Hyviä kysymyksiä.
Kukaan ei synny peliriippuvaiseksi, vaan peli ongelmat ja riippuvuus syntyy ainoastaan pelaamalla. Kun riittävästi pelaa niin aivot oppivat siihen, ihminen tavallaan ehdollistuu siihen vähän niinkuin koira makupalan edessä. Kellon soidessa koiralle annetaan makupala, ja kun riittävän pitkään näin tapahtuu, koira rupee kuolaamaan makupalaa vaikka sellaista ei olisi näkyvissä. Samalla tavalla peluri kuolaa koneen ääressä makupalaa eli voittoa odottaessa.
Riippuvuudet eivät itsessään ole haitallisia, vaan vasta kun niillä on negatiivisia seurauksia. Kuitenkin tiettyjen aineiden ja toimintojen kohdalla voidaan ajatella niiden tekemisen olevan jo itsessään vaarallisia, esim tupakointi tai seksi ilman kondomia tuntemattoman kanssa. Kun näihin toimintoihin addiktoituu, kyseessä on haitallinen riippuvuus. Sen sijaan on vaikeaa sanoa onko esim. omenoihin tai liikuntaan koukuttuminen vaarallista. On ja ei. Edelleenkin pitää ajatella seurauksia, jotka voivat olla monimuotoisia, ei pelkästään fysiologisia, vaan myös pskyykkisiä tai sosiaalisisa. Mitä jos omenansyönti rajaa muuta elämää? Mitä jos urheilusta tulee elämää hallitseva pakkomielle?
Pelaamista riippuvuutena tulee arvioida ennen kaikkea sen aiheuttamien seurausten näkökulmasta. Mikäli pelaaminnen aiheuttaa ongelmia useilla elämän alueilla sitä voidaan perustellusti pitää haitallisena toimintana. Esim. jos pelaaminen aiheuttaa ahdistusta, haittaa ihmmissuhteita tai heikentää taloutta, tällöin sitä tulee pitää haitallisena toimintana. Ihminen voi olla riippuvainen pelaamisesta ilman suurempia ongelmia, mutta toisaalta kärsiä pelaamisen aiheuttamista ongelmista ilman varsinaista riippuvuutta kliinisessä mielessä. Samalla tavalla kuin alkoholisti on riippuvainen alkoholista, mutta pystyy toimimaan hyvin arjessaan, addiktiota ei voida seuraustensa perusteella pitää haitallisena. Sen sijaan ihminen joka ryyppää satunnaisesti mutta vetää ns. överit, häntä voidaan perustellummin pitää alkoholiongelmaisena, sillä alkoholi aiheuttaa hänelle psykofyysisiä ja taloudellisia ongelmia.
Pelaamisen määrällä tai kestolla ei sinänsä ole väliä, vaan asiat tulee suhteuttaa yksilön kokonaistilanteeseen. Vakavarainen ihminen voi hävitä suurenkin määrän rahaa ilman että häntä voitaisiin pitää varsinaisena peliongelmaisena. Sen sijaan vähävarainen ihminen joka käyttää huomattavan osan varoistaan pelaamiseen, häntä voidaan pitää ongelmapelaajana, kun pelaaminen aiheuttaa taloudellista haittaa merkittävässä määrin. Toisaalta pienikin pelaaminen, mikäli Se aiheuttaa ahdistusta tai masennusta, voi olla merkki ongelmapelaamisesta.
Mitä tulee ahdistuksen ja pelaamisen väliseen yhteyteen, kyseessä on klassinen muna vai kana asetelma. Kumpi tuli ensin, pelaaminen vai ahdistua? Ahdistua voi johtaa pelaamiseen ja muihin riippuvuuksiin, mutta toisaalta pelaaminen saattaa johtaa itsessään ahdistukseen. Toisaalta pelaaminen ja ahdistus voivat olla asioita ilman ns. Yhteistä nimittäjää, jollon puhutaan että ne ovat toisiinsa nähden komorbideja.
Lopuksi. Pelaa maltilla tai lopeta kokonaan.
