Ahdistaa niin, että oksettaa - mihin tämä juominen vielä vie

Juominen lähti lapasesta 3 vuotta sitten puolisoni sairastuessa syöpään. Firma (hänen) teki konkussin, kun hoidot veivät työkyvyn. Vaihdoin työpaikkaa, jossa työnmäärällä ei ole mitään järkeä. Elätin perheen, hoisin talon, lapsen, koirat, autot ja vaativan työn. Yksin, vailla mitääb apuja. (En saanut tuttavilta, sukulaisilta, syöpäyhdiatyksestä, kunnalta) Iltaiain alkoi viini maistua. Tavasta tuki joka iltainen ja toleranssi on kasvanut.

Eilen ajoin autoa hirveässä krapulassa ja nyt olen ihan järkyttynyt ja poissa tolaltani. Olen hyvin näkyvällä paikalla sote-puolella. Tämä nostaa a-klinikalle menemisen mahdottomaksi. Työterveyskin sattuu olemaan alaisuudessani.

Tajuan, että kolmen vuoden aikan vähäisetkin ystävät ovat jääneet ja nyt kun tarvitsisin juttuseuraa, ihan mitä tahnsa muuta kuin rypeä syyllisyydessä ja itsesyyttelyssä, ei olekaan kuin tyhjät pullot seurana.
Mitäs nyt? Miten tästä eteenpäin? Itkettää.

No ihan ensiksi voit alkaa kirjoitella tänne! Täältä saa kaikenlaista apua: tietoa, myötätuntoa, asiantuntevaa vertaistukea vaikeissa tilanteissa, kannustusta ja toisinaan jopa lempeän potkun persuksille jos ei asia muuten lähde etenemään.

Jos kaipaat lääketieteellistä apua, ja nuo kaksi mainitsemaasi eivät ole vaihtoehtoja niin ehkä voisit mennä yksityiselle, sellaiselle jolla ei ole kytköstä sinun työkyvioihisi? Toisaalta kyllähän kaikkialla on salassapitovelvollisuus joten en tiedä mikä vaara olisi mennä omaan työterveyteen. Ja vaikka olisi missä asemassa voihan alkoholiongelmansa ihan tuoda esillekin. Ei pelkästä ongelmasta varmaankaan työpaikkaansa menetä sote-ihminenkään jos työnsä hoitaa ja hakee tarvittaessa apua.

Hei Nätsy!

Tutulta kuulostaa otsikkosi. Juomisen tuoma väsymys ja ahdistus. Kehä, jota kiertää.
Hyvä kun kirjoitit. Ja kirjoittele toki lisää. Näin saat omia ajatuksiasi selvemmiksi.

Kimppaan Ice Teatä. Kyllä apua sinullekin löytyy. Salassapitovelvollisuus velvoittaa lääkäreitä. Yksityinen puoli on, jos siihen on varaa.

Sulla on ollut rankkaa viime vuosina. Itse en tunne syöpään sairastuneiden lähimmäisten hoitokuvioita. Eikö sieltä löytyisi keskusteluapua?

Mutta voit itse auttaa itseäsi. Koska se on kaiken lähtökohta. Entäpä jos katkaisit kierteen hetkiseksi? Pystytkö siihen omin avuin? Saisit ns. raikasta ilmaa kehosi ja mieleesi.

Kirjoittele lisää. Ja tsempit.

Hei minunkin puolesta,

Vertaistuki on Plinkissä vahvaa, täältä vaan hakemaan voimaa.

Ymmärrän kyllä avun hakemisen vaikeuden kohdallasi, kasvojen menettämisen pelko ja häpeä on meillä niin suuri, vaikkei työpaikka keikkuisikaan.
Harkitse Icetean ehdotusta yksityisestä avusta, onko jopa mahdollista toisella paikkakunnalla?

Kirjoittele rohkeasti ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Täällä on kaikki sallittua, sekä ilot että surut ja vastoinkäymiset.
Rohkeutta ja voimaa tälle polulle.

Helppohan tuo on ymmärtää, että viini maistuu kun ei muuta lohtua ole. Ihan ekaksi tee kuitenkin itsellesi lupaus, että auton rattiin lähdet jatkossa vain kun nupissa ei ole mitään alkoholin huuruja jotka voisi vaikuttaa. Sen lisäksi että se on vaarallista, et ollenkaan tarvitse itsellesi sitä henkistä lisätaakkaa, että jäät rattijuoppoudesta kiinni.

Tänne kirjoittaminen varmasti hetkellisesti helpottaa ja joitain meitä on helpottanut ihan pidemmän päällekin. Mutta niin kuin muutkin toivon, että etsisit itsellesi muutakin apua. Enkä nyt tarkoitan vaan viinin juonnin vähentämiseen vaan tuohon yleiseen tilanteeseen. Kuulostaa kovin isolta kakulta yhdelle ihmiselle.
Varmasti olet jo joka paikasta kysynyt apua, mutta löytyisikö kodin ja lasten hoitamiseen tukea esim diakoniatyön tai MLL:n kautta? En tiedä mikä nykyään on tilanne, mutta joskus ennen lapsiperheet ovat saaneet niistä ainakin hetken helpotusta ihan kodin hoidon myötä.

Tsemppia kovasti ja oksenna tänne se ahdistuksesi kun siihen koet tarvetta!

Moi Nätsy. Tiedäthän, että tuota taustaa vasten yhtään kukaan missään ikinä ei tulisi tuomitsemaan ongelmiasi mielialan ja juomisen osalta? On jopa melkein ihme, ettet ole päätynyt vetämään heroiinia suoneen suoraan tippapullosta ja alkanut katkerana miettiä, että millainenhan pilleripurkki sitä pitäisi huitaista huiviin, jotta saisi ihan vaan nukkua, vaikka sitten loputtomiin.

No, voimavarojen ollessa vähissä voi kynnys avun hakemiseen olla täysin ylitsepääsemätön, vaikka tilanteessa ei edes olisi ammatin ja aseman luomaa ekstrakorkeutta, kuten sinulla. Ja ajatuskin siitä, että joku voisi edes teoriassa juoruilla selän takana varmaan tuntuu tällä hetkellä sietämättömän raivostuttavalta! Ensivaikutelman perusteella elämäntilanteesi on kuitenkin niin kestämätön, että ennemmin tai vielä ennemmin jokin romahtaa. Se ei silti suinkaan tarkoita, että niin TÄYTYISI käydä!

Antaudun nyt mahdollisen kiivastumisesi armoille höpisemällä parista itsestäänselvyydestä. (Suhtaudun itse toisinaan nuivasti ulkopuolisten suoranaisiin neuvoihin, sillä JÄRJENjuoksussani ei ole koskaan ollut mitään vikaa - ja varsinkin alentuvilta kalskahtavat ja kliseiset “viisaudet” saavat itsevarmuuteni lipsahtamaan turhankin helposti ylimielisyyden puolelle.) Mutta siis:

  1. Yksittäinenkin käynti lääkärillä - vaikkapa sitten toisen kaupungin yksityislääkärillä - voisi olla välttämätön pelinavaus. Ensimmäinen repäisy irti yksinäisestä pimeydestä. Ajatuksena olisi tilannearvio ja hoitomahdollisuuksien punnitseminen, mahdollinen lähetteiden ja lääkitysten tarve, sekä alustava somatiikan puolen selvittely. Kun ensijää olisi murrettu, voisi avautua voimia ottaa pohdintaan vaikkapa nettiterapia ja miksei myös videopuheluiden hyödyntäminen lääkärikäynneissä. Sinun tehtäväsi olisi raahata persuuksesi sille ensimmäiselle vastaanotolle, kertoa tilanteestasi ja sallia sitten lääkärin pähkäillä toteuttamiskelpoinen etemistapa. (Rohkenen sanoa näin röyhkeästi siksi, että tiedän kokemuksesta johtavassa asemassa olevien potilaiden kovin helposti ajautuvan jopa vastaanotolla ottamaan tilannetta haltuun, aina diagnoosia ja hoitoa myöten.)

  2. Pistä korkki kiini. Kun keksit, kuinka se temppu tehdään, kerro minullekin. (Itselläni on siis menossa vasta 25. raitis päivä!) Humala on myrkytystila, jonka anksiolyyttinen vaikutus on ohimenevä, mutta josta toipuminen sitäkin kuluttavampaa. Tuon itsestäänselvyydenhän me Plinkkiläiset, jos ketkä, tiedämme! :smiley:

Ammattilaisen kanssa kasvotusten puhumista ei sovi aliarvioida, vaikka oma nuppi toimisi kuinka vikkelästi. Ja jostain täytyy aloittaa. Alkoholiasioissa arvailisin vertaistuen olevan vieläkin hedelmällisempää, mutta minun asiani ei ole mennä siihen. Itselleni tämä Plinkki näyttäisi riittävän tukikeinona, mutta minun elämässäni ei olekaan juuri tällä hetkellä muuta kuormittavaa. Sinun on.

Tervetuloa nyt siis vaan minunkin puolestani! Täällä ollaan, eikä mihinkään kadota!

Kiitos rohkaisusta. Ja neuvoista ja palautteesta. Muualla lääkärissäkäynti kuulostaa toteuttamiskwkpoiselta. En vaan tiedä mitö sieltä oikein apuja saa? Sadoissa päihdelääkörin hoitokokouksisaa istuneena. Tietoahan minulla on, mutta se köyttöönotto… yhtenä koulutukseni osana olen köynyt pitkän intensiivisen terapian itse ja valitettavasti en oikein terapioihin enää usko.
unilääkekoukussa olin ja siitä pääsin kesän aikana irti. Ikinä enää ei bentsoja. Tuntuu, ettei oel voimia tehdä kaikkea, joku asia kerrallaan, mutta en oikeastaan ole tajunnut TÄSTÄ asiasta huolestua. Toimeentulosta, puolison hengestä jne. Kyllä. Puolison saiarstamisen myötä minulle valkeni kuinka yksin täällä oikeasti ollaan. Minun on (hänen menehtyessään) vain selvittävä. Kasvatettava lapset, hankittava uusia kavereita tai harratuksia. Ihan kaikesta. Ja kaikki ollaan siinä loppujen lopuksi samassa veneessä.

Olen päivän lueskellut teidän muiden ketjuja. Olen hämmästynyt siitä kuinka yksinäisiä me moni ollaan. Ja siitä kuinka avoimet ja rehelliset vastauksenne auttavat minuakin. Olin jo ihan varma retkahtaa skumppaan illalla, mutta kävinkin ostamassa makuvissy. Kurkku-greippi. Ihan törkeän pahaa. Eräs alkoholistituttuni sanoi juovansa aina ruschiania, koska se on niin pahaa kuin viinaa joisi. Jotain lasissa kyllä on oltava koko ajan. Päätin nyt olla juomatta uuteen vuoteen saakka. Silliin korkaamme syntymävuoteni Bollingerin, jonka vanhempani antoivat 1.1.99 häissämne säilytettäväksi 20vuotishääpäivään. Ehkä surkeahko 4 päivän alku, mutta tiedän myös swn että seurassa en ikinä juo liikaa. Ulkokultaisuutta sekin. Tiukempi onkin aina joko kotiinpaluu yöllä tai seuraavana päivänä. Onko tämä petailua? Kai on, mutta alku sekin.

Heippa, ja tervetuloa tähän kärvistelyn maailmaan munkin puolesta!
Neljän päivän raitistelu sun historialla olis hieno juttu, pidä siitä kiinni.
Mun raitistelu kaatuu näköjään aina tunne-elämän vastoinkäymisiin, tarvitsen saletisti enemmän ajatustyötä asian tiimoilta, mutta jo päivän, parin kieltäytyminen tuntuu hienolta.
Yritän sanoa itselleni että tämä asia ei tarvitse viinaa, vaan selvää päätä ja positiivista ajattelua.
Siskoni pilasi jouluni ja rauhani täydellisesti, vedin pari päivää pään täyteen ja toivun nyt siitä.
Mulla ei sun tason tuskaa ole, mutta tiedän mitä yrittäjän elämä voi olla.
Sitä jää tyhjän päälle.
Kirjaimellisesti.
Vaikka kuinka suunnittelin ja vakuutin itselleni että Tipaton tammikuu ei ole mua varten ja mä en sitä tarvitse, havahduin tänään todellisuuteen.
Kyllä se varmaan ajatuksia selkeyttäisi.
Lähdetäänkö yhdessä taipaleelle?
Tarvitsen kimppaan jonkun jolla on myös juuri nyt vaikeaa alkon kanssa.

Voi Myskimalva. Kiitso sanoistasi roikutaan täällä vaan. Katoin sen Bollingerin hinnan-saisin sillä mm. Uudet silmälasit ja kampaajakäynnin…

Mulla kaatuu… ihan tapaan. Iltalenkillä pullo alkosta (on muuten 300 metrin päässä jota olen kironnut), hyvässä lykyssä 2. Väsymykseen (viikon alku aina niin rankkaa niin saahan sitä). Vittumaiset alaiset (saisipa joskus sanoa takaisin samalla mitalla, menispä joku työpäivä ilman, että mammat saavat kohtauksia toisilleen, tai esimiehet toisilleen). Juhlaan. Viikonloppuun. Matkalla. Paskat kotityötkin sujuvat laai ködessä paremmin.

Myskimalva. Mulla vähän samaa taustaa kun sinulla. -50kg laihdutettu, irti bentsoriippuvuudesta. Joo, sisko alkoholisti. Repäisyjä olen loistava tekemään, mutta mikä järki??!! Jos elämä on vaan suoritteita muille/saadakseen sijansa hyvitettyä elämässä? Tiedän, että minun pitäisi olla vähemmän kiltti, vaatia vähemmän itseltäni. Mitenkä sitä olisi kiltti itselleen?

Laihduttaja taustaa nähden koen vähän pelottavana lasin täyttämisen limulla, palkitse itseai jollain herkulla tms. Perkeleen riippuvuus vaan pompahtaa esiin jossain muodossa.

Voi ei!
Oletko sinä sittenkin minä ja minä sittenkin sinä!?
Palkitsin itseni tänään juomattomuudesta isolla Pepsi Maxilla ja kourallisella pähkinöitä. Hoen että pähkinät ovat terveellisiä kuhan ei liikaa syö, ja max tyydytti makeanhimoni.

Vaikeaahan se on, mutta tuossa parina viime viikkona olin molempina 5 pvää juomatta ja elämä näytti niin paljon paremmalta, kunnes annoin itselleni luvan…
Näyttää olevan väärin.

Mun piti iloisesti osallistua tammikuun puolivälissä sydänystäväni synttäreille kosteissa merkeissä, mutta taidan nyt kuitenkin edes yrittää sitä tipatonta.
Ystäväni kyllä ymmärtää kun sen rautalangasta hänelle vääntää.

Jos siihen tipattomaan pystyisin, olisi olo varmaan kuin maailman kuninkaalla!

Ei tiedä ennen kuin kokeilee.

hei Nätsy ja tervetuloa!
piru vie sulla on haasteellinen elämäntilanne. hienoa että päädyit tänne kirjoittamaan ja toivon, että tämä tulisi toimimaan myös sulle tukea antavana paikkana, kuten meille monelle muullekin.
tähän hätään en keksi muuta kuin konkreettisen ehdotuksen. jos varat sallivat, ulkoista mahdollisimman paljon arkisia askareitasi kuten vaikkapa koirien ulkoilutuksen jne. avun hakeminen, kuten kaikki tuossa jo ehdottavatkin, myös henkiselle jaksamisellesi olisi nyt todella tärkeää. eli haluan välttämättä jankuttaa samaa, sillä tuota on joskus vaikea uskoa itse, syystä taikka toisesta, mutta nyt sulla olisi ehkä korkea aika “myöntää” että tarvitset sitä, ja kokeilla nyt ainakin kannattaa aina.
viittaan siis siihen kun kirjoitit ettet oikein oivalla mitä niistä terapioista tms saisit irti. tuttua mietettä monelle, vaikkei syyt siihen olekaan välttämättä samat, eli siksi kirjoitin tuon että syystä taikka toisesta oikein lihavoiden.
oma ex-ukkoni toimii hänkin näkyvällä paikalla ja ns “sisäpiirikuuluisana” erikoislääkärinä, mutta niin vaan rohkaisi mielensä ja tilasi ajan kollegaltaan (jatkuvasti kiihtyvään alkoholismiinsa), joka toisin kuin hän on erikoistunut päihdelekuri.

kirjoita lisää ja pysy remmissä mukana, sitä toivon.

ai niin, oon itse syöpäsairas ja kuulun fb:n kautta toimivaan suljettuun ryhmään Eniten vituttaa syöpä.
samaa toimintaa on myös läheisille Eniten vituttaa läheisen syöpä.
varmaan olet kuullutkin näistä.
ja sitten on tietysti syöpissäätiöllä kaikenlaista toimintaa, myös vertaistukea sähköisesti www.kaikkisyovasta.fi

paljon tsemppiä ja kuulumisiin!

Juu, MTT tönne omaamme koetin varata aikaa. Kolme kuukautta odottelin yhteydenottoa (meillä jonoa n. Viikko ensibtapaamiseen). Lopulta toimialueen vastaava otti yhteyttä, että saan sitoumuksen toisen sairaanhoitopiirin alueelle, koska kukaan ei halua vastaanottaa minua. :unamused: nyt sitten olen käynyt muutaman kerran puhumassa jaksamiswsta ja bentsokuvioista, mutta reisau vie mknimissään 6h, siellä ei haluta antaa iltaaikoja ja työaikana en saa käydä, joten käytettävä vapaa/loma/liukuma.

Mutta selvä aamu alkamassa. Heräsin ajoissa, tulin puolison kylkeen köllöttelemään alas ja päädyttiin takaisin nukkumaan. Väsyneitä ollaan molemmat. Vähän kaveria jeeaimaan putkirempassa ja ehkä katsomaan Maija Poppanen.

Minä myös kuulun tuohon ryhmään. Meistä moni on kovin yksinäinen, sekä ongelmiensa kanssa että elämässään…
Mä olen elämässäni useamman kerran kääntynyt lääkärin apuun. Aina ei ole sattunut oikeita ihmisiä kohdalle. Syvässä masennuksessa kamppaillessani olin eri mieltä sen hetkisen lääkäriin kanssa ja kilttiyteni oli sitä luokkaa, etten saanut sitä kakistettua ulos. Että kemiamme eivät kohtaa. Meni monia viikkoja, mutta lopulta sain sen kakistettua hänelle, että haluaisin vaihtaa lääkäriä. Hän oli minulle liian rankka sanoissaan. Kaipasin lempeämpää otetta. Ja seuraava lääkäri olikin juuri sellainen.
Kokemukseni noista lääkäritapaamisista on, että ei niissä välttämättä mitään pikakeinoja keksitä. Itsehän olen kuitenkin ihan selväjärkinen ja analyyttinen ihminen. Lääkityksen määrääminen on tietysti aivan eri juttu. Mutta kyllä se pelkkä keskustelukin auttaa. Ei se ole turhaa. Pikkuhiljaa asiat alkavat selkiytyä. Ja aina lääkäristä poistuessani oli hetkisen ajan huojentuneempi olo. Ja pelkästään tietoisuus siitä, että joku tietää asioistani ja seuraava tapaaminen ja mahdollisuus puhua ongelmista on olemassa, kantoi minua.

Toki me ollaan kaikki niin erilaisia sen suhteen mikä auttaa kun elämä kolhii.
Mutta hienoa, että olet jo saanut muutosta aikaiseksi! Se on alku!

Mulle tämä muutos alkoholin käytössä on ollut aikamoinen prosessi ja se jatkuu. Täältä toisten elämän lukeminen auttaa siten, että voi hahmottaa omaa tilannettaan. Tiettyyn pisteeseen vertailu toimii hyvin. Saa näkökulmaa mikä on se oma alkoholin kulutus. (Mä en aluksi oikein halunnut sitä edes selvittää, lykkäsin totuutta. Ja kun lopulta uskalsin olla itselleni rehellinen, niin olin aika hämmästynyt. Siis kaikki ihmisetkin eivät juokaa neljää viinipulloa viikonloppuna? Onko siis niin, että suuri osa ihmisistä voi juoda vain muutaman lasillisen kuukaudessa? Tai jopa olla ihan ilman. Tämän tajuaminen liikautti jotain sisälläni). Koska olen ns kiltti tyttö syndrooma -tyyppi, olen päättänyt tehdä tämän projektin ihan vain itselleni. Vertailun toisiin olen lopettanut. Tässä on kysymys vaan mun jutusta.

Mulla oli myös mieletön tarve juoda jotain muuta. Ja tunnistan tuon pelon ” riippuvuudesta toiseen ”. Mä join litratolkulla inkiväärivettä parisen kuukautta. Se auttoi siihen käden ja suun väliseen riippuvuusasentoon :smiley: Näin joulun aikaan suklaa on tullut minunkin ”ruokavalioon” ja paino on varmasti noussut, vaikkei saisi… bentsolääke on minulla tällä hetkellä alasajossa. Onneksi lääkärini ehdotti hyvin pienellä määrällä ja hitaasti poistoa, sillä niin pitkään ollut kuvioissa, ettei muu ole järkevää…

Mulle maksa-arvojen nousu toimi myös kannustavana, järkytyksestä toipumisen jälkeen. Tajusin, että jos jatkan samaa rataa, niin kehoni alkaa oireilla enemmän. Tulee lisää lääkityksiä. Minulla on myös lapsi. Hän on yksi voimakkaimmista motivaattoreista. Hän tarvitsee selvänä olevaa äitiä. Hän on teini-iän kynnyksellä. Minulla on vielä aikaa, saan olla hänen äitinään. Sitä ei kestä ikuisesti, sillä aika rientää…

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan olin juomatta kun mentiin kahdestaan hänen kanssaan ulkomaanmatkalle. Tämä positiivinen kokemus on mielessäni ja side toimii puolin ja toisin. Selvin päin lomalla on mahdollista saavuttaa positiivisia elämyksiäkin! Vaikkei sitä uskoisi :slight_smile: aluksi…

Tässä mun hetkisiä ajatuksia, jotka pulpahtivat mieleeni sun tilannetta ajatellen. Päädyin kertomaan itsestäni, mutta näin se usein menee ja se kait tämän pinkin vertaistuen tarkoituskin. Ehkä joku pointti koskettaa sinuakin.

Yhden päivän kerrallaan minä taivallan. Ensi vuoden alkupuolella on tulossa muutamia koetinkiviä… vähän hankalimmin olla ilman juomista. En niistä vielä huolehdi. Ehtii kyllä… yritän nyt selviytyä tästä vähän pilalle menneestä joulusta ja pettymyksistä. Siitä kiitän itseäni, etten tarttunut pulloon kuten aiemmin olisin tosi nopsaan tarttunut.

Tsempit!

Soittakaa sit mulle niin tulen hakemaan.

MULLE! EI ISKÄLLE!

Aika mauahtavaa.

Tiedättekö mitä voi tehdä saunassa, kun ei ole kännissä?! Ajaa säärikarvat ilman silpomista :smiley: ja nyt puunata naamioita ja troppeja pöhöttyneeseen lärviin.

Olen taas lukenut paljon viestejänne. Monessa ihmiset kokevat epäonniatuneensa, jos juovat päivänä parina muutaman viikon-kuukauden välein. Ollaan “kuitenkin” vähentäjien puolella. Minusta se kuulostaa monen kohdalla valtava hyvältä onnistumiselta vanhaan verrattuna. Itse olisin ainakin valtavan tyytyväinen. Mitä on kohtuukäyttö ja kuka sen määrittää?

Taitaa olla alkuhurmoksen merkkejä minussa, mutta osin tulkitsen sen valtavaksi arkaruudeksi itsejämme kohtaan. On tietenkin niin, että vuosikymmenten läpipäivien juomisesta on oikeasti vaativaa lähteä liikkeelle.

Olen ollut tyytyväinen viime päiviin. Kaapit on töynnä viinaa (aina olleetkin, ei viina / väkevät kiinnosta) ja sujuvasti menee vaikka mies oluen on ottanutkin. Lisäksi lököillään lomalla, joilloin riskit juoda on minulla suuret. Klo 14 oli hankala hetki; me twhdään aina koko viikon ruoka su ja herkkua tälle päivälle. Ollaan suorastaan intohimoisia kokkailijoit, joille se on sunnunntain monen tunnin ohjelma. Aina musiikkia lepopäivän ratoksi aikana ollaan juotu välidrinkit (tämä myös kokeiluja aina, nimetään ne elämäntilanteiden tai ihmisten mukaan, koottu 20 vuoden aikana uniikkikeittokirja, joista muutama resepti päötynyt mm. Kappelin listoille) ja nyt se hetki sai mieleen alkoholin. Tein minttu-sitruunavichyä ja meni ohi.

Huomenna reissuun 20v. Hääpäivää viwttämään porukalla. Ohjelmassa mm. Ampumahiihtoa ja bingoa. Nimesin itseni kuskiksi.

Uusi vuosi oli ihana. Oli ulkoilua ja rantasaunaa ja eilen ystävät olivat metsäkirkkoon hankkineet hääkukista kopiot ja oli ihana hetki siellä.

Taisin olla maltillisin juoja ja ajokunnossa pitkän aikaa. Aattona meni 3 lasia samppanjaa ja 2 olutta. Eilen illalla 2 lasia samppanjaa. Viikonlopun aikana käytiin porukalla monta hyvää keskuatelua siitä mitä alkoholi meidän elämissämme merkitsee. Koko porukka on sellaista, ettei todellakaan kuppiin sylje, mutta käytiin hyviä keskuateluita miksi juo juuri sen verran kun juo. Oli siellä ykai kaveri joka veti itsensä ärsyttävään kaatokanniin ja yöllä kävi oksentamassakun. Veikkaan että se oli yksi iso syy omaan kohtuullisuuteeni, koska ärsyttu katsoa sitä ja kuunnelka tyypin jankkausta. Ja kun meillä on niin superkivoja ihmisiä kaikki niin ei meidän porukassa ilonpitoon viinaa oikeasti tarvita.

Nyt alkaa tipaton. Koko porukkamme lähti siihen mukaan. Paitsi se oksentelija jonka mielestä alkoholistit sellaisia tarvitsevat. Sanoin, että niin minä olenkin ja sitä tarvisenkin. Ärsytti myös, kun oli kyytiläiseni ja piti sitä hyvänä syynä juoda olutta koko päivä ja autossakin.

Huomenna on miehellä ct-kuvaus. Se jännittää minua ihan sikana. Siia tulokset. Nyt pikkuhiljaa on aökanut päästä arkeen kiinni ja elämä sujua. Ja jos taas hoidot alkava ja menee tuokin pätkätyö häneltä… lomani jatkuu vielä hetkwn. Taitaa sitten vasta olla suurin koetinkivi…

Hyvin handlasit! Tsemppiä miehen kuvauksiin!