Ajatuksia päihdeseurannasta

Olen ihan uusi täällä, vaikka pitkään jo lukenut keskusteluja. Esittäydyn lyhyesti, eli 33-vuotias alkoholiriippuvainen nainen, ja myös pienen tytön äiti. Raskauden alusta asti olin raittiina lähes 2 vuoden ajan, kunnes retkahdin tammikuussa juomaan. Join vain muutaman päivän, jonka jälkeen hakeuduin itse katkaisuun saadakseni taas elämästä otteen. Ns. loppuhaastattelussa lääkäri ilmoitti minulle, että joudun ajokorttiseurantaan ja nyt olenkin seurantaa noudattanut siten kuin se nykyisissä oloissa on ollut mahdollista (eli lähinnä puhelimitse ja käynyt 1 verikokeet ja huumeseulan, joissa kaikki ok).

Minua ei missään tapauksessa “pelota” tämä ensimmäinen seuranta itsessään, koska haluan aidosti elää täysin raitista elämää viime vuosien tapaan. Sen sijaan olen miettinyt, että mitä jos vielä retkahdan joskus niin, etten omin voimin saa lopetettua. Aivan varmaa on, että en tule hakemaan silloin apua enää päihdeklinikalta ajokortin menettämisen pelossa. Asumme syrjässä ja auto on minulle aivan välttämätön. Koskaan en ole ajanut humalassa tai edes krapulassa. Jos niin ikävästi pääsisi vielä käymään, että tarvitsisin apua katkaisuun, joutuisin luultavasti hankkimaan rauhoittavia lääkkeitä laittomasti tms. En myöskään jatkossa uskalla hakea ja ottaa vastaan ammattiapua, koska en uskalla rehellisesti puhua esim. mahdollisista juomahaluista saati retkahtamisista. Nämä ovat kuitenkin päihderiippuvaiselle niitä akuuteimpia asioita, joihin apua voi tarvita.

Tällaiset ajatukset pistää miettimään, kuinka hyvin mistä tahansa (terveydellisestä) ongelmasta kärsivän etua se palvelee, että lääkäri voi määrätä ajo-oikeudesta. Sen pitäisi kuulua yksin omaan poliisille etenkin kaltaisissani tapauksissa, joihin ei liity liikennerikkomuksia, vaan johtuvat ainoastaan siitä että hain apua. Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, olisin ehdottomasti keinoja kaihtamatta hankkinut apua mistä tahansa muualta kuin kuntani päihdeklinikalta. Jokainen päihdeongelmainen ei ole potentiaalinen rattijuoppo, vaikka tällä hetkellä tunnen että minut vahvasti leimataan sellaiseksi.

Tervehdys!

On tosi hyvä asia, jos et ole koskaan ajanut autoa promilleissa eli et ole syyllistynyt rattijuoppouteen. Ikävä kyllä asia tuppaa kuitenkin olemaan juuri niin, että jokainen alkoholiriippuvainen on kuin onkin potentiaalinen rattijuoppo, jos hänellä on ajokortti ja auto. Ei tarvita kuin yksi satunnainen erehdys vaikkapa aamulla rattiin lähtiessä kostean illan jälkeen, tai yksi pieni huolettomuuden puuska humalassa tyyliin “ehkei ne poliisit just tällä reissulla puhalluta”, niin voikin käydä käry. Tai pahemmassa tapauksessa sattuu jotain todella ikävää.

Siinä sitä sitten oltaisiinkin, kun juuri sillä ensimmäisellä ajomatkalla, kun vahingossa pienissä promilleissa ratin taakse tulikin mentyä, tapahtuisi niin että ajaa jonkun yli. :open_mouth:

Lääkärihän on kuitenkin paras henkilö arvioimaan sen ihmisen terveydentilan, eikä poliisi. Lääkärikin tarvitsee tähän tosin pidemmän seurannan ja pidemmän hoitosuhteen, joka tulee monelle yllätyksenä.
Päihdekilinikoille tulee hirveesti asiakkaita, joilta poliisi on pistänyt kortin hyllylle rattijuopumuksen seurauksena, ja sitten ne luulevat että ne saavat kortin takaisin heti kun ovat käyneet kerran päihdeklinikalla juttelemassa. :unamused:

Mutta eikös se ole niin, että lääkäri ei itse päätä ajo-oikeudesta, vaan sen tekee poliisi? Lääkäri voi vain antaa suosituksen ja lausunnon asiasta?

Minun kohdallani lääkäri antoi 1kk ajokiellon, koska hain apua itselleni. Ei siksi, että olisin törttöillyt liikenteessä tai ollut missään tekemisissä poliisin kanssa. En kieltoa kyllä noudattanut, koska käsittääkseni siitä ei mennyt tietoa minnekään.

Pointtini oli se, että (ajokortilliset) päihdeongelmaiset eivät uskalla hakea apua, koska kortti voi lähteä vaikkei olisi mitään tehnytkään. En minäkään hae enää tämän jälkeen vaikka tarvetta tulisi.

Kiitos aloittajalle tärkeän aiheen esiinnostamisesta.

Varmasti on noin, päihteidenkäytöstä ei uskalleta puhua jos sen seurauksena voi olla ajo-oikeuden menettäminen. Ja toisaalta olisi kaikkien edun mukaista saada varsinaiset joka päivä pöhnässä olevat alkkikset pois autoilemasta.

Hankala juttu. En osaa esittää mitään ratkaisua. Väärin on, jos otetaan kortti pois sellaiselta joka pystyy ymmärtämään ettei mene promilleissa ajamaan, ja väärin on sekin jos kortti säilyy niillä jotka vaaraa aiheuttavat.

Omalla kohdallani ei tuosta hankaluuksia ollut, olin niin monet vuosikymmenet niin usein promilleissa etten olisi käytännössä tehnyt autolla tai kortilla mitään. Toisaalta, uskoisin ettei missään terveydenhuollon papereissa alkoholinkäytöstäni mainintoja ole -niin äärimmäisen harvoin olen sen palveluja käyttänyt eikä muistaakseni alkoholinkäytöstäni muiden asioiden yhteydessä kyselty.

Miten kauan muuten siellä papereissa mahtaa säilyä merkintä alkoholin kanssa olleista ongelmista? Vanheneehan rikosrekisterikin aikoinaan, kai sieltä joskus sellaiset ikävät mainetta kolhivat huomautukset pois pyyhitään?

Mikä asenne tämä on? :open_mouth:

Päihdeongelman ei pitäisi olla häpeä.

^ Olen aika samaa mieltä Lempeän ketun kanssa.

Ihmisen terveydentilaa ja sairaushistoriaa koskevat tiedot eivät ole sama kuin rikosrekisteri tai joku “maineen kolhurekisteri”.
Jos terveystiedoissa on maininta joskus olleesta päihderiippuvuudesta, ei se sen höpeällisempää ole kuin että siellä olisi tieto joskus koetusta masennuksesta, tai vaikka joskus koetusta vatsataudista.

Se olisi ainakin minusta paljon häpeällisempää, että autoilisi kännissä jonkun lapsen kuoliaaksi. Siinä sitä sitten kannattaisikin olla tyytyväinen, että eipähän ollut tietoa ongelmastani missään potilastiedoissa, enkä kuuna päivänä lääkärille ongelmastani puhunut.

Rattijuopon uhrillekin on melko samantekevää, ajoiko se kännikuski promilleissa ensimmäistä kertaa elämässään, vai oliko harrastanut moista vakituisesti jo pidemmän aikaa.

Terve Nina

Onhan se hieman arveluttavaa tuo uskaltautuminen apua hakemaan ns viralliselta taholta. Sillä nyt tarvii muistaa, että sielläkin on vain ihmisiä töissä.

Mutta mielestäni tuo 1 kk:n ajokielto lääkäriltä oli kyllä tavallaan ihan hyvä juttu. Tottakai siitä ottaa aivan varmasti herneet nenäänsä, mutta kyllä sen luulisi pistävän ajattelemaan asian vakavuutta perusteellisesti.

Suosittelen ravistelemaan ne herneet sieltä nenästä pois nopeasti, kun ilmeisesti tuon valvomattoman ajokiellon aikana ei sinulta mennyt esimerkiksi työpaikka tai aiheutunut mitään sen kummempaa harmia.

Mutta siltoja ei tuon vuoksi kannata polttaa takanaan, koska tässä elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, pysyykö raittiina vaiko eikö?

Raittiuden ylläpitohoitoon on olemassa myös vertaistukiryhmiä ilman “virallista” puolta. Minä olen jo kolmatta kertaa pidemmällä raittiudella, johon olen päässyt AA:n tuella.

Tsemppiä itsekullekkin tällaisena aikana!

Ihan kaikkea ei tarvinne henkilötiedoissa kymmeniä vuosia säilyttää.
Ei juopottelu ole oikein hyvä meriitti.

Vai kuka kirjoittaa cv:n loppuun “Ja lisäksi olen parantumaton alkoholisti” ?

Ei ole oikein ottaa ihmiseltä ajokorttia pois ellei ole syyllistynyt mihinkään rikkomukseen eikä ole juovuksissa autoonsa edes koskenut. Vaikka olisi ollut koko vuoden joka päivä juovuksissa ja auto olisi pysynyt tallissa niin saakoon ottaa sen sieltä ulos kun on selvinnyt ja krapulansa sairastanut.

Syytettäköön ihmistä siitä mihin on syyllistänyt mutta ei pelkkä juominen ole rikos jota automaattisesti seuraisi muita rikoksia. Kohtuutta tarvitaan tässä asiassa.

Ajat on muuttuneet. Ei niitä ennen kerätty ajokortteja pois apua pyytäneiltä alkoholiriippuvaisilta. Päinvastoin, Myllyhoidossa annettiin pikemminkin auto käyttöön (asiakkaiden joukosta valittiin pari autokuskia aina viikoksi kerrallaan, ja he sitten ajelivat firman autoilla tarpeen mukaan).

Tuo kaiketi johtaa siihen ettei kukaan enää uskalla mennä päihdeklinikalle. Klinikoilla ei enää ole asiakkaita, alkoholiongelma on ratkennut, kansakunta on raitistunut, hokkuspokkus.

Sama hommahan on vallalla seksuaalisen väkivallan ja koulukiusaamisen osalta. Apua pyytänyttä lähinnä rangaistaisiin, joten uhri kokee parhaaksi vaieta kokemuksistaan.

Tämä on luonnollista, sama homma tapahtuu muuallakin luonnossa. Eräässä luontodokumentissa pienin nokikanan poikanen valitti kun ruokaa ei sille riittänyt. Emo kuritti poikasta uudelleen ja uudelleen siksi kunnes valittaminen lakkasi.

Meitä on moneksi.
Kun itse pysyin kuusikymppiseksi asti erossa autonratista suurimmalta osalta juuri siksi että oli sitä alkoholismia eikä se autoilun kanssa yhdessä olisi mitään hyvää tuonut, niin tiedän silti että on hyvin paljon alkoholisteja jotka ovat selvänä pitkiäkin aikoja kerrallaan ja selvänä ollessaan oikein hyviä autonkuljettajia.

Jos ihminen haluaa molempia, juoda päivittäin ja ajaa autoa niin ok, kyllä siihen sitten jonkun muun pitäisi puuttua.
mutta ei sentään pelkän mahdollisuuden perusteella.

Hyvin voi joku vain satunnaisesti alkoholia käyttävä haksahtaa auton rattiin alkoholia nautittuaan. Sellaistakin sattuu.

Ninalle paljon sellaista tsemppiä, että seuranta on vain seuranta, ja kannattaako siihen ladata kohtuuttomasti pahaa mieltä? Ilmeisesti päihdehuolto on kirempi toimissaan, jos päihdeasiakkaalla on lapsia, ja ilmeisesti seuranta pyrkii suurempien ongelmien ennaltaehkäisyyn askakkaan elämässä.

Ikävältä tuntuu sellainen päihdeongelmaisen leimaava ilmapiiri. Itse voi kuitenkin valita lähteekö siihen mukaan, omalla esimerkillään toimia toisin.

Ei ole meriitti sen enempää kuin häpeän aihe. Se on ihmisen terveystieto, siinä missä kaikkiin sairauksiin liittyvät tiedot.

En tiedä kuuluuko joidenkin ikäluokkaan sellainen voimakkaampi häpeän tuntemus tästäkin asiasta. Onhan sitä varmaan varttuneempiin ikäluokkiin iskostettu, että “juopottelu on vain moraalin turmelusta ja syntiä”. Ja sitten se siirtyy häpeäksi jopa lääkärin merkitsemiä terveystietoja kohtaan.

Alkoholiriippuvuus, tai päihderiippuvuus, on kuitenkin herkästi uusiutuva ongelma. Ihmisiä retkahtelee jopa 10 vuoden raittiuksien jälkeen, joskus pidempienkin.
Vuonna 2018 rattijuopumuksen uhrina kuoli Suomessa 37 ihmistä. 495 loukkaantui. Tuo 37 kuollutta ei ehkä kuulosta paljolta, mutta onko joku sitä mieltä, ettei siinäkin ole 37 liikaa?

liikenneturva.fi/sites/defa … opumus.pdf

Määrä on sentään laskenut. Vuonna 2011 kuolleita oli peräti 74. Kuolonuhreista yli kolmannes on 15 - 24 -vuotiaita.

Kuolleisuuden laskuun on vaikuttanut varmaan monet syyt. Yksi voi olla, että rattijuopumuksen uhkaan on “ylireagoitu” määräämällä kaikenlaisia päihdeseurantoja yms. kauheita “rangaistuksia”.

En tiedä tunteeko kukaan rattijuoppo rangaistukseksi sitä, että saa elää loppuelämänsä jonkun yliajamansa lapsen kuolema omallatunnollaan. Mitä mieltä te olette? :question:

Entä mitäs mieltä olette siitä, että USA:ssa lääkäri pystyy velvoittamaan rattijuopon käymään AA-ryhmässä, vaikkapa pari kertaa viikossa vuoden ajan?

Btw, mitä tulee potilastietojen näkymisen aikajänteeseen, niin omasta kokemuksesta tiedän, että ainakin Helsingin päihdeklinikoiden asiakastiedot näkyvät vain vuoteen 2008 asti. Sitä vanhemmalta ajalta voi olla jotain harvoja paperisia asiakirjoja, mutta hyvin vähän.

Voin vakuuttaa, että pelkoa asiakkaiden loppumisesta ei päihdepoliklinikalla ole. Niitä rattijuoppojakin ja muita rattipäihteilijöitä tulee sinne jatkuvalla syötöllä lisää, ihan poliisin lähettäminä.

Vadelmamunkki, kirjoitit kyllä asiaa ja ajattelemisen aihetta.

Iso peukku siitä!

Siinäpä se, rattijuoppoja eli rattijuoppoudesta kiinnijääneitä tulee, ja ainakin osa poliisin lähettämänä. Mutta kun pitäisi tulla niiden jotka havahtuvat alkoholin liikakäyttöön ja joilla päihderiippuvuus ei ole ainakaan vielä johtanut rattijuoppouteen saati rattijuoppoudesta kiinnijäämiseen ja poliisin pakkotoimiin.

Ajo-oikeuden pois ottaminen ei siis johdakaan asiakkaiden loppumiseen päihdeklinikoilta vaan se johtaa siihen että asiakkaat tulevat myöhemmin, vasta rattijuoppoudesta kiinni jäätyään. Kumpi sitten on parempi, asiakas tulee heti ongelman havaittuaan, vai että asiakas tulee vasta poliisin pakottamana, rattijuoppoudesta kiinni jäätyään tai onnettomuuden aiheutettuaan?

ehdotus. Maininnat viinakäytöstä poistetaan kun kymmenen vuotta on kulunut viimeisestä juomisesta eikä ihminen enää tunne tarvetta juoda. Jos itselle hokee olen alkoholisti olen alkoholisti olen alkoholisti niin se mantra rupeaa toteuttamaan itseään kuten muutkin mihin lujasti uskotaan ja toistetaan toistamasta päästyään. Jos vielä virallisissa papereissa lukee on alkoholisti on alkoholisti on alkoholisti niin se vahvistaa tuhannella prosentilla mantran tehokkuutta. Ihmiselle on annettava mahdollisuus muuttua.
toinen ehdotus.
ajokortin takaisinsaamiseen ehto että ei päihteidenkäyttö ole vaarana. Nyt annetaan huumeiden jatkuvasti käyttäjillekin kortti muutaman kuukauden päästä takaisin. Siitä porukasta voisi aloittaa tieturvallisuuden edistämisen. ajokorttia ei pidä ottaa pois niiltä jotka ajavat vain selvänä &terveinä ollessaan. Ei kaikkia saa rangaista siksi että osa ei pidä väliä muiden turvallisuudella.

kaypahoito.fi/nix00353

F10.2 Alkoholiriippuvuus

Edit: Diagnostisten kriteerien voimassaolo on vähän vaikeaselkoisesti määritelty. Pitkään ihmettelin että onko yli kuukauden ryyppäämisellä hankittu tautiluokitus ikuinen ja kahdella lyhemmällä ryyppäämisellä hankittu voimassa vain vajaan vuoden. Mutta kyllä tuon täytyy tarkoittaa sitä että näyttö pitää olla viimeisen vuoden ajalta kaikissa tapauksissa. Alkoholiriippuvuus siis paranee alle vuodessa. Näkyneekö vanhempi alkoholiriippuvuus sairastustilastoissa miten pitkään.

Kyllä sen vuodessa itsessään tuntee (jos on rehellinen itselleen) onko alkoholisti vai ei. Jos lääkäri asiaa määritellessään alkaisi toimimaan sen perusteella miten ihminen on alkoholiin suhtautunut ja sitä käyttänyt kolmekymmentä vuotta sitten niin ei se välttämättä tämän päivän tilanteesta tietäisi mitään.

En oikein ymmärrä, millä logiikalla jossain sosiaali- ja terveydenhoidon salassa pidettävissä asiakastiedoissa oleva merkintä muuttuu “mantraksi”, mutta ehkä jollain logiikalla se sen tekee.
Luulisi kuitenkin lohduttavan, että meillä on Suomessa erittäin tiukka tietosuoja, eli niitä vanhoja asiakastietojaan ei ihan äkisti pääse lukemaan edes asianomainen itse, vaan siitäkin pitää tehdä nykyisin kirjallinen anomus, ja ne tiedot saa nähtäväksi pitkän ajan päästä.
Että aika paljon saa vaivaa nähdä, jos meinaa “toistaa toistamasta päästyään” hoitohistoriaansa.

Jos minula on 10 vuotta sitten nyrjähtänyt nilkka, joka on parantunut kokonaan puolessa vuodessa, niin en minä pelkää tuon nyrjähdyksen uusiutuvan vääjäämättä vain siksi, että 10 vuoden takainen merkintä nyrjähdyksestä on yhä terveysaseman tiedoissa.
Niinkään maagiseen ajatteluun en kykene. :slight_smile:

Sosiaali- ja terveydenhoidon tiedot näkyy ainakin niin kauan, kuin sama tietojärjestelmä on käytössä. Tietoja tuhoutuu joskus tietojärjestelmiä uusittaessa. Esim. Helsingin päihdehuolto käyttää Effica-järjestelmää, jonka tiedot ulottuvat muistaakseni vain vuoteen 2008 asti.
Jos Apotti tulee käyttöön joskus, tietoja siirtyy siihen vanhoista järjestelmistä, ja ne kaikki menee vieläpä samaan järjestelmään. Nythän esim. terveydenhoidolla on ihan eri järjestelmä kuin päihdehuollolla, ja sosiaalityöllä taas on omansa, eikä ne kommunikoi keskenään ilman asiakkaan kirjallista lupaa.

Jos minä sairastun niin että joudun sairaalahoitoon, niin kyllä minä mielelläni suon sen, että hoitavalla sairaalalla on kaikki mahdolliset tiedot terveydestäni koko elämän ajalta. Kaikki!

Mutta jos arvelee alkoholismin parantuneen vuodessa, niin sittenhän me voimme kaikki 1 vuoden kuivattelun jälkeen siirtyä kohtuukäyttäjiksi ihan ongelmitta, eikö totta? :slight_smile:

Tätä asiakkaan kannattaakin ihan itse ajatella omassa päässään ihan huolella, että kummassa tilanteessa sitä apua on mukavampi lähteä hakemaan. Häntä itseäänhän se asia koskee etupäässä, sekä mahdollisesti sitä parkaa, joka sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, eli rattijuopon ajoreitillä.

Päihdepoliklinikan työntekijät saa kyllä ihan saman palkan, tuli se asiakas kummassa vaiheessa tahansa.

Asiakkaat eivät kai osaa ajatella tuota kyllin hyvin kun kerran 37 kuollutta. Mukavinta olisi kuitenkin hakea apua ilman ikäviä seuraamuksia, kuten ajo-oikeuden menettämistä.