Aivokemiat sekaisin

Me Lopettajat
1

Tervehdys kaikille…kuinka kauan teillä kesti tai on kestänyt että aivot tasaantuu tuosta pitkäaikaisesta juomisesta?

Ikää minulla kohta 31…viina on aina maistunut, mutta kontrolli on hyvin pitänyt, ei turhaa ördäämistä tai sekoilua…ongelmaksi kävi tuo säännöllisyys, ihan huomaamatta.

Tajusin myös, että join pettymyksiin, suruun, yksinäisyyteen, siihen että jurppii, joskus seurassa. Pääosin yksin, mökkeillessä, kotihommia tehdesä jne…Ajattelin myös, että antaa nyt mennä tätä “sinkkuelämää” vähennetään sitten jos sopiva kumppani löytyy.

Tiedosti että liikaahan se kuppi maistuu jos viikossa oli keskimäärin noin 2 päivää milloin ei tullut alkoholia otettua, töissä samanaikaisesti siis…mutta ei siellä. Iltaisin kotona

No tänä keväänä homma muuttui kun mukaan astui ahdistus, ihan hirveä ahdistus…aloin tosissani miettimään että mistä tämä voi johtua…jossain vaiheessa tajusin että mitenkäs tämä juomispuoli…edellisestä ponunjuonnista oli menny pari päivää, jossain vaiheessa menin nettiin katsomaan vieroitusoireita ja homma selkeni…

En oikeasti muistanut enää millaista elämä oli ennen ainaista juomista…
No …se oli päätöksen paikka, jatkanko tätä ja annan tilanteen mennä huonommaksi vai teenkö jotain NYT…

No ei auttanut kuin todeta että se on nyt minun kuppi täynnä…
No kuinka homma meni…
Ensimmäinen viikko…ihan kuin oisin ollu jurrissa, pää oli ihan sekaisin ja sekava, ahdisti, nukutti kokoajan.

Toinen viikko melko samaa. Luontaistuotekaupasta hain myyjän opastuksella troppeja, kehon puhdistukseen, joitain anti relax tabletteja…niitä kun heitti 6 naamariin niin olo rentoutui…

Nyt on 5 viikkoa takana… Edelleen mieli on maassa, mikään ei huvita tahi kiinnosta. Elämä jurppii, kun tottui juomaan aina paskaan oloon, on se aika raskasta kohdata sama paska olo selvinpäin, mutta uskon että tämä kannattaa ja tiedän, että oli oikea ratkaisu…kuukausi meni että pää oli ihan pökkerö ja poissaoleva…Viimeviikolla iski päivän ripuli…apteekin lääkkeet autto ja meni päivässä ohi… Sen jälkeen on ollut vähän parempi olo… Milloin mieli kirkastuu, aivokemiat???

2

Heippan! Onneksi olkoon viidestä raittiista viikosta vaik susta ei hyvältä tunnukkaan. Alku se on aina vaikeaa oli homma mikä hyvänsä. Vanhat raittiit konkarit sanoo, että toipuminen vie yhtä kauan kuin on juonutkin. Kamala väite, en ihan usko sitä todeksi. Mä uskon, että kamalinta aikaa on ensimmäiset kolme kuukautta! Toisilla se menee niin, että ne hullaantuu heti parin viikon jälkeen raittiudesta ja vapaudesta nauttia elämästä. Sitten siinä kolmen kuukauden kohdalla päättää kokeilla voiko nauttia muutaman ja sitten mennään taas. Jotkut, kuten minä kärsin suunnattomasti. Valon pilkkuja ei löydy mistään ja elämä maistuu sahajauholle. Kyllähän sitä aikansa kestää vaan kolmen kuukauden jälkeen viimestään etsitään putelista helpotusta. Arvostan suunnattomasti haluasi vetää raittiutta raakana. - Itse olen hakenut lääkityksen masennukseen (varmaan miedoin lääkitys) ja sekin alkoi vaikuttamaan vasta parin kuukauden kohdalla.

Nyt sun tehtäväs on helliä itseäsi kaikin tavoin. Syödä hyvin ja mussutella kaikkia herkkuja, makeita varsinkin. Suklaa auttaa mihin vaan. Koitat tehdä mukavia asioita mistä nautit. Liikunnalla saa niitä endorfiineja! - Masentuneella mielellä noihin hyviin juttuihinkaan ei pysty tarttumaan!

3

Hei mac84,

Onnittelut jo tuosta 5 viikosta, olet hyvällä polulla!
Jotenkin kyllä luulisi jo hyvää oloakin tuossa kohtaa löytyvän, jos ei ihan sitä “raittiuseuforiaa”, kuten helisee kuvaa.

Olisiko mahdollista, että juominen on peittänyt alleen masennuksen, jota olet yrittänyt alkoholilla pitää poissa?
Jos ei olo pian kohene, kannattaa varmaan hakeutua lääkärin pakeille. Tuollainen “pökkerö ja poissaoleva” olo voi olla masennuksen oire; itselläni oli siinä tilassa tunne kuin olisi jokin verho minun ja muun maailman välissä. On myös hyvä tutkia ja sulkea labrakokeilla pois mahdolliset elimelliset syyt, esim. kilpirauhanen.

Tsenppiä ja tervetuloa mukaan, täältä löytyy vertaistukea.
Kannattaa myös katsella täällä Lopettajissa eri kirjoittajien ketjuja taaksepäin, sieltä löytyy hienoja tarinoita, jotka tukevat raitistumista ja tuntuvat lohdullisilta.

L:tar

4

kuinka kauan olet juonut. Siitähän se yleensä on kiinni. Eiköhän tuo ala puolen vuoden päästä helpottamaan.

5

Heip…Kiitos teille vastauksista…
On käyny itselläkin mielessä tuo mahdollinen masennus, ainakin alakuloon taipuvainen…ja se on sitten perinteisesti kuitattu juomisella, se huono olo… Kymmenisen vuotta läträystä ja noin 5 vuotta melkeen päivittäistä, no ne pari väipäivää viikossa…

Sisältä tuntuu hyvältä, että on saatu stoppi tälle…nyt…eikä 10 vuotta myöhemmin…nyt lähtee 6 des viikko. Ja pää on kyllä selkeytynyt…ne 4 ekaa viikkoa kyllä oli hirveät…päivä kerrallaan ne meni, mutta meinas kyllä pää hajota ja olla tippa linssissä.

6

Onnittelut viidestä viikosta … samaa tahtia mennään, tosin itse vähensin juomista jo tammikuusta lähtien, joten juomattomuus ei tullut ihan pystynä seinänä vastaan itselleni.

Kovasti taitaa olla ihmisestä kiinni niiden aivokemioiden palautumiset. Helisee mainitsi edellä sen kolme kuukautta, jonka olen lukenut monen muunkin tapauksen kohdalla olleen se ensimmäinen suurempi rajapyykki. Itselläni masennuksen määrä ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Eniten ihmetystä on aiheuttanut fyysinen väsymys ja unisuus. Myös suolen toiminta on muuttunut.

Mielenkiinoitoisia viikkoja elät/ elämme. Kyllä tämä juomatta oleminen on vähintäänkin veikeä kokemus. Tulipa tästä sitten se lopullinen elämäntapa tahi ei. Kyllä tätä kannattaa jatkaa ja katsoa vielä seuraavaankin hetkeen, että millaisia kummia tuntemuksia se oma kroppa/ pää projektin edistyessä tarjoileekin.

7

Kiitos Onslow…juurikin näin, mielenkiintoista seurailla kuinka kroppa reagoi muutokseen…tuli kyllä itselle sellanen fiilis kun alotin, että nyt on meikäläisen kuppi täynnä…että tämä on nyt nähty…täältä kun luki toisten kommentteja myöskin tajusi ,että samaa tahtia jos jatkan tulee tilanne VAIN pahenemaan…

Oudolta kyllä tuntuu kun ei illalla olekkaan viinalasi käessä tai mökillä, siihen niin tottui, viikonloppunakin saunassa oikeen säpsähdin, että tässä sitä ollaan selvinpäin…pisin alkoholiton kausi oli ennen tätä max.2 viikkoa.en kyllä muista koska…joten ennätykset paukkuu. Varmaan ennen kuin olin 18 on oltu näin pitkään viimeksi ilman alkoa…

Joskus jurrissa tuli sellanen ajatus että pitäs lopettaa, ja se tuntu mahdottomalta ajatukselta silloin…ilman noita alkaneita ahdistuskohtauksia varmaan jatkaisin vielä…en tiedä.

Jostain se vaan kumpusi halu, että tämä on tehtävä nyt…

8

Heippa Mac ja Onslow,
Hienoo, että teittiä on kaksi noin samoissa ajoissa menossa. Kirjoitelkaa ihmeessä toisillenne! Se on sitä parasta tukea mitä voi saada. - Se masennus on vaikea juttu, kyllä sitä muutaman kuukauden kestää vaikka hampaat irvessä, vaan pidemmän päälle mahdollisuudet pysyä selvin päin huononee. - Siksi korostan, että nyt molemmat hellitte ja hoidatte itseänne kunnolla ja teette mukavia asioita, jotta se harmaus lähtee veks, kun kerran luontokin alkaa kukoistamaan väreissään.

9

En tiedä Macin mieltymyksistä, mutta itselleni Heliseen mainitsema luonto on ollut helpotus juovinakin aikoina. Onhan se hieman hankalaa ollut, kun lapinvaelluksillakin on tarvinnut suunnitella reitit sen mukaan mitä juomia jaksaa mukanaan kantaa ja mistä voi täydentää varastoja. Nyt on hirveä täpinä päällä sen suhteen, että pääsen tekemään kesäkuun alkupäivinä ensimmäisen tipattoman kunnon reissun vuosikymmeniin jonnekin Kaldoaivin maisemiin.

Lienetkö jo ehtinyt herätellä entisiä mukavia harrastuksia raitistumisen tueksi? Itse olen pyrkinyt punnertamaan esiin sitä entistä Onslowia eli kirjoja, pyöräilyä, jne. Hieman tuo pyöräily takkusi ensimmäisellä viikolla, mutta nyt alkaa jo tuntumaan sille, että alkaa tulla niitä endorfiinihumalia hikoilun jälkeisessä suihkussa. Sen jälkeen soffalle syömään popcornia ja mustikkamehut päälle.

Pysyhän linjoilla ja kyllä se tästä.

10

Kiitokset Helisee ja Onslow
Hienoa Onslow että on reissu tulossa, ajatteles sitä repun keveyttä, kun saa jättää alkoholit pois…tavallaan vapauttavaa. Siitä tulee varmasti hieno reissu.

Urheilu on ollu mukana aina elämässä, punttisali juoksua pyöräilyä jne…
Vaikka väkisin…riippuvuus tuli tuosta säännöllisyydestä juomisen suhteen ei niinkään määristä. Pystyin pääsääntöisesti lopettamaan vaikka oli kaljaa vielä kaapissa, ns.rajat…

Päänupin/ mielen “rentoutus” oli se juttu…tuli hyvälle fiilikselle.siis jurriin… Aikansa…

Aivot tottui siihen säännölliseen annokseen ja vieroitusoireita alkoi tulla, jos oli useamman päivän tauko, kun sai viinaa olo ns…normalisoitui…eli aivokemiat oli vinksahtaneet päälaelleen…

Muutenkin tuo päänuppi tuntuu olevan erityisen herkkä mm.kahville, yms…helposti tulee sellainen poissaoleva tai sekava ns. Outo olo…

Nyt se on sitten ollut tätä, väsyttää, kiroiluttaa, ei huvita/ kiinnosta…väkisin saa itsensä pakottaa kaikkeen.

11
12

Heip…
Ensimmäiset valonpilkahdukset on koettu…Kiitos kommenteista…
Se kun mieli on maassa on todellakin rankkaa, se että mikään ei kiinnosta, vain synkkää tunnelia…

Viime viikolla kuitenkin oli jo pari päivää sellaisia, että kun heräsi… olikin ihan ok fiilis, jopa positiivinen…tuntui hyvältä.

Minulla se otti siis yli 5 viikkoa…eilen oli huonompi päivä, mutta tänään taas ihan positiiviset fibat…

En enää muista kuka, mutta joku täällä foorumilla kirjoitti, että oma olo oli helpottunut vähän vasta ensimmäisen ja toisen kuukauden aikana…OIKEASTI KIITOS…se kommentti antoi voimaa jaksamaan, että kyllä tämä tästä helpottuu, kun jaksaa vaan taistella ja painaa…

Välillä tulee vielä noita oloja, että iskee ihme ahdistus ja levottomuus…
Näin tämä elämäntapamuutos projekti etenee…zemppiä kaikille

13

Ja kun ensimmäisen kerran huomaa, että fiilikset paranee, niin se lisää myös luottamusta siihen, että kyllä se päällä ollut alakulo ja murhemieli voi väistyä ja lopulta väistyykin.

14

90-100 päivän kohdalla rauhoittuu kummasti. Kyllä se siitä. Sehän on lyhyt aika.

15

Toivotaan että helpottaa grape…juu onhan tässä näitä ihan ok päiviäkin jo mahtunut mukaan.
Mutta on se vaan tukkoista…Tätä asiaa ja ahdistusta, kun on joutunut käsittelemään selvinpäin niin tajuaa
vaan, että juominen on ollut pakoa omasta pääkopasta…se rentouttava hetki, kun ei mikään ole haitannut ja velat ollu saatavia, tiedättehän.
Kaikki on siis tavallaan hyvin, mutta ei kuitenkaan. Hetkellisesti voi olla hyvä fiilis, mutta sitten näin iltaisin se ahdistus ja harmitus taas iskee…eikä ratkaisu ole, että korkkaa…
On vaan helkkarin paljon vaikeempaa käsitellä negatiivisia juttuja selvinpäin ja tulee se tunne että haluaisi “paeta”

16

Yksin omassa päässään niitä pyöritellen ja erityisesti yön hetkinä ahdistus ja harmitus kasvavat epätoivoisen suuriksi. Kokemukseni on, että kun olen kertonut luotetulle vertaiselleni vääristä teoistani, möhläyksistäni tai itsekkäistä asenteistani, niiden mittasuhteet asettuvat paremmin kohdalleen. Tosin en niin tehnyt heti raittiuteni alussa, vaan vasta sitten, kun tuska kasvoi sen kokoiseksi, että halusin luopua siitä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

17

Terve mac84! Kyllä on ihan tyypillistä, että alkuun ahdistaa, “rinnasta puristaa ja vituttaa”. Se on vaan niin. Ei sitä voi paeta loputtomiin. Kuitenkin se ajan myötä helpottaa, tuskastuttavan hitaasti, mutta varmasti.

Ihan varmaan on apua, jos saa puhua ahdistuksestaan jollekkin ääneen. On AA-ryhmät, on ammattiauttajat terveydenhuollossa. Jos ystäväpiiristä löytyy raitis ystävä (tai edes kohtuukäyttäjä), niin hänelle . Nyt ollaan aallonmurtajalla, jossa juova ystäväpiiri poistuu takavasemmalle. On pakko poistua tai itse epäonnistuu. Tässä vaiheessa ei ole hyvä jäädä yksin, mutta nyt, jos milloin on seuransa valittava, ainakin pidempiaikaiseen yhdessäoloon ja seuranpitoon.

Eipä tässä pikaista helpotusta voi luvata. Sellaista ei liene olemassakaan. Huikkahaluja, mistä grape tuolla haasteli. Kyllä niitä tulee. Ne on vain saatava vaimennettua. Mutta varmaan jotenkin positiivisesti. Ajattelee, että en raitistele siksi, että on pakko. Pakkohan on vain kuolema ja sekin vain kerran;).

18

Pohjimmiltaan on varmaankin kyse siitä, että on opittava käsittelemään ne nagatiivisetkin jutut, Vai oletko käsitellyt ne kännissä? Vai kenties sittenkin juonut ne pois mielestä - uudelleen ja uudelleen. Nyt kun käsittelet ne vihdoin, voi siirtyä eteenpäin uusiin asioihin. Uuden opettelussa menee aikaa ja siinä että tottuu kohtaamaan asiat ‘raakana’, mutta kyllä siinä alkoholisoitumisessakin kuluu (on kulunut) aikaa - ei se sormia napsauttamalla päälle iske.

19

Olet oikeassa Youru… Uuden opettelussa menee aikaa. Ja varsinkin tavassa käsitellä huolia ja
murheita joita aiemmin pakeni vaan juomalla…

Ensimmäinen juhannus takana selvinpäin, muista ties koska viimeksi…
Huomaan, että on ollut hirveä halu puhua tuttaville juomisestani, kai se on ollut tapa käsitellä asioita.

Niille jotka tuskailevat ensimmäisen ja toisen kuukauden kohdilla, koettakaa pinnistellä…
Nyt kun ajattelen on ihme kuinka jaksoin…Ei ole elämässäni ollut pää niin sekaisin, ahdistanut masentanut
tuntunut huonolta mitä olo oli…Olisin ihan varmasti saanut masennuslääkkeet jos olisin mennyt lääkäriin…

Tieto siitä että olo helpottuu, kun vaan ponnistelee eikä anna periksi auttoi jaksamaan ja auttaa edelleen…

Kyllä olen ollut iloisella mielellä jo melko useasti…

Minun ongelma oli että viina sekoitti aivokemiat totaalisesti…kai oli psykoosi tosi lähellä…
Juomishaluja ei ole ollut eikä kiusausta korkata vielä, päätöksen jälkeen…jatketaan taipaletta.

20

Nosto!

Hei! Mitäs kuuluu? Kemiat tasaantuneet? Kokemukseni on, että aika pitkään menee.