Äitini on alkoholisti, mutta hän ei itse sitä myönnä.

Tervehdys kaikki.

Olen tullut omassa ajatuksen juoksussani umpikujaan enkä tiedä mitä tehdä. Olen 28v työssäkäyvä aikuinen ja tule täysin toimeen itsenäisesti. En ole riippuvainen vanhemmistani millään tavalla, mutta sydäntäni särkee se tuska mitä lähipiirissäni on äitini tilan takia.

Ongelmat ovat alkaneet jo vuosia sitten kun Äitini koki monta kuolemaan lähipiirissään. Erityisen vaikeaa oli hänen isänsä (joka myös oli Alkoholisti) kouolema sekä hänen kahden veljensä (jotka kuolivat myös viinaan). Siitä syntynyt perintötaistelut tuhosivat hänen suhteensa muihin perheen jäseniin. Tämä oli kova paikka ja siitä mielestäni ongelmat alkoivat.

Isäni joka rakastaa ja pitää äidistäni vielä tekee työtä usein ulkomailla pitkiä aikoja. Näinä poissa olo aikoina Äitini aloitti juomaan. Ongelmat alkoivat noin 15 vuotta sitten niin että hän aluksi “nollasi” viikonlopun. Sen jälkeen pikkuhiljaa fyysisen terveyden ja mielenterveyden rapistuessa tuli viiden päivän rännejä jotka johtivat siihen että hän ei kyennyt kuin makaamaan ja juomaan. Kai siinä samalla oli lääkeitäkin mukana. Muutaman kerran hän joutui tiputukseen sairaalaan kun oli nestevajausta.

Faijan kanssa ollaan yritetty kaikki mahdollinen. Ollaan puhuttu ja annettu ehdottomia juomattomuus julistuksia, jotka ei toimi. (en tiedä mitä he ovat keskenään sopineet) Käsittääkseni jonkillaista terapiaa on yritetty ja katkolla ollaan oltu. Ongelma ei ole musta/valkoinen vaan hän voi olla viikon tai kaksi juomatta, mutta jossain vaiheessa AINA mopo karkaa käsistä ja sen jälkeen menee ainakin 3 päivää. Lääkkeet on mukana kuvioissa kun ei ole viinaa mitä juoda. Hänen mielestää hänellä ei ole mitään ongelmaa. Se että yritämme estää hänen juomistaan on vapaudenriistoa. Hänen mielestää aikuinen ihminen tekee itse omat päätökset. Ja siinä hän on aivan oikeassa. Hän ei pysty laskemaan 1+1 että jos joku juo itsensä sairaalaan (ja vielä muutamaan otteeseen) se on merkki siitä että alkoholi on aika isokin ongelma.

Jonkilainen roti hänellä on siinä mielessä että hän juo vain ongelmallisesti kun faija on poissa. Olen pitänyt varsin munattomana faijani toimintaa siinä suhteessa että ei ole puuttunut mutsin “kohtuukäyttöön”. Minun mielestäni sellaista hänellä ei ole vaan kaikki liittyy aina humalahakuisuuteen kuitenkin.

Joka tapauksessa en tiedä mitä minun pitäisi tehdä? En osaa auttaa heitä, vaikka haluaisin. Kuinka tässä pitäisi edetä ja kuinka auttaa ihmistä joka ei halua tulla autetuksi. Mitä isäni tulisi tehdä? Jos täällä on kohtalotovereita niin mielelläni kuulisin…

Thänks.

Miten kannattaa edetä? Vai kannattaako olla etenemättä?
Alkoholistin aikuisena lapsena suosittelisin sinulle että pidät mahdollisimman hyvää huolta itsestäsi. Alkoholismiin liittyvää käytöstä syyllistämisineen ja riippumisineen on sunkin suhteesi voinut olla jo kauan. Se on salakavalaa: luulee että on itsenäinen, mutta onkin jatkuvan manipuloinnin kohde. Olet nuori, ja sinulla voi pian olla oma perhe. Älä anna huijata itseltäsi elämää.
Autat äitiäsi parhaiten jos et auta häntä jatkamaan juomista pehmentämällä häneltä sen seurauksia. Se ei tarkoita ettetkö rakastaisi häntä.

Alkoholistien kanssajoutunut tekemisiin niin laadin itselleni muistilistan kerran miten selviytyä.

  1. Jos joku juo oman elämänsä, älä anna hänen juoda sinunkin elämääsi. Tämä tapahtuu helposti ohimennen huomaamatta pohtimalla ja suremalla, sekä lähtemällä mukaan riippuvaisen juoniin ja pelastusoperaatioihin että osoittaisin että välitän.

  2. sääntö. Jos jollain on hätä, soita ambulanssi. Jos joku tekee vastoin lakia tai aiheuttaa häiriötä, soita poliisi.Älä yritä itse ratkaista asioita, joihin toimivaltasi tai kykysi tai voimasi eivät ulotu.

  3. Yritä käyttää aikasi rakentavasti. Jokainen kerta kun käytät toisen ongelmien hoitamista tekosyynä jättää omat asiasi tai elämäsi hoitamatta, katkeruutesi toisen ongelmaa kohtaan lisääntyy koska tätä aikaa et saa enää takaisin.

4.sääntö. Juopot ja pelastettavat eivät kesken lopu. Ei ole sinun vastuullasi mitä toiset tekevät. Vaikka tekisit itse väärin, myös toisilla on silti velvollisuus kantaa oma vastuunsa. Vastaa omista asioista ja virheistä, anna toisten vastata omistaan. Jos sinulla on anteeksipyydettävää, pyydä, mutta älä vaadi että toiset olisivat täydellisiä. Tee se itsesi takia.

  1. Sääntö. Älä hylkää sydäntäsi. Älä seuraa pelkkiä sääntöjä vaan toimi tilanteen mukaan.
    Kun suojelet itseäsi katkeruudelta toimimalla myös omaksi hyväksi, kertoo luonto sinulle mitä voit tehdä
    ilman että se kostautuu sinulle. Älä anna enemmän kuin on varaa, mutta älä koveta itseäsi tahallaan jotta saisit muka raitistettua toisen. Aina ei ole hetki kasvattaa toisia ihmisiä tai yrittää opettaa heille jokin läksy. anna elämänkin huolehtia joistakin asioista. Muista kuitenkin että sääli on sairautta ja auttaminen ei ole sitä että kannetaan toiselle kaljaa tai paikataan hänen kännimokat eikä puhuta suoraan vaan pantataan omia asioita senmukaan että mitä ne aiheuttaa tai hyödyttää tai on hyödyttämättä toisten ihmisten elämässä.

Hei Hemu,
Kokeile AAL:ää ja Al-Anonia (www.al-anon.fi). Siellä tapaat silmästä silmään muita samanlaisen ongelman kanssa kanmppailevia kuin sinulla on.
Aina kannattaa kokeilla!

Et arvaakaan kuinka monet miljoonat ihmiset ovat tuon kysymyksen esittäneet. Halu auttaa on tietysti luonnollinen reaktio kun näkee, että joku läheinen kärsii omasta mielestä. On kuitenkin täysi mahdottomuus auttaa ketään, joka ei halua apua ottaa vastaan. Juojan täytyy itse herätä haluamaan muutosta ja herääminen ei tule yleensä muiden auttamisyrityksistä vaan päinvastoin ne yleensä vaan pahentavat tilannetta. Äitisi on tavallaan oikeassa kun sanoo että kaikki yritykset hallita hänen juomistaan ovat vapaudenriistoa. JOkaisella on oikeus juoda itsensä vaikka hautaan jos niin haluaa tehdä.

Voi kuulostaa julmalta, mutta totuus vaan on, että et voi auttaa kuin itseäsi ja se todella kannattaa tehdä, koska alkoholistin läheisyydessä voi sairastua itse todella pahasti muuten jollei ala hoitamaan itseään. Suosittelen myös Al Anonia tai terapiaa.

Minä sain 2 vuotta sitten tiukan kirjeen silloin 26 vuotiaalta pojaltani.
Hän kertoi, että hänellä on kuin 2 äitiä: valittaja, stressaantunut, salaa naukkaileva. Toinen äiti on positiivinen, elinvoimainen. Valitettavasti kuitenkin tuo ensimmäinen vie tilaa uudelta turhaantuneelta.
Hän luetteli eri tilanteita ja esimerkkejä: olin jouluateriallakin pikkusievässä piereskellyt.
Hän alkoi seurustella, ja ilmoitti ettei tuo tyttöään kotiin, jos nuokun ja hilpeilen …

oli siinä pakko pysähtyä ja miettiä, mitä se loppuelämä voisi olla…olinko todella niin muuuttnut… Olen nyt tavannut tytön jo neljä kertaa. Heille on tulossa vauva ja ehkä pääsen sitä pikkuistakin hoitamaan.
Onko sun äidillä mitään mielenkiintoista silloin, kun isänne on poissa?