairauteen. Niinpä, se oli aivan muuta.
Olenhan minä uupunut. Viimeksi, kun mieheni oli poissa kuntoutusjakson, minun oli helppo olla. Pelkästään se, että tiesi, että mies on nyt juomatta, auttoi. Lisäksi ei tarvinnu kahtoo juomista ja kiukutella siitä… mutta nyt on paha olo. Aivan kuin aavistus siitä, että kaikki on kuitenkin turhaa. Siis yritys saada mies kuiville. Että kaikki jatkuu samanlailla. Taitaa olla viisainta ottaa kunnon loma, heti kun pystyy… tarkoittaa neljän poikimisen jälkeen… :confused:
Harmittaa, kun on joulu tulossa. Se on raskas aika, kun on tälläinen perhe. Onneksi olen jo viimme kuun puolella tilannut siivoojan ensi viikon lopulle. Kaapissa ei meillä ole ikinä joulua vietetty, joten ne ovat aina sotkussa… Voisi kyllä olla terapeuttista siivota oikein kunnolla… paitsi, että teimme jo sitä nuorimmaisen kanssa jo navetan puolella. Joo, ja mies soittaessaan kasasi mukavasti lisää paineita. Miksi et tehny sitä ja tätä. Ollaanhan sitä nyt selvinpäin ja muistetaan rästissä olevat työt! Taidan unohtaa vielä kerran ne hommat!
Onneksi on hyviä ystäviä, joiden olkapäähän voi käydä itkemässä, kun muu ei auta enää. Kaikki pahanmielen purkukanavat on käytössä.

Olipa siinä taas päivä :cry: Erehdyin anoppilaan ja sain hienoja ohjeita, miten “pelastamme” pojan alkoholismilta. Siihen tietysti kuuluu pojan vuorokaudenympärivartiointi, turhat harrastukset voi miniä sitten unohtaa. Varsinkin se kansalaisopiston kielikurssi on aivan turha. Että semmosta. Kyllä siinä lyötiin jo maassa makaavaa, kun kuuli miten pojan kanssa on juteltu tuntitolkulla: "Mulle se ainakin sanoi niin ja niin"sekä miten helppoa äidin kanssa on puhua!
Oi, miten klassinen asetelma. paha miniä ei ymmärrä minun herkkää poikaani. Voi itku… sain kuitenkin osan rästiin jääneistä asioista tehtyä ja laiska äiti kun olen , niin delegoin loput pojilleni. …sen jälkeen, kun he itse olivat kerjänneet, että eikö me saatas äiti vähän ajaa traktorilla… joo-oo olis pikku duuni: voisitte ajaa pikku lenkin siellä metsätiellä, kun sen pitäis jäätyä ja nyt on niin otollinen keli siihen. Ja niin ne poijjat lähti. Isoveli saa ajaa, ku sillä on ajokortti, toivottavasti eivät tee laittomuuksia, nuorempi kun on niin taitava ajamaan.
Isäntä onneksi on lujilla kuntoutuspaikassa. on kuulemma ankara paikka, joutuvat itse laittelemaan sapuskaakin. :laughing:
Se tekee hyvää. On ollut kosolti vieroitusoireita ja mitään lääkettä ei anneta niihin. Aikoi kuitenkin yrittää nyt ihan oikeesti ja soitteli illalla jo paremmalla mielellä. Se voi olla totta, mutta kauanko se aikomus kestää. Nyt ei tosiaan voi luottaa yhtään mihinkään. Sen näyttää aika vasta, mihin se siitä pääsee. Onneksi tämä muija pääsee kerran kuukaudessa viikoksi pois tästä puljusta reilun kuukauden päästä, sano anoppi mitä sano!!! :slight_smile: Jos opiskelusta ei tule mitään, niin onpahan pois kintuista, jos ukko vaan kittaa viinaa. Surettaa vain pojat… Itsehän niiden kanssa voi olla vaikka joka ilta skypessä ym, mutta jos ne jää kotiin kattoo isänsä juomista Ehkä eivät halua mennä mummun luokse koko viikoksi.

Hups, lomittajakin nukkui aamulla niin sikiästi, että soitteli vasta vähän ennen kuutta, (olin itse tullut navettaan puolen maissa, hän yleensä jo viiden jälkeen) että ei taida kannattaa enää tullakkaan. On niin pitkä matka töihin! Joo tähänhän on jo totuttu, että apua tulee jos tulee. Harvinaista tosin lomittajilla nykyään myöhästely. Eihän se ollut niin hirveen mukavaa kuskata kylmistä ladoista ruokaa eläimille, sen jälkeen kun oli kastunut hihansuut lypsyllä. Pakkasta oli aamulla -23 astetta. Melkoista vaateshowta koko navetointi näin kylmällä. Joutuu pukemaan lisää vaatetta ja sitten taas vähennetään, kun ollaan pitempi aika sisätiloissa. Tosin nyt ei sielläkään ole kovin lämmin. Lehmät ei siitä välitä, päinvastoin viihtyvät paremmin viileässä. Vasikoilla näytti olevan sitä vastoin kovin kylmä. Piti alkaa rakentamaan niille pikku katosta. Eläinlääkärikin kävi siinä jossain välissä. Lempilehmä meinasi “nuupottaa”, ei syönyt kunnolla jne. En sen enempää koettanut onneani ( sitähän ei alkoholisitien vaimoilla ole, vain holisteilla itsellään), vaan kutsuin lekurin hoitamaan elukkaa. Onpahan yksi kokonainen päivä mennyt, etten ole kerennyt ajattelemaan tulevia, kun tämän hetkisissäkin on tekemistä :laughing:

Auts, poltin eka pellin tortuista, ja kun pojatki oli kaverina!! :blush: No toisen kanssa parempi onni. Tehtiin piparitaikinakin jo, vaaleita vain. Pääseepi leipomaan melkein samantien.
Oli inhottava palata visiitiltä tyttären luota, kun lehmä makasi sairaskarsinassa halvaantuneena. Tää ihana elävien eläinten kanssa puuhastelu lyö taas korville. Luomurehu jonka jouduimme tekemään omien nurmien lisäksi on apilavaltainen ja aiheuttaa usein ongelmia lypsylehmille. Puutosta esiintyy magnesiumista eniten ja se aiheuttaa lähinnä poikivien halvaantumisia. Pöydällä yli 200 e lasku eläinlääkäriltä. Lomittaja oli soittanut apua vissiin heti aamulla. Odotin isomman pojan kotiutumista ja autoimme vapisevan lehmän jaloilleen. Onneksi hoito oli tehonnut!!
Kävin reissussa ollessani katsomassa siippaa myös. Kovasti ottaa voimille tuo ilman viinaa oleminen. Tuntui olevan kovin riippuvainen alkoholista. Nyt on taas niin ristiriitainen mieli. Voiko tuo neljän viikon kuntoutus riittää?? Odottaako meitä samanlainen arki, kun mies palaa kotiin. Oli verikokeiden tuloksetkin paljastaneet, että maksa-arvot on huippulukemissa. Uudet kokeet heti tammikuun alussa…
Sain tänään kuitenkin laitettua joulunpunaiset verhot olkkarin ikkunaan, niin että hiukan olisi joulun näköä… voisin kuitenkin itkeä verta, niin hirvee olo on taas välillä. Miten voisi vain pyyhkiä pois yhden ihmisen elämästään totaalisesti, niin etttei muistais olleen olemassakaan…

Löytäisitkö vielä sen verran voimaa itsestäsi, että toivoisit retkullesi hyvää? Liittäisit pätkän iltarukoukseesi siitä, että hän löytäisi rauhan sielulleen, mitä se sitten hänen kohdallaan tarkoittaakaan.

Sitten olet tehnyt kaiken mitä voit ihmisen eteen eikä enempää voi kukaan sinulta pyytää. Sinullakin on sitten rauha, omalta itseltäsi.
Voimia!

Mielenkiinnolla olen juttujasi lukenut ja ihmetellyt jaksamistasi. Jos miehesi kuntoutuksesta ei ole muuta hyötyä, hän ainakin nyt joutuu myöntämään itselleen että on alkoholisti. Hän on ottanut ison askeleen ja lähtenyt hoitoon. Se on hienoa! Toivottavasti hän pysyttelee jakson jälkeenkin erossa viinasta.

Itse toivon että oma mieheni lähtisi hoitoon. Hän on ollut kiitettävästi juomatta muutaman viikon, mutta se ei poista jatkuvaa epäluottamusta minun puoleltani kun vahtaan koska hän taas ottaa. Hän muuttuu paskiaiseksi edes vähän juotuaan ja jos ei selkeitä humalan merkkejä ole, tunnistan juopottelun hänen vaativasta ja huomionkipeästä käytöksestä jolla hän pyörittää koko perhettä. Kumma miten entisestä viinan rauhoittamasta miehestä tuleekin nykyään samalla “lääkkeellä” täysi *******

Nii-in, olen sitä itsekkin ihmetellyt, miten jaksaa päivästä toiseen… -tänään en oikein jaksanut, kävin märisemässä ystävän olkapäätä vasten. Ja se helpotti, olo on monin verroin parempi. Kummasti sitä tottuu elämäänsä, ja oppii selviämiskonstit. Olihan se alkuun melko helvettiä, eikä siitä ole kuin reilu vuosi, kun vielä ihmettelin ja olin huolesta sekaisin. Sitten kun homman nimi alkoi olla selvä, tuli tietysti vihan ja muutkin tunteet, mutta aina olen kuitenkin saanut olla ylpeä siitä, että olen rohkea. Sitä ei edes tämä tuttavuus ole vienyt. (olin jo penskana rohkea, en pelännyt mitään muuta kuin isää silloin, kun olin tehnyt pahuutta ja oli tiedossa koivuniemen herran puhuttelu) Rohkeus on auttanut minua olemaan avoin oikeille henkilöille häpeästä huolimatta, ja se on tuonut minulle paljon syvempiä ihmissuhteita. Niin yllättävän monessa perheessä tämä ongelma on tuttua tutumpi. Ei ole vain uskallettu puhua. Tosin se on myös sulkenut ovia, mutta ne ovatkin saaneet sitten sulkeutuakkin. Se pelaa ken ei pelkää. Aina ei voi voittaa, mutta kun panokset on suuria, myös voiton sattuessa saa uskomattomia palkintoja.
Haaveet kantavat myös. En enää niinkään haaveile siitä että kaikki palautuisi entiselleen, koska sitä en halua. En tiedä enää haluanko koskaan sitä. Olisi toivottavaa, että mies ei enää joisi, mutta miten voin enää oppia kunnioittamaan häntä. Pallo on hukassa ja miten kauan, eikä vain miehellä!! Se on joutunut hukkaan meiltä molemmilta, vain eri asioissa.
Cricket, olet aivan oikeassa siinä, että en voi olla vastuussa hänen selviämisestään. En jaksakkaan. Harmittaa vain, että en jaksa enää pitää huolta itsestänikään. Ennen olin innokas liikkumaan, nyt en enää saa itsestäni irti edes kävelylenkkiä. Kaikki liikkuminen liittyy työhön. Siinä tosin saa jonkun verran heilua. Tiedän kuitenkin, että liikunta olisi tärkeää oman jaksamisen kannalta. Vaan olihan tänään mukavaa käydä etsimässä joulukuusta. Sai etsiä sellaisen kaunottaren kuin halusi. Kukaan ei ollut inttämässä vastaan. Siellä se maitohuoneessa hiljaa sulaa ja vartoo, huomenna tuodaa tupaan!

no, kylläpä sitä ollaan taas niin väsyneitä… cricket varmaan tarkoittaa paljon rajumpaa irtiottoa…

Joulu meni luultavasti raittiina, luultavasti siksi, että kukaan ei siitä ole todistusta saanut eikä sitä keneltäkään ole vaadittu. Alku olikin aika hankalaa, kun ukko oli kuin perseelle ammuttu karhu, eikä akka sen herttaisempi, kun makaavaa lahnaa joutuu tuvassa kahtoo. Kyllähän se sitten sieltä ylöskin nousi ja oman osuutensa yritti tehdä… Siitä se lämpeni tunnelma joulun kuluessa, joten ihan rauhallinen joulu oli. lapset ovat tyytyväisiä lahjoihin ja sehän on äidillekkin mukavaa. Toivottavasti teillä kotikanavalaisilla erityisesti on ollut myös hyvä joulu. Minua erityisesti lämmittävä uutinen oli, että ainakaan joulunalun liikenteessä, joka oli keliltään aivan kauhea, ei tullut kuolonuhreja.
Se taas on ollut hyytävän kylmää, että eläinten ruoka on näin pakkaskelillä taas jäässä ja se pitää hommata ulkoa muka sisälle sulamaan. :frowning: Miten se sulaa, jos navetassa on vain viitisen astetta lämmintä.
Meidänkin isot lapsukaiset tulivat kotiin juhlimaan, ja saivat katsella helpottunein mielin isän läsnäoloa. Niin paljon se olikin jo ennakkoon aiheuttanut hämmennystä ja epävarmuutta. Yksi askel on taas menty eteenpäin.
Joulupyhien lukemiseksi hommattu psykoterapia on aloitettu ja huomenna ukko jatkaa kuntoutusta… ehkäpä tästä taas ponnistetaan ylöspäin.