Ahdistuksen iskiessä

Mitä te teette? Apua!

Mä oon tottunu korkkaamaan kaljan ja toisenkin, tai jos oli pakko olla ajokunnossa niin sitten pari pamia naamaan. Mutta mites nyt kun molemmat on pannassa?

Juoksetteko ympyrää kotona vai hakkaatteko päätä seinään? Lääkkeitä? Kuntosalia, metsälenkkiä vai mitä? Mä reppana kun en oikein kykene kotoa juuri poistumaan, paitsi pakollisille asioille.

Reilu kolme viikkoa selvänä, ahdistusaaltoja tulee pahoina päivittäin, tuntuu että pahenee vain :confused:

Oletko kokeillut ‘voimalauseita’? Meditaatiota? Mantroja? Joskus auttaa, kun menee jonnekin rauhoittumaan, istuu alas hyvään rentoon asentoon tai käy makuulle, hengittää monta kertaa syvään ja ‘tyhjentää mielensä’. Se vaatii vähän harjoittelua :slight_smile:

Sitä mielen tyhjentämistä opiskellessa voi vaikka kokeilla itsensä rauhoittamista tyyliin ‘kaikki on hyvin juuri nyt’. Olen kotona, rauhassa ja selvin päin. Voin hyvin tänään kolmelta, eikä mikään ole sen jälkeen muuttunut elämässäni huonompaan suuntaan. Voin tänään paremmin kuin eilen, ja jos jatkan näin, voin huomenna vieläkin paremmin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Keskityn hengitykseeni - ulos, sisään. Ei ole mitään syytä paniikkiin, kaikki on hyvin.

Sinun pitää olla ‘oma paras ystäväsi’ ja löydät kyllä itsellesi omat’ voimalauseet’, juuri itsellesi sopivat.

Kaikki on hei pullå hyvin :slight_smile:!

Alkuun voi kokeilla syvään hengittämistä ja muutaman vesilasin juomista. Iso apu voi myös olla omien pelkojen tutkiskelulla. Kynä ja paperia käteen ja listaamaan pelkoja ja pelon aiheita. Paperilla ne pelot ovat vähemmän kiusallisia, kun möykkynä vatsanpohjassa. Vähitellen se ahdistus saattaa alkaa avautumaan ihan rationaalisiksi arkipäivän ongelmiksi. :smiley:

Olisiko sinun mahdollista hankkia kotiin kuntopyörä tai soutulaite? Voisi päästellä pahimpia höyryjä ulos lähtemättä mihinkään.

No ihan oikeesti, alussa tein juuri noin. Kävelin ympyrää tai huoneesta toiseen ja takaisin pahimpina ahdistuksen hetkinä. Join vissyä ja vissy-colaa. Paljon. Ei tartte pelätä, että jäisi huonoksi tavaksi, korjaantuu aikanaan mutta auttaa ranneliikkeeseen. Mulla oli yksi ihminen, jonka kanssa saatoin asiasta puhua, mutta sekin oli hyvä, että edes yksi. Sekään ei kyllä ymmärtänyt, kun ei ollut itse kokenut. Noi jutut kyllä helppaa aina pahan hetken yli pääsemiseksi. Sitten muista b-vitamiini - vahva ja tarpeeksi - ja hyvät rasvahapot. Uskon, että aivokemian tasaantuminen ei ole kovin nopeaa, koska solukalvojen rakenteetkin vaativat korjaantumista, ja se vie aikansa.

Mulla ahdistukset ovat sitä luokkaa etten pärjää ilman lääkkeitä :laughing:
Muita apukeinoja ovat liikunta ja puhuminen jollekin ihmiselle johon luottaa edes pikkasen,
voihan niitä asioita laittaa paperille ja siinä huomaa miinukset ja plussat juomisen kannattavuudelle :open_mouth:

Noista on hyvä aloittaa, kiitos.

Jos aloittais päivän pannullisella kahvia ja miettis sitten päivän kulkua. Tämänkin tulevan viikonlopun aion viettää selvinpäin, siitä ei onneksi epäilystä. Ahdistukset vain saavat ajatuksenkulkua horjutettua.

Moi pullå! Ensimmäisenä omana kokemuksena sellainen, ettei ehkä kannata pannullista kahvia kiskaista. Itselläni se ainakin loi kahta hirveämmät kierrokset. Mitä enemmän join kahvia, sitä enemmän poltin ja sitä vähemmän söin kunnon ruokaa. Olo oli tietysti aivan kauhea ja jo siitä syystä ahdistukset sekä paniikit otti helpommin valtaansa.

Omalla kohdallani raittiuden alkuvaiheessa, paniikkikohtaukset ja ahdistavat olotilat muutenkin olivat melkein jatkuvasti tuomassa oman lisänsä jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kun järki sanoo, ettei viina auta, mutta toisaalta olo on niin kauhea, että jo hetken helpotus tuntuisi mielettömän armolliselta. Siis ymmärrän yskän.

Nyt mietittynä, kaikki olotilat menevät ohi. Vaikka tiedän sen tuntuvan tyhmältä sanoa näin, niin siinä on silti vinha perä. En tiedä ketään, joka olisi suoraan ahdistukseen kuollut. Jos olo menee aivan järkyttäväksi, itse lohduttauduin sillä, että sitten voi soittaa vaikka itselleen ambulanssin ja saa apua. Noita erilaisia selviytymiskeinoja allekirjoittanut on kehitellyt itselleen loputtomat määrät, aina tilanteesta riippuen. Tässä muutamia esimerkkejä:

Kaupassa käynti oli minulle vielä jokin aika sitten ihan ylitsepääsemättömän vaikea tilanne. Tein itselleni sellaisen suunnitelman, että laadin kauppalistan, käyden aina samassa kaupassa, jossa samat tavarat olivat tietyissä paikoissa. Etenin valmiiksi päässäni jo kaupan käytäviä, ottaen aina yhden etapin eteenpäin, kunnes olin mielessäni kassalla, ja lopuksi ulkona. Tätä toistellen sitten varsinaiseen suoritukseen, eli kaupassa käyntiin. Siis keinot on vapaat, kunhan pelkonsa kohtaa. Toisaalta jouduin loputtoman monta kertaa myöntämään tappioni, etten kyennyt kaupassa käymään, kun pelko lamaannutti ja pakenin paikalta. Tähän kaikkeen aloin saamaan apua, kun uskaltauduin puhumaan tästä pelostani. Ihminen jolle tästä puhuin, yllätti minut totaalisesti, kertoen hyvin samankaltaisista kokemuksista. Siis juuri niistä itselleen noloimmilta tuntuneista tunteista, joista aikanaan päätti olla koskaan puhumatta, ajatellen ettei kukaan tällaista hulluutta päässään pyörittele, kukaan muu kuin minä.

Toinen ahdistusta tuonut esimerkkitilanne minulle oli matkustaminen, kaikissa muodoissaan. Ahdistuin ajatuksesta, että pitäisi kävellä, pyöräillä, autoilla, junailla, veneillä saati lentää paikasta A paikkaan B. Tässä käytin jos jotakin keinoa, kunnes lopulta huomasin sen, että parhaiten ahdistus helpottaa, kun tuossa tunteessaan pääsee asiasta ja tunteestaan puhumaan. Tämä tilanne tapahtui aloittaessani nuo amk-opinnot. Pelkäsin ajella autolla yksin, mutta silti halusin enemmän päästä tuonne kyseiseen kouluun. Ongelma oli se, että koulu sijaitsi n.150km päässä kotoani, joten tiedossa oli tuskaiset kaksi tuntia autolla ajoa. Loppupeleissä mikään ei auttanut muuten, kuin nöyrtyä sen tosiasian edessä, että tarvitsen apua. Pyytäessäni erästä ihmistä kaverikseni, ajattelin ensin, etten edes kehtaa pyyntöä esittää, mutta onneksi esitin. Ihmeelliseltä tuntuu tänään se, että tämä ihminen tunsi minut jotenkuten tuohon aikaan, AA:ssa tutustuttuamme, mutta oli samantien valmis lähtemään aamu kuudelta seurakseni tuolle matkalle. Oikeastaan konkreettinen esimerkki puhumisen tärkeydestä toteutui tuona “usvaisena aamuna”. Oikeasti paistoi komea aamuaurinko, mutta allekirjoittaneen olo nyt mietittynä oli tuossa hetkessä kovin usvainen. :wink:

En nyt tiedä, saitko tästä apuja, mutta toivottavasti osasin kertoa olennaisen. Tärkeintä omasta kokemuksestani noiden pelkojen ja ahdistusten kanssa on se, ettei niitä ensiksikkään lähde pakenemaan päihteisíin. Toiseksi pyrkii niistä puhumaan tai kirjoittamaan, lähinnä sen vuoksi että oppisi tiedostamaan mistä ne kumpuaa ja kolmanneksi muistaa sen, että kaikessa kauheudessaan, ne ovat “vain” tunteita, joita ihmispoloisille Luoja on luonut rikastuttamaan tätä muuten ah niin harmaata elämätä.

Omasta kokemuksestani voin vain rohkaista siinä, että kaikki on mahdollista, kunhan emme palaa entiseen pakenemiseen pelkojamme ja ahdistuksiamme päihteisiin. Se tie kun vaan vie kokoajan syvemmälle. Niin kauan kuin päivä on raitis, ihmeitä voi tapahtua ja tulee tapahtumaan, näin ainakin minulle on käynyt ja mitäpä muuta minulla olisi tähän asiaan annettavaa, kuin omakohtainen kokemukseni.

Voimia ja luovuttamista. Nöyryyttä sitten vaikka tippua polvilleen pyytämään apua, vaikkei mihinkään uskoisi. Niin minä jouduin tekemään ja apua olen saanut, ilman sen suurempia valonvälähdyksiä, salamointeja tai hurahduksen parahduksia. Pieniä ihmeellisiä asioita sekä ihmisiä, joiden kautta olen saanut puhumalla peilata omia heikkouksiani, kohdaten todetakseni noiden takaa löytyvän oman vahvuuteni ihmisenä. Aurinkoisen raitista päivää ystävä hyvä. Jonkin ajan kuluttua tullenet muistelemaan näitä päiviä hieman eri mielellä kuin ehkä tänään tässä ja nyt. Voi hyvin.

Totta tämäkin. Itselläni oli juodessa hieman sellainen systeemi, että pari pannullista kahvia ja aski tupakkaa käynnistämiseen ja sitten pullo viskiä sammutamiseen. Kun se viski otettiin pois, niin jäihän se kone pahasti ylikierroksille.

Sille liialliselle kahvinjuonnille ei taida raittiuden alussa oikein voida mitään. Tupakanpolton lopettamisenkin lääkäri kielsi kuntoutuksessa. Aikansa kutakin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jano ei lähde kahvia juomalla. Se on sen verran diurettinen aine. Kahvipupin päälle pitäisi oppia juomaan ihan kraanavettä saman verran, kuin on tullut kahvia huoduksi. :smiley:

Kiitoksia teille. Ei siis liikaa kahvia ainakaan tähän olotilaan.

Luin tuossa uutisia, mitä olette tästä mieltä: yle.fi/alueet/lahti/suunvuorot/2 … 98436.html

?

Hyviä kirjoituksia. “Osui ja uppos”

Tulin juuri töistä kotiin ja perjantai ahdistus päällä.
Viikonloppu kotona tiedossa, miten pärjään?
Ahdistuksen tunne → ajatus että tämäkin menee ohi.
Viimeistään kun menen nukkumaan, juomalla se ei
ainakaan parane.
Olisihan minulla tabuja mitä ottaa (tarvittaessa),
mutta täytyy ne kai nämäkin tunteet kohdata ja
yrittää elää “tabuttomana” tämän yli.

Tsemppiä!!!

Aika ontuva suunvuoro, koska eihän siinä puhuta juuri mitään siitä mikä aihe on olevinaan. Taivastellaan ja kauhistellaan sitä että syrjäytyneet saavat parin euron ruokakasseja, jossain virkkeessä lausutaan sivumennen “valtion rahahanat” mutta ei minkäänlaista asiatietoa mitä niistä paljon puhutuista hanoista tulee ja miten paljon.

Ja sitten tätä samaa iänikuista liibalaabaa: Niin kauan kuin vanhukset makaavat vaipoissaan hoitolaitoksissa, … No shit sherlock, vanhukset makaavat vaipoissa hoitolaitoksissa, koska ihmiset eivät ota heitä kotiinsa makaamaan. Ja ilman vaippojako vuodepotilaiden pitäisi kirjoittajan mielestä maata?

Juu, kofeiini pahentaa ahdistusta ja tupakka samoin. Tupakoinnin lopettamista on monenlaisia muitakin hyötyjä kuin ahdistuksen väheneminen.
Myös raitis ulkoilma ja reipas liikkuminen siinä parantaa ahdistusta ja masennusta, jos pystyy lähtemään ovesta ulos.
Toivottavasti pystyy, koska jos lamaantuu kotiin neljän seinän sisään, ahdistus ja masennus pahenevat edelleen.

Tsemiä!

Meidän kunnan sosku maksaa vuokran suoraan vuokranantajalle, joten käteen hakija saa vain normaalin toimeentulotuen. Mitähän se yksin asujalle nykyisin on, vähän yli 400 €? On tosiaan oma valinta juoko vai syökö sen. Kumpaankaan se ei ole riittävä.

Hei pullå ja kaikki muutkin,

Täälläpä painitaan ihan saman asian kanssa.
Tulin juuri töistä kotiin ja koko kotimatkan painiskelin viinapirun kanssa.
Ostaisko…ottaisko…tietäiskö kukaan…mitä väliä…EI,EI…miksei…
Voi V… sanon minä!

Viides selvä päivä vasta menossa ja nyt se kunnon painiminen jo alkoi.
Tässä mun ratkaisu:

  1. Suklaata naamaan pari palaa
  2. Lasi vichyä + 2 lasia vettä
  3. 2 tablettia Kudzua ( luonnon yrttejä joiden pitäisi hillitä viinanhimoa)
  4. Sauna päälle ja heti vaatteet pois päältä, etten ryntää kauppaan ostamaan kaljaa. ( Kauppa tien toisella puolella, muttei ilkeä mennä kylpytakki päällä ja ilman meikkiä :smiley: )
  5. Luovutan… otan yhden konaisen antabus poretabletin.
  6. Kone päälle ja äkkiä päihdelinkkiin kirjoittamaan
  7. Nyt vähän helpottaa… :smiley:

Tiedän, että selvivin tästäkin päivästä. KIITOS :smiley:

Tähän täytyy todeta se, että ylläoleva kirjoitus sai itseni miettimään omaa alkutaivaltani raittiuden polulla, samalla toteamaan sen, että tällaisia selviytymiskeinoja sitä itsekkin tuli käytettyä.

Tässä jotenkin konkretisoituu ainakin itselleni se, kuinka ihmisen on hyvä pilkkoa vaikka kuinka pieniin palasiin oma tekeminen, jotta välttyisi tekemästä vääriä valintoja, jotka meidän alkoholistien tapauksessa varsinkin ovat kovin tuhoisia seurauksiltaan. Kiitokset hienosta esimerkistä herneenverso!

Jotenkin toisaalta mietin sellaista, että onko minusta tulossa jotenkin “kehäraakki” tällä raittiuden tiellä. Itselläni kun on tapana kirjoitella omia kokemuksiani, niin tuntuu välillä etten enää oikein tiedä, miten kirjoittaisin niitä itselleni tärkeimpiä oivalluksia siten, että niistä saisi näin selvästi luettua sen, mitä tein, mitä tapahtui sitten jne. Mielestäni tällainen herneenverson esimerkin mukainen vertaistuki on sitä aidointa tukea, jota allekirjoittanut on omalla polullaan saanut, ilman että kukaan silti on pakottanut tekemään mitään. On vain ehdotettu, että näin minä olen tehnyt, kokeile millä tavoin omalla kohdallasi asiat toimisivat parhaiten.

Jotenkin olen omalla kohdallani kokenut tärkeimmäksi saada vapaasti soveltaa erilaisia asioita omalla kohdallani, ilman että niitä on tarvinnut runtata läpi jonkin tietyn muotin mukaan, vaikka väkisin. Olenkin pohtinut paljon sitä, että itselläni ainakin on edelleen sellainen alkoholistinen persoonallisuus, että haluan melkein kaiken ehdotetun kokeilla itse. Esimerkiksi AA:n teksteistä puhuttaessa, en ole koskaan oppinut siihen, että opettelisin jonkin “tärkeän” fraasin ulkoa, vain antaakseni kuvan, olevani ohjelmassa. Sen sijaan, olen ottanut samaisen lauseen pureskeltavaksi, mutustellakseni sitä pitkänkin aikaa, samalla tutkaillen, mitä tuo kyseinen lause minulle henkilökohtaisesti merkitsee ja tällä tavoin eläen, minulla on aina omakohtainen kokemus jaettavana, jos joku minulta esimerkiksi kysyy, mitä “Päivä kerrallaan” tarkoittaa.
Minulle tuo lause tarkoittaa tänään sitä, että pyrin elämään yhden päivän kerrallaan, tehden erilaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, keskittyen silti tekemään vain kyseessä olevan päivän vaatimat toimet, tuon suunnitelman toteutumisen eteen, samalla pyrkien luovuttamaan sen suhteen, että noiden omien “vähäpätöisten” suunnitelmieni olisi pakko toteutua ja tällä tavoin elämään ilman sen suurempia vaatimuksia elämää kohtaan. Olen sen elämäni aikana loputtoman monta kertaa jo todennut, ettei minun suunnitelmani todellakaan ole aina ne parhaimmat, joten miksi pakonomaisesti vaatia niiden toteutuvan.

Elämää sitähän tämä on. Miksi siis tehdä siitä itselleen hankalampaa, kuin se todellisuudessa on.

Taasen on siivottu koti siivottu kun on niiiiin rauhaton ja levoton olo ett pitää koko ajan olla touhuamassa jotakin ja ajatukset heittelee laidasta laitaan :unamused: mutta raittiina mennään tämäkin päivä koska kävin aamusella kaapilla :laughing: ja otin kokonaisen antabuksen eli se siitä taas pariksi viikoksi,
en halua sitä oloa itelleni joka tulee antabuksen kanssa juomisesta.

Kuntosalille tästä pitää seuraavaksi suunnata ja tehä oikeen kunnon rääkkireenit :slight_smile:
Nappeja en voi päivisin ottaa koska ne nukuttaa aivan älyttömästi.
Jospa olo rauhottuu liikunnan parissa, illalla sauna ja relaten vaan la ilta kotosalla.

Minä, joka en todellakaan ole mikään siivousintoilija sain Intruder’in viestistä kipinän ja
imuroin sekä vein kierrätysroskat pois. Touhuamisen ja tekemisen meininkiä se on täälläkin,
että saa päivän kulumaan.

Tulihan se rauha tähänki kulkijaan eilen illalla kun nakkasin seroquelia 300mg naamariin :laughing:
Nukuin kellon ympäri ja nyt taas makustelen uutta päivää mille tuntuu ja ei nyt niiiin paha olo ole olla mutta ei levottomuuskaan ole kadonnut, nyt sentäs voin istua paikallani ja kirijuutella tänne :slight_smile:
Jos lähtis uimaan hallille ja kävis töröttään kylmäaltaassa :open_mouth:
Mennyt ny pari talvea etten o avantouintia harrastanu, se on vaan jääny.
Ja salilla käyn ekkana hiet hakemassa ni oloki tasaantuu siellä huhkiessa :slight_smile:

Mukavaa ja raitista sunnuntain jatkoa meille kaikille =)