Aikainen herätys

En tiedä, onko minulla alkoholiongelmaa. :confused: Tällä hetkellä käyttömäärien perusteella ei ole, mutta se ei kerro paljoakaan. On ollut lähivuosina viikon parin jaksoja, jolloin olen juonut lähes joka päivä yhden, joka viikko kännit, joka kuukausi vähintään kerran muistini. Muutama vuosi sitten istuin sivistyneesti arjet ja viikonloput läpeensä kantabaarissa, ja päiväannokset menivät neljän tietämillä. Oli alkoholiton puolivuotinen, viime kesälomalla olin yhden viikon enemmän tai vähemmän humalassa. Olen toistaiseksi pystynyt lopettamaan, niin kertakäytön kuin pidemmänkin aikavälin juomisen. Joskus on toisaalta ollut kausia, jolloin olen arvellut juovani hieman liikaa, mutta en olisi halunnut lopettaa.

Testit olen tehnyt. Sain muistaakseni ysin siitä riippuvuustestistä, mikä oli muistaakseni lievän riippuvuuden yläraja. Käyttötottumustesti sanoi, että riskit ovat vähäiset, mutta juomiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Sain myös omaksi ylärajakseni sukupuolen ja painon perusteella kolme annosta, mikä on ylittynyt joka ikinen viikko tänä vuonna ainakin kerran.

Moi
Juuri näin, Eli keskity siihen ettei määrät kasva niin kaikki on Ok :slight_smile: . Mutta jos huomaat että määrät kasvaa niin alkaa ongelmat :frowning:

Istuin eilen Facebookin ääressä ja join hissuksiin kolme kaljaa.
Tuntui hirveän hyvältä tissauttaa entisen elämän perusperjantaihin nähden tuo suorastaan säälittävä, yksinäinen promille. :smiley:

Aamusella kuitenkin aloin miettiä ihan tosissani pienenkin määrän juomisen hyötyjä ja haittoja. Hyödyt ovat ilmeiset: kulinaarinen nautinto yhdistettynä lämpöiseen, etanolin aikaansaamaan onnenhumahdukseen. Haittoja analysoidessani alkoi v*tuttaa, sillä tavallisesti niitä ei vaan ajattele. Kolmannen jälkeen tunsin nimittäin olevani jo kännissä, tuttu epämääräinen ärtymys ja epämiellyttävä väsymyksen tunne vesittivät hilpeän nousun. (tästähän olisi päästy yli juomalla lisää, mutta siihen en sentään sortunut - lasku tulee aina, sekä laskettavaksi että maksettavaksi.)

Oliko nousu siis laskun arvoinen? Tarvitaanko kemiallista estonpoistajaa ja nautinnonvahvistajaa, vai olisiko paikallaan riipaista sen sijaan adrenaliini-endorfiini -humala vaikkapa puolellasadalla rystypunnerruksella? Lasken haitaksi myös sen seikan tajuamisen ja itselleni tunnustamisen, että minun oli lähes pakko juoda ne oluet. Siihen, että olisin jättänyt ne juomatta, olisi vaadittu ulkopuolinen tarkkailija, joku, jonka takia esittää. Minä halusin niitä, himoitsin niitä, ja join ne. Kolme ei ole virallisesti liikaa, mutta ainakin minulle jo yksi kulaus on liikaa, jos sitä ei vaan voi olla juomatta.

No niin, ja kohti täysraittiutta? Käytäntö on kuitenkin eri asia kuin kirjoittelu. En halua aloittaa juomista, mutta en halua myöskään luopua oluesta. Ainoa varma tapa olla aloittamatta on pitää korkki kiinni, ja minulla se korkki tihkuu.

Kiikun ja hänen ystävänsä Kaakun ovat siis toistaiseksi seuranani.

Moi Eleonoora
Muistathan pitää määrät kumminkin pienenä ja kohtuullisena jookos :slight_smile:
Täällä joku Turska Tai Silli tai Kuha mikälie Kala , moittii minua päänsilittelystä.
Me ollaan “Me vähentäjät puolella”

t.T

Heh, kiitos päänsilityksestä. :smiley:

Luen kolmatta kertaa Seppäsen Selvästi juovuksissa -teosta, mikä on paitsi kirjallisesti mielestäni erittäin onnistunut teos, myös juuri oikealla tavalla päähänkäypä. Tarvitsen juuri nyt paitsi tätä palstaa, myös jotain muuta, mikä pistää kysymään, että liekö juuri tämä kulaus paikallaan vai ei. Olen huomannut, että tölkin voi myös tyhjentää lavuaariin, jos puolikas on juotu ja määrä riittäväksi todettu. :open_mouth: Olen myös huomannut, että maanantai-illan grilliseurueen myötä on aivan liian helppoa seilata kolmen kaljan hiprakkaan.

Saatan olla hieman yliampuvakin tämän asian suhteen juuri nyt, mutta minun on pakko varustaa itseni kesää varten, jolloin työpäivän jälkeinen piha on kuuma ja kaunis, ja kalja kylmää ja kutsuvaa. Ei turhia kulauksia siis. Ehkä joskus jokainen kulaus on turha.

Hei Elinoora, eksyin tänne Lopettajien puolelta, mutta siitä huolimatta uskaltaudun kommentoimaan.
Selvästihän alkoholi on sinulle jonkinlainen ongelma (sitähän täällä pohdit) ja tuskin sinusta koskaan tulee kadehtimaamme oikeaa aitoa kohtuukäyttäjää, jolle alkoholi ei merkitse sitä tai tätä. MUTTA kai sinusta voi kohtuukäyttäjä tulla - ainakin toistaiseksi. Mutta sinun täytyy kyllä olla sitten armottoman rehellinen itsellesi niissä kohtuumäärissä. Jos et pysty pitämään kiinni rajoistasi niin sittenhän tiedät. Pysytkö kerta-annos tavoitteessasi, viikkotavoitteessasi - siis oikeasti - maksimi kolme kerralla - maksimi 15 viikossa vai mikä se naisten määrä oli.
Joku muuten teki tälläisen määritelmä: vähintään 1 kuukausi joka vuosi, vähintään yksi viikko joka kuukausi, vähintään 1 päivä joka viikko - siis täysin ilman.
Itse en kohtuukäyttöön yrityksistäni huolimatta pystynyt, minun on HELPOMPI olla kokonaan ilman kuin yrittää laskea missä kohtaa mopo lähtee käsistä. Mutta kyllä se joillekin onnistuu, joten onnea matkaan

Kun alkoholismi on sairastuttanut suuren siivun läheistä sukua, ei itsellä ole oikein mahdollisuuksia koskaan suhtautua siihen täysin neutraalisti. Pakkohan sitä on miettiä, olisi typerää ja suorastaan suuruudenhullua olla miettimättä.

Minulla on toistaiseksi voimassa oleva kohtuukäyttösopimus itseni kanssa, mutta kuten jokainen täällä tietää, sopimuksen toinen osapuoli ei ole kovin luotettava yhteistyökumppani. :confused: Ainakaan minun kohdallani pelkkä määrien kontrollointi ei riitä, vaan myös suhtautuminen alkoholiin on pohdiskelun alla, aineen rooli ja roolin tarpeellisuus elämässä ylipäätään. Miksi se tuntuu niin tarpeelliselta? Miksi ihmisen on saatava pönttö sekaisin tai edes hieman heilahtamaan, oli kulttuuri mikä hyvänsä? Minulle on useampaan kertaan ehdotettu alkoholin vaihtamista kannabikseen, aivan kuin jotain olisi joka tapauksessa pakko käyttää. Mitä h*lvettiä?!

Päivänpolttavat kysymykset tänään:
Jos uskon kohtuukäyttömahdollisuuksiini, olenko jo jonkinlaisessa persluisussa, useiden takamusten siloittamassa mutamäessä?
Jos en usko olevani kohtuukäyttöön kykenevä poikkeus, miten ylipäätään uskallan juoda?

Moi
Siksi juuri onkin hyvä että olet ajoissa alkanut miettimään alkoholin käyttöä ja määriä ennenkuin on liian myöhäistä :slight_smile:
Itse en ole kohtuukäyttäjä mutta pyrin nyt kumminkin aluksi edes siihen :neutral_face:

Kirjoittelin äsken maanisen iloisesti, kuinka ihanalta tuntuu lähteä töistä perjantain viettoon ilman itsestäänselvää aikomusta vetäistä pieni hiprakka niskaan välittömästi kun auto on ajettu pihaan. “Saatan juoda pari kaljaa tai saatanpa olla juomatta.” Kirjoittelin vielä rehellisyyden nimissä, kuinka pari kaljaa tarkoittaa kuitenkin siis kahta pinttiä, eikä nollakolmosta. :unamused:

Deletoin koko paskan.
En halua huomenna tulla lukemaan kannustavia kommentteja krapulassa ja tuntea häpeää. Enkä ole ihan varma, ettei huomenna krapulaa ole. Enkä h*elvetti soikoon aio aloittaa suunnitelmallista juomisen mahdollistamista tekemällä tästä kanavasta itselleni synninpäästöpaikan.

Yhden ja nollan välillä on suurempi välimatka, kuin minkään muiden numeroiden välillä.
Yhden ja yhdentoista välillä se ei ole juuri mitään.

:smiley: . Hyvin sanottu/kerrottu. Ehkä kirjoittaminen omien ongelmien suhteen on ihan ok. Eikä “synninpäästöistäkään” varmaan haittaa ole. Keskusteluun ja purkautumiseen tämä palsta on kehitelty, vai onko , en tiedä :wink:
Ite olen tänään vapaapäivällä ja ollut aika aktiivinen raapustelija tänään :open_mouth:

No onko krapula, ja miltä se tuntuu? :slight_smile:

Mulla ei ole. Ei tosin oo kauheen terävä olokaan koska en malttanut nukkua kuin 5 tuntia. Kävin kai hieman ylikierroxilla alkuillan AA-palaverin ja loppuillan lätkämatsin jälkeen.

Sitä ei kyllä lakkaa ihmettelmästä, kun ikinä aamulla herätessä ei oo kaduttanut se jos illalla ei ole tullutkaan ryypiskeltyä. :bulb:

Kun lopettaa kahden annoksen jälkeen alkuillasta, niin aamusella on aivan kärppänä vastaanottamassa uutta päivää! :smiley: Tallennan tämän tunteen kovalevylle, ja ehkä opin avaamaan tiedoston ainakin joskus kulauspäätöksen edessä.

Ei kyllä todellakaan ole ikinä kaduttanut juomatta jättäminen, mutta itse asiassa ei kyllä kovin montaa kertaa se juominenkaan. Itselläni ei ole itse asiassa juodessa ollut (vielä) koskaan sellaista tilaa, etteikö tajuaisi seuraavan päivän vaikutuksia tai ei välittäisi seuraamuksista. Minä kiitän joka ikisestä krapulasta, jonka olen kärsinyt, sillä jokaiseen niistä on ihan itse hakemus lähetetty. Siitä, kuinka normaalia ja järkevää on jo etukäteen hyväksyä useiden tuntien menettäminen väsymyksen, päänsäryn ja pahimmillaan migreenin kourissa, voidaan tietysti keskustella…

Koska haluan seurata edistymistäni, on pakko tehdä viikkoanalyysi.

Aloitetaan maanantaista: join kolme lonkeroa täydellistääkseni sosiaalisen tilanteen. Juomisen tarpeellisuus: melko turha. Kaadoin viimeisestä tölkistä osan lavuaariin.

En juonut tiistai-torstai -akselilla mitään, mutta perjantaina riipaisin neljä kaljaa ja kolme valkovenäläistä sekä noin yhden lonkeron. Runtua annan itselleni viiden annoksen tietoisesta reilusta ylittämisestä. Kiitosta annan hitaasta juomisesta, myös alkoholittomien juomien nauttimisesta, annosten laskemisesta ja päätöksestä lopettaa juominen siltä illalta. Tavallisesti jos alan juoda humalahakuisesti, vasta kroppa päättää koska riittää. Oli mukavaa, että myös seura päätti siirtyä limulinjalle samoin perustein.

Eilen meni kaksi annosta. Kirjaan ylös myös sen, että kyseessä ei ollut korjaussarja, mistä olisi tullut hylätty arvosana.

Viikon saldo tähän mennessä on 13 annosta, kaksi rajanylitystä (maanantaina pois ajokunnosta, perjantaina yli viisi) ja kolme onnistunutta, tietoista päätöstä lopettaa juominen sillä kertaa.

Päivän kysymys: Miksi osaan mitä ilmeisimmin lopettaa kertaluontoisen juomisen, mutta en osaa olla aloittamatta?

Moi
Se lopettaminen onkin se suurin asia mitä ei monet osaa. Onneksi sinä osaat :slight_smile:
T.T

Päätin juuri, että tämä olkoon viikkoni kuukaudesta.

Päässä alkoi heti vilistä eräänlaisia kalenterimerkintöjä (palkkapäivä, ensi viikonlopun muuttoapukeikka, ehkä auton vaihtaminen, viimeinen viikonloppu ennen miehen reissuunlähtöä, pitääkin katsoa säätiedotukset, töissä tulee olemaan rankka viikko jne), jotka ikään kuin edellyttäisivät muutamaa olutta. Minäkin siis perustelen kulutukseni ulkoisilla syillä. Mielenkiintoista.

En epäile, ettenkö kykenisi olemaan seitsemää päivää ilman yhtään alkoholiannosta. Tavoittelen kuitenkin suurempaa voittoa, ja yritän kääntää juomattomuuden tilanne kerrallaan rajoituksesta ja luopumisesta vapaudeksi ja positiiviseksi asiaksi. Palkasta säästyy kaljakustannukset, muuttoapuna voin kerrankin olla kuski, uudella autolla olisi mukava pystyä myös ajamaan ja mies saatella reissukuntoon ( :mrgreen: ) selvin päin, pihahommat ilman olutta ovat uusi ja jännittävä makuelämys, ja rankasta työviikosta selviytyy aivan saletisti tehokkaammin kun kroppa ja pää ovat terässä.

Tervetuloa maanantai, vihamieheni, jonka kohtaamista olen usein iltaisin paikkaillut oluella.

Moi
Hieno päätös :slight_smile: . Uskon että sinulle ei ole vaikeaa sitä toteuttaa, ainakin toivon näin :slight_smile: . Tsemppiä
T.T

Olen töissä. Tilanne on kriittinen. Päätä kiristää, otsa on kuroutunut särkevään ruttuun. Perkeleet takovat etuhampaiden takana ja karkailevat suupielistä.

Juuri tällä hetkellä tämä hajoamistila helpottuisi, jos yksinkertaisesti päättäisin hakea kaupasta kotimatkalla kaljaa. Kaksi riittäisi. Helvetti, yksikin riittäisi, tai edes puolikas. Olo helpottuisi heti kun tekisin nyt päätöksen juoda, tiedän sen kokemuksesta. Tuntuisi paremmalta, jaksaisi jatkaa jo pelkän lupauksen voimin. Maailman helpoin ja varmin menetelmä, ja yksi tuhoisimmista.

Mutta enhän minä työn takia joisi, enkä v*tutuksen, enkä väsymyksen.
Tekosyy kulautettaisiin alas kuin karvas pilleri, nopeasti ja irvistäen.

Sanon jälleen: hyi helvetti mikä aine.

Moi
:smiley: . Osaat kirjoittaa hauskasti. Mutta pääasia on kumminkin että pysyy kohtuudessa. :wink: .
En silittele mutta kun katsoo ympärilleen miksi tuo saamarin paska-aine kuuluu niin monen elämään.
Harvassa on ne jotka ei juo koskaan, kadehdin niitä, mutta jos katsotaan totuutta silmiin niin kuinka monta prosenttia väestöstä on heitä. Ei tarkoitus silitellä eikä selitellä. Tullut vaan mieleen tuokin asia
T.T

^^Miltäs nyt tuntuu (kaksi tuntia myöhemmin)? Voisitko muuten palkita itseäsi/helpottaa oloasi jollakin muulla, teellä, hyvällä kahvilla, limulla, karkeilla, mikä tahansahan käy nyt tässä. TV-ohjelmalla, kylvyllä.

Hei, mahtavaa kun olet tehnyt tänne ketjun. Tunnen juoppoprofiilinni :stuck_out_tongue: perustella sukulaisuutta, mun kunnon ryyppäjäiset on olleet kovempia kuin sulla pitkin elämää kuitenkin, luulen. Tai ainakin syntilistaan kuuluu ihmisten kiusaaminen ja omien käytösstandardien alittaminen kännipäissäin. Mutta olen erinomaisen hyvä ottamaan myös yhden tai kaksi ilman, että tarttee ottaa lisää

Helmikuun jälkeen olen vetänyt vain kolmesti yli viisi annosta, ja kerran viisi, joista tuli krapula. Tarinani liittyy pitkälti ihmissuhteen lopettamiseen erään alkkiksen kanssa, tosin siinäkin on soudettu ja huovattu jonkin verran, kuin myös raitistumis- ja kohtuukäyttöakselilla (siksi mulla on ketjut täällä ja lopettajissa, viimeinen on tosin tippunut). Viikkoannokset on pysyneet siisteinä, viimeiset 15 päivää (illalla 16) olen ollut ottamatta tyystin. En taas tiedä, milloin ja minkä verran otan, ei huvita. Osittain johtuu vappukänneistä, joiden jälkeen kyrsi.

Kiitos kysymästä Verity, päässä kiristää edelleen. :mrgreen:
Ja kiitos Tuppi sanoistasi. :slight_smile:

Olen mestarillinen elämästä nauttija, suuri hedonisti ja entinen rääkkiurheilija, joten työkaluja hyvän olon hakemiseen, itsensä palkitsemiseen ja rentoutumiseen löytyy muussakin kuin nestemäisessä muodossa. Tai pitäisi löytyä. Missähän ne ovat? Varmassa tallessa, samassa paikassa missä puuttuvat sokat, ylimääräiset kynsisakset ja puhelimen varalaturi, makuupussin alusta ja koirien rokotustodistukset…

Moi
Ihmisen elämään tulee soutamista ja huopaamista :wink: . Mitä vanhemmaksi elää. On hienoa nähdä/lukea ihmisiä jotka tarttuu jo hyvissä ajoin ongelmaan :slight_smile: . Vanhenpana se vaikeutuu :frowning: