Ahdistus, jännitys, ujous

Hei, ekaa kertaa tänne kirjoitan, pari kertaa on tullut joskus satunnaisesti vierailtua ja luettua sitä sun tätä. En tiedä, onko tämä välttämättä oikea paikka tälle, mutta ainakin aiheen vierestä toivottavasti…

Olen reilu parikymppinen mies, olen aina ollut ujo ja hiljainen, jännittänyt sosiaalisia ja uusia tilanteita, pelännyt tilanteita, joissa tarkkaillaan ja arvioidaan. Koulussakin (yläaste/lukio) kokeissa oli usein maha sekaisin ja joka paikka hiessä, vaikka tiesi, että mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Esitelmissä teki yleensä mieli pitää papereita pöydällä, ettei kädet niin huomattavasti tärräis… Ihan normaalia kai monelle tämmöinenkin, tämä on siis aina ollut kai ihan luonteenpiirre…

Nyt vaan on alkanut tuntua koko touhu enemmänkin ongelmalta. Ahistaa ja kuumottaa tilanteet ihan tutussakin porukassa. Semmosta “jos sanon nyt jotain, se kuulostaa varmaan typerältä/sekopäiseltä… Mutta pakkohan sitä on jotain sanoa…” Jos jotain saakin sanottua niin heti jälkeenpäin iskee kauhea jännitys päälle, kun miettii, että mitähän ne nyt tuosta tuumas ja miten siihen reagoidaan?

Tätä ongelmaa on tullut “lääkittyä” lähinnä viinalla ja/tai pilvellä, jotka molemmat poistavat aika hyvin tätä ahdistusta ja jännitystä. Tosin varsinkin kännin kanssa se on melkoinen kaksteränen miekka, kun välillä matka siitä hyvästä, “vapaasta” olosta muistinmenetykseen ja kaikenlaiseen kännisekoiluun ei ole kovin pitkä… Ja pilvi ei enää joka kerta auta välttämättä niinkään, saattaa jopa pahentaa kuumoilua, mutta yleensä kuitenkin pilvessä on se, että voi ajatella et on polttanu vitunmoiset savut ni saahan sitä ny ollaki omissa maailmoissaan ja hiukan sekaisin ja melko sama mitä suustaan päästää tai mitä tekee kunhan säädyllisenä pysyy. (Kännissä tietenkin sama, mutta silloin ei tule ajateltua, että “nojoo oonhan mää sekasin, anti mennä” vaan sitä vaan on niin kännissä, ettei tajua ajatella)

En ole edes ihan varma, mitä tällä kirjoituksella haen… En ole vaan ikinä oikein pystynyt mistään asioistani kellekään puhumaan. En edes kännissä avautumaan esim. parhaalle kaverille, joka saattaa olla sekunti sit kertonut jostain omista huolistaan myös kännissä. Tuntuu kai ihan hyvältä saada avautua näin nimettömästi jossain…

Sekin on käynyt mielessä, että kun ennen asian kanssa on kuitenkin tullut ihan hyvin toimeen, voisiko esim. ryyppäämisellä tai polttelulla olla jotain pitkäjänteistä huonoa vaikutusta, joka alkaa nyt näkyä… Ei sitä silti kumpaakaan voi lopettaa oikein, ellei halua pääasiassa aivan yksin sitten elellä. Kyllä nyt kavereita voi selvinpäin nähdä, mutta se tuntuu jotenkin silti aina niin vaikealta, että mieluummin sitä kuitenkin lähtee ihan vaikka vain muutamalle siinä samalla…

Pitäisiköhän sitä uskaltautua lääkärissä käymään, kun tuntuu, että tämä passivoikin melko pahasti (tai sitten se on se kuuluisa kannabiksen passivoimisefekti), kun ei uskalla mitään tehdä tai liikkua kotoa mihinkään. Toisaalta jotenkin nolottaa… Eipä siellä lääkärissä varmaan ainakaan kannabista voisi mainita, menisiköhän siinä syy/seuraus-suhteet sille linjalle, että apua nyt huumeet pois heti niin kaikki on taas jees… Ei nyt ole mitään kokemusta, mutta jotain tuommostahan sitä lukee sillon tällön…

Helpotti ihan mukavasti kirjoittaa, on ollut pidemmän aikaa suunnitelmissa johonkin foorumille avautua, muttei ole saanut aikaiseksi.

Hei,

Kuvauksesi kuullostaa sosiaalisten tilanteiden pelolta, joka voi itsessään olla oire yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Sun tarvitsee hakeutua lääkärin juttusille, jää oman harkinnanvaraan haluatko heti ensikerralla kertoa kannabiksesta ja alkoholista, kuullostaa kuitenkin, että ongelma oli olemassa ennenkuin niitä aloit käyttämään. On tunnettu tosiasia, että päihteet voivat tilapäisesti helpottaa oireita mutta pitkällä tähtäimellä ne pahentavat häiriötä, etenkin jos mitään muuta apua ei siihen hae. Vaiva on kovin yleinen, ja siihen on olemassa tehokasta hoitoa niin terapian kuin lääkityksenkin muodossa. Älä jää yksin potemaan, koska se voi oikeasti rajoittaa sun elämän ihan täydellisesti.

Jos tarvitset tällä hetkellä alkoholia tai kannabista kavereiden kanssa olemiseen, niin olkoon sitten niin, itse olen sitä mieltä, että sekin on parempi kuin olla ilman kavereita jos ei pysty olemaan selvinpäin heidän kanssaan. Mutta älä päästä niitä erikseen kehittymään ongelmiksi asti.

Tätä mielipidettä ei taideta allekirjoittaa yleisesti hyväksytyssä lääketieteessä? :question: Luin juuri Valviran jutun, jossa mainittiin outojen koulukuntien lääkäreitä, jotka jopa vaarantavat potilasturvallisuuden kummien uskomuksiensa ja hoitokäytäntöjensä takia :mrgreen: .

Arpa

Näin tästä löytyi paljon omaa. Nollasta on lähdetty. Vuosia kestäneet pelkotilat. Nyt ei ystäviä. Niitä ei voi ostaa. Nyt lukenut sellaista kirjaa joka käsittelee myötätuntoa.Miettinyt mikä on vikana kun lähellä ei ole ketään. Juomisella yrittänyt kohentaa sosiaalisia taitojaan. Siispä kuuntelemisen taitoa voi opetella. Päättää heti aamulla että tänään olen aidosti kiinnostunut toisista ihmisistä. Olen siis empaattinen.Ehkä näin onkin. Minulla kyllä ei varmaan onnistuisi ilman nykyisiä bibo lääkkeitäni. Ja tietysti raittius on siinä tärkeä tekijä.Kyllä masennus vaikuttaa niin paljon. Kun on ollut semmoisia kausia ei toisista ihmisistä eikä oikein mistään jaksa kiinnostua.Mökistä kyllä kannattaa lähteä ulos keksiä jotain puuhastelua. Muuten ajatukset helposti menevät samaa kehää.

Hei. Nyt kun katsoo pitkän ajan päästä omaa sekavaa kirjoitustaan joka poukkoilee. Mulla on hyvä lääkitys kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Silti se ei poista keskittymiskyvyttömyyttä. Näkyy kirjoituksessa,puheessa,käytöksessä.Ahdistusta on välillä harvakseltaan jännitystä ja paniikki häiriöitä. Mutta jos edelleen käyttäisin alkoholia kaikki kyseiset fyysiset ja psyykkiset oireilut olisi pahempia. Minulle alkon käyttö oli kyllä pahan olon siirtämistä. Sain kyllä elämäni takaisin raittiuden myötä. Vahvistanut se on myös. Asiat kun on kohdattava selvinpäin ei ole vaihtoehtoja. Tullut rohkeutta sanoa mielipiteitään. Toivon voimia kaikille asian kanssa kamppaileville.

Tää voi olla pikkasen kaukaa haettu juttu mutta eihän sinulla vaan ole paniikkikohtaus taipuisuutta? ja sitten siihen mitä tarkoitin kaukaa haetulla eli onko kilpirauhasesi kunnossa? koska noi oireet oli kuin minun entisestä elämästäni suoraan eli olin kanssa ihan ihmeen ujo tai ehkä ujo ei ole oikea sanoa vaan sellanen että panikoin tuttujenkin kanssa ollessa ,enkä tosiaankaan tiedä että minkä helvetin takia oli niin kuin aina päällänsä sellainen olo kuin olisi useamman päivän ryypännyt ja siitä toipumassa eli tuntui että kaikki tuijotti jos kauppaan meni ja kassa jonossa oli helvetin huonoa olla kun tuntu että taju lähtee ja huimaa mutta noi kaikki loppui kun minulle kehittyi aikoinaan kilpirauhasen vajaatoiminta ja jostain syystä noi kaikki otuollaiset oireet hävis jonneen kuin tuhka tuuleen eikä minua enää jännitä juuri missää tilanteessa vaikka joutuisi puhumaan isommalle porukallekkin jne… tuli vaan tälläinen outo yhteys mieleen.