Hei!
Tää vuosi on ollut yhtä helvettiä mulle. Tutustuin mieheen, joka oli ex-nisti ja alussa kaikki meni hyvin ja mentiin naimisiin ja elämä näytti valoisalta. Sitten ahdistuneisuus,jota hän oli kantanut koko ikänsä alkoi tulla meidän arkeen yhä useammin ja useammin,kunnes se tarttui minuunkin. Tän vuoden alussa me ruvettiin käyttään bubrenorfiinia ja lyricoita ja ahdistus helpottui kummasti,paitsi että hän ex-narkkarina halusi aina vetää överit ja se häiritsi mua suunnattomasti ja tottakai rahaakin kului. No niitä juhlia kesti maaliskuun alkuun,kun hän hän kuoli överit vetäneenä,minä vasta huumemaailmaan tutustuneena en tajunnut sellaisista riskeistä mitään.
Heti tapauksen jälkeen yritin itsemurhaa,koska syytin itseäni hänen kuolemastaan,koska minähän niitä huumeita olin halunnut,hän aina sanoi,että koska lopetetaan nää touhut. No,mä karkasin sairaalasta,koska mun kontolle jäi hautajaisten valmistelu ja koin et mun oli pakko hoitaa kaikki ne asiat kuntoon.
Oman rakkaan kuolema aiheutti mulle ihan valtavan ahdistuksen ja masennuksen ja uusi itsariyritys oli tosi lähellä,kunnes bubre palas taas kuvioihin keväällä ja koko kesän osan syksyä käytin sitä säännöllisesti.
Stoppi käytölle tuli syksyllä kun riitaannuin toimittajani kanssa ja olin käyttämättä ehkä kuukauden-puoltoista. No uusi retkahdus tapahtui pari viikkoa sitten ja viimeisen kerran piikitin viime sunnuntaina. Halu lopettaa on kova,morkkikset on ihan hirveet ja totta puhuen rahatilannekaan ei anna myöden.
Mut mä olen ihan rikki,hirvee ahdistus ja masennus,tulevaisuus pelottaa,mistään tässä elämässä ei tunnu saavan nautintoo. Mä käyn säännöllisesti terapiassa,mutta en ole uskaltanut vielä kertoo hälle mitään,pelkään joutuvani katkolle,pelkään ettei mun sairaslomaa jatketa,kaikkea tommosta pyörii päässä. Mä vaan istun erakkona kotona,yritän huolehtia kahdesta kissastani ja ottaa päivän kerrallaan.