Otsikko olisi voinut olla myös aineen äärellä 
koska siinä sitä taas on oltu. On tämä alkoholistin elämä sellaista itsepetoksen kanssa kamppailua. Kävin taas lukemassa pari viestiketjua ja täytyy sanoa, että kummasti täältä saa voimaa taas yrittää olla ilman. Olisikohan nyt se kerta jolloin onnistun? Tympii jokatapauksessa taas tämä. Jotakin edistystä on kyllä pääkopassa tapahtunut. Tiedostan asioita paljon enemmän, kun vielä vuosi sitten. Tunnistan omat vaaranpaikkani ja ennen kaikkea HALUAN lopettaa juomisen.
Hyvää raitista päivänjatkoa kaikille! 
aurinkoleijona kirjoitti
Alkoholistin raittiudelle on yksi ehto: ei tänään ekaa huikkaa.
Jos tuntuu siltä, että yksin ei jaksa elää raittiina, on tarjolla monenlaista apua. Itselleni sellaisen tuen olen saanut AA:n toveriseurasta. Tänäänkin ryhmiä kokoontuu, ja joku menee ennen muita paikalle avaamaan ovet. Hän tai joku toinen keittää kahvit ja kokouksen päätteeksi joku huuhtelee keittimen ja vie roskat. Kaikki on valmiina odottamassa juomisen lopettamista haluavaa.
Olet aina, selvinpäin, tervetullut ryhmään missä päin maailmaa tahansa.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tsemppiä uudelle yritykselle!
Kiitos Metsien mies tsempistä. Täällä menossa nyt raitis päivä numero kahdeksan. Tuntuu ihan hyvältä ja siltä, että nyt on hyvät pelimerkit onnistua. Tässä on ollut parikin koetinkiveä. Eräs läheiseni on todella huonossa kunnossa ja siinä hänen sairasvuoteensa vieressä istuessani tuli mieleen, että täältä kun pääsen voisin mennä ja ostaa pullon terävää ja ottaa pari paukkua rentoutuakseni. Lähdin sitten kotiinpäin ja nälkäkin oli. Ajattelin mennä erääseen lähistöllä olevaan ruokakaupaan, jonka vieressä olisi ollut Alko. Joku tolkun ääni päässäni oli kuitenkin tuota houkutuksen kähinää voimakkaampi koska auton rattia käännettiin ihan toiseen suuntaan. Menin sellaiseen kauppaan, jonka lähimailla ei ollut Alkoa. Ja kun minua eivät nuo kaupan siiderit tai oluset ole koskaan houkuttaneet pääsin ulos kaupasta ja kotiin kunnialla. Oma lähialko kun oli mennyt jo ajat sitten kiinni niin siinä sitä sitten oltiin teekupin äärellä hyvin mielin ja ylpeänä itsestä. Toinen vaaranpaikka oli, kun sain työtoverilta ennen lomia ns. “kiitospulloksi” kuohuvaa. Sain sen keskiviikkona ja jätin sen työpaikan jääkaappiin varan vakuudeksi. Perjantaina otin sen sitten sieltä mukaani, kun työtoveri siitä muistutti. Tuolla se nyt on jääkaapissa edelleen korkkaamatta. Pullon nimenä on enteellisesti “oodi vapaudelle” Ajattelin, että sitä se minun kohdallani todellakin on koska en ajatellut juoda sitä. Vaihtoehtona on joko keksiä sille joku muu vastaanottaja… tai sitten kaataa se viemäriin.
Olen tehnyt sellaisen huomion ajatustavassani, että kun iskee himo juomiselle aivot napsahtavat ikäänkuin jollekin pikakelaukselle: päässä soi - mene ja osta, avaa pullo ja kulauta kurkkuun eka, toka, kolmas…älä mieti juo vaan anna mennä…Tässä kohtaa on pystyttävä hidastamaan ajatuksia. Istuttava konkreettisesti alas ja alettava MIETTIÄ MITÄ SIITÄ SEURAA, jos teen tuon ensimmäisen kaavan mukaan. Pitää kysyä itseltään: onko se sen arvoista? Olenko ylpeä itsestäni, jos juon? Osaanko lopettaa yhteen ja jos osaan niin se pullo on kaapissa seuranani huomenna ja ylihuomenna…Näitä pohtiessa halu menee aika äkkiä ohi. Tällä tiellä siis tänään. Huomisesta en tiedä, mutta tahto on kova. Vahvaa sunnuntaita meille kaikille!
Maanantaita mennään eteenpäin jo hyvää vauhtia. Olen ottanut tavaksi lukea aina aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä vähän tätä plinkkiä. Pysyy focus mielessä. Kävin vähän kurkistamassa tuolla vähentäjienkin puolella ja totesin, että kyllä tämä lopettajien puoli on omani. Monet vähentäjien tunnot tuttuja ja koettu itselle toimimattomiksi. En pysty kohtuuteen, joten se on nollatoleranssi alkon suhteen meikäläisellä - piste. Oma pohjakosketus on koettu ja tällä tiellä haluan pysyä. Miinulla ei ole koskaan ollut kohtuudessa pysyminen ihmisten ilmoilla tuo ongelma vaan se, että jos otan julkisesti niin sillä on yleensä ollut taipumus kierähtää otoksi myös kotona neljänseinän sisällä piilossa katseilta, joten nyt on kaikenlaisissa tilaisuuksissa tuo “en ota sitä ensimmäistäkään”- moodi päällä.
Nyt kun olen lomalla en halua tuhlata sitä juomiseen. Tänään alkaa päivä yhdeksän ja lähden tästä kohta taas kolisuttamaan painoja salille. 
En ole käynyt vaakalla viikkoon. Nuo viime sunnuntain lukemat alkoivat ottaa nupista sen verran, että päätös salille lähtemisestä oli todella helppo. Ja muutenkin se paska, vetämätön, turhautunut, turvonnut ja saamaton olomuoto alkoi siepata ihan toden teolla. Lapseni pääsee ripiltä ensi kesänä. Ajattelin, että tuolloin haluan olla äiti, josta hän voi olla ylpeä ja jonka hän ansaitsee. Itsestään huoltapitävä, raitis nainen. Vahvaa päivää ja viikkoa meille kaikille!
Huomenta Aurinkoleijona!
Minäkin aloitan päiväni plinkillä, tähänhän ihan jää koukkuun, mutta on hyvä koukku, kun pitää mielen todellakin focuksessa, niin kuin mainitsit.
Nautin pienistä asioista. Niin kuin tänäänkin. Vapaapäivästä kotona, syön jäätelöä ja tehnyt cappuccinoa. Kas kummaa, että vyötärö pienentynyt ja lantio, vaikka olen oikein kaksin käsin syönyt jäätelöä tässä kahden viikon aikana. Mutta enpähän ole kertaakaan raivoillut tai kiukutellut syömisen jälkeen. Totean siis, että voin jatkaa samalla linjalla.
Luin monen kirjoituksista ja muualtakin, että monilla alkanut sokeririippuvuus alkoholin jälkeen. En jaksa sitä nyt murehtia kun ykkösasia on raitistuminen.
Vettä olen myös tietoisesti lisännyt ja se tuntuu kropassa hyvältä. Eilen löysin uuden tuttavuuden, vadelmavissyn. Enpä tiennytkään, että vissyjä nykyään niin monenlaista 
Eilen illalla mies kiitti mukavasta viikonlopusta. Todellakin, se on ollut elämisen arvoista. Olen ollut oma itseni, en se riidanhaluinen kamaluus.
Moni sanoo myös löytäneensä värejä raitistuttuaan. Ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Todellakin, elämä on täynnä värejä.
Hyvää viikkoa ja iloista mieltä!
Luin tuosta ylempää,siitä pullosta, joka on sun jääkaapissa. Mulle kävi sellaisen pullon kanssa viime lauantaina huonosti. Se oli ollut siellä jo vaikka kuinka kauan ja olin koko ajan ajatellut etten juo sitä. Ja lauantaina sitten ihan mitään ajattelematta menin ja join sen viimeiseen pisaraan. Olin tosi pettynyt itseeni.
Tänään aloin muistelemaan ryhmäterapiaa jossa olin 2012. Siellä oli kerran puhetta tuosta että jos saa lahjaksi pulloja, niin tuntuu etteihän niitä voi pois kaataa, viemäriin, kalliita juomia. Se ryhmän vetäjä kysyi että miksei voi? Alkoholi on ainetta, jota me emme tarvitse emmekä osaa käyttää. Meille ei ole sen säilyttämisestä mitään hyötyä, sen myrkyn. Sille ei ole mitään arvoa. Se vain häiritsee ja vaarantaa raittiuden.
Nyt olen sitten päättänyt, että jos pulloja tänne jostain ilmestyy niin kaadan ne saman tien pois. Mulle on huomattavasti suurempi kynnys lähteä ostamaan se pullo kuin napata se kaapista. Olen yksin juovaa sorttia ja kotona yksin ollessa saattaa sitten käydä niinkuin lauantaina kävi. Kun kotona ei ole pulloja, jää jäljelle kolme asiaa: eimosta sitä pulloa kauppareissulta, ei tilaa ruuan kanssa ravintolassa alkoholia ja ei ota vastaan jos joku tarjoaa. Näissä kolmessakin on aivan tarpeeksi muistamista minulle…
mun mielestä kannattaa miettiä mistä syystä sitä alkoholia säilyttää jos kerran tavoitteena on olla juomatta. itse tajusin säilyttäneeni sen siksi, että ajattelin sen jossain vaiheessa juovani enkä myöntänyt sitä itselleni. Eihän sitä muuten olisi tarvinnut säilytellä. Nyt kotona ei ole alkoholin tippaakaan, ja olo tuntuu turvallisemmalta. En nimittäin luota itseeni näissä asioissa ihan sataprosenttisesti.
Kiitos vastauksista Heinäkuu ja Omama…varsinkin tuo Omaman kertomus pullosta jääkaapissa pisti miettimään…Miksi tuo on edelleen jääkaapissani jos kerran en ajatellut sitä juoda…hmmm… Itsepetosta? Hyvin tunnistan tuon kirjoittamasi “ihan mitään ajattelematta” koska juurkin noin se menee. Kun ei ajattele sitä soruu hyvinkin avaamaan sen korkin. Olen nimittäin ajatellut sen pullon osalta sellaista, että jos minut joku kutsuu vaikka kylään sen voisin viedä lahjaksi tai jos joku tulee minulle kylään voisin tarjota siitä… hahahahahhahahahah. Todennäköisyys, että minut joku kylään kutsuisi on minimaalinen. Ja jos tällainen ihme tapahtuu voin viedä kukkia/suklaata/hedelmiä/kirjan mitä vain muuta kuin alkoa. Ja jos joku tulee kylään miksi minun pitäisi tarjota alkoa? Niin että ihan tekosyitä luulisin. Jotenkin on kutkuttavaa, kun se pullo on kaapissa ja en sitä avaa. Antaa jonkinlaisen illuusion siitä, että homma on hallussa. Mutta en kyllä halua sellaistakaan tilannetta, että jonakin kesäiltana kun valo on täydellinen keittiössäni muistan sen pullon jääkaapissa. Ajattelen, että se on ihanan kylmää ja kuplivaa ja otan lasillisen elegantin hillitysti . Todellisuudessa ensimmäinen hörppy aiheuttaa hikan ja jos vetäisen koko pullon elegantisti kitusiini on minulla yöllä ripuli :mrgreen: ja aamulla senpäiväinen harmitus, joten taidan mennä ja ratkaista tuon pulman helposti. Avaan korkin ja kaadan liemen viemäriin. 
- tauko - No ni. Sinne meni . Jälkikasvu tuli viereen ihmettelemään. Mitä sä äiti teet!!! Sanoin, että eikö se ole parempi, että menee viemäriin kuin että sen juon. Oli yhtä mieltä lopulta. Että nyt pääsin sitten siitäkin tekosyystä olla muka vieraanvarainen. Niin että kiitosta vaan Omama herätyksestä. En tosiaan tarvitse tuota alkoa mihinkään ja tuo pullo oli vain häiritsevä tekijä raittiuteni tiellä.
Hyvä että kaadoit sen pois
Mullakin oli tuo itsepetosajatus, että jos joku tulee kylään niin voin tarjota siitä… miksi pitäis tarjota toisille ihmisille ainetta josta itse pyrkii eroon. Eihän sitä tiedä vaikka sillä toisella olisi sama pyrkimys Ja eihän sitä tarjoais muutakaan elimistölle vahinkoa aiheuttavaa myrkkyä vierailleen, vaikka rotanmyrkkyä 
Tällaisista jutuista tulee usein mieleen se alkoholin kulttuurillinen ja perinteinen asema, joka on niin vahva. Jos alkoholi keksittäisiin nyt, se ei varmasti päätyisi kaupan hyllylle vaan luokiteltaisiin laittomaksi huumausaineeksi. Mutta kun se viina on aina ollut osa ihmisen elämää, niin ajatellaan, että on aivan normaalia ja hauskaa niellä vahvaa riippuvuutta aiheuttavaa hermomyrkkyä, kunhan sitä nauttii tarpeeksi harvoin ja pieninä annoksina (vrt. rotanmyrkky…)
Luin sen Ira Koivun blogia eilen, ja sieltä tulee tässä yhteydessä mieleen hauska lause: “en kuulu joukkoon, koska skumpastani puuttuu etanoli”. Järjenvastaista mutta totta 
Hienosti tehty!
Teit oikein kirjaimellisesti ja symbolisesti Oodin vapaudelle! Vapautit itsesi! Oodi sille!
Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran havahduin tähän tautiin, lopetin kaiken alkoholipitoisten lahjojen ostamisen.
Ostan sen sijaan kimpun kukkia tai saunatarvikkeita. En aiemmin tajunnut, että voin tietämättäni aiheuttaa jotain todella pahaa antamalla myrkkyä ja vielä lahjaksi.
Tsemppiä hyvään päivään!
Olin näköjään nimennyt sinut Kesäkuu18 uudelleen Heinäkuuksi …mikä lie ajatuslapsus. Yhtä kaikki kiitos teille molemmille Kesäkuu18 ja Omama. Joskus se vaatii vain toisen ihmisen sanomaan tai kirjoittamaan sen minkä jo itsekin tietää. Itsepetostahan tuo oli…vierasvara…hah. Ja tosiaan - miksi antaa toiselle sellaista, mistä itse pyrkii eroon ja minkä on huomannut pahaksi? Hyvä kysymys. Kai se tosiaan on niin, että on tapana…muutamia vuosia sitten annoin myös silloiselle miesystävälleni 50-vuotislahjaksi ns. laatuviskiä . Aika mielikuvituksetonta. Viinipullokin on hyvä viedä silloin, kun ei mitään muuta keksi!!! Nyt toisenlainen käyttäytymismalli siis tähänkin.
Mutta tosiaan - todellinen Oodi vapaudelle. Kun sain tuon pullon naureskelin heti sisäisesti tuota nimeä. Ystävä tarkoitti sen tietysti lomavapautta tarkoittamaan, mutta minulle se merkitsi niin paljon muutakin. Vapautta olla juomatta. Vapautta valita toisin. Hienoa! Uskon, että kaikella on tarkoitus. Niin tälläkin. Toivottavasti se liuotti pahimmat rasvakertymät viemäristä .
Mitä tulee tähän Kesäkuun viestiin sokerista nii ihmekkös tuo. Alkoholissahan on ihan jäätävät määrät sokeria. Entäs jos me olemmekin kaikki riippuvaisia sokerista? 
Olisiko se mukavampi ajatella niin? No - minäkin olen huomannut tuon. Hedelmät ovat alkaneet maistua ja irtokarkit. Jälkimmäisiä en kaipaisi - hedelmät taas ihan hyvästä, mutta tällä hetkellä en jaksa kauheasti huolestua. Tärkeintä on, että tuosta viinapirusta pääsen irti. Kaikelaisia riippuvuuksia sitä kuitenkin on olemassa, joten hyvä, että tuonkin tiedostaa.
Hyvää päivää kaikille!
Eilen, ihan pienen hetken mieli teki kepposiaan. On se ihmeellinen, se pääkopan mieli. Aiemminkin minulla ollut juuri se paljon puhuttu kolmen viikon koetinkivi ja näköjään taas herättää ajatuksia. Luulen kaikessa vääryydessä olevani voittaja ja selättänyt jotain vaikka en ole selättänyt yhtään mitään. Nyt on oltava tarkkana ja tunnistettava omat käyttäytymismallit.
Minulla on ollut mahtavat kaksi ja puoli viikkoa. Miksi pilaisin sen kuvittelemalla sen saman mihin aina olen ennenkin kaatunut, että pystyisin kohtuukäyttöön. En pysty. Juuri nyt minua auttaa plinkki, Teidän vertaistuki sekä kaikki se mielikuvaharjoittelu mitä seuraa jos otan yhdenkään kulauksen. Siitä seuraa häpeää, stressiä, itseinhoa, turvotusta, ongelmia parisuhteessa, siis vain ongelmia.
Kerroin alussa, että vaikka olen elämännälkäinen ihminen, on juomiskautena ollut pelottavia ajatuksia, mitä jos kuolisin pois. Yhtään sellaista ajatusta ei ole ollut nyt. Kova halu jatkaa elämää ilman myrkkyä.
Itseasiassa jo kirjoittaminen auttaa, taas tunnen itseni vahvemmaksi.
Hyvää päivänjatkoa Teille arvon plinkkiläiset.
Tsemppiä kesäkuu!
Tiukka linja vaan, niin pääkoppa kiittää!!!
Hei kesäkuu18 ja muut
on kiva lukea kirjoituksiasi, kun niistä kuultaa sellainen positiivisuus ja elämänmyönteisyys, vaikka varmasti on vaikeaa ja tuskaista. Minuakin auttaa tämä tänne kirjoittelu, joskin viime aikoina ehkä vähän vähempi kuin alussa. Plinkin lisäksi kirjoitin ja kirjoitan tuntemuksia “päiväkirjaan” ja vihkoseen, joka saattoi olla mukanani vaikka jossain työ tai luentotilanteessa ja kun oikein tuskainen hetki koitti kirjoitin sinne. Kirjoitin ihan vaan miltä sillä hetkellä tuntui. Se helpotti minua ja helpottaa edelleen. Näin myös opettelin siihen “hetki kerrallaan” ajatukseen.
En edes miettinyt päiviä iltaan asti vaan jopa minuutti kerrallaan ajatusta. Lisäksi kirjoitin jotain täältä plinkin kirjoituksista olevia lauseita itselleni ylös, joita pidin sellaisina “voimalauseina”.
Raitistuminen minulle tarkoittaa sitä, että teen sen itseäni varten. Totta kai siitä hyötyy perhe, työ, harrastukset ja muut, mutta minulle oli tärkeää ymmärtää, että koen oman elämäni tarkoitukselliseksi. Ei tämän ajatuksen oivallus käy tuossa tuokiossa eikä kivutta.Kivuilla tarkoitan henkisyyden lisäksi myös ihan fyysistä kipua.
Nimittäin minullakin on ollut ja on tuota masennustaipumusta ja erittäin äkkiä olen saanut elämäni tuntumaan tarkoituksettomalta.
Nämä ovat kyllä suorastaan niin vaikeita asioita yrittää pukea sanoiksi, mutta matkalla siihen olen, että pystyn näistä kirjoittamaan ja ehkä jonain päivänä puhumaankin.
Hyviä heinäkuun päiviä toivotan kaikille tänne plinkkiin. Tämä on myös minun vertaistukeni!
Kiitos Teille!
Kyllä on uskomaton voima tsempeillä ja kirjoituksilla! Olemme toisillemme tuntemattomia, mutta tuntuu, että olette osa elämää.
Tehdään tästäkin päivästä hyvä!
Hei vaan vertaistiimi. Oikein on kiukuttanut, kun ei pariin päivään ole päässyt tänne kirjoittamaan. On tämä kyllä sellainen voimanantaja sivusto, ettei muusta väliä. Kaikki te näkymättömät siellä ruudun toisella puolella. Samassa veneessä ollaan.
Selailin tuossa eräänä päivänä papereitani ja törmäsin viime keväänä jonkun terapeutin tekemään paperiin minusta ja ahdistuksistani. Erityisesti keväällä on minulla ollut jo pitkään vaikeaa. Viime touko-kesäkuussa oli sellainen olo kuin raskas kivi olisi ollut rintani päällä. Hengittäminen oli erittäin työlästä ja öisin heräsin siihen, että en saa henkeä. Karmea fiilis. Menin sitten jollekin huuhaaterapeutille joka kuitenkin ihme kyllä sai minusta jonkun tunnelukon avattua niin että alkoi helpottaa. Hän oli kirjoittanut minusta omat muistiinpanot, jossa mm. sanottiin että herään yöllä yhdeltä kolmelta ja kuudelta. (ja muutamia kertoja siinä välissä) Tämä sama on toistunut ihan tähän saakka - paitsi niinä hetkinä kun olen juonut itseni sammuksiin…silloin olen herännyt vasta kellon soittoon ja karmeaan oloon siitä, että en ole nukkunut silmäystäkään. Tämä pitkä johdanto siis siihen havaintoon, että olen nyt parina yönä huomannut, että herään ensimmäisen kerran vasta kuudelta. Nuo yöheräilyt ovat siis jääneet kokonaan pois. Aivan loistavaa!
Olen lakannut laskemasta päiviä, joina en ole juonut. Niitä on nyt varmaan kohta yli pari viikkoa…tai sitten ei - kuten sanottu en laske. Menen vaan. Päivästä toiseen kuin juna. Ilman alkoa. Tänään on taas sellainen päivä, jolloin minulla on ollut tapana mennä juomapuulaakin kautta koska jään taas yksin lapsen mentyä isälleen. Tänään en sitä tee. En tule kotiin viini/viinapullon kanssa, itkeä tirauta ikävääni enkä jatka juomista kunnes sammun tai ainakin olen hyvässä tuiskeessa. Tuo kaava on poistettu. Deletoitu. Minulla on loma ja ajattelin käyttää sen todellakin lomailuun. Lomailuun kaikesta haitallisesta. Ruokin itseäni hyvällä, tuoreella ravinnolla, juon paljon vettä, liikun, lepään ja käyn kivoissa paikoissa. Siis erilainen loma moneen vuoteen. Koska aina matkoillakin on ollut tarpeen juoda. Ihan jäätäviä määriä, jos ihan rehellisesti sanon. Eivätkä ne matkakumppanit ainakaan ole tukeneet raittiutta. Viini ja terävät ovat virraneet - kuuluneet lomaan niin sanotusti. No eivät kuulu enää. Tosin en ajatellut tänä kesänä minnekkään matkailla. Kestää tovin korjata näitä hölmöilyaukkoja myös taloudessa.
Mitä kumppaneihin tulee - elän onneksi tällä hetkellä sinkkuna. Sitäkin olen miettinyt, että jos joskus tulevaisuudessa vielä jonkun kanssa seurustelen tulee yksi tärkeimpiä asioita toisessa olla raittius. Mietin, että olen oikeastaan aina inhonnut ja jopa pelännyt juovia ihmisiä. Mielenkiintoista sikäli, että itsekin olen sellainen…tätä ajatusta täytyy vielä työstää ja tutkia.
Mieliteot alkon suhteen ovat todella mietoja. Eräänä iltana katsoessani erään ystävän fb päivistystä, missä hän sanoi ottavansa GT:n alkavaan flunssaan tunsin hetken ginin maun. Muistin myös sen, että se aiheutti minulle päänsärkyä. Mojitoakin näytti joku nauttivan jonkun altaan reunalla ja joku kolmas skoolasi skumpalla aika monessa kuvassa…Onkohan näille nyt jotenkin erityisesti herkistynyt, vai onko se niin, että aika monen päivään tuo alko kuuluu saumattomasti?
Näitä polveilevia mietteitä siis tässä orastavassa perjantai-illassa. Istuin tänään hetken jopa pihalla. En muista että koskaan olisin ollut näin kalpea tähän aikaan kesästä…ja näin selvä ei huono vaihtoehto. Selvää perjantaita meille kaikille ja siihen samaan koko viikonloppua!
Jostakin kumman syystä kävin nyt kuitenkin profilissani syöttämässä sinne tuon päivän josta alkoi viimeisin raitis jakso. Miten ihmeessä nuo 13 päivää vaikuttaa niin mitättömältä?! Ei olisi pitänyt syöttää tuota tietoa vaan antaa mennä vaan hyvällä drivella. Ei tässä ainakaan kannata ruveta rehvastelemaan raittiudella koska taas se livahti mieleen, että olisi ihan kiva tässä perunamunakasta kokkaillessa ja nauttiessa ottaa pari lasia kylmää jotakin…Onneksi kaadoin sen cavan kaapista viemäriin. Nyt nimittäin olisi koitoksella sen avaaminen. Arvasin, että tuollainen hetki sieltä hiipisi. Se on se perjantai - lapsi poissa ja pieni alakulo seurana. Lähialkokin- tuo tuossa ihan nurkan takana- on auki vielä tunnin 
Nyt täytyy vain ottaa kaikki psyykkauskeinot käyttöön. En tarvitse sitä ryyppyä, jos sen menen hakemaan on huomenna aamulla todella pettynyt ja paska olo. Tämä on vain tunne, joka menee ohi. Kun selätän tämän mieliteon olen vahvempi. En voi juoda kuten muut. Olen alkoholisti. Se ei jää yhteen tai kahteen vaan jatkuu. En halua enää valua siihen samaan olotilaan missä olin vielä muutama viikko sitten - ja pahimmillaan vuosi sitten ja pari vuotta sitten!!! Minulle on annettu voimaa muuttaa elämäni. Haaskaisinko sen? Tässä kohtaa on terveellistä muistaa ne paskat olot, pettymykset joita on aiheuttanut läheisille ja itselle, ne painajaiset, pelkotilat, paniikkihäiriöt, turvonnut olo, itkuisuus, masennus, rahavaikeudet, murhakrapulat, itsesääli, itsekunnioituksen puute - lista on loputon…ja joo. Meni ohi. Ei tee enää mieli viinaa. Toivottavasti ei ketään muutakaan, joka tämän luki. Aamen.
Ja hei! Olen PYSTYNYT olemaan ilman viinaa 13 päivää! Se on jotakin se. Tästä se lähtee. Hyvä minä!
Jokaisesta raittiista päivästä saa ja pitää olla ylpeä! Kolmetoista raitista päivää alkoholistille kuin alkoholistille on jo saavutus… siitä on hyvä jatkaa kohti neljättätoista raitista päivää…
Hyvä aurinkojellona ja tsemppiä taapertamiseen kohti seuraavaa raitista päivää!!!