Aika juoksee&olen unohtanut alkoholin kokonaan

Tervehdys rakkaat kohtalotoverit!

Tulin vain kertomaan että minulla täyttyi viimekuussa viisivuotta raittiutta.
Ei siinä ole mitään kehuttavaa että olen voinut ja saanut olla raittiina kyseisen ajan enkä sillä voi enkä halua itseäni yhtään korottaa.
Tiedän että oma ratkeamiseni on yhtä lähellä kuin eka huikka,siksi pyrin aina ja joka tilanteessa siihen että en edes yritä maistella, että jos nyt pikkaisen kokeilisin.

Silloin kun sen retkahtamisen tiedostaa niin minun on helpompi olla vesi ja piimälinjalla juomissani.
Mutta toisaalta voin vilpittömästi kertoa että olen myös oikeasti liki unohtanut koko viinaongelmani,nyt se vain jostain tuli mieleeni että en ole aikoihin tänne tuntojani kertoillut.

Mutta kohdallani on myös niin että kun muita vaikeuksia elämässäni riittää niin ei ole mitään syytä enää vapaaehtoisesti niitä viinavoimalla hamstrata lisää kun nyky tilanteessa on kestämistä.
Joissain vanhemmissa viesteissäni niistä ehkä kerroinkin niin nyt ei ole syytä niitä tässä toistella.

Olenkin kehitellyt monenmoista ohjelmaa itselleni kun töistä laitettiin tuotannollisista syistä pihalle,nyt on sitä aikaa mistä monet vuodet jo uneksin.(Ikääkin alkaa olla senverran että virallinen eläkeikä alkaa ensivuonna).

Jossain vaiheessa olin kaiketi satsanut liikuntaan aika paljon ja harrastin monenlaista ruumiinkulttuuria, -kävelin tuntien lenkkejä-juoksin -hiihdin -rullaluistelin -pyöräilin-uintia ja avantouintia harrastin sekä citymaratonin kiersin.
Sitten vain huonotuuri elämässäni osui taas kerran kohdalleni ja katosi motivaatio liikuntaan(hometalon osto)
se “perkele” on piinannut elämääni jo pian kolmevuotta.
Mutta minut on kaiketi rokotettu niin paksulla neulalla että sekään ei minua lannista vaan koitan nauttia päivistä joita minulle siunaantuu ja pyrin nauttimaan jokaisesta niistä.

Uusia harrastuksia olen valinnut siten että saan niistä aitoa mielihyvää ja hyvää oloa kuten äijäjoogaa erinomaisen vetäjän johdolla.
Olen myös elvyttänyt paritanssi harrastuksen käyden 1-3 kertaan viikossa kehonhallintaa harjoittamassa hyvänmusiikin soidessa,kotiin tullessa olen monesti hiukan hikinen mutta toisaalta kovin hyvillämielin.
Kun myös kumppani jonka kanssa saan jakaa niin ilot kuin surut on jaksanut kannustaa minua joka-asiassa joita haluisin tehdä niin enpä osaa valittaa eläman kurjuutta.
Tuosta omasta juomattamuudesta voisin vielä sellaisen huomion kertoa että myös lähipiirini on selvästi vähentänyt alkon käyttöa,liekö sillä merkitystä kun en enää itse käytä alkon tuotteita.

Jos jonkun vihjeen kertoisin mikä minua auttoi alkuvaiheessa eroon alkoholin käytöstä niin koittaa olla juomatta vain sen kuluvan päivän.
Ei ole mitää syytä alkaa itselleen luomaan paineita hokemalla että ei enää koskaan juo, on vain sen yhden vaivaisen päivän juomatta (sama konsti auttoi aikoinaan myös tupakasta minut eroon).

Mutta tosi asia on kaiketi niin että mikä konsti raittiuteen toisella ihmisellä toimii niin ei luonnollisestikaan kaikilla onnistu eri syistä koska elämän tilanteet ovat kullakin niin kovin yksilölliset.

Kaikesta huolimatta kannustan yrittämään irtiviinasta vaikka houkutukset ovatkin välillä sietämättömiä. :sunglasses:

Onneksi olkoon! Yksi päivä ilman viinaa on ihan ok periaate, päivistä tuloo kuukausia ja kuukausista vuosia. Ja viina ei ainakaan mitään niistä paranna. Tsemppiä jatkoon!

Onneksi olkoon! :slight_smile:

5 vuotta on jo ihan aikamoinen rupeama raittiutta! Jos ajattelee millasessa tilanteessa itse oli 5 vuotta sitten ja millaisia vaiheita vielä edessäpäin, niin huh huh…

Mutta perässä tullaan! : )