Alkoholi, en anna sinun pilata minua ja elämääni

Raitis elämä. Uusi, tuntematon elämä. Pimeällä polulla yksin kulkija liian kauan ennen sitä.
Aloin miettimään 2019 keväällä omaa alkoholinkäyttöä tosissaan. Sen aikainen säätöni oli vahvasti alkoholisoitunut vaikka sitä yritti “salata”. Ja sydänsurujahan siitä vain tuli. Jokatapauksessa aloin lukea kirjallisuutta alkoholismista ja läheisriippuvuudesta, ja tajuta omaa tilannettani. Lähdin kauas pois ja matkalla sattui ja tapahtui. Pahoja asioita umpikännissä. Mutta myös rakastuin. Ja satutin uutta rakasta toilailuillani.
Luulin ensin että pystyisin ottamaan kohtuudella, mutta aina se menee siihen että mahdollisimman paljon, mahdollisimman sekaisin, muisti pois ja psykoilu.
Hävinneiden, rikottujen tavaroiden määrä hävettää. Teot hävettää. En edes muista mitä olen tehnyt suurimmalti osin, varmaan jotain vielä karmeampaa tapahtunut kun ollut muisti pois. Jos tietäisin, kuolisin häpeään.
Putkassa on oltu. Rappukäytävässä känniörvelletty eikä löydetty kämpille kun niin humalassa. Olen kuin pyörremyrsky kännissä, tuhoan itseni ja tavarani.
Viime vuoden elokuun lopussa aloitin juomattomuuden/silloin luulin “raittiuden”, joka kesti 3kk. Juu, likööripulloja oli 2kpl kaapissa matkalta. Nehän sitten siinä 3kk kohdalla meni alas kun aloin haikailemaan menneitä. Ja alkoi raju alamäki.
Eilen tuli myös uusi 3kk täyteen, haluaisin sanoa raittiina. Mieli ei ole tehnyt. Olen kieltäytynyt juomista, aidosti en ole halunnut. Olen hävennyt menneitä ja muistuttelen itseäni mitä tapahtuu korkkauksen jälkeen. Pelottaa kuitenkin, vaikka nyt tuntuu vahvalta, niin jos repsahtaakin, jos tulee himo. On kuitenkin ystäviä joille laittaa viestiä ja natroleksoni lääke. Poikaystävä jolla on hyvöt elämäntavat. Myös hänen vuokseen pysyn raittiina. Pystyn muuttumaan paremmaksi ihmiseksi. Pystyn.

Viime kerralla, kun olin 3kk selvänä, oli varmasti virhe se että uskoin olevani vahvempi kuin alkoholi. Mutta olen heikko ja myönnän sen. Olen heikko addiktion, alkoholin edessä. Uskoin olevani parempi (kuin muut). Uskoin valheet mitä kerroin itselleni niistä kivoista hetkistä. Haikailin. Unohdin kaiken pahan ja petasin retkahdusta. Uskoin selviäväni yksin… mutta… ei kai kukaan täällä jaksa yksin. Eikä tarvitse.

Jätin ihmiset ja paikat taakseni jotka muistuttivat sekoilusta. Muutin itseäni ja elämääni. Kirjoitin, ja kirjoitan edelleen. Käyn läpi traumoja ja olen antanut anteeksi. Muutin pois. Kun olen tajunnut tämän sairauden vahvuuden, olen alkanut pelkäämään. Pelottaa jos sanon olevani raitis, elämä lyö heti vastaan ja alkaa himo. Joten koitan olla nöyrä. Elämässä on nyt muita asioita joista välittää, kuten opintojen aloitus, parisuhde, harrastukset. Pitää vain muistaa että olen toipumisen tiellä, eikä vaatia itseltään huipputason suoritusta. Olen oppinutkin olemaan lempeämpi itselle.
Olen niin alussa, mutta tehnyt niin paljon verrattuna aiempaan passiiviseen elämään.
En ole ollut raittiina 6 vuoteen pitkiä aikoja. En edes tiedä millaista elämä olisi vuoden raittiuden jälkeen, 2 vuoden, 3 vuoden jne. Mitä voisinkaan saada aikaa, muuttua lisää parempaan suuntaan, jaksaa yksinkertaisesti elää.
Koen että tarvitsen tännekkin anonyymin “tukiverkoston”, sillä on helpottavaa saada tunteita ja ajatuksia pois sydämeltä. Ja parhaiten se onnistuu itselläni kirjoittamalla. Huh. Toivottavasti joku tänne eksyy kirjoittamaan/lukemaan!

Minä ainakin luin. :smiley:
Sinussa on jotain aitoa, joka tulee kirjoituksessasi esiin.
Vau!

Putkis 0132

Luettu on.
3kuukautta on se maaginen raja jolloin useammat luulevat selättäneensä alkoholin ja voivansa olla kohtuukäyttäjiä. Nyt tiedät ettet ole, ja osaat jatkaa selvinpäin.

Pura tunteitasi tänne, se auttaa. Olen hengessä mukana. Tsemppiä.
Juulia S

3-kuukauden kohdalla eräs alkoholisti oli vaatinut poliiseja sulkemaan hänet putkaan ettei hän lähtisi juomaan :smiley: :smiley:
Mutta jos on aiemmin ollut katkolla - päsee kriisiin kun alkaa liskot unohtua

Kiitos vastauksista ja tsempeistä! :smiley:

0132: Olen otettu, mukava kuulla :slight_smile:

Kohta aamukahvia, opiskeluja ja kämpän hakua. ~1,5kk päästä tiedossa muutto (yksin). Vähän kuumottelee yksinolo taas ja uusi paikkakunta (tiedän/luulen, että tosi mukava paikka se sitten on!) mutta pakko jos haluan saada koulun käytyä ja pyrkiä yliopistoon…
Tänään heräsin siis pitkästä aikaa aikaisin ja oli hieman lapsuudenfiilikset. Semmonen riemukas olo, odottava. Voisin sanoa että normaali olo pitkään aikaan. Semmonen olo niinkuin viimeksi lapsena, aikaa ennen alkoholia, päihteitä ja masennusta. Kun heräsi katsomaan lastenohjelmia. Elämä niin tasaista, rutiininomaista ja huoletonta. Siinä on sitä jotain niin maagista :smiley:

Koulua en siis ole vuoteen käynyt ollenkaan ja alunperinkin se oli aikamoista rämpimistä, vaikka hyviä arvosanoja tulikin. Jotenkin odotan että nyt kun päihteet ei ole kuvioissa, olisi opiskelu tietysti huomattavasti helpompaa. Mutta mulla on taipumusta ahdistukseen/masikseen johon jo ylä-asteella join viinaa helpottaakseen oloa. Ja jotenkin koulussa ollessa koen olevani tukahdutettu ja kaikki innostus tapetaan viimeistään koulun penkillä.
Yksin jos opiskelen, niin eihän siinä mitään. Mutta etenemisvauhti on koulussa niin kamalan kova että pelkään putoavani kelkasta, tuskastun helposti, pelkään luovuttavani ja ja ja… että kaikkien ongelmien kulminoituessa alkoholi on taas ainoa ratkaisu :blush:

We are the masters of our own fate
We are the captains of our own souls

Pystyn siihen mihin olen aina pystynyt. Nyt se on helpompaa kun alkoholi ei ole vaikeuttamassa tietä, eikä tarvitse kärsiä päiviä juomisen jälkeen. Olen joka päivä valmis työhön, joko oman sieluni sopukoihin katsellen ja kysymyksiä ja vastauksia pohtien tai työhön/opiskeluun, joka edistää tulevaisuuttani. Tiedän että jotkut päivät ovat saatanan hankalia, mutta toiset päivät menee kuin lasketellen. Minulla on ihmisiä ympärillä jotka välittää. Oon jo kerran aloittanut alusta ja nyt aloitan taas. Tiedän etten paennut itseäni muuttamalla paikkakuntaa, ja kun tein ne valinnat mitkä tein, se oli elintärkeää matkalla kohti raittiutta ja terveellistä, onnellista elämää. Tavoite on valkea lakki ja hyvät arvosanat. Hitto vie minä haluan ulkomaille yliopistoon.

Hyvä että Sinulla on tavoitteita. Äläkä todellakaan anna alkoholin niitä pilata.
Kun minä vuosien alkoholin käytön jälkeen heräsin uuteen elämääni, aloin haaveilemaan vaelluksista erämaissa ja tuntureilla. Kuntoni oli vaan niin huono, että hiihdettyäni kolme kilometriä, olin kuolla rasituksesta. Halusin kuitenkin tehdä työtä unelmani eteen. Halusin saavuttaa jotain itselleni merkityksellistä. Minä ponnistelin päivästä toiseen, antamatta laiskuudelle ja viinalle periksi. Kuntoni kasvaessa tein paljon retkiä suomen kansallispuistoissa ja Lapin tuntureilla.
Se oli suurta unelmaa, johon pääsin vain tekemällä työtä sen eteen.

Minun “valkolakkini”.

Kun sitten vuoden 2019 huhtikuun ensimmäisenä päivänä saavuin Santiago de Compostelan keskusaukiolle kävellen, oli takana tuolla vaelluksella yli 850 kilometriä, askeleita reilut 1 200 000. Aikaa vaellukseen käytin 28 päivää.

Usko unelmiisi ja tee niiden eteen kaikkesi.
Putkis 0132

Todella vaikuttavasti kuvaa Putkis miten unelmia tavoitellaan!
Mautsille toivon voimaa raittiuden tielle. Olen itse ollut raittiina nyt 7,5kk. Tavoitteena on alkuun vuoden raittius sillä haluan päästä näkemään minkälaista elämä on pitemmän raittiuden jälkeen. Näinkin pitkälle olen päässyt hyväksymällä täysin myös raittiuden tuomat huonot päivät; tylsyyden, kaipuun kanssakäymiseen ihmisten kanssa kupitellessa, loputtoman arjen jossa en odota erityisesti oikein mitään kuten juoppoaikoinani odotin hetkeä että pääsee juomaan jne. Nämä asiat vaivaavat edelleen ajoittain mutten anna sen häiritä, helpottaa kun tietää niiden olevan vain seurausta riippuvuudesta.
Iloitsen edelleen suunnattomasti siitä että aikaa ei tuhlaannu krapulaan eikä tarvitse potea huonoa omatuntoa juopottelusta. Myös työssä koen enemmän onnistumisia kuin ryyppyaikoina.
Tsemppiä raittiiden päivien kartuttamiseen, jokainen päivä tuo lisää tervettä välimatkaa alkoholiin, se on kuulemma mahdollista myös unohtaa kokonaan.

Hei Mautsi, todella hyvä että olet jo hyvissä ajoin, siis nuorena, ymmärtänyt ryhtyä toimiin alkoholiongelmasi suhteen. Olisinpa itsekin tajunnut. Minulla on nyt vähän alle viisikymppisenä jo monta lopetusta takana. Kohtuukäyttöä olen sinnikkäästi yrittänyt harjoitella vuosikaudet, siinä onnistumatta. Yritetään parhaamme, kyllä me onnistutaan.