ajatus

Hei,

Onko kukaan pelännyt tulevansa alkoholistiksi ja jossain kohtaa ymmärtänyt, ettei tule? Ettei alkoholi aiheuta riippuvuutta, vaan on ollut vain tapa, koska läheinen juo.

Taustani vuoksi olen tarkkaillut juomistani läpi elämäni, ollut välillä vuosia täysin ilman alkoholia. Nykyisin jos mies ei juo, ei itselläni ole mitään ongelmaa olla juomatta. En ole koskaan laskenut päiviä viikonloppuihin tai lomiin, jotta voisin juoda. Mukavia puuhastellessa unohdan juoda avatun tölkin loppuun, se löytyy joskus päivien päästä väljähtyneenä.

Tänään havahduin ensimmäisen kerran ajatukseen, että vaikka läheisilläni on ongelmia, se ei automaattisesti tarkoita, että minusta tulisi alkoholisti.

Ei tarkoita, mutta sinulla on aivan selvästi juoppo geeniperimää joka voi johtaa alkoholismiin. Meillä on suvussa paljon alkoholisteja, mun vaari äidin puolelta oli varakas putkifirman johtaja joka korkkasi pullon aina lounaan jälkeen ja istui mustassa nahkatuolissa Helsingin Töölössä polttaen vihreää norttia. Hän kuoli sydänkohtaukseen 56-vuotiaana…

No hyvinkin voi tulla alkoholistiksi kun toinen juo. Olen siihen oiva esimerkki. Seura teki kaltaisekseen. Onneksi viimein pääsin irti ja vertaistukeen jossa ei juoda.
Ja olen luenteeltani varmaan läheisriippuvainen, menin joukon mukana mihin vain, paljoa miettimättä onko tämä oikein vai mitä tämä on? Tosin nykyisin taas toisessa ääripäässä, en millään ala mihinkään porukkajuttuun. Ehkä se pelko on jäänyt menneestä ettei joudu enää väärään seuraan eikä siitä uskalla lähteä pois. Sitä jää kiinni johonkin kuin satimeen eikä näe ulospääsyä tilanteesta, suhteesta.
On se jännä juttu, tämä ihmismieli.
Niinhän sitä sanotaan että porukassa tyhmyys tiivistyy, ja se on niin ollut kautta maailmanhistorian.

Itselläni ainakin raitistumiseen auttoivat erilaiset raamatunkohdat ja hengelliset laulut. Yksi tärkeistä kohdista päihdeongelmaisille, rajua elämää eläneille, on Roomalaiskirjeessä: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”

Päihdeongelmasta toipuminen on usein paljon muutakin kuin pelkästään vapautumista päihteiden käytöstä. Toipumiseen kuuluu olennaisesti uuden elämän rakentaminen raittiina.

[Poistettu asiatonta - Päihdelinkin moderaattori]

Tämä kyllä pisti nauramaan, Persuihin ja heidän ajatusmaailmaansa en koskisi suin surminkaan. Kyllä minä olen enemmän vasemmalla.

Olen elämässäni kokenut sellaisia ikävyyksiä, että tuskin osaat kuvitellakaan. Minulla ei ollut kattoa pääni päällä yhdessä vaiheessa ja koska olin syvästi masentunut olin ajatellut juoda itseni hengiltä mutta siitäkin on noustu.

Missään vaiheessa en kuitenkaan kuluttanut aikaani kitisemällä ja valittamalla vaan heti kun kykenin, hain apua ja myös sain.

Kaikki päihde tai mielenterveys potilaat vaipuvat itsesääliin jossain vaiheessa, se on osa parannuttavaa prosessia, jonka joka täytyy käydä läpi. Se on ikävää että jouduit asumaan kaduilla jossain vaiheessa mutta se ei minimoi minun kärsmystä millän lailla. Päinvastoin. Tämmöiset sannonat kuten “yritä vain tsempata” siitä huolimatta että kärsit kliinisetä masennuksesta usein kaikuvat kuuroille korville.

Jotenkin minulla on semmoinen aavistus että minun uusi nimimerkki ei tule kestämään kovinkaan kauan. Mutta haluan kiittää niitä ihmisiä jotka uskalsivat lähteä mukaan minun matkaan. Se on nyt hyvästien aika.

Nähdään seuraavassa elämässä jossain paremmassa paikassa.

Ainakin minä yritin kaikin keinoin pois juomisen kirouksesta. Ja kun löysin, kohdalle “sattui” sellaisia ihmisiä joiden kanssa yhdessä pysyä raittiina niin siihen porukkaan jäin. Tosin sen opin, etten enää uskalla liikaa innostua mistään, enkä seurata mihin tahansa.