Ainaiset Sunnuntaimasennukset?

Moikkataas. Ajattelin tehdä taas uuden ketjun ajatuksille, vaikka varmaan siihen omaan ketjuuni päivittelen kuulumisiani enemmän. Tässä haluaisin ihmetellä ainakin itselläni esiintyvää ihan hirveää sunnuntaisin varsinkin iltaisin esiintyvää masennusta ja alakuloa. Tällehän on kai ihan oma nimityskin englanniksi sunday blues. Johtuukohan siitä, että jos viikonloppuna on ottanut niin aivokemiat on edelleen sekaisin. Muttakun nämä sunnuntaimasennukset tuntuu tulevan silloinkin jos on saanut oltua ottamatta! Kai siihen liittyy yksinäisyys ja se, että sunnuntai mielletään päättäväksi päiväksi viikossa. Voihan tietysti johtua siitäkin, että herkkänä ihmisenä jotenki ryven näissä ajatuksissani ja oloissani, vaikka ei olisi darraa.

Miten tälläisiä olotiloja voisi oppia sietämään paremmin. Koittaa täyttää päivä tekemisellä? Kokeiltu on, mutta siltikin varsinkin su-ma yö on aina huonosti nukuttu, vaikka en tressaisi edes viikon alussa mitään. Tietystihän voisi ottaa melatoniinin jo aikaisin ja koittaa rauhoittua.

Tämä nyt ei oikeastaa mitenkään erityisesti liittynyt mihinkään alkoholiin, mutta halusin silti kysellä onko muilla tälläistä masennusta ja alakuloa joka tuntuu esiintyvän aina samana päivänä.

Nyt hain lonkeroa iltapäivällä, koska tiesin masennuksen tulevan illalla. Ja sieltähän se tuli. Nyt juonut vaan muutaman, koska huomenna pitäisi mennä työpajalle aamupäivällä. En tiedä jatkanko vai alanko hankkia unten maille. saa nähdä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Mulla on ollut sunnuntaimasennusta jo lapsena. Eli ei liity alkoholiin mulla. Se on varmaan melko yleistä, tai itsellä on pari kaveri joilla ihan samaa.
Mulla se on aina liittynyt siihen että taas on edessä koko työviikko haasteineen. Tosin myös ollessani kotiäitinä huomasin sunnuntaimasista. Ajattelin, että olen vain niin tottunut siihen olotilaan?
Nykyään teen niin että sanon vaan itselleni, että älä ajattele huomista, olet vain tässä hetkessä. Sitä yritän nytkin :slight_smile:

Samoin kuin Pecorinolla, mullakin on ollut sunnuntaimasennusta jo lapsena. Kai sitä hermoili tulevaa kouluviikkoa. Sanomattakin on selvää että viikonlopun kohtalaisellakin juomisella hankkii helposti sunnuntaimasiksen, ellei sitten ota sunnuntai - iltana paria kolmea tasoittavaa, mutta sitä en voi kenellekään suositella!

Nykyään mulla tulee raittiinkin jakson aikana ajoittain iltamasista viikonpäivästä riippumatta. Se iskee etenkin kun tulen jostain kotiin, paitsi palatessa kotiin liikuntasuoritteesta. Pitäisi vaan lisätä liikuntaa, mutta laiska kun on. Mulla on psyykelääkkeet ja en tiedä miten huono tilanne olisikaan ilman niitä!

t. Juhani

Mulla samaa melkein joka sunnuntai. Riippuen siitö, vaikka olisi tiedossa ihan mukavat vuorot työviikossa. Joten sitä vaan masentuu, ettö aikaisin joutuu heräämään ja lähtemään töihin, vaikka silloin aamulla ei masentaisikaan. Niin sunnuntai-iltaisin aina jotenkin semmoinen oma surufiiliksensä. Siihen ei ainakaan alkoholi auta mulla. Joskus lähteny sunnuntaina ottamaan, nollaamaan viikkoa, mut sitten kun on aika tulla kotiin baarista, niin sittenhän se masis fiilis vielä pahemmin iskee, kun tajuaa… et kohta on mentävä nukkumaan ja heipähei viikonloppu. Aina ne menevät niin nopeasti ohitse. Tosin, mulla on sellainen työ, että joskus voi olla viikonloppunakin töitä. Silloin sitä vaan odottaa sunnuntaita, et kaikki ohitse. Yleensä sitten maanantai olis vapaa tai sillä viikolla joku muu päivä. Yleensä olen niinä viikkoina kyllä aika sekaisin päivistä, välillä se on rankkaa. Yhtäkkiä huomaakin, että on ihan eri päivä kuin olet kuvitellut sen olevasi. Alussa oli kyllä todella vaikea tottua viikonloppu töihin, ennen en koskaan ole ollut töissä viikonloppuisin. Meni varmaan puoli vuotta, kun kunnolla rupesin tykkäämään välillä olla töissä vkl:nä. Yleensä hommat helpottuu verrattuna arkeen, ei ole niin paljon sähläystä ja ihmisiä töissä silloin. Ja saa sitten aina arkivapaita, jotka onkin ihan mukavia. Olla vapaalla silloin, kun muut ovat töissä.

Itselläni taasen on torstai tai perjantai masennusta, koska viikonlopputyöitä teen. Varsinkin torstai on paha kun on pitkä viikonloppu tulossa ja ahdistuskin aktivoituu viimeistään pari tuntia ennen töihin lähtöä. Nyt kun olen ollut raittiina ja väkevät alkoholit jättänyt niin on jotenkin piristynyt olo vaikka tuntuukin ettei mitään saa aikaiseksi. Nyt olen miettinyt että kävisin verenluovutuksessa, että saisi jotain uutta elämään.

mikä siinä sunnuntaissa tosiaan masentaa? mullakin on ollut sitä ennen, nykyisin on toisin ehkä siksi(kin) kun oon sairaslomalainen ja työvelvoitteista vapaa.
uskon että se on peruja luterilaisesta kulttuuristamme, niin yleistä se on. myöskin agraariyhteiskunta lepäsi sunnuntaina, kaikki hidastui ja hiljeni. vielä minunkin lapsuudessani sunnuntait olivat erikoishiljaisuudelle pyhitettyjä, ainakin mun perheessä 60-70-luvulla.
depisaikoina olin ikään kuin tupladepiksessä sunnuntaisin. maanantait menivät samaan suohon, vasta tiistaina sitä virkosi.

Koko elämäni olen tehnyt vuorotyötä ja se on kumma jos vapaat on viikolla niin ei kunnon masista ole vaikka vain ärsyttää kun vapaat loppuu. Mutta jos se vapaa on viikonloppuna niin sitten olen kyllä harrastanut kunnon Sunday bluesia. Mutta viime aikoina sekin on vähentynyt. Olen yrittänyt asennusmuutosta ja kait sekin kun ei koko vapaata tursottele enää viinipöntän kans niin kait sekin helpottaa.

Tänään tosiaan EI ole vielä ollut erityistä sunnuntaimasista, mutta se saattaa johtua siitä, että olen koittanut koko päivän täyttää pienellä puuhailulla. Kävelyllä käyntiä, pyykinpesua ja nyt lämpimien voileipien teko illaksi. Vielä varmaan tiskaan.

Join tosiaan taas putkeen, mutta sain lopetettua. Ensiviikolla saa kelatukea ja pitäisi siitä maksaa vippivelkaa taas pois…
Jääkaapissa alkoa, mutta siellä ne pysyykin eivät löydä tietään lasiin tänään…
Tässä illanmittaan varmaan taas alkaa masentaa. Nyt hiukan ukkostellut, ehkä se on piristänyt myös, koska pidän ukkosesta.

Mulla tuntu tänään sitten maanantaimasennus. Pakkohan se oli sit kuunnella jotain surullista ja melankolista brittipoppia. Tällä kertaa Keanea. Voi, että menee kyllä tunteisiin. Ainakin tämä video. Aika karua… youtube.com/watch?v=JugGmkvhsKQ

Toivotaan, että selätin sunnuntaimasennuksen tänään ainakin tämän päivän osalta. Aamulla makoilin pitkään ja eilen sain juotua maltillisesti ja mentyä nukkumaan ajoissa. Tänään join 1 ison lonkeron ja 2 paukkua viinaa appelsiinimehun kanssa. Sen jälkeen päätin, että ei oikein maistu onhan sitä tässä taas tullu ryypättyä. Lähdin kävelylle ja piristyin. Jos oisin jäänyt sisälle kittailemaan viinaa oisin varmaan vaipunut taas masennukseen ja ahdistukseen. Varsinkin, kun tuntuu että ei tule enää känniin jos on juonut monta päivää.

Noh tässä mutustelen popkornia ja juon vitamiinimehua. Krapulaa ei ole…Kaisitä täytyy olla taas selvänä, että känni tuntuisi edes joltain. Huomenna onneksi heti aamulla päihdekuntoutusryhmä!

Olen aika vahvasti sillä mielellä, että tuo ulkoilu + liikunta jossain muodissa, ei tarvii olla mitään hikiliikuntaa, auttaa tosi paljon mielialaan. Tai en tiedä onko sekin itseään vahvistavaa, mutta itsellä ainakin se auttaa paljon, myös sunnuntaifiiliksiin. Ja sitten tietysti voin hieman inhorealistisesti todeta, että myös oikeat lääkkeet… En tarkoita alkoholia vaan ihan omaa lääkitystäni ajattelen. On se kemia tuolla ihmisen pääkopassakin kummallinen asia.

Itsellä on ollut mielialalääkitys jo kauan nuoresta iästäni huolimatta, mutta kyllä ne auttaa. Nyt syönyt ssri-lääkkeet jokapäivä parin kolmen viikon ajan taas ilman mitään taukoja. Niinäkin päivinä milloin olen juonut ja ei ole tullut niin pahoja ahdistuksia krapulapäivinä. Koittanut myös muistaa nukkua kunnolla ja syödä ja tosiaanki käydä ulkoilemassa. Onhan se hellekausi onneksi nyt helpottanut niin ei tarvi enää hikoilla.
Tänään päihdekuntoutusryhmään tunnin päästä! Huomenna työpajalle pariksi tuntia ja sitten toiseen kuntoutusryhmään. :sunglasses:

iltalehti.fi/terveysuutiset … 8_we.shtml

Ajattelin kirjoittaa tähän kuulumisia. tänäsunnuntaina olen välttynyt kurjuuttakin kurjemmalta sunnuntaimasikselta. En tiedä mikä siihen on vaikuttanut. Ei ainakaan nautittu alkoholi, koska olin tänään selvänä. Nyt on taas mennyt tiistaista asti viinaa enemmän tai vähemmän, mutta eilen himmailin ja ei enää uponnut. Nyt olen siis selvänä vesilasi käpälässä. Huomenna kuntoutusryhmä. Yhtenä maanantaina tulimme kämpälleni erään tutun kanssa ja aloimme kitata yhdessä suomiviinaa lantrilla. Sitten siinä kävin niin, että en mennyt tiistaina krapulaltani (ja edelleen känniltä) toiselle kuntoutusryhmäpäivälle. Viimeviikollakin olin menemättä. Tälläviikolla pitäisi mennä ettei tule karenssia.

Tänään vaan chattailin ja söin ja kävin ulkoilemassa. Jotenkin sekin, että en vaan ajatellut koko masennusta ja ahdistusta joka yleensä tässä iltapäivän ja illan aikana sunnuntaisin pääkoppaan hiipii.

Nyt täytyy taas tsempata. Hauskaa viikonalkua! :unamused: