Äkkiä ne muistot "kultautuvi"..siinä se ydin on..

Noin kuukaudessa muistot karmeista kohmeloista kokee oudon Kultautumisilmiön. Oli se nuaruus ihanaa, usein muistellaan. Mutta niin ne kultautuu muistot jopa niistä olotiloista joita kärsi… Monesti puhutaan…“selvään päähän sä sitä alat ottamaan…” mutta luulen että totuus ei ole aivan se. Kyllä musta tuntuu että kun holisti alkaa ottaa uudelleen, on sen pää jo hyvin sekaisin ennen sitä ekaakaan kulausta… :unamused: :unamused: Te muut jotka retkahtaneet, tunnistatteko seuraavia olotiloja ennen repsahdusta

-Muistojen kultautuminen, ne kohmelot muistaa jopa hauskoina …
-Outo levottomuus,kiireentunne ja stressi…
-Kaikki ihmiset jotka ryyppää, alkaa vituttamaan…
-Kaikki positiiviset muistot ryyppyreissuista (jopa kuvitellutkin,mielikuvaharjoitellut) pulpahtelevat pintaan
-Arjen sietämätön raskaus/keveys…(ilmeisesti holisti elää niin, että koko ajan pitäs olla jännitystyä ja säpinää elämässä.)
-Outo kaipauksentunne johonkin/jotain…(naamioitunut viinanhimo)…

Kalevi, heititpäs todella hyvän aiheen käsittelyyn. Kuvailet olotiloja jotka olivat itsellenikin tuttuja. Nämähän ovat palasia tai elementtejä ennakkovaroitussysteemistä. Ja siihen voi luottaa, että päihdemuisti kultaa positiivisen ja työntää negatiivisen syrjään. Onhan kamalinkin kankkunen unohdettu muutaman päivän tai viikon päästä. Siis viimeistään silloin kuin fysiikka on taas kunnossa. Psyykkinen puoli morkkiksineen etc. on toinen asia. Toivon tästä pitkää ketjua, sillä aihe on jokaiselle jossain vaiheessa ajankohtainen. Hyppään itsekin mukaan kunhan vain ensiksi hieman pengon kirstuani. :smiley: Tähän olisi hyvä systematisoida raamit!

Juu, juu, hyvä ketju! Jään mielenkiinnolla seuraamaan.

Ihan tuttuja juttuja. Itse olen aina kokenut kohmelot todella ahdistavina olotiloina niin fyysisesti kuin henkisesti, vaan niinpä joskus ennen juomaan alkamista olen ajatellut että itseasiassa se krapulahan on ihan kivakin olotila, jotenkin luova ja sitten on ihanaa makoilla vaan krapulassa tekemättä mitään. Siis ihanaa maata krapulassa? :unamused:

Levottomuus, kiire, stressi… Kaikki nuo on tuttuja. Ennenkaikkea tuo levottomuus. Toisaalta myös “kutkuttelu”. Vähän sellainen olo välistä kuin lapsena joulua ootellessa? Vaan ei oikein tiedä mitä odottelee? Jotain on kuitenkin tulossa. Jälkikäteen tajuaa haaveilleensa juomisesta, niin erikoisessa mielentilassa ettei välttämättä ole tajunnut edes tekevänsä niin!

Minulla yksi selkeä homma on se, kun plinkki rupee ärsyttään. Plinkkiläiset ihmiset alkaa ärsyttään. Ärsyttää kaikki kaikkitietävät alkoholistit. Niin ja se vasta ärsyttääkin, kun “kaikki päivät täällä vaan jauhetaan jotain psykologista paskaa, eihän tuossa ole mitään järkeä, minä en ainakaan jaksa enää kirjotella sellasia asioita ja miks ihmeessä pitäisi ruotia jotain ajatuksiaan ja juttujaan syntymästä asti tai kaivella vanhoja sattumuksia. Ihan hyvin pärjää ilmankin ja miksi ihmeessä pitäisi omassa ketjussaankin kirjotella koko ajan. Ja onpas tosi ärsyttävää väkee, hankisivat elämän” :mrgreen: :wink: ja oikeastihan en ajattele noin, se on ihan tosi hullua kanssa ajatella jälkeenpäin nimenomaan että anteeksi mitä?! Oikeastihan viihdyn plinkissä, täällä on tosi hyviä keskusteluja ja uusia näkökulmia ja mahtava porukka :smiley: vaan kun juotattaan alkaa, alkaa selvästi ensimmäisenä ahdistaan tää paikka ja “kaikki on paskaa” voisi kai sanoa.

Samaan aikaan kun tulee tuollainen kumma viha raittiita ihmisiä ja päihdekeskusteluja kohtaan, nousee se viha myös juovia ihmisiä kohtaan. Saatan ihan avautua ihmisille, miten idioottimaista niiden juominen on ja että kannattaisi varmaan vhän laskea paljonko sitä olutta kaataa kurkusta alas. Ennen repsahdusta huomaan ylipäätään ärsyyntyväni ihmisten tavoista. “Mitä toikin taas pisti kakkukuvan facebookissa, sehän syö joka päivä kakkua?!”, “tuokin kaveri on kyllä joka viikko kaljalla, lienee kyllä jo alkoholisti, pitäsköhän kommentoida sen fb päivitykseenkin jotain nokkelaa”, “jaa, tuokin on sortunut taas tupakoimaan, vaikka niin uhosi ettei enää polta. Hah, niinhän siinä käy!”, "miksi tuokin taas pistää fb:ssä kuinka on käynyt salilla, ketä oikeesti kiinnostaa :unamused: ". Olipas fb painotteista! Mutta pointti löytynee. Oikeastihan en ole yhtään näin kamala ihminen (tietääkseni :smiley: ) mutta kun alkaa se juomahimo iskeen, niin “eniten vituttaa kaikki” ja pinna on ihan tosi kireellä kaikesta. Ja tosiaan näkee kauheasti vaivaa MUIDEN IHMISTEN TEKEMISISTÄ. se on aika jännä juttu, koska muuten mua ei muiden tekemiset kiinnosta, paitsi siinä määrin että minusta on ihanaa kun ihmisillä on ihanaa, hauskaa kun tyypit liikkuu, kakkukuviakin kattelen mielelläni eikä minua voisi vähempää kiinnostaa naamakirjassa kuinka monta kakkukuvaa se kaveri pistää tai onko joku juossut kilometrin vai kymmenen kun pääasia on, että tykkää liikkua :smiley:

Oho, tässä kun kirjotin niin oivalsin että enpä ole edes aiemmin oivaltanut tällaisia kaikkia merkkejä olevan. Tai siis olen, koska hoksailen niitä aina jälkikäteen, mutta en ole ajatellut että tälleenhän ne olikin hyvä kirjata ihan ylös ja oikeastaan miettiäkin niitä. Usein pohdin vähän erilaisia repsahduksia ennakoivia juttuja nimittäin.

Tämäpä on hyvä ja mielenkiintoinen aihe, tämä ärtymys asioihin ja suhde retkahtamiseen.

Olen varmaan ollut viime päivinä retkahtamisvaarassa, koska tietyt asiat ovat minua ärsyttäneet. Onneksi sen tuntuu tänään olevan ohi mutta kirjaanpa niitä nyt tänne, koska muutkin ovat niin tehneet ja jospa se auttaa.

Olen huomannut, että kun kuljen esimerkiksi paikallisjunassa iltaisin, minua ärsyttää humalaisen (usein nuorison) törkeä kielenkäyttö (vtu,vtu…) ja sotkeminen. Sama ilmiö puistossa sotkevassa porukassa. Olin eilen erittäin suositussa iltapaikassa kovassa tungoksessa ja siellä ärsytti myös humalaiset tupakoitsijat, jotka huitoivat holtittomasti myös paikoissa, joissa tupakointi oli kielletty. Surullista oli nähdä kuinka muuten vielä nuoren ja raikkaan näköiset naiset polttivat. Äkkiä häipyy raikkaus sillät yylillä.

Plinkkikin mainittiin ja huomaan, että alan menettää kykyäni empatiaan tyyppeihin, jotka kuvaavat jatkuvasti omaa sekoiluaan ja aivan sairasta arvomaailmaansa mutta mitkään neuvot eivätkä ehdotukset auta. Keksitään vain selityksiä miksi nyt ei juuri voi niin tehdä tai ei edes reagoida. No, näinhän alkoholisti tyypillisesti toimii.

Asia myös, joka joskus ärsyttää. on kirjoittajat, jotka riemukkaasti lopettajien palstalla ilmoittavat etteivät edes aio lopettaa ja kuvailevat juomisiaan.

Yleensäkin ärsyttää turhanpäiväinen rutina kun on todella ihmisiä tälläkin palstalla, kuten työttömiä, taloudellisissa vaikeuksissa olevia, mielenterveysongelmaisia ym, joilla on alkoholin lisäksi todellisia ongelmia.

Jess, hyvä aihe Kalevilta nyt. Minua ärsyttää puolestaan alkoholimyönteinen hypetys, glorifiointi ja etenkin haittojen vähättely jossain tämän ajan alkoholipoliittisissa keskusteluissa. Siis sellainen selvästikin asiaatuntematon (tai piittaamaton) mutta asiaatuntevaksi tekeytyvä haittojen vähättely on kaikkein ärsyintä. :imp:

Tuttuu juttuu!

Ja vaikka mainitsemani alkoholinhaitat tietää terve järki, retkahduksen halu pyrkii yllättävän sitkeästi tukahduttamaan terveen järjen.
Kaipauksen tunne voi naamioitua tarpeeksi “olla kuin muutkin, ns. vaihtaa vapaalle, olla kuin normaalit ihmiset”, joka on ihan järjenvastainen ajatus. Alkoholinkäyttö ei tee kenestäkään normaalia vaan päinvastoin, mutta alkoholikeskeisessä kulttuurissa se voi alkaa tuntua siltä etenkin kun ilmapiiriä tunnustelee jonkun aikaa kuivilla.

Muistojen kultaantuminen on myös ihan klassinen ennakko-oire. Alkoholiin alkaa liittyä myönteisiä muistoja ja mielikuvia, ja kauhukokemusten muisto alkaa haalistua ja jäädä taka-alalle.

Näitä tuntemuksia on ihan hyvä tiedostaa ja käsitellä.

Hyvä tämä merkittävä kohta jäikin listastani pois. On kai niin jatkuvasti esillä, että ei tullut mieleen.

Tässä näyte aamulta. Maitoa voisi suositella.

makuja.fi/artikkelit/1784895 … kuin-vesi/

Minua ärsytti ja ärsyttää edellenkin ylivoimaisesti eniten joko asiantuntemuuttomuuteen tai tietoisuuteen perustuva alkoholistien halveksunta ja lytistäminen. Joutunut useita kertoja kokemaan. Kunnes sitten raittiuteni edetessä aloin lyömään takaisin ja kysymään sekä itseltäni että vastapuolelta, mikä helvetti tuokin kuvittelee olevansa toisia leimaamaan? Motto: Kerran juoppo, aina juoppo. Osittain tottakin, mutta jos elää selvästi selvää elämää, ei missään nimessä kannata alistua ennakkoluuloiseen ja halventavaan kritiikkiin. Eikä keskustellakaan liikaa möllien kanssa. Menee liian nopeasti defenssiin. Parasta vain kysyä, tekeekö sillä hetkellä jotenkin sekavan vaikutuksen. Tai heittää kunnon paroni-linja päälle. “En keskustele alempien yhteiskuntaluokkien kanssa”! :mrgreen: Mollaaminen kun usein liittyy itsensä ylentämiseen alentamalla toisia.

Kiinnostavaa. Miten tämä on ilmennyt ?

En oikein muista ihmeemmin kohdanneeni.

Sain vielä klinikalta vuosia sitten kotiuduttuani kuulla asuinpaikkakunnallani erilaatuisia kommentteja vanhoista töppäilyistä. Aluksi erehdyin ottamaan niihin kantaakin, mutta jossain vaiheessa viittasin siihen, että minulla on halutessani tilaisuus käsitellä aihetta ihan ammattilaistenkin kanssa. Kuten onkin. Erityisesti mieleeni on jäänyt seurakunnan(!) vapaaehtoisryhmän illallinen jossa pöytänaapurini ystävällisesti mutta kysymättä valisti minua jälkiruoan alkoholipitoisuudesta. Oli aika lälhellä, etten antanut myrkyllistä vastausta ja valistanut häntä puolestani tietoisuudestani eri ruokien resepteistä. Parhaaksi on kuitenkin osoittautunut se, että antaa tekojen puhua puolestaan. Sanojen suhteen pätee: vähemmän on enemmän.