Alissa kiittää

Hei kaikille

Olen noin vuoden päivät seurannut tätä palstaa,lukenut erilaisia elämäntarinoita, mutta en itse ole uskaltautunut kirjoittamaan mitään itsestäni. Nyt kun toinen täysin päihteistä vapaa vuosi lähti käyntiin pari viikkoa sitten, ajattelin kertoa vähän itsestäni ja päihdehistoriastani. Niin ja kiittää myös tämän palstan kirjoittajia siitä avusta ja tuesta jota olette tietämättänne myös minulle antaneet.

Minun päihteeni on ollut alkoholi, mitään muuta päihdyttävää en ole koskaan edes kokeillut. Olen päälle viisikymppinen nainen, äiti, isoäiti, kolmekymppisenä leskeksi jäänyt, nyt olen ollut onnellisesti avoliitossa pian viisitoista vuotta.

Olen lapsesta asti ollut se joka pärjää ja joka auttaa ja kuuntelee aina muita. Omat murheeni olen aina työntänyt taka-alalle ja ajatellut etteivät ne ketään kiinnosta. Olen mielestäni käyttänyt alkoholia aina kohtuullisesti. Lapsien ollessa pieniä olin useita vuosia juomatta alkoholia lainkaan. Viitisen vuotta sitten tapahtui lähipiirissäni useita ikäviä asiota. Minä en ole koskaan oikein osanut kieltäytyä auttamasta jos joku apua pyytää, ja tämä kai sai minut ahdistumaan ja väsymään siihen jatkuvaan toisten ihmisten asoista huolehtimiseen ja murehtimiseen. Aloin ottaa illalla lasin viiniä tai muutaman siiderin, jotta sain unen päästä kiinni. Hyvin pian tästä tuli tapa ja annokset lisääntyivät. Nyt jälkeenpäin tuntuu pelottavalta , kuinka nopeasti alkoholi otti otteen minusta. Elämäni alkoi pyöriä alkoholin ympärillä,kaikki tapahtui salakavalasti.Pian huomasin , että minun elämääni pyörittää joku muu kuin minä itse.
Tätä oli todella vaikea tunnustaa edes silloin, kun rakas läheinen vihelsi pelin poikki. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa, joko lapsenlapseni tai alkoholi.
Kiitän joka päivä tätä läheistäni ,joka uskalsi sanoa sen ääneen mitä muut eivät ja tehdä vielä asialle jotain.
Hän vei minut sairaalaan, olin viikonlopun osastolla, juttelin lääkärin kanssa jatkohoidosta ja siitä toipumiseni alkoi.

Minulle ehdotettiin sairaalassa naisten AA-ryhmää, mutta en pystynyt sinne menemään. Olen viimeisen vuoden käynyt pähdeklinikalla psykologin luona juttelemassa noin kerran kuussa ja siellä olen pystynyt puhumaan avoimemmin.

Minulle kävi tässä asiassa hyvin.Pääsin hoitoon niin hyvissä ajoin, että mitään vakavampaa ei ollut ehtinyt tapahtua. Suhteeni läheisiini eivät ole missään vaiheessa katkenneet, alkoholi ei ole aiheuttanut terveydellisiä eikä taloudellisia ongelmia ja nyt olen voinut nauttia elämästä aivan uudella tavalla.

Joka päivä tunnen suunnatonta onnea siitä ,että minun ei tarvitse juoda alkoholia, aikaa jää kaikkeen mukavaan tekemiseen, kun ei tarvitse koko ajan miettiä seuraavaa alkoholiannosta. Pystyn myös katsomaan läheisteni vaikeuksia ja ongelmia ikäänkuin välimatkan päästä, en koe niitä enää niin henkilökohtaisesti omikseni.

Alkoholi ei ole enää ajatusissani päivittäin, tilalle on tullut rauhallinen, iloinen ja onnellinen olotila.
Kiitos vielä kerran kaikille kirjoittajille lohduttavista, neuvovista ja kannustavista sanoistanne, joita olen lukenut silloin kun on ollut vaikeaa.

Mukavaa päihteetöntä kesää
Alissa

Kiitos kiitoksista Alissa. :smiley:
Tällaisia viestejä on mukava lukea. Hyvää kesää sinullekin. :smiley: