Lapsi tuli, aattelin että se loppuisi, ei se loppunut. 
Isäkuukausi, ajattelin ettei ole aikaa juoda, kyllä on. Vittu sentään ei taida meikäläisestä koskaan olla lopettajaksi. Tätäkin kännissä kirjoitan sen jälkeen kun nauratin tyttöäni ennen nukkumaanmenoaan. Sisältä raastaa, en oleta mitään oikeita vastauksia täältä. Luvattu on kaikki mahdollinen. Olenko alkoholisti? Taidan olla…
Minulle elämäni paras uutinen oli se, että minulle sanottiin että olen alkoholisti ja selitettiin miksi näin on. Tajusin että olen sairas, eikä sairaus ole minun vikani. Siksi en joutunut enää hampaat irvessä tahdonvoiman avulla olemaan juomatta ja tekemään täysin tyhjänpäiväisiä lupauksia, vaan sairauteni takia minun ei tarvitse juoda.
Ei se ole lainkaan paha asia, että on alkoholisti, koska tuo tieto antaa mahdollisuuden juomisen lopettamisen lisäksi kehittää itseään muutenkin ihmisenä. Se että sinulla on pieni lapsi vaatii kuitenkin sen, että haet apua juomisen lopettamiseen esim. aluksi AA-kerhosta. Jos haluat syvempää tietoa alkoholismista ja todellisen ahaa-elämyksen, suosittelen minnesota-hoitoa. Joko avo-sellaista tai sitten kuukauden pohdiskelua asiasta tietävien kanssa, molemmat toimivat.