Ajatuksia päihdeseurannasta

Minulla sitten lienee käynyt taas huono tuuri.
Alkoholiriippuvuudestani huolimatta säilyin sikäli terveenä etten juurikaan lääkärinhoitoa tarvinnut niiden vuosikymmenten aikana jolloin elämääni ohjaili suurelta osin se että juomiseni mahdollistin ja vältin kaikkea joka olisi sen estänyt.
En myöskään pitänyt välttämättömänä alkoholismiani mainostaa tai sada kirjatuksi mihinkään minusta kertoviin tiedostoihin. Kun en sellaisen tarpeellisuutta tullut edes ajatelleeksi.

Väärin siis kaiketi elin siinäkin suhteessa.

Siihen, että lopetin juomisen ja hankkiuduin eroon elämäni alkoholisidonnaisuudesta, ei tuolla asialla kuitenkaan tuntunut merkitystä olevan. Paperittomuus tässä asiassa ei muodostunut esteeksi selviämiselle.

Ehkä se sitten iskee silmille joskus myöhemmin. Toivottavasti vain paljon myöhemmin, tähän nykyiseen elämääni kun olen kovin tykästynyt.

Se ajokortti, niin. Olisi siitä varmasti ollut suunnattomasti apua ja hyötyä jo vuosikymmeniä aikaisemmin, mutta kun se elämäntyyli ja se sidonnaisuus alkoholinjuomiseen jne… ei se nyt enää sen vanhan asian murehtimisesta parane. Joka tapauksessa, kun muutama vuosi oli selvänä mennyt, tuli senkin hankkiminen ajankohtaiseksi. Ja kyllä vaan, kyllä minä olen olen ihan vilpittömän varma siitä ettei minua enää johdattele eri touhuissani se että pitäisi alkoholiasiat ottaa jossain suunnitelmissa huomioon. Ei tosiaankaan tarvitse. Siinä suhteessa vapaus vallitsee.

Pahalta se tosiaan minustakin tuntuisi, jos nyt jollain määräyksellä otettaisiin kortti pois, vaikkapa väittämällä että sinähän olet mahdollinen rattijuoppo, kun olet eläissäsi kovasti paljon ryypännyt. Sitä en väitä, ettenkö siihenkin sitten tottuisi.

Hei Nina, todella ikävä tapa lääkäriltä suhtautua siihen, että hait apua. Ehkä hän jostain oudosta syystä ymmärsi jotenkin väärin, että olisi riski siitä, että hyppäisit auton rattiin promilleissa. Ymmärrän täysin miksi koet, että et uskalla jatkossa hakea apua, mutta toivon, että pääset siitä jotenkin yli jos todella tarve vaatii.
Täällä on kommentoitu, että on hyvä, että terveydenhuollolla on meistä kaikki mahdollinen terveyteen liittyvä tieto ja olen siinä itsekin samoilla linjoilla. Harmillista vaan on, että se tieto aika usein vääristyy, kun sitä ihmiset käsittelevät. Itsekin olen lukenut Oma Kannasta sellaista sotkua, että olen ihmetellyt onko lekuri oikeasti jutellut juuri minun kanssani. Mutta koska ei ole ollut mitenkään merkityksellistä niin en ole lähtenyt asiaa korjaamaan. Enkä tiedä miten sen tekisikään, varaamalla uuden ajan samalle lääkärille ja vaatimalla korjausta?

Vääristynyt tieto voi aiheuttaa oikeita vaikeuksia saada tarvitsemaansa hoitoa ja siksi itse ainakin mietin mitä lääkärille ja kerron ja miten. Alkoholiin liittyen ystäväni tyttäreltä on evätty oikeus päästä tietynlaisiin tutkimuksiin liittyen hänen erittäin korkeaan pulssiin ja krooniseen unettomuuteen siihen viitaten, että tytöllä olisi ongelmia päihteiden kanssa. Hän alkoholin käyttöä kysyttäessä kertoi, että käy 1-5 kertaa kuussa kavereiden kanssa baarissa. Hän oli silloin 20 vuotias. Nyt edelleen hänelle sanotaan, että hän ei näihin tutkimuksiin pääse koska ei ole täysin raitis. Hänen äitinsä on joutunut taistelemaan terveydenhuoltomme kanssa satoja tunteja, että tyttö on saanut edes jonkinlaista hoitoa lukuisiin ongelmiinsa, jotka juontavat juurensa synnytyksessä tapahtuneeseen hoitovirheeseen. ELI kyllä voi olla aiheellista miettiä miten puhuu alkoholin käytöstään ja kenelle.

Sinulle Nina toivotan kovasti tsemppiä. Suosittelisin edelleen kokeilemaan, jos ulkoista tukea tarvitset, jotain instanssia joka tällaista tarjoaa. Tunnustele ensin millainen tämän henkilön / tiimin lähestymistapa on ennen kuin päätät mitä kaikkea heille kerrot ja jatkatko heidän kanssaan. Molemmin puolinen luottamus on todella tärkeää hyvässä hoito/tuki suhteessa.
On tosi hienoa, että olet päättänyt viettää loppu elämän raittiina. Lapsesi tulevat siitä varmasti nauttimaan ja samoin sinä itsekin :stuck_out_tongue:

Väärin olisi lähinnä niille ilkkuminen, jotka eivät ole pärjänneet sairastumatta ja ilman hoitoa, joten onneksi et syyllisty sellaiseen. :slight_smile:
Sellaisia virheellisiä ihmisiäkin kun maailmassa on. Kaikenlaisia surkimuksia, jotka hoitoihin joutuvat menemään ja apua hakemaan, koska eivät ole niin voimakkaita ja erinomaisia kuin sinä.
Toivoisin toki, että kaikki olisivat kaltaisiasi ubermenschejä, jotka ratkaisevat päihderiippuvuuden kaltaiset pikkuongelmat ihan omin nokkineen. Se säästäisi paljon terveydenhoidon ja viranomaisten resursseja vaikkapa koronan hoitamiseen.

Tämä keskustelu taitaa olla lähtenyt siinä mielessä vähän harhapolulle, että tässä keskustellaan ihan kuin olisi joku yleinen käytäntö, että päihdeongelmaiselta revitään ajokortti pois jos hän hakee apua, vaikka hän ei olisi rattipäihtymykseen edes syyllistynyt. Niin ei ole asia. :bulb:

Ketjun aloittajan tapauksessakaan ei ajokorttia otettu pois, vaan lääkäri määräsi 1 kuukauden ajokiellon, jota ei käytännössä edes toteltu, eikö niin?
Minustakin aloittajan tapaus kuulostaa erikoiselta ja poikkeukselliselta, mutta epäilemättä joku lääkäri voi noinkin joskus tehdä, jos päihdeongelma on akuutissa vaiheessa ja tulee ilmi, että potilas autoilee paljon.

Muutama tosiasia nyt kuitenkin, jotka olen omakohtaisesti havainnut sekä omalla potilas"urallani" että oikealla työurallani Helsingin päihdeklinikalla:

* Päihdeklinikalla ei yleensä edes kysytä onko asiakkaalla ajokortti, saati että sitä oltaisiin ottamassa pois. (Erikseen on sitten tietysti ne asiakkaat, jotka viranomainen on määrännyt päihdeseurantaan rattipäihtymyksen takia)

  • Päihdeklinikalla ei myöskään heti ensi käynnillä tapaa lääkäriä, ellei kyseessä ole lähetteen teko katkaisuhoitoon. Klinikalla tapaa ensi käynnillä vain sairaanhoitajan ja sosiaalialan työntekijän.

  • Minulla itselläni on ollut ajokortti vuodesta 1998 lähtien, ja on edelleen. Olen ollut katkaisuhoidossa kolme kertaa vuosina 2006 - 2007, käynyt A-klinikalla sen asiakkaana lähes vuoden ajan vuonna 2007, tavannut sinä aikana lääkärinkin lukuisia kertoja.

  • Olin tuolloin myös työpaikkani päihdeohjelmassa, ja tapasin taajaan myös Mehiläisen lääkäriä päihdeongelman tiimoilta.

  • Minulla on ollut lääkityksenä niin Diapamia kuin unilääkkeitäkin, kuten myös Antabusta.

  • Minulta ei ole kertaakaan, ei kertaakaan koko aikana kysytty, onko minulla ajokortti tai ajelenko autolla miten paljon. Olisi kyllä minun puolestani saanut kysyä.
    (Tosin ne tietävät että minulla on ajokortti, koska käytän sitä aina henkkarina.)

Sairastumisia sattuu ihmisille jopa päihteidenkäytöstä riippumatta. Ja ennenkuin tulee huomautuksia niin kyllä, tiedän että päihteidenkäyttö yleensä lisää riskiä sairastua monenlaisiin tauteihin, alentaa vastustuskykyä ja itsestäänselvää lienee sekin että onnettomuusriski kasvaa.

Minulle nyt sattui käymään niin, että alkoholisoituneena elämänjaksonani (joka oli pitkä ja monia elämänalueita halvaannuttava, siihen se tyssäsi mm. opiskelu jo nuorena, eikä irtiotto tosiaan ollut pikkuasia eikä helppo) että terveyteni pysyi melko hyvänä. Se ei mitenkään “omaa ansiota” ollut, enemmän uskoakseni sattumaa. Monelle muulle on käynyt toisin, moni on elänyt lapsuudesta asti jonkun sairauden rajoittamaa elämää, ja ovat usein löytäneet itsestään sellaisia voimavaroja ja selviytymistaitoja joita minä vähemmällä päässeenä voin vain kuvitella. Kunnioitan ihmisiä jotka ovat joutuneet raskaamman elämän elämään.

Itse asiaan taas. Vilma1966 kirjoitti :

“Alkoholiin liittyen ystäväni tyttäreltä on evätty oikeus päästä tietynlaisiin tutkimuksiin liittyen hänen erittäin korkeaan pulssiin ja krooniseen unettomuuteen siihen viitaten, että tytöllä olisi ongelmia päihteiden kanssa. Hän alkoholin käyttöä kysyttäessä kertoi, että käy 1-5 kertaa kuussa kavereiden kanssa baarissa. Hän oli silloin 20 vuotias. Nyt edelleen hänelle sanotaan, että hän ei näihin tutkimuksiin pääse koska ei ole täysin raitis. Hänen äitinsä on joutunut taistelemaan terveydenhuoltomme kanssa satoja tunteja, että tyttö on saanut edes jonkinlaista hoitoa lukuisiin ongelmiinsa, jotka juontavat juurensa synnytyksessä tapahtuneeseen hoitovirheeseen. ELI kyllä voi olla aiheellista miettiä miten puhuu alkoholin käytöstään ja kenelle.”

Näin asia valitettavasti on. Omat tietoni ja kokemukseni terveydenhuollosta ovat kovin suppeat, kuten olen kertonutkin. En siis lähde kehittelemään mitään teorioita henkilökunnan halusta leimata ihmisiä tai ilkeyttään kirjoitella säilytettäviin henkilökuvauksiin esimerkiksi juopotteluun tms liittyviä asioita ellei niillä ole jotain sellaista merkitystä että ne tulisi ottaa huomioon koko loppuelämän ajan.

Sama ongelma on varmasti muillakin elämän alueilla. Ajattelenpa itseäni. Olen työllistänyt (silloin kun taloudellisesti hyvin meni) useita ihmisiä mm. rakennusalalle. Siinä tuli joskus työllistettyä kavereita ihan siksikin että he nyt sattuivat kavereita olemaan, joskus sillä perusteella että vertaistuki ja solidaarisuus toimi molempiin suuntiin, saadut hommat jaettiin niin että se kaverikin pääsi työlänsä rahaa tekemään -kukin työllisti vuorollaan kun jonkun homman sai.

Mutta, otin töihin ihan tuntemattomiakin. Ja siinä tilanteessa olisi tuolla päihdeasialla ollut merkitystä (joskus olikin) . Jos kävi selväksi se, että mahdollinen palkattava oli alkoholisti, niin laittoi se epäröimään. Ja laittoi se sanomaan että ei nyt just taida sitten olla työsopimukseen mahdollisuutta…
Niissä hommissa kun nimenomaan tapaturmariski on muutenkin olemassa, työsuojeluun joutuu kiinnittämään huomiota enemmän kuin esimerkiksi toimistotyössä… alkoholiongelma ei ole juuri suositus.

Harvoin sitä kukaan tahallaan esiin toikaan. Eikä minulla tietenkään ollut mitään terveystietoja saatavana, noissa hommissa ainakin pienyrittäjien mittaavassa luotetaan puheisiin. Eli jos työtä hakevalla on jotain työhön liittyvää terveydellistä rajoitetta niin hän kertoo sen sitten reilusti ennen työhön tuloa. Allergiat, korkean paikan kammo, yleensä asiat jotka työnantajan on asiallista tietää. Juomishistoriaa ei liene ihan soveliasta edes kysyä, se kai on niin henkilökohtaista asiaa ettei sitä oikein tentata. On sitten työpaikkoja joissa turvallisuusmääräykset ovat niin kovat että saatetaan puhalluttaa joka aamu töihin tultaessa (esim voimalaitostyömaat ym) mutta se on sitten jo ihan eri juttu, ei siinäkään etsitä vuosien takaisia kapakkareissuja ja niiden taajuutta. Edellisiltainen sitten jo vaikuttaa.

Ei tämä asia ihan yksinkertainen ole, eikä samoja näkemyksiä voi kaikkeen soveltaa.

Mutta siitä pidän kiinni, että ihmisen ei pitäisi olla tiukasti menneisyyden tekojen ja elämäntavan leimaama. Nollaus pitäisi tehdä jos ihminen on selvästi osoittanut muuttuneensa.

Niin, se ajokortti… on hyvä ettei minulla alkoholisoituneena ollut ajokorttia. Parempi niin. Ja jos olisi ollut, olisi ehkä ollut oikeutettua sekin jos se olisi varmuuden vuoksi otettu pois. Vuosikymmeniä pöhnäilleen liikennekelpoisuus voi olla arveluttava silloinkin kun sattuu selvä just sinä päivänä olemaan. Mutta, tuossa nyt on mielipiteeni kuten sanotaan kiikunkaakun… olisin minä semmoisesta kortinpoisotosta varmasti kiukutellut. Enpä osaa sanoa mikä olisi lopullisesti oikein.

Terveystiedot on salassa pidettävää tietoa, eikä millään työnantajalla ole niitä nähtävänään. EU:ssa salassapitosäädökset on erittäin tiukat. Tiedot ei liiku ilman asiakkaan lupaa edes eri hoitopaikkojen välillä, ellei niissä ole käytössä täsmälleen sama tietojärjestelmä samoilla asetuksilla (yleensä ei ole).

Mutta kyllä me leimatutkin saatetaan tulla jotenkuten toimeen., vaikka ollaankin oltu päihteiden takia hoidossa niin katkolla, A-klinikalla kuin lääkäriasemallakin. Jotkut on kuulemma hankkineet jopa korkeakoulututkinnon sen leiman saamisen jälkeen ja työllistyneet sosiaali- ja terveysalalle, lähteneet politiikkaan tai kirjoittaneet kirjoja.
Vaikka ovat onnettomat joskus ihan hoitoon hakeutuneet, ja vertaistukiryhmiinkin hairahtuneet istumaan.

                                                                                        ---

Sekin kyllä pistää riepomaan, että kun juopotteleva alkoholisti on muutenkin itsekeskeinen ja piittaamaton addiktionsa vuoksi, niin sitten sitä ikään kuin joskus ruokitaan vielä lisää neuvomalla että "älä vaan kerro itsestäs liikaa millekään katalalle viranomaiselle tai hoitavalle taholle, kun saat siitä itse ongelmia".
Sitten on just jotain päihteissä pippaloivia pienten lasten äitejä ja isukkeja, jotka laiminlyö lapsiaan ja niiden kasvatuksen, kun se oma kännihuuruilu menee kaiken edelle. Tai sitten pahemmassa tapauksessa ajetaan kännissä jonkun sivullisen yli, mutta hups, eipähän tullut lääkärille kerrottuu kun eihän mulla oikeesti mitään ongelmaa edes ole.
En sano että kukaan tässä keskustelussa tai tällä foorumilla olisi sellainen, mutta kun sellaisia alkoholisteja ja päihdeongelmaisia oikeasti on! Ja vieläpä aika paljon! :angry:

Jos se aiheuttaisikin harmia vain itselleen tai romuttaisi oman terveytensä niin ihan jees, mutta kun siinä on muidenkin turvallisuus ja henki vaarassa.

^juu, vadelmamunkki.
Tottakai monet pärjäävät, ja useimmiten kai sentään hoidoilla ihmisiä paranee… jos ei kokonaan niin ainakin voi pärjätä paremmin kuin ilman hoitoa. Se kai hoidon tarkoituskin on? (tai joissain tapauksissa se että estetään tilanteen paheneminen, tai hidastetaan pahenemista, tai viimesijaisena lievennetään tuskia, niinhän se lääketiede toimii)

Myönnän, että esimerkiksi siinä olet elämässäsi pärjännyt minua paremmin, mutta se tuskin johtuu pelkästään kummankaan päihdeasioista.
Enkä osaa sinulle edes mitenkään kateellinen olla, kyllä sinä sen ansainnut olet, ihan omalla tekemiselläsi.

Mutta, ehkäpä sinäkään et työhaastattelussa tai muussa itseäsi esittelevässä tilanteessa julista olevasi alkoholisti? Ehkä muut asiat ovat olennaisempia ja ainakin kun kysymyksessä ei ole kaikkeenvaikuttava “parantumaton alkoholisti” niin ehkä on parempi ettei sitä niin esitellä olennaisena osana itseä, ammattitaitoa, luotettavauutta, arvoja joiden nojalla toimii jne?

Jos ajo-oikeuden pois ottaminen on silloin tällöin toteutuva käytäntö niin silloin siitä tuleekin keskustella ikäänkuin se olisi yleinen käytäntö. Ei tässä yhteiskunnassa saa sortaa muutamaa ihmistä ja puolustautua sillä että sortaa vain muutamaa ihmistä. Tai ei ainakaan saisi…

Ei siinä ole suurta eroa revitäänkä ajokortti pois, vai pyydetäänkö luovuttamaan ajokortti, vai annetaanko suullinen ajokielto, kaikissa tapauksissa on ajaminen kielletty mutta kiellon rikkominen on mahdollista.

Terveydentilan perusteella lääkäri voi määrätä ajokiellon, jos katsoo että ihminen aiheuttaa vaaraa liikenteessä. Jokaisen terveydentila on yksilöllinen ja joskus myös tilannekohtainen.
Lääkäri ei ota ajokorttia pois, vaan sen voi ottaa pois vain poliisi.

Tiedän, että alkoholisti on kyllä aina herkkä tuntemaan itsensä sorretuksi. Jopa herkempi kuin rattijuoppojen uhrit.

Esim. ketjun aloittaja ilmoittaa, ettei tule enää hakemaan apua, vaikka retkahtaisi miten ryyppäämään, vaikka on pienen lapsen äiti! En kehtaa sanoa mitä moisesta ajattelen! :angry:

No joo, jokainen lääkärissäkäynti on siis potentiaalinen mahdollisuus menettää ajo-oikeus, lääkärit kun on vaan ihmisiä, 99 sadasta on tosin asiallisia mutta entäs kun sattuu se sadas…

potilaanlaakarilehti.fi/uut … arviointi/

Jos ihmisen terveydentila on sellainen, että hän aiheuttaa vaaraa liikenteessä, niin ajo-oikeuden poistava lääkäri on juuri se asiallinen lääkäri.

Mutta eihän alkoholisti tätä niele, koska MINÄMINÄMINÄ ja MINUN oikeudet. Muiden turvallisuudesta viis kun MINUN oikeudet ja MINUN ajokortti perrrkele. :mrgreen:

Huoh, tuli muuten mieleen, että ketjun aloittajan tapauksessa aika tärkeä asia olisi ollut myös lastensuojeluilmoitus, eikä mikään ajokorttiasia jos ei ollut edes liikennerikkomusta. Toivottavasti se lastensuojeluilmoitus tehtiin. :bulb:

Puhumme eri asioista. Minä puhun lääkärissäkävijästä joka ei aiheuta vaaraa (ylimääräistä vaaraa) liikenteessä, sinä puhut lääkärissäkävijästä joka autolla ajaessaan aiheuttaisi vaaraa (ylimääräistä vaaraa) liikenteessä.

Niin, jokainen ajoneuvonkuljettaja aiheuttaa vaaraa liikenteessä, siksi tuo terminologia on ärsyttävää, ero on siinä että huonossa ajokunnossa oleva aiheuttaa sitä vaaraa paljon enemmän kuin ns. terve ja ajokunnossa oleva kuljettaja. Tosin jokainen kai ymmärtää mitä milloinkin tarkoitetaan, joten kai tämän terminologian käyttöön on alistuttava.

Ihan sama. :neutral_face: Välttäkää lääkäreitä, välttäkää päihdeklinikoita. Retkahdelkaa vaikka mutta älkää vaan menkö hoitoon. Hoitoa ja lääkäriä tarvitsevia on kyllä tarpeeksi lähiaikoina muutenkin, joten oikeastaan parempi että ette mene.

Ajelkaa jurrissa ja bentsoissa ja hoitakaa vaikka lapsianne jurrissa ja bentsoissa, ei ole minulta pois (kunhan ette ajele minun päälleni).

Hyvää yötä.

Omakannasta olen katsellut omia potilasmerkintöjäni ja harmitellut sitä, että joskus on tullut valiteltua omaa juomista. Kai se hätä on silloin ollut kova ja siihen on sillä hetkellä jotain apuakin juomiseen saanut. Ei siinä moitetta terveydenhuollolle osaltani.

Sikäli olen harmitellut tuota historiaa, että aika usein sinne on myöhemminkin kirjattu “kertomansa mukaan potilas on ollut juomatta”.
Jopa silloin, vaikka olisi ollut nyrjähtäneen nilkan vuoksi lääkärissä.

Tällä nyt yritän änkyttää sitä, että kun on kerran keksitty, aina epäillään. Eli tuo alkomerkintä kulkee kovin herkästi mukana, kun sen on kerran saanut. Vaikka elämäntilanne olisi kuinka muuttunut. Ei se siellä minua häiritse sinällään. Turha kenenkään uskoa, että jokin tietosuoja estäisi noiden tietojen siirtymistä vaikka Inarista Turkuun. Niitä jopa lueskelevat toimistosihteerit, jotka eivät edes hoitotyöhön osallistu. Eivät saisi, mutta tekevät kuitenkin näin.

Kohdalleni ei ole sellaista lääkäriä sattunut, joka olisi ajokorttiviranomaisille halunnut infota minusta. Tosin katkolle en ole joutunut, en omasta, enkä muiden toimesta. Ehkä en ole niin huolestuttava tapaus?

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]

^ Juuri tässä ketjussa tuo Mr. Buttgreitin satiiri osuu oikeastaan ihan hyvään saumaan. :laughing:

Tuo “kertomansa mukaan on ollut juomatta” on aivan oikein kirjattu. Noin minäkin olen aina kirjannut. “Asiakas kertaa että…” “Kertoo olleensa raittiina” yms. yms.
Se täytyy kirjata noin, koska kirjaajalla ei voi olla mitään varmaa tietoa siitä, onko kyseessä absoluuttinen totuus ja fakta. Kannattaa huomata, että kyse ei ole epäilemisestä, vaan siitä että asia perustuu vain asiakkaan omaan kertomaan, eikä esim. johonkin kliiniseen tutkimukseen.

Olisi väärin kirjata varmana tietona asioita, joista ei ole mitään muita takeita kuin alkoholistin tai huumeriippuvaisen sanat. Varsinkin kun kaikkien luulisi tälläkin foorumilla tietävän, mitä nuo addiktiot tekevät ihmisen rehellisyydelle. :smiley:

Hoitotiedot siirtyy paikasta toiseen vain asiakkaan luvalla, tämän allekirjoittaman suostumuksen kanssa. Turun päihdehoito ei voi tilata tietoja Inarin päihdehoidosta kysymättä lupaa asiakkaalta. Jos Helsingin kaupungin päihdepoliklinikka (kuntasektori) lähettää asiakkaan kuntoutukseen Kalliolan Myllyhoitoon (yksityinen sektori), pitää tietojen lähettämiseenkin olla asiakkaan suostumus. Siis ihan sen lähetteen tekemisestä lähtien.

Asiasta liikkuu tietysti kaikenlaisia foliohattuisia urbaanilegendoja, joiden purkamiseen saisi hyvin kulumaan kaikki vuorokauden tunnit internetissä. Btw, toimistosihteerit juuri käsittelevät niitä asiakkaan tietoja monessa yhteydessä, mm. juuri tietopyyntöjen osalta, joten sikäli toimistosihteeri ei voi välttyä tietojen näkemiseltä. Esim. uuden asiakkaan taustatietojen (yhteystiedot ym.) laittaminen tietojärjestelmään päihdeklinikalla on juuri toimistosihteerin tehtäviä, samoin kuin puhelimeen vastaaminen. Hänellä on kuitenkin ihan sama vaitiolovelvollisuus kuin hoitajilla ja lääkäreilläkin.

PS. Salassapitovelvollisuus kumoutuu tietysti joissakin poikkeustapauksissa. Niitä poikkeustapauksia ei kuitenkaan ole kovin montaa lajia. Yksi on henkirikoksen tai terroriteon uhka. Toinen paljon yleisempi on lastensuojeluasia. Lastensuojelulaki velvoittaa tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos päihdeongelmaisella on hoidossaan alaikäisiä lapsia. Tässäkin tapauksessa on asiakkaalle paljon parempi, että ilmoitus tehdään kun hän on hakenut vapaaehtoisesti apua, kuin että se tehdään nimettomänä vaikkapa naapurin tms. toimesta.

Aivoihin vaikuttavien pillerien vaikutuksen alaisena olevat pitäisi kyllä poistaa kuljettajan paikalta.
Juoppo voi olla monta päivää selvä ja tarkkana mutta kun lääkäri sataprosenttisella varmuudella tietää potilaansa syövän joka päivä jotain bentsoja tai muuta aivolääkettä niin eikö hänen siitä pitäisi ilmoittaa poliisille ettei tuon ajo-oikeus ei ole kohdallaan? Näkee niitä. Liikkeet joskus kuin hidastetussa filmissä ja silmät seisoo. Mutta kaasujalka toimii niin sitten mennään.

Meinasin kirjoittaa, mutta en kirjoitakaan.

Jaa, no en sitten kirjoittele enempiä lääkärien erehtyväisyydestä, kun on kerran tabu.

Tuossapa vertaistukea, jota tällä palstalla on mahdollisuus saada raitistuneelta.