Ainutlaatuinen aivosolu

Menneet on menneitä, mitäpä niistä. Ajatus elämätavasta, jota olen viettänyt vuosikaudet, ei enää viehätä.

Ekat kännit yhdeksännen luokan tukioppilasbileissä (huom.Minä olin se tukioppilas). Ihmettelin alusta alkaen, miksi pystyn juomaan enemmän kun ikätoverini, ja varsinkin miehet. Sekoilut n.17vuotiaasta alkaen alkon ja sitä kautta miesten kanssa olivat hulppean tuntuisia. Mähän olen vastustamaton tyttö. Kaikki haluaa mut. Surullista ja jäljet jättävää.
Auttaako pelkäksi syyksi juomiselle ala-asteella tapahtunut hyväksikäyttö opettajan taholta? Vuoden sitä piinaa kesti, kunnes se loppui. Joku aikuinen oli puhunut rehtorille.
En usko että hyväksikäyttö on pelkkä syy. Kiltti luonne, huono itsetunto, herkkis. Siinä vähän luonteenpiirteitä.

Kun avioliiton satamaan vihdoin purjehdin nuorena tyttönä, meno jatkui puolison kanssa. Teimme kotiviiniä, se oli romanttinen yhteinen harrastus.Mutta ei se työntekoa/perheenperustamista estänyt eikä hidastanut. Vai sanonko toisin päin. Perheenkasvattaminen/työt eivät häirinneet viinipanimo-harrastustamme.

Yhtäkaikki, jos määriä mainitsee niin vähintään yksi viinipullo päivässä. Ja kotona koska en jaksa kännisten örväilyä :wink: Voiko ihminen olla näin tyhmä? Aina välillä ajatus takaraivossa, että tämän homman on loputtava. Yritinkin kerran. tein uudenvuodenlupauksen ja kaksi kuukautta ilman viiniä. Sitten se vaan jäi se lupaus jonnekin kun eka tapaaminen ystävien kanssa koitti. Halusin osata ottaa lasin punaista sivistyneesti ystävän kanssa. No en osannut :cry:

Nyt olen ollut tasan 30pvä juomatta :smiley: Syynä lopettamiseen oli monia. Muutto toiselle paikkakunnalle ja aivan tyhjältä pöydältä aloittaminen. Päätimme mieheni kanssa, että tätä taloa ei esitellä kuningas alkoholille. Se saa pysyä muualla. Toinen syy oli terveys. Löysin suustani omituisia valkoisia patteja kesällä ja pelästyin google-lääkärin raflaavalla avustuksella, että nyt minulla on suusyöpä.Olenko juonut itselleni sairauden? Lääkärissäkäynti auttoi, hän ei ollut huolissaan eikä ohjannut eteenpäin. Nyt en minäkään ole enää huolissani.
Rahanmeno oli vielä yksi hyvä syy lopettaa. Kun molemmat perheessä juo, niin kuukaudessa voi mennä n.400-500euroa kurkusta alas. Se on paljon. Tärkein syy oli, että olen ainutlaatuinen Jumalan luoma ihminen. Elämäni on kesken, en ole nähnyt sitä vielä kaikissa väreissä, tuoksuissa, koko laajudessaan.

Teille kaikille ihanille ihmisille täällä seuraava Johanna Kurkelan kaunis laulu ja kauniit sanat:

“Sä saatat selvitä, vähin vammoin matkalla.Ystäväsi huolehtii, kun askeleet on hatarat. Elämässä pitää kii jos sen päältä putoat. Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan” youtu.be/cDXwxcPqBVM

Raittiutta ja hyvää elämää sinulle ja puolisollesi uudessa kodissanne!

Thanks Lomamuisto…
kotiin palattuani luin tekstini uudestaan ja siitä paistaa ehkä vähän liian paljon elämän helppous. :neutral_face: Päivät lopettamisen jälkeen on ollu kaikkea muuta kun helppoja!! Mielitekoja on ollu, mistään valtavasta himosta ei voida puhua. Paluuta ei entiseen ole :mrgreen: Siksi tännekin tulin tekstejä lukemaan ja vertaistukea hakemaan. Ajattelin, että täältä löytyy ymmärtävä/ei tuomitseva foorumi ja oikeassa olin. Missään en ole vielä törmänny toisen juopon vähättelyyn. Kaikki enemmän ja vähemmän taistellaan vakavan ongelman kanssa. Ja jokaisella on se oma tarina.
Oman ketjun aloitin, että voin tuntoja tänne avata teille ja saada teiltä ehkä kommentteja/kokemuksia.

Illat on todellakin täytynyt täyttää jollain muulla kun viinilasin kallistamisella. Mitä “normaalit” ihmiset tekee perjantai-iltaisin :laughing:
Vichyä,pommacia, herkuttelua ja luontoa olen ottanut tilalle. Plus onneksi on väsyttäny niin paljon, että nukkumaan yhdeksältä viimeistään on mentävä.
B-vitamiinia,magnesiumia,omega-3 oon alkanu myös syömään ihan vaan kun täältä luin jostain, että niitä elimistö nyt varsinkin tarvitsee.

Aurinkoista huomenta(tai pvä taitaa olla jo käsillä) plinkkiläiset.
Täytyy tunnustaa, että en osaa käsitellä alkoholi-riippuvuuttani vielä täysin objektiivisesti. Toisin sanoen, vaikealta tuntuu pohtia syitä miksi join niin kuin join. Alunperinkään ajatus, että minun täytyisi jotenkin alkaa käsittelemään asiaa ei houkuttanut…Osaanko edes käsitellä sitä niinkuin pitäisi. Jos on päättänyt elää loppuelämänsä ilmaan viinaa niin eikö sen pitäisi riittää? Elämäni on ollut kamalaa, häpeän itseäni kun alan muistelemaan elämääni juovana.

Siksi kait tännekin haluan kirjoittaa, että saan tästä päästäni ulos ajatuksia, jotka siellä velloo. Ajatus AA:han menemisestä ei ole kamala, se on käynyt mielessä…työstän sitä vielä.

Kuuntelen Yle Klassista ja nautin olotilasta koska aamupala ei sisältänyt alkoholia kuten monta kertaa aiemmin viime vuosina. Siinä päivä sitten menikin. ensimmäisten viinilasien jälkeen mitkään lapsille luvatut menot ei voinu tullakaan kyseeseenkään vaan alkoholistin luovuudella ohjailin heitä vapaisiin leikkeihin siirtäen menoja seuraavaan (tai sitä seuraavaan) päivään/viikkoon.

Olen lopettamisen jälkeen ollut ihmeen herkkä kaikilla osa-alueilla, loukkaannun puolisolle helposti jos hänen äänensävy nousee ja on tiukka. Tuntuu, etten kestä pienintäkään agressiivista ilmettä, sanaa. Haluaisin pelkkää hymyä kanssaihmisiltä. Ja hiljaisuutta kaipaan. Ja ihmettelin kun mieheni kysyi, olenko raskaana kun kiinnitän huomiota hajuihin…tuoksuihin.kait tämä kaikki kuuluu toipumiseen :confused:

Tänäänkin pitää päätös. En juo.

Hei aivosolu! Työstät vielä ajatusta AA:han menemisestä. Hyvä niin. En minä ja tuskin kukaan muukaan on ottanut sinne johtavan askeleen heti kuultuaan siitä mahdollisuudesta. Mutta sitten, jos pysyvä raittius tuntuu vaikealta, AA voi olla sinullekin oikea paikka. Palavereja on paljon, tuhannet raitistuneet käyvät niissä, mahdut mukaan niin halutessasi.

Tuntuu,että olen ollu ikuisuuden juomatta…silti vasta viisi viikkoa. Lyhyt aika ikuisuuteen verrattuna,mutta pitkä aika tapajuomarille. Tänäänkään en ota :stuck_out_tongue:

Pitkä aika siihen nähden, miten pitkään olet juonut, arvelen! Viisi viikkoa on jo vahva alku, mutta tärkeintä on todella se, mitä teet tai et juuri nyt :slight_smile: