Aika lopettaa, aika aloittaa

Hei vain, olen reilu kolmekymppinen kahden lapsen äiti, ja arjen jaan ihanan mieheni kanssa.
Alkoholin kanssa läträäminsen olen aloittanut hyvin nuorena ja sen käyttäminen kuului ennen lapsien saamista joka viikkoiseen elämään. Ongelmani on aina ollut se, että kun otan, otan aivan liikaa, enkä hallitse käyttäytymistäni lainkaan.
Perheen äitinä olen jättänyt alkoholin käytön hyvin vähälle, käynyt viihteellä vain muutaman kerran vuoteen. Kuitenkin niin, että sitten kun olen lähtenyt, olen juonut itseni aivan tolkuttomaan kuntoon.

Nyt viikonloppuna tarkoitukseni oli käydä juomassa vain yksi siideri, mutta baarissa vastaan tuli vanha tuttu ja juominen lähti taas käsistä. Mies kyseli perään huolestuneena, josta ärsyynnyin ja kun tulin kotiin aamuyöllä, aloin raivota miehelleni ja yritin lyödä häntä! Tämä käytös sai minut heräämään, miksi mies pelkää puolestani ja myönsin hänelle, että minä en hallitse juomistani enää lainkaan niillä kerroilla kun juon.

Perheeni takia minun täytyy lopettaa juominen kokonaan ja aloittaa täysin uusi kokonaan alkoholiton elämä. Mutta siinäpä se, miten pystyn luopumaan juomisesta kokonaan? Puoli vuotta menee helposti, vuosikin, mutta mitä sitten, kun tulee seuraavan kerran ihana ensimmäinen kesäpäivä ja omat sekoilut on unohtunut, miten siinä tilanteessa muistaa, että minä ja alkoholi emme sovi yhteen…

Ylilyöntejä lievempämä on tapahtunut ennenkin usein, ja niiden aiheuttaman häpeän takia varmasti olenkin ollut pitkiä aikoja juomatta. En ole koskaan osannut suhtautua alkoholiin hyvin, vaan lähes joka kerta kun juon, juon itseltäni muistin ja käyttäydyn muutenkin holtittomasti. Ja joku siinä silti vetää puoleensa.

Ja nyt kun luen kirjoittamaani tekstiä, ymmärrän heti muutaman asian.

Minun ei tarvitse lopettaa juomista perheeni takia, vaan itseni takia. Minä tarvitsen raittiutta, jotta voin olla perheeni kanssa onnellinen ja kokea olevani onnistunut osa sitä.

Toiseksi, ymmärsin sen, että olen tosiaan ollut pitkiä aikoja juomatta, mutta en ole koskaan ollut raitis.

1 tykkäys

Tervetuloa kovasti! Tuo kuulostaa taas tosi hyvältä, että vuosikin menee vielä melko helposti tipattomalla. Se on jo hyvä aika valmistella asennemuutosta jatkoon. Minulla ongelmana oli enemmänkin jokaviikkoinen tissuttelu, joten varsinaista samaistumispintaa ei oikein ole. Toisaalta hyvinkin tuttua on se, kun parin jälkeen haluaa enemmän. Jos vapaata ja mahdollisuus oli, tuli lisää myös otettua. Voihan olla, että jo kirjoittaminen auttaa. Muistat vain pysyä matkassa, etkä tosiaan unohda koko ongelmaa kun aika kuluu. Vanhoista teksteistä voi sitten palata tunnelmiin ja muistaa miksi juominen ei ole hyvä idea.

Vaikka tosiaan muutokset on hyvä tehdä ennen kaikkea itsensä takia, on minusta ihan hyvä tiedostaa tekevänsä niitä myös läheistensä eteen.

Tsemppiä!

1 tykkäys

vaikeuttaa juurikin raitistumista, kun minun on helppo olla juomatta pitkiäkin aikoja, jolloin luon ajatuksissani kuvan, että osaisin juoda “nätisti”. Kuitenkin todellisuudessa kun korkkaan yhden, alan kiskoa kaksin käsin vanhaan malliin ja olen pian vaarallisen kovassa humalassa.

Ja kyllä on kova halu olla täysin raitis myös perheen vuoksi! Mutta jotta siihen kykenen, on varmaan myös muistettava se, että itseni takia tämä päätös on tarpeen. Raitistuminen on varmasti minulta itseltäni suurin rakkauden osoitus myös itselleni.

Kiitos tsempeistä! Yritän lueskella myös teidän muiden matkaa raittiuden tiellä, ja vaikka kaikkien tarinat on kovin erilaisia, koitan löytää niistä jokaisesta myös jotain itselleni.

1 tykkäys

Tervetuloa @Yksinäin!
Kovasti tsemppiä, sinulla on jo hyviä puolia, kuten nuo ajat, jolloin olet kauankin juomatta.

1 tykkäys

Kiitos paljon!

Kyllä, alkuun minun on helppo päästä ja siinä samalla on vain työstettävä syitä, miksi raitistuminen on minulle oikea tie. :slight_smile:

Hyvää Vappua!

Täällä mieli matelee alamaissa, morkkis on kamala. Tuntuu, etten voi antaa itselleni anteeksi käytöstäni. Mistä löytää armoa itseä kohtaan?

1 tykkäys

Hyvää vappua myös sinulle Yksinäin!
Morkkis on aivan kamala tunne, jonka kontrollin menetys ja siitä seuraava mahdollinen sekoilu aiheuttavat. Ja juomisen vuoksi ympäri seiniä sekoilevat aivokemiat antavat sille boostia entisestään erittäin runsaalla kädellä. Sehän me tiedetään siitä, koska niin usein voi kokea aivan äärimmäistä ahdistusta ja häpeää, vaikka mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut.
Mutta mitä nopeammin saat itsesi sieltä kurjuudessa vellomisesta ylös, niin sitä nopeammin olet taas toimintakunnossa jatkamaan töitä raitistumisen eteen.
Jospa joku sinun kanssasi samankaltaisessa tilanteessa ollut osaisi avata vähän enemmän kokemuksiaan. Itse en tiedä kuinka ollaan hyvin pitkiä aikoja kuivilla, kuitenkaan varsinaisesti raitistumatta. Varmaan siinäkin tilanteessa joutuu aivan samalla tavalla kääntämään aivan kaiken juomiseen liittyvän läpikotaisin moneen kertaan, että alkaa se himo hellittämään.
Hurjasti tsemppiä! Aivan varmasti se siitä vielä paremmaksi kääntyy, kun olet kuitenkin jo alkanut asialle jotain tekemään.

1 tykkäys

Näin se on, vaikka ei tekisi typeryyksiä, morkkis on tullut aina ja nyt kun on vielä käyttäytynyt oikeasti siten, että häpeään on syytäkin, on tunne vyöry valtava. Ahdistuneisuushäiriö on diagnoosikin kaveri, joten sen tunteminen on tyypillistä itselleni silloin kun koen epäonnistuneeni.

Kohdallani on käsittääkseni kyse tuurijuoppoudesta. Lupaan käydä vain yhdellä, mutta koskaan se ei siihen yhteen jää, vaan hoipertelen vasta aamulla kotiin sammumispisteessä. Joka kerta vannon että seuraavan kerran kun juon, minä määrään, ei alkoholi, ja kuitenkaan en siinä onnistu. Pitkät jaksot juomatta onnistuu, kun muistaa miten huonosti edeltävä juomakerta päättyi, mutta sitten alkaa mielessään uskotella itselleen, että nyt olen oppinut ja voin juoda sen yhden, ei yksi mitään haittaa. Ja niin sitä juo sen yhden, toisen ja unohtaa miksi mies on huolissaan, uhmaa, ettei minussa ole syytä, syy on muissa.

Koskaan aiemmin en ole myöntänyt, että vika on minussa, joten ehkä tämä on ensimmäinen askel siihen, että voin raitistua todella. Ja ymmärrän syvästi sen, että se yksikään ei minulle sovi.

2 tykkäystä

Tämä kuulostaa tärkeältä ja toivon sen riittävän sinulle. :heart: Kirjoitit uhmasta, joka on myös minulle tuttua. Mikä siinä onkin, että jonkun “sisäisen teinin” päätöksellä onkin ok ottaa riskejä ja juoda. Silloin sisäinen aikuinen häviää. Minä yritän tässä kaiken muun raittiuden eteen tehtävän työn lisäksi vahvistaa tuota sisäistä aikuisuutta. Jos vaikka se osa minusta saisi tuon uhmakkuuden kuriin.

Vaikka kärsitkin toki tuurijuoppoudesta, haluan silti sanoa, että ole ylpeä siitä, että ainakaan et juo “koko aikaa”. Sinulla on enemmän tilaa muutokselle.

Kyllä! Juuri tuo sisäinen teini vs. aikuinen asetelma tuntuu tutulta. Minunkin on varmasti kasvettava sisäisesti vakaaksi aikuiseksi, joka uskaltaa asettaa joskus jyrkätkin rajat rakkaudesta.

Kiitos, varmasti minulla on syytä myös ylpeyteen. Tottahan se, että olen kuitenkin pystynyt pitämään itseni edes näinkin hyvin kurissa, vaikka juuri tässä hetkessä tunnen olevani todellinen epäonnistunut luuseri, joka ei ansaitse rakkautta, eikä sääliä. Ja silti kuitenkin tiedän, että lapseni ja mieheni rakastavat minua valtavasti, ja haluavat vain, etten aiheuta itselleni vahinkoa silloin kun juon.

1 tykkäys

Kotona hankala tunnelma miehen kanssa, häntä selvästi painaa sekoiluni ja yritykseni käydä kiinni. Kuitenkaan ei halua enää puhua asiasta ja se tekee olostani vielä kurjemman.

Mieli on edelleen häpeissään, miten aina minä! Tuntuu kuin kaikki ihmisarvoni olisi kadonnut. Häpeän katsoa tuttuja kohti, puhuinkohan heistäkin pahaa humalassa, tietääkö he meidän kotiasioista jne jne. Haluaisin kadota.

Ja kuitenkin samaan aikaan tiedostan, että se asia on juuri se mitä minun täytyy työstää, minun täytyy uskaltaa olla oma itseni ilman alkoholia, olen tunteva ihminen, minut täytyy nähdä. Nähdä sellaisena kuin olen. Miksi toiset ihmiset aiheuttavat näin suurta ahdistusta…

Voi mitä myllerstä. Olen taas lukenut paljon muidenkin ketjuja ja löydän niistä paljon samaa ja kuitenkin paljon erilaisuutta kuin itsestäni ja juomiskäyttäytymisestäni. Mutta siitäkin olen varma, että minä en voi juoda enää koskaan yhtään annosta, olen liian heikko.

1 tykkäys

Tuo minuakin pelotti pitkään, että kuinka osaan kohdata selvin päin kaiken mitä elämä saattaakaan eteeni heittää. Mutta olen vain päättänyt luottaa siihen, että me ihmiset selviydytään huomattavasti pahemmista tilanteista, kuin me edes etukäteen osataan ajatella. Ja edelleen valtaosa ihmisistä kohtaa jatkuvasti elämän ilman alkoholia, niin miksi minä en muka voisi oppia olemaan yksi heistä.
Ja pitäisin tuota oivallustasi siitä, että yhtäkään ryyppyä et enää tarvitse aikamoisena läpimurtona. Tekemiseen tulee tarkoitusta ja suuntaa aivan uudella tavalla, kun pääsee sulkemaan oven kaikelta siltä juonko vai enkö ja milloin juodaan jossittelulta.
Enkä todellakaan sanoisi sitä heikkoudeksi, vaan erittäin järkeväksi päätelmäksi, jota sinun ei pitäisi hävetä tippaakaan.

3 tykkäystä

Järkiminä tietää, että nyt olen oikealla tiellä, kun tavoite ei ole mikään “juon seuraavan kerran sitten vuoden päästä, silloin osaan” tai " juon sitten työmatkalla, siellä osaan" ja kun kertaakaan en ole osannut, vaan aina menee aamuun ja kun pitäisi olla menossa olen vielä humalassa. Tunneminä taas huutaa epäonnistumista, olen niin heikko, etten edes yhtä osaa juoda ja vähän pitää hauskaa.

Minulla on suuria ongelmia selvänä kokea kuuluvani joukkoon, mutta se ei enää onnistu humalassa yhtään paremmin. Tämä minun on työstettävä, jotta voin olla ehyt.

3 tykkäystä

Tunnen itseni myös usein melko ulkopuoliseksi ihmisjoukoissa ja sitä epämukavaa tunnetta pehmensin alkoholilla. Nyt olen vain hyväksynyt asian ja jos olo on joskus epämukava, niin sitten se on. Ei siihen kuole ja nyt tiedän aidosti viihtyväni enemmän yksikseni, tai hyvin harvojen ja valittujen ihmisten seurassa, eikä siinä ole mitään väärää.
Itsensä joutuu niin monells tasolla opetella tuntemaan aivan uudestaan, kun alkoholin poistaa kuvioista ja se on tavallaan aika mielenkiintoista. Kunhan yrittää vain muistaa hyväksyä itsensä sellaiseen ja kohdella kuin parasta ystäväänsä, niin sen olen huomannut parantavan elämänlaatua todella paljon.

4 tykkäystä

Viikonloppu meni nopeasti piha töissä, lasten harrastusten ja opiskelun parissa. Juomattomuus oli helppoa, mutta tässä vaiheessa se on, koska morkkis on edelleen läsnä. Nyt kuitenkin myös ärtyneisyys on nostanut päätään, ajatukset, että join itseni niin humalaan, koska on raskasta ja en saa kotona riittävästi tukea.

Todellisuudessa en puhu tarpeistani, eikä mieheni puhu omistaan. Elämä todella on raskasta, sillä siinä tapahtuu niin paljon. Silti olemme valinneet tien, jossa itsestä ei huolehdita ja jaksetaan vain sisulla. Olen tajunnut, että elämässäni on paljon asioita, jotka on muutettava. Niillä muutoksilla voin osoittaa rakkautta itseäni kohtaan, olen rakastettava.

4 tykkäystä

Edelleen ärsyttää kaikki ja harmittaa kaikki!

Ärsyttää, koska on niin paljon tekemistä ja mitään ei ehdi, ärsyttää kun minua ei kuunnella, ärsyttää kun join itseni viimeksi niin pahaan känniin, vaikka lupasin silloin juoda vain yhden. Ärsyttää, että en voi juoda kuten sivistyneet ihmiset voi.

Harmittaa, että en osaa pitää itsestäni, harmittaa että olen ärtynyt.

Pää pyörii sitä samaa kehää, morkkis, häpeä, jos kuitenkin jne. Vaikka nyt tiedän, että minä en voi enää juoda yhtäkään, mikäli haluan pitää itseni ja läheiset turvassa, hullulta raivokänniseltä.

Tavallaan olen hyvilläni siitä, että nyt tilanne on selkeä, ei enää koskaan alkoa minulle! Tavallaan koen luopumisen tuskaa. Mutta toisaalta olen ennenkin ollut kauan selvinpäin ja parhaat keikat ja juhlat olen ollut selvänä. Ja niissä olen juonut alkoholittomia korvaavia juomia, ne ovat sopineet minulle ja tuntuvat tuovan juhlan tuntua ilman alkoa. Ehkä se siis on se sopiva vaihtoehto minulle. Huomasin muidenkin pohtineen tätä samaa asiaa. Itselläni uskon 0 juomien olevan ok, mutta vähänkään alkoholisten en.

Luopumisen tuskaa siis käyn läpi, mutta joskus luopuminen on se paras ratkaisu, ja täytyy koittaa muistaa niitä. Juomista ei onneksi tee mieli muuten.

3 tykkäystä

Hienoja oivalluksia olet tehnyt ja nyt vain paljon tsemppiä sinne myllerryksen keskelle! Teet juuri nyt huimaa edistystä, vaikka se ei ehkä siltä tunnukaan.
Itselleni oli myös kova paikka tuo luopuminen. Jotenkin aluksi ajattelin sen niin, että mikään ei tässä elämässä kestä ikuisesti ja aivan kaikesta me joudutaan jossain vaiheessa myös luopumaan. Niin myös alkoholista ja sen tarjoamasta elämyksistä. Kun se alkaa uhkaamaan liikaa omaa ja läheisten terveyttä, on aika sanoa näkemiin.
Eron hetkellä niin helposti unohtaa kuitenkin sen, että tilalle tulee aina jotain muuta. Ei heti, mutta pikkuhiljaa muut asiat elämässä ottavat alkoholilta vapautuneen ajan ja voimavarat käyttöönsä ja ainakin itse alkaa nyt ajattelemaan niin, että loppujen lopuksi en ole oikeasti luopunut yhtään mistään. Mutta muistan että se ei aivan ensi metreillä todellakaan siltä tuntunut.

3 tykkäystä

Saman kuvion olen käynyt jo tupakan kanssa. Aloin polttamaan jo 12 vuotiaana ja siitä asti olin koukussa. Erilaisten vaiheiden kautta päätin lopettaa kokonaan reilu 2 vuotta sitten ja enää ei edes tee tupakkaa mieli. Tupakankin kanssa olin välillä sen kaksikin vuotta polttamatta, mutta teki aina mieli, koska en siitä vielä tuolloin ollut oikeasti luopunut.

Mielellä on kyllä uskomaton voima ja kun jokin loksahtaa, se loksahtaa sitten kunnolla.

Kiitos kommentista, niitä on mukava lukea, tietää, ettei ole yksin ja ainut!

2 tykkäystä

Ihanaa äitienpäivää kaikille palstan äideille!

Kaksi viikkoa selvänä, hyvin lyhyt aika, mutta kuitenkin pitkä, sekin riippuu mistä katsonta kulmasta aikaa katsoo. Olen kuitenkin ylpeä tästä alusta, sillä nyt tiedän, että minä haluan löytää seuraavalla kerralla muita käsittelykeinoja tunteille kuin kuningas alkoholin!

3 tykkäystä