Ahdistaa

Pakko hakea vertaistukea - vastasatanut valkoinen lumi kammottaa ja viime vkon poikkeuksellinen annosmäärä ( 10 lasillista) näköjään vaikuttaa.

Taustaa: olen 60+ eläkkeellä oleva nainen, jonka päihdehistoria on suurkuluttajatasoista, ei kuitenkaan juuri sen 16 annoksen yli. Maksa-arvot olleet kuitenkin viiterajoissa, enemmän vaikutusta viime vuosina uneen/mieleen.

Talvehdin kaksi edellistä joulua “lämpimissä maissa”, missä joulunvieton näkee lähinnä joulupäivän perhelounaina, muutoin elämä soljuu siellä samaan tahtiin kuin normisti. Eli siellä ei sulkeuduta viettämään “perhejoulua perinteiden mukaan” kahdeksi viikoksi. Nyt Suomessa kuvittelin pärjääväni tämän ajan ketterästi, mutta näköjään ei.

Viiniä ei tee ihan kamalasti mieli, on mennyt viikkoja 6 annoksella. Tai kokonaan ilman. Nimittäin ne huonot yöunet ja niiden jälkeinen zombielämä ovat niitä asioita, miksi sitten hampaita kiristellen juon vihreää teetä viinin sijaan. Mutta heikko luonteeni välillä heittäytyy "mitä väliä " fiilikseen ja sitten taas viini maistuu. Ja sitten tulee katumus/masennus/unettomuus/syyllsyys.

Ah, no tässähän tätä valitusta jo tänne olikin. Hyviä vinkkejä kaipaisin. Tätä Plinkkiä muuten lueskelin ahkerasti diellä lämpimässä, sillä siellähän mahdollisuus viininlipittelyyn olisi mitä mahtavin. Mulle kuitenkin isk vähän vastareaktio; alkoi ällöttää ne -70% tarjousjuomat ja kaikki kuppiloissa viinaa kittaavat ihmiset. Piti oikein paeta yksi rannalle kävelemään ja antaa merituulen tyhjentää pään. Ehkä se iso lamppu siellä oli se pelastaja, mikä täällä ei nyt näytä syttyvän.

Mut joo, helpotti! Kiitos kanssaeläjät. Kuullaan!

Enpä taida osata suuremmin lohduttaa koska minulle nuo sinun määräsi ovat ennemminkin tavoitteita :smiley: Mutta tottakai määrittelet itse rajasi, ja se raja minkä ylittäessään tuntee morkkista on yksilöllinen. Tsempit siis vähennykseen!

Noilla määrillä tuskin maksa-arvojen puolesta tarvitsee pelätä. Mutta sekin lienee yksilöllistä, eihän mitään turvarajoja ole kun meidän maksat ja aivot ja munuaiset ei semmosista rajoista mitään tiedä.

Muistan vain nuo miesten rajat eli 24 annosta viikossa / 6 annosta päivässä ja naisilla taisi tosiaan olla 16 annosta viikossa, mutta muistan jostain lukeneeni että näitä rajoja olisi tiukennettu, joka tuntuu masentavalta. Tärkeintä kuitenkin että jokainen pyrkii tavoitteissaan oikeaan suuntaan! Ja ahdistushan on kovaa henkistä tuskaa!

t. Juhani

huomenta Ginger!
sympatiseeraan valtavasti tuota sun jouluahdistusta, itselläni käy näin jokaikinen vuosi.
eilen Ylen sivuilla oli otsikko, että uusi joulunviettotapa on rantautumassa tänne meillekin. koko juttua en ehtinyt lukea.
eli jokin perhe oli varannut jouluksi hotellihuoneet ihan vain kotikaupungistaan (kai?) ja aikovat pysyä hotlassa pyhät. menevät valmiiseen pöytään alakerran ravintolaan jne.
itse toimin tänä vuonna samalla tavalla, tosin varasin tuon hotellini Tallinnasta.
mulla ei ole minkäänlaisia vastenmielisiä velvollisuuksia jouluksi, sillä olen perheetön ja vanhemmatkin ovat kuolleet ajat sitten.
mutta sen tutun “joulupaineen” tunnen silti. ja nyt lähden sitä siis pakoon. on helpottanut, todellakin.

yritetään me ei-jouluihmiset muistaa että koko tohina on oikeastaan ohi (muuten) jo viikon kuluttua. Tapaninpäivää en laske enää edes joulupyhäksi, sehän on se päivä kun ihmiset lähtevät bailureissuilleen.
älä ole itsellesi liian ankara. tämäkin on tärkeää. jokainen saa viettää joulunsa miten lystää. on ihmisiä, jotka tilaavat aatoksi pizzaa.
sekin siis onnistuu ainakin suuremmissa kaupungeissa.
ja semmoiset ajatukset veks että kaikilla muilla on niin tunnelmallista ja ihanaa, koskei se pidä edes paikkaansa!

minustakin tuo sun viinimääräsi kuulostaa vaatimattomalta, mutta selvähän se, että meillä on jokaisella omat henkilökohtaiset rajamme. yleistyytyväisyys, jopa onnellisuus, muodostuu siitä että ihminen elää omien arvojensa mukaisesti. kannattaa siis perehtyä mikä on juuri sulle ok, mikä taasen ei ole.

kirjoittele lisää ja tervetuloa tänne Plinkkiin! :smiley:

Kiitos Icetea, Metsis ja Syltty (jos tätä hauskaa nimeä saan käyttää) - juu siis tekemistä, harjoittelua ja uusien kuvioitten hakemistahan tämä elämä on.

Lumiahdistuksen sain taas selätettyä painumalla metsään lumen keskelle ja sieltähän se lohtu sitten löytyikin endorfiinien hyrrätessä. Alkoholin käytön suhteen on haasteellisempaa, koska käytöstä jäänyt muistijälki on niin voimakas. Senhän me käyttäjät kai kaikki tunnistamme itsestämme. Mutta selkeästi on pakko myöntää ja nöyrtyä; aika tekee tehtävänsä. Ja nykyisin mulle 3 annosta illassa on se passeli määrä, joka ei aiheuta jälkiseuraamuksia. Sen kun aina muistaisi! Mutta olen alkanut ostelemaan pieniä pulloja, kun ne on juotu, niin tietää että se oli tässä nyt. Niiden kanssa voi vähän hifistelläkin, ostaa joskus vähän laadukkaampaa ajatuksella vähän mutta hyvää.

Toisaalta kovin kaipaan (ja toisinaan siihen vieläkin tipahdan) - sitä kuoharin iloista nousuhumalaa, kun on nauttinut lasin, kaksi tai enemmän. Se jännä pörräämisen tunne ja kun mielestään keksii kaikkia (hyviä?) ideoita. Ja hyvässä seurassa murheetkin unohtuu.

Mutta mutta - onneksi joulu on pian ohi. Voi alkaa odottamaa päivien pitenemistä ja suunnittelemaan mitä uusi vuosi voisi tuoda tullessaan. Moni asiahan on itsestä kiinni! Tsemppiä meille kaikille toivon, hyvää mieltä ja onnistumisen iloa.

Moi Ginger!
kiva kun kirjoittelit! Ja mukava tutustua!
Metsään yritän minäkin ehtiä joulun aikaan ja haistella sen tuoksuja ja kuunnella hiljaisuutta.
Ymmärrän, että joulu voi todellakin ahdistaa, vaikka itse pidänkin joulusta. Tosin ollut niin kiirus, etten ole ehtinyt koko joulua edes ajatella! Huh Huh. Pizzaa, kuten Sylvia kirjoittikin, loorien sijasta ja muuten vaan oleskelua sinulle!
Palaillaan!