Kaikista yrityksista huolimatta entistä suurempi alamäki alkoi. Kauppaan selvisin ja kassillisen juomaa hain. Siihen näyttää voimat riittävän, roskien viemiseen ei. Tuttaville olen viestejä lähettänyt, että miten meni Pääsiäinen. Ei oo kuulunut vastauksia, ovat siis ystäviensä kanssa touhuamassa.
Nyt edelleen sängyssä löhöän, ei näy valoa tunnelissa. On niin yksinäistä. Kerjään näköjään huomiota.
On tämä järkyttävää. Soitin taas ensiapuun, mutta eivät juoppoja rupee paapomaaan. Näin se menee.
No höh! Kurja homma! Loppupeleissähän tässä hommassa kaikesta päätät sinä itse ja viimeisen avun itsellesi annat sinä itse!
Toivottavasti saatselvinpäin olosta ja elämästä uudelleen kiinn pian!
Moi! Mun käsittääkseni kaikilla paikkakunnilla tulee olla normaalina arkena, kuten nyt, jollakin tapaa järjestetty päihdehoidon päivystys (?). Taho voi olla esim. päihdepoliklinikka, A-klinikka tai miten missäkin kunnassa tuo on hoidettu. Sieltä pääsee suoraan katkolle, joko avo- tai laitos-, ei maksa mitään eikä minnekään tietoihin jää merkintöjä. Näin oli siis aikanaan omalla kohdallani. Suosittelen lämpimästi hakemaan apua, tuo tuskassa vellominen on paitsi täysin turhaa, myös omasta mielestäni melko typerää…kun apua kummiskin on taas pyhien jälkeen paremmin tarjolla. Huom.! Olen siis itse ollut samassa tilassa, ja kyllä silloin harmitti, kun päiväkausia tuskissani kärvistelin kunnes sain itseäni niskasta kiinni.
Kiitos patistelusta. Tiedossa on tukikanavat. Se olen just minä, josta ei ole mihinkään. Siinä
. se ongelma.
Säälista ei tartte postia laittaa mutta avusta olen onnellinen. Kiitos jo etukäteen. 0
Ootteko te töissä vai missä .?..Minä kun yksin tässä taaperran, ei käy ystävät (muutama vielä on, eivät tilannetta tiedä), eläkkeellä siis. Nyt en jaksa enä…
Mulla ei oo tarvetta sääliä ketään tai “lässyttää” mitään ylimääräistä, mutta vilpittömästi toivoisin päihdehelvetissä rimpuilevien saavan jostain sen voimapuuskan, jonka avun hakeminen vaatii. Sitä ennen käyttö hyvin suurella todennäköisyydellä jatkuu, ja on helvetin pidentämistä/pahentamista. Ei se päihde-elämä oikeesti ole mitään elämää, ja johtaa mm. tuohon totaaliseen eristäytymiseen muusta maailmasta. Edelleen korostan, että oon siis ollut täysin samassa tilanteessa, kenties pahemmassakin. Niin ja en oo tällä hetkellä työelämässä, mutta toiveissa olis sinne palata kunhan saan keskeneräiset jutut hoidettua loppuun…ja ilman raittiutta ei tästäkään luonnollisesti tulisi yhtään mitään.
Niin ja sen verran vielä, että omasta tilastaan ja sen syistä/seurauksista kannattaa olla itselleen rehellinen. Holistihan usein perustelee juomistaan esim. yksinäisyydellä, vaikka todellisuudessa yksinäisyys johtuu todennäköisesti suurilta osin juomisesta jnejne. Mä oon itse nähnyt eläkeläisiä, jotka viettävät tosi hyvää elämää, kun on eri lailla aikaa harrastuksille sun muille mitä työelämässä ollessa. Mutta jos ryyppääminen on ainoa harrastus ja alkoholismin kynnys on ylitetty, ei siinä juurikaan jää aikaa millekään rakentavalle/hauskalle/edes velvollisuuksille.
Olen nyt sairaalassa, somaattisella osastolla. B-vitamiinia i.v. ja diapamia kerran, lisää tulee kuulemma jos tarvis vaatii. Onneksi otin itseäni niskasta kiinni. Kaliumit oli alhaalla. Nyt menee tippa. Oksettaa. Promilleja oli 2 puolilta päivin. Kyllä sitä siideriä menikin. Tästä on vaan ponnistettava. Ylöspäin.
Hei hienoa!! …Tai siis tietenkään tilanteessa itsessään ei ole mitään hurraamista, mutta oon NIIN onnellinen sun puolesta kun sait itsesi liikkeelle ja avun piiriin! Ota nyt ihan rauhassa ja hetki kerrallaan. Tärkeintä että saat juomisen poikki, muut asiat kyllä jaksavat odottaa eikä niitä kannata liiaksi murehtia. Kokemuksesta voin kertoa, että jonain päivänä saatat vielä huomata tarvinneesi tuon pohjakosketuksen, josta toivon mukaan ei ole suunta kuin ylöspäin. Kaikki toipumisen avaimet ovat loppupeleissä sun omissa käsissäsi, eikä yksin tartte kenenkään jaksaa, vaikka tuossa tilanteessa sitä tunteekin olevansa täysin yksin. Jo se, että hait apua kertoo, että sussa on elämänhalua jäljellä - ja siitä kannattaa pitää kiinni, sillä ainakin mulla just elämänhalu toi mukanaan muutoshalun ja -voiman.
Ihan kaikille holisteille jotka viinan tai jonkun muun päihteen kanssa rämpivät, suosittelen seuraavaa ajatusleikkiä: sen sijaan, että lataa kaikki voimansa “mun on pakko jaksaa, mun on pakko pärjätä, mun on pakko onnistua” -hokemiin, kannattaa kenties yrittää suunnata voimavaransa “mun ei tartte jaksaa eikä pärjätä yksin ja apua on tarjolla, kunhan ITSE TEEN jotain konkreettista sen saavuttamiseksi” -tyyliseen asennoitumiseen. Oma toipumiseni alkoi just siitä hetkestä kun lopulta myönsin, etten yksin selätä ongelmaani. Tsemppiä vol2!
Millanen kirjoittikin paljon hyviä kommentteja mm asenteesta. Nyt sinun EET ensimmäinen hommasi onkin muuttaa asennetta ja sen käytännössä näkyvä muutos on nimimerkin vaihtaminen. Sanotaan, että ihminen on siellä missä hänen ajatuksensa ovat. Tällöin on paljon parempi asennoitua ja ajatella, että aina on toivoa. Esim On vielä toivoa on jo paljon parempi.
Juuri näin! Minäkin olen siis olento jota ei edes uskota olevan olemassakaan - eli EX_ALKOHOLISTI, joka kuuluu humanoidien,isojalkojen,loch nessin hirviöiden, saschuatsien ja yksisarvisten kanssa sarjaan… Olennot Joita EI ole Olemassa.,
