Ahdistus ja vähentäminen

Hei pitkästä aikaa. Eilen päätin juovani viimeset räkäkännit ja siirtyväni sivistyneeseen juomiseen eli pieneen määrään viiniä silloin tällöin. Teen pelkkää yövuoroviikonloppua työkseni jonka ansiosta sain paniikkikohtauksen viime vuoden lopussa kun tuli valvottua liian paljon ja otettua viskiä liian paljon saman illan aikana. Se sitten laukaisi ahdistuksen jonka kanssa krapula on lähes kuolemaksi:/ Nytkin tänään on vaan tullut makoiltua sängyssä koko päivän ja olen käynyt koiran kanssa nopeasti ulkona. Tätäkin viestiä kirjoittelen ajankuluksi ja harhauttaakseni ahdistusta.

Mitä te olette alkaneet tehdä silloin kun olette ennen juoneet? Itse kun olen introvertti niin kavereita ei nykyisin ole kun ollaan niin sanotusti kasvaneet erillemme enkä kavereita ainakaan tällä hetkellä kaipaakkaan. Kesälomaa on vielä 2 viikkoa jäljellä:) ja tuo alkoholin vähentäminen toisi uutta intoa elämään kun tällä hetkellä ei oikein kiinnosta mikään.

Lopuksi ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä te olette alkoholista saaneet? Itse en näin tarkemmin miettien mitään muuta kun muisti on huonompi ja hukatun ajan

Moikkavaan. itse olen aika uusi täällä, mutta tykkään kirjoitella.
Itse join yksinäisyyteen ja siitä sai sellaisen “turvan”. Se viinapullo olikuin kaveri. Oli aina jtn tekemistä ja tiesi mikä odottaa. Nousuhumala oli se mahtavin ja sitten seuraavana päivänä oli sellanen pöhnäkänni.

Huonot puolet oli sitten ne miksi olen nyt laittanut korkin kiinni toistaiseksi. Pää ei kestä darraa ollenkaan. Saan psykoottisia oireita ja voin niin pahoin, että eisiinä ole mitään järkeä. Eisaa nukutuksi ja ahdistaa. Selvinpäin ei ahdista yhtään niin paljoa!

Aina kun olen lopettanut olen koittanut miettiä mitä tein ennen kuin join kokoajan. Itsellänikään ei juurikaan ystäviä ole. Muistelin että tykkäsin lukemisesta ja kirjoittamisesta. Aijonkin ne vanhat harrastukset palauttaa. Ulkoiltua on myös tullut jokapäivä ja koittanut täyttää päivän pienillä askarilla (en tällä hetkellä käy töissä). Siivoillut ja sen semmoista.

Ainaki itse huomannut, että lopettamisessa ja vähentämisessä se paras asia on se, että unenlaatu paranee, saa jokapäivä tehtyä jotain ja ei todellakaan tule sitä hirveää henkisesti ja fyysisesti raskasta vierotustilaa.

Niin ja noihin ahdistuksiin saa rauhoittavia kun vaan menee lääkäriltä kysymään. Auttavat oikein noissa pahoissa “liskojen öissä” varmasti. Eitule kouristuksiakaan joita minulla on ollut kerran.

Täällä ilmottautuu myöskin yksinäisyyttä kokeva vähentäjä. Tai mahdollisesti jopa lopettaja. En tiedä vielä kumpi.

Mulla pääosa ryyppäämisestä tapahtui baarissa. Kyllä yksinkin on tullut otettua, mutta ei niin paljoa. Syy? Sosiaalisuus. Pidän ihmisten seurasta, mutta olen rankan koulukiusaamisen tuloksena erittäin arka ja varautunut ihmisten suhteen. Alkoholi on sellainen, jolla olen saanut tuota varautumista pois ja myös rohkeutta puhua ihmisille. Terapeutin kanssa käydään ja pyritään purkamaan tuota varautumista pois.

Mulla tällä hetkellä liikunta on tärkein vapaa-ajan viettotapa. Kolme kertaa viikossa salilla, plus pari ulkoliikuntaa päälle. Uni tulee todella helposti. Taitaa tämän viikon myöhäisimpään valvonta olla jopa hurjasti klo 22 asti. Mutta nukkumatti on pääsääntöisesti huutamassa jo klo 20 nukkumaan. Nyt on siis 11 päivää täyttä alkoholittomuutta takana. Unet alkavat vähitellen rauhoittumaan.

Luen paljon. Aloin eilen kahlaamaan pitkstä aikaa kaikki Harry Potterit läpi. Siinä on hyvin ainakin ensi viikoksi tekemistä. Jotain sosiaalista harrastamista pitää kehitellä. Tänään ehkä AA:ssa käynti - jos suinkin jaksan vielä salin jälkeen.

Tässä olen nyt yrittänyt alkaa liikkumaan enemmän kun pitäisi painoa saada pudotettua. On tavallaan helpottavaa että on muitakin joilla ei enään kavereita ole vaikka eihän se tavallaan hyvä asia ole. Itse tykkäsin aikoinaan kirjoitella tuonne S24:n mutta nykyään ei tee enään mieli kun se on niin negatiivinen paikka. Aina joku tulee haukkumaan, vaikkei ne minuun vaikutakkaan, mutta se negatiivisuus meinaa tarttua.

Itselläni tuo ryyppääminen vaan paheni vuonna 2014 kun kaikki meni huonosti ja useampi lähisuvusta kuoli tuona vuonna eikä erokaan helpottanut asiaa. Nyt kun keskittyy positiiviseen asenteeseen niin eiköhän tämä tästä ja kunhan tuon ahdistuksen saa aisoihin niin kaikki on hyvin

Olisi kiva kuulla näin useamman kuukauden jälkeen, että miten sulla juha260 menee! :slight_smile:

Minä olen siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että pystyn samoissa kaveriporukoissa joko juomaan tai olemaan juomatta. Vaikka muut joisivat ja minä en, niin yhtä lailla saan näistä samoista kavereista seuraa perjantai-illalle niin halutessani. Mulla on kyllä aika laajat sosiaaliset piirit, ja kotona myös mies ja koira, eli siitä ei tavallaan ole koskaan huolta, että mitä tekisin sillä ajalla minkä ennen join, koska tekemistä kyllä riittää.

Tuo kysymys minkä esitit tekstisi lopussa on mielestäni tosi hyvä! Olen itsekin pohtinut sitä tässä viime viikkoina. Mulla on lukemattomia hyviä ja hauskoja muistoja baari-illoilta, mutta ne kaikki muistot ovat ajalta ennen kuin krapulat muuttuivat sietämättömiksi. Hauskoja muistoja on siis kertynyt, mutta tärkein asia mitä alkoholista on jäänyt käteen, on oma mies. Me ollaan siis tavattu baarissa ja mitenpä muutenkaan kuin humalassa. :unamused: Mutta ne olikin niitä aikoja, kun se juominen oli vielä hauskaa… toista on nykyään.

Kiitos kysymästä Cinnamon:)

Tässä nyt on oltu pari viikkoa vähäalkoholisena. Elossa ollaan edelleen ja ahdistuskin on vähentynyt vaikkei olekaan kokonaan poistunut. Se lähinnä aktivoituu ennen töihin lähtöä, jonka takia olen alkanut miettiä uuden työpaikan etsintää., mutta onhan tämä pelkkien viikonloppujen tekeminen aikamoista luksusta:)

Itselläni kun noita sosiaalisia piirejä ei ole niin ei ole sitä ryyppäämisen painettakaan. Välillä toki elämä tuntuu tylsältä varsinkin nyt kun on tuon ryyppämisen lopettanut.

Itseäni kun baarit ei ole ikinä kiinnostaneet ja väkevät alkoholit ovat nykyään jopa ällöttäviä niin eiköhän tämä elämä jossain vaiheessa paremmaksi käänny ellei sitten joku taas kuole…