Eli täälläpä tällainen 27v mies. On tässä pari viime vuotta menny todella kovaa tuon alkoholin kanssa. On ollut terveydellisiä ongelmia,masennusta jne. Ja nyt tuli sitten 4 päivää sitten mitta täyteen. Kännissä ja masennus niin oli ilmaantunut viillot ranteisiin. Sillon ajattelin että nyt tämä saa riittää. Ainakin toistaiseksi. En oikee tienny minne tästä kirjottaa. Mutta löysin tämän palstan. Eli miten teillä onnistui tuo pidempi tauko? Ongelmia? Oon nyt tässä aikaa tilaillu myös psykiatrille osana tätä vähentämis yritystä/taukoa. Nämä ensimmäiset päivät on mennyt ongelmitta. Mutta pelottaa mitä tuleva tuo tullessaan? 
Masennus ja alkoholi… ei mikään voittajayhdistelmä. Vaikea sanoa kumpi aiheuttaa kumpaakin. Uskaltaisin kuitenkin arvata ettei pahasti masentunut todennäköisesti kykene kohtuukäyttöön tai vähentämiseen, ennenkuin masennus on vahvasti hallinnassa tai saatu jopa kukistettua.
Vaikka harvemmin ehdotan “toistaiseksi lopettamista”, niin masennuksen hoidossa siitä voisi olla huomattavaa hyötyä. Voihan sitä jatkaa varovaisesti kohtuukäytön merkeissä, sitten jos ei enää masenna.
A-klinikka tai vastaava heti maanantai-aamusta voisi olla ehkä parempi ja nopeampi ratkaisu kuin vain kuukausitolkulla odotella ns. virallisen masennuspsykiatrin vastaanottoa?
Joo ei todellakaan. On tullu huomattua. Tämä on vaan semmonen noidankehä että ku masentaa niin sitte pittää ottaa. On vähä aikaa kivaan,rahat loppuu taas masentaa. Ja yksinäisyys on jotain sellaista mikä aiheuttaa tätä masennusta jne. Oon tässä nyt 4 päivää ollu selvinpäin ja ei oikeastaan mitään muuta oloa ku tuntuu että pää sekoaa. Että aika vahva tuo riippuvuus on jo. Joo pitää koittaa jottai apua tähän hommata. On pilannu jo niin paljon asioita tämä juominen että ei mittään rajaa. Täällä kyllä ei oo kyseisessä paikassa mitään a-klinikkaa ku on niin pieni paikka Psykiatrin aikaakin saa odottaa kolmatta viikkoa ennen ku sinnekkää pääsee. Ois vaan kiva saada jonkinlaista vertaistukea tässä asiassa. Kiitos vastauksestasi 
Alkoholi aiheuttaa ja/tai pahentaa masennusta sotkien aivokemiaa.
Jos haluaa päästä masennuksesta eroon on ehdottomasti lopetettava alkoholin käyttö. Liikunta, terveeellinen ravinto ja postiivisten ihmisten seura auttaa.
Nimim: Kokemusta on.
Tiedetään. tässä on nyt viimeisin putki ollu 4-5 viikkoa. Ja kuntohan on sen mukanen että ei hirveästi tarvi tehä että on slaagin partaalla. Ravintoa oon pyrkiny muuttamaan terveellisemmäksi. No positiivisia ihmisiä löytyy muutamia. Kavereita ei oo yhtään 
Yritän tuota liikuntaa alotella mutta meinaa vaan aina loppua inspiraatio ku on niin paska kunto. Vaan tässä sitä kuitenni on 6 päivä menny selvänä 
Että jospa se tästä lähtee Ainakin on tarkotus olla selvinpäin ainakin synttäreihin asti.
Kuusi päivää on jo hyvä alku. Kuntokin paranee pienin askelin. Ei pidä ryhtyä riehumaan.
Mikä siinä syntymäpäivässä niin ihmeellistä on, että hyvin alkanut juomattomuusa ja parantunut kunto pitää tuhota?
Jos sitä koittas jottai kevyttä alkaa. Siitä on jotenki tullu semmonen perinteinen juopottelu päivä. Sitä joko juo sillon suruun siitä kun on yksin tai sitte iloon siitä että on edes jotain seuraa. Mutta en sitten tiedä. Voihan sitä yrittää olla juomatta. Mutta sen näkee sitte ku se on ajankohtasta. Ja eihän sitä niin paljon (välttämättä) tarvi juoda ku nyt kuitenni on aikaa vielä yli pari viikkoa.
Niinpä, miksi pitäisi juoda kun se on vain tapa syntymäpäivänä. Voihan sitä keksiä vaikka mitä muuta mukavaa korvaamaan sen tavan.
Nyt lähti lapasesta ja siihen loppu se raittius. Onko ehdotuksia? Ja kiitos kaikille.
Oma ehdotukseni on, että jos nyt kerta olet alkanut taas ryyppäämään kaikesta siitä huolimatta mitä kirjoitit viikko sitten tänne, niin yritä löytää se kuuluisa “oma pohjasi”. Tarkoitan tällä sitä, että usein alkoholistien täytyy ryypätä tasan niin kauan että tulee tarpeeksi paha olo.
Kun jossain vaiheessa saavutat tämän pisteen, niin tule tuonne lopettajien puolelle keskustelemaan elämän muutoksesta/raitistumisesta.
^Tuo taitaa olla valitettavan totta, ainakin itseni kohdalla meni juuri niin. Vaikeaahan se lopettaminen on jos vielä haluaa juoda “silloin tällöin” ne “pari”, ja varsin pitkäänhän koko kuviota on mahdollista ylläpitää tässä suomalaisessa läträyskulttuurissa. Antabuksesta oli mulle apua alkutaipaleella, mutta eipä sekään oikein mitään auta jos kuitenkin vielä haluaa juoda, seuraukset voivat lähinnä olla paljon katastrofaalisemmat jos sen päälle ottaa viinaa. Mutta kyllä sen avulla saa itsensä ns. pakotettua olemaan juomatta sen pari viikkoa, ja siinä ajassa voi jo alkaa nähdä asioita eri tavalla. Mä suosittelisin ottamaan A-klinikkaan yhteyttä ja varaamaan ajan jollekin ihmiselle jonka kanssa siitä dokaamisestaan voi jutella. Itselleni siitä oli aikoinaan erittäin paljon apua, juuri silloin kun kävin vähän samanlaista vaihetta läpi ja jojoilin tipattomien viikkojen ja ns. kohtuukäytön välillä. Auttaa hahmottamaan omaa kokonaistilannettaan jos siitä voi keskustella ihmisen kanssa joka kykenee suhtautumaan siihen objektiivisesti.
Nyt kyllä lipes. En kuitenkaa ala tässä itelleni semmosta oloa hommaamaan. Nyt vaan pystypäin yrittää uudestaan. Eikös se niin mene että jos 1 lipsahdus tulee niin ei pidä antaa periksi? Ja nyt aion yrittää entistä enemmän ku huomasin että voin kuitenkin olla pitkään (mulle pitkään) juomatta.
^ Tottakai kannattaa yrittää uudelleen. Kannattaisi myös miettiä sitä haluaako vain vähentää juomista vai lopettaa kokonaan. Nyt kun kirjoittelet tänne vähentäjien puolelle, niin kysyisinkin nyt, että elätteletkö toiveita kohtuukäytöstä? Ts. sellaisesta juomisesta mitä ihmiset jotka eivät ole addikteja harrastavat aika ajoittain?
Onko sinulla mitään suunnitelmia mahdollisista apukeinoista joita voisit käyttää, että saavuttaisit tavoitteesi?
Joo antabusta oon kokeillu mutta sehän johti sairaala reissuun ku ei voinu olla erossa kaljasta. Kyllä tässä alotan uudestaan tuon lakon. En anna periksi vaikka kerran lipesiki.
Päihdetyöntekiällä oon kulkenu n.3 kk mutta tunsin että siitä ei oo mulle mitää apua niin lopetin sen. Nyt yrittää vaan väkisillä pitää päänsä vaikka kuinka haluttas niin ei juo. Tässä on kuitenni vielä viikko ennen ku työt jatkuu niin ei oikee oo päivissä mittää sisältöä.
No nyt se tuo kalja taas vie ja pahasti. 9 päivää selvinpäin ja nyt lipesi ja toinen päivä menossa putkeen 
Tämä helvetin putki pittäis saada jotenki katkastua. On alkanu muistihäiriöitä ilmaantua. Ja jotain ihme ihottumaa? Ei oo kyllä koskaan ollu tuommosta ihottumaa. Jos ei tässä parin päivän sisällä ala häviää niin pittää lähteä lääkärissä käymään. Onko täällä porukalla kokemuksia katkaisusta? Pakko miettiä sitäkin vaihtoehtoa ennen ku terveys pettää. Tänään kävelin vaan n.3 km matkan ja tuntu että pumppu hyppää rinnasta ulos. Eli aika helvetin paska kunto. Mutta palaillaanpa asiaan taas joskus.
^ Kehottaisin hakeutumaan paikalliselle A-klinikalle. Soita vaikka sinne ensin, numeron löydät kyllä googlen avulla.
Itselläni on lukemattomista katkoista kokemusta. Alkoholismilla kun on tapa kehittyä niin, että jossain vaiheessa sitä putkea ei saa itse poikki tai vaihtoehtoisesti ei uskalla lopettaa kuten minulla yleensä oli tilanne. Katkolla saat oloa huomattavasti helpottavan lyhytaikaisen lääkityksen tuohon sinun pahaan oloosi. Suosittelen tätä vaihtoehtoa vahvasti.
No, vittumainen tilanne. Mutta todella huolissani olisin jos olisi viimeksi ollut 2 päivää selvin päin ja nyt 9. päivä ränniä menossa. Niin kuin meikällä just nyt. Tällöin vaihtoehtoja olisi tasan 2:
- Ambulanssilla hoitoryhmän hoitoon.
- Koitat vähentää hieman per päivä.
Todennäköisesti kaikki muu optio olisi kuolemaksi…
… mutta tässä vaiheessa kolmospäivänä voit vielä lopettaa juomisen, kärsimällä normikrapulan, eli pahimmassa tapauksessa nautiskelemalla hirmuista hikikorkkaa ja oksentamista kellon ympäri.
Semmoista on juopon arki, päivittäin. Kuullostaako kivalta?
Lähin A-Klinikka on 160 km päässä. Kyllä se on nyt tilanne että tulee semmoset olot ku lopettaa juomisen. Tuntuu että seinät kaatuu päälle ja kaikki paska tulee mieleen. En oikeen luota noihin lääkityksiin. En ota mitään mistä en tiedä minkälaista lääkettä on. Oon hakenu tähän kaljan himoon 2 erilaiset lääkkeet. Mutta kummastakaan ei oo ollu mitään hyötyä ku haluttaa niin kaljaa. Ja lääkkeet ja alkoholihan ei oo ikinä hyvä yhdistelmä. Alkanu tässä miettii AA:ta kans mutta en oikeen tiiä. On tuo ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko semmonen että tarvii lääkityksen siihen. Varsinki jos ei tunne ketään niin ahdistus iskee samantien.
Ambulanssi ei tule kysymykseen. Oot oikeassa. Mutta tämä juominen on menny niin pahaksi että ei oikeasti yksinkertasesti voi olla juomatta ilman hirveää oloa. Tiiän kyllä että ei tämä ainakaa hyväksi oo. Mutta tämä oluen halu vie ja pahasti. Ja ei. Se ei oo kivaa. Ajattelin tuota AA kokeilla. Jos siitä ois jotai apua. On paha tapa että aina ku juo yhtenä päivänä niin sitte se jatkuu vaan. Millon päivän pari,millon viikon pari.
^ Kokeile ihmeessä AA-ryhmiä. Totuus kun kuitenkin on se, että jotkut ihmiset ovat sitä kautta löytäneet avun tähän vakavaan sairauteen. Mielestäni olisi erittäin typerää olla kokeilematta tätä vaihtoehtoa jos siitä ei ole vielä mitään kokemusta. Oletpahan sitten ainakin testannut tätäkin vaihtoehtoa, eikö niin?